KAIKKIALLA!
Oletteko käyneet tuolle Tukiasema.netin puolella lukemassa koulukiusaamisesta? Siellä on monta ketjua, joissa noista raaoista ihmiskohtaloista kerrotaan.
Yhdessäkin ketjussa ope on täysin uupunut ja sairaslomalla yritettyään puuttua asiaan koulussa, jossa opettajienhuoneessakin kiusataan. Sanoo, että kiusaamista on kaikkialla siellä, missä on ihmisiäkin.
Ja sitten nuo lapset ja nuoret! Ihmiset, jotka kertovat, kuinka heidän elämänsä on säpäleinä ja lääkityksen alaisena, ja on ollut itsemurhatoiveita ja oikeita itsemurhayrityksiä jne.
Ongelma on paljon suurempi kuin myönnetäänkään! Yhtälö suorastaan ratkaisematon.
Mitä täällä tiedetään kiusaamisesta? Mitä kokemuksia teillä ja teidän lapsillanne siitä on.
On paikallaan tehdä keskustelunavaus aiheesta tälläkin palstalla.
Oletteko käyneet tuolle Tukiasema.netin puolella lukemassa koulukiusaamisesta? Siellä on monta ketjua, joissa noista raaoista ihmiskohtaloista kerrotaan.
Yhdessäkin ketjussa ope on täysin uupunut ja sairaslomalla yritettyään puuttua asiaan koulussa, jossa opettajienhuoneessakin kiusataan. Sanoo, että kiusaamista on kaikkialla siellä, missä on ihmisiäkin.
Ja sitten nuo lapset ja nuoret! Ihmiset, jotka kertovat, kuinka heidän elämänsä on säpäleinä ja lääkityksen alaisena, ja on ollut itsemurhatoiveita ja oikeita itsemurhayrityksiä jne.
Ongelma on paljon suurempi kuin myönnetäänkään! Yhtälö suorastaan ratkaisematon.
Mitä täällä tiedetään kiusaamisesta? Mitä kokemuksia teillä ja teidän lapsillanne siitä on.
On paikallaan tehdä keskustelunavaus aiheesta tälläkin palstalla.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Ja myös kai kultturitaustasta kiinni. Ihmisellä on taipumus purkaa oma pahaolonsa muihin, ja omasta mielestäni myös ongelmaa hyssytellään. Ajatellaan, että se kuuluu asiaan. Etenkin lapset osaavat olla erittäin julmia, ja uskoisin, että jos asiaan puututaan ajoissa joka kodissa, ongelma vähenisi hiljalleen. Jokainen aikuinen voisi miettiä kohdallaan, kuinka toiseen ihmiseen tulee suhtautua, lapset imevät asenteet nopeasti ja herkästi. Maailma on kova, ja kilpailuhenkinen, mutta ei toisen kiusaaminen ja väheksyminen missään tapauksessa asiaa auta...
Yhdeksän vuoden ajan, joka ikinen liike, teko, ilme, vaate, kaikki, arvosteltuja. "Läski" kuului kaikkien sanavarastoon - omaksuin sen jopa osaksi identiteettiäni. Nykyään jatkuva pelko siitä, haukkuuko vastaantulija vaatteeni pystyyn ja sen, mitä olen. Oloni on erittäin epävarma jokaisessa käänteessä. Tunnen, ettei minulla ole lupaa elää. Ei lupaa syödä, ei lupaa nauttia elämästä, ei lupaa luukuttaa musiikkia... pyytelen kaikilta anteeksi olemassaoloani pelkällä olemuksellani.
Ehkä joidenkin ihmisten ei ole tarkoituskaan päästä helpolla enkä minä aio luovuttaa. Minulla on oikeus täyteen elämään siinä missä muillakin ja itsetuntoni on palautunut jotakuinkin ok:lle tasolle. Psykologini auttaa minua selvittämään sisäisiä pelkotilojani. Kärsin siitä, jos ´tunnen jääväni jossakin ulkopuoliseksi, vaikka täysin ilman syytä. Tuntuu, että seinät kaatuvat päälle, jäljelle jääneet ihmiset halveksivat minua ja kaikki puhuvat minusta pahaa.
Skitsofrenian oireita, kenties. Tänään uskaltauduin synnytysvalmennukseen ja vastaan tuli pari ihmistä. En välittänyt heistä sen kummemmin, joten parantuminen lähtenyt alkuun? Muiden kokemuksia?
Avasin tämän ketjun, ja nihkeästi on keskustelu lähtenyt käyntiin. Aihe on niin kipeä monille.
Hyvä, kun olet lähtenyt rohkeasti kirjoittamaan. Kirjoittaminen onkin monessa tapauksessa hyväksi, kun purkaa traumoja ja päästää sauhut itsestään ulos.
Mutta mitä erityisesti Sinulle haluaisin sanoa, on se, ettet pyytelisi olemassaoloasi millään tavalla anteeksi. Tee työtä sydänjuuriasi myöten sen kanssa, että sisäistät olleesi uhri ja toisten kiusaamisen kohde.
Sisälläsi kasvaa nyt uusi elämä, jota varten on hyväkin käydä nämä asiat oikein kunnolla läpi. Hienoa, että sinulla on myös terapeutti, jolle voit purkaa huolesi.
Elämäniloa ja kaikkea voimaa Sinulle!
yrittänyt puhua lapsilleni tästä kiusaamisasiasta ja uskon(todella toivon) että se on iskostunut jo heidän päähänsä. Olen korostanut heille sitä, että nimenomaan sillä joka kiusaa on oikeasti ongelma.
Pieni lapsi saattaa muiden mukana kiusata, mutta silloin aikuisen olisi puututtava rankalla kädellä asiaan. Mielestäni vanhemmat jotka eivät puutu asiaan, antavat lapselleen niin huonon kasvatuksen, että lapset tulevat kärsimään siitä vielä aikuisiässä. Olen sitä mieltä, että kiusaaja onkin tässä se häviäjä.
Toki kiusaaminen vaikuttaa valitettavan traumaattisesti kiusattuun. Olen havaitsevinani, että usein nämä kiusatut kuitenkin pystyvät erittelemään tunteitaan, ymmärtävät, että esim.itsetunnon puute johtuu juuri tuosta kiusaamisesta. Se on jo hyvä alku "paranemisessa" se, että tiedostaa tilanteen. Ammattiauttaja ja ystävät varmasti auttavat siitä vielä eteenpäin.
Kiusaaja sen sijaan saattaa olla aikuisena tunnevammainen ja empatiaan kykenemätön, jos toisen kunnioittamista ei ole jo lapsuusiässä opetettu. Tällaisista henkilöistä ei pidetä työpaikalla ja heillä saattaa olla ihmissuhdeongelmia muutenkin elämässään.
Eikä sinulla mitään skitsofreniaa ole! Ymmärtäähän tuon kaiken taustasi huomioon ottaen. Ja lihavuudessa muuten ei ole sitten mitään ihmeellistä. Minullakin on monta hyvää ylipainoista ystävää, enkä sen kummemmin asiaa edes ajattele, se kun ei ole se ihmisen tärkein ominaisuus tuo ulkomuoto. Ja mitenköhän vuosien saatossa käy niille haukkujillesi, luultavasti heidänkin ulkomuoto saa uusia "ulottuvuuksia".
Onnea raskaudellesi. Olen varma, että lapsi tuo taas utta ajateltavaa ja ulottuvuutta elämään. Lapsen myötä korostuu tietoisuus siitä, että elämässä on muutakin kuin ulkoinen kauneus. Elämänilo on paljon suurempi asia ja siihen kannattaa pyrkiä. Uskon, että sinä osaat muuttaa kokemuksesi myös voimavaraksi. Lapsesi saa varmasti hyvän rakastavan äidin.
Minullakin oli 9 vuoden koulukiusaamisen jäljiltä melkoisen huono itsetunto. Vasta kun sain ystäväkseni positiivisen ja hyvää itsetuntoa uhkuvan ihmisen, jolla myöskin on AD/HD, aloin uskoa itseeni. Tajusin, että jos hänkin pärjää, niin kyllä minäkin! :-)
Ja vielä lisäyksenä: tuo ystäväni oli sitä mieltä, ettei hän tarvitse lääkitystä vaan lääkkeitten tarpeessa on maailma, joka ei meidänlaisiamme hyväksy! Se sai minutkin päättämään, etten enää pidä itseäni sairaana vaan erilaisena, ja että tässä erilaisuudessa on valtavasti hyviäkin puolia!
"Ja vielä lisäyksenä: tuo ystäväni oli sitä mieltä, ettei hän tarvitse lääkitystä vaan lääkkeitten tarpeessa on maailma, joka ei meidänlaisiamme hyväksy! Se sai minutkin päättämään, etten enää pidä itseäni sairaana vaan erilaisena, ja että tässä erilaisuudessa on valtavasti hyviäkin puolia!"
Aika upeasti oivallettu tuo!
Ei tarvitse kaikkien olla samasta putkesta väännettyjä. Asennoitumistahan sitä olisi muutettava ja yritettävä iloita erilaisuudesta, jota yhteiskuntakin koulukurimuksineen oppii toivottavasti paremmin vielä suvaitsemaan.
Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen ja hyvään koulupäivään. Kiusaaminen on aina kouluyteisön ja sen ilmapiirin sisällä oleva ryhmäilmiö, josta opettajat ja muut koulun aikuiset ovat vastuussa. Vanhempia ei pidä sotkea tähän, koska he eivät voi olla itse paikan päällä katsoassa lapsensa perään.
Kun lapsi astuu koulun porttien sisäpuolelle, opettajien on otettava vastuu hänen hyvinvoinnistaan. Lapsi tarvitsee vierelleen aikuisen ihmisen, valitettavasti lapset jätetään välituntisin ja luokissakin yksin sooloilemaan keskenään, jolloin kiusaamista pääsee syntymään.
pitäisi alkaa rummuttaa enemmänkin; noinhan se on! Vastuu koulun sisällä olevista asioista on koulun, sillä eiväthän vanhemmat todellakaan ole kouluissa katsomassa lastensa perään!
Koululle ja kunnalle vain selvät sävelet ja vastuu ja velvollisuus kitkeä kaikkinainen kiusaaminen pois.
ja niin yleinen kouluongelmissa on se, että kiusattu on aina se, joka joutuu tehottomaan hoitorumbaan jossa ei alkuunkaan osata puuttua oikeisiin asioihin.
Eli jos kouluyhteisön sisällä opettajat ovat kykenemättömiä estämään kiusaamistilanteet, tai kiusaaja on itse ope, ja hoito onkin sitä, että aletaan hoitaa uhria itseään ja hänen vanhempiaan.
Pahimmassa tapauksessa uhri erotetaan koulusta hetkeksi ja viedään laitokseen, jossa ei lainkaan puututa siihen mitä koulussa tapahtuu. Sitten lapsi palautetaan takaisin ongelmayhteisöön, kouluun.
Järkyttävää, koska hoidon pitäisi olla kouluyhteisön sisäisen vuorovaikutuksen ja opettajan ja oppilaan välisen suhteen tutkimista ja korjaamista. Vanhempia ei pidä sotkea tähän. koska he ovat täysin ulkona siitä mitä koulussa tapahtuu.
täyden vastuun kiusaamisesta, pitää myös lasten kasvatus luovuttaa ammattilaisten käsiin 24 h/vrk!! Tällöin vastuun voidaan sanoa olevan koululla!
Kyllä kiusaamisjutut lähtevät kotoa! Oikeanlaisessa kasvuympäristössä kasvanut lapsi ei lähde kiusaamaan ketään! Mahdatteko te tajutakaan, kuinka monessa kodissa haukutaan, vähätellään, kritisoidaan "muita lapsia". Näistä keskusteluista ne väärät asenteet lähtevät, joihin koulu ei ikävä kyllä voi vaikuttaa!
Onnistunut kasvatus on sitä, että lapsi käyttäytyy kauniisti myös silloin, kun aikuinen ei ole paikalla. Ts. aikuinen on ohjannut lastaan ja viettänyt riittävän paljon aikaa lapsensa kanssa, jolloin hänen itsekritiikkinsä oman käytöksen suhteen toimii!
Koulun tehtävä on tieysti puuttua tilanteisiin, mutta ASENTEET OPITAAN KOTOA - valitettavasti monenkin tapauksen kohdalla! Törkeää ja edesvastuutonta, suorastaan oman kasvatusvastuun pakoilua, sysätä täysi vastuu koululle!
että lapsi tarvitsee rinnalleen turvallisen aikuisen. Mitäpä luulet kummassa tilanteessa lapset ovat enemmän keskenään: vapaa-aikanaan vai kouluaikanaan?
Tästä on juuri kyse: koulussa lapset ovat aikuisen valvonnan alla välitunteja lukuunottamatta (toki silloinkin on valvoja!), vapaa-aikanaan tuntikausia ilman aikuisen läsnäoloa!
Kummasta asiasta pitäisi olla enenmmän huolissaan??
Asia on juuri päinvastoin! Vastuu lasten kasvattamisesta on KODEILLA!! Lapset pitää kasvattaa niin, että he eivät rupea kiusaamaan ketään silloinkaan kun aikuinen ei ole paikalla!
Vastuu koulukiusaamisen estämisestä on koululla.
Tiukat säännöt ja puuttuminen jokaiseen kiusaamistapaukseen. Yhteys vanhempiin ja keskustelu jossa on sekä kiusaaja että kiusattu, niin on ihme ettei asiaan tule muutosta.
Vanhemmat eivät ole koulussa valvomassa lasten touhuja. Vastuu on koululla.
kasvavia, "keskeneräisiä" ja ohjauksen tarpeessa niin kotona kuin koulussa.
Koulussa vanhemmat eivät voi puuttua tilanteisiin, joten koulussaoloaikanaan opettajilla on vastuu oppilaista.
Mikäli oppivelvollisuutta ei olisi, ei olisi kouluilla vastuutakaan, joten turhaa on tätä vastuuta opettajien kiertää.
ole luikertelemassa tästä vastuustaan, mitä liittyy kiusaamistapausten selvittelyyn, MUTTA tuntuu, että todella moni vanhempi sysää täyden vastuun lapsensa tekemisistä koululle. Vanhemmat voivat tehdä paljonkin estääkseen kiusaamisen! Puhukaa nyt ihmeessä myös siitä! Kyllä opettajat tekevät paljonkin estääkseen nämä tapaukset, mutta jos lapsella on jo kotoa peritty asennevamma, on vaikutusmahdollisuudet aika vähäiset!
EIKÖ VANHEMMILLA TODELLAKAAN OLE MITÄÄN VASTUUTA ASIASSA? Jos näin on, en yhtään ihmettele, että kiusaajia riittää joka paikkaan!
Te, jotka olette tässä kirjoittaneet "koulun vastuusta", ette kukaan peräänkuuluta VANHEMPIEN vastuun perään asiassa!
Kaikki lapset eivät kiusaa! Ne lapset, jotka ovat kotona kasvatettu, eivät hyvän itsetunnon omistavina ryhdy kiusaamaan ketään! Nämä hyvän itsetunnon omistavat ovat vanhempien kasvatustyön hyvää tulosta, ei koulun ansiota! Ne, jotka kiusaavat eivät ole vanhemmiltaan saaneet riittävän vankkaa kasvatusta, jotta itsetunto olisi kohdallaan! VASTUU KIUSAAJIEN KÄYTTÄYTYMISESTÄ TODELLAKIN ON VANHEMMILLA, koulun tehtävä on puuttua tilanteisiin!
tulee nyt sitä itseänsä tuutin täydeltä, eli syy siihen, miksi kiusaaminen koulussa niin tiukassa rehottaa: opettajathan antavat ja luikertelevat vastuusta irti.
Kiusaaminenhan on ryhmäilmiö, joka juuri koulussa isossa porukassa toteutuu ja jonka näköjään jotkut opettajat tällä tavoin vielä siunaavat.
Ja koska kiusaaminen on koulussa ryhmäilmiö, siihen osallistuvat myös ne hyvin kasvatetut lapset joko aktiivisina tai hiljaisina myötäilijöinä kuten monet arvon opettajatkin.
Onko lukutaitosi niin surkea, ettet ymmärtänyt edellisen viestiä vai oletko sinä juuri niitä vanhempia, jotka LUIKERTELEVAT omasta vastuustaan???
Selkokielellä voin sinulle sanoa, että siinä kyllä vastuuta jaettiin koulun ja kodin keksken. Mutta se ei teille kasvatusvastuutaan pakoileville näköjään riitä.
Käsittämätöntä, miten vastuutonta porukkaa täällä on!!! Kyllä sääliksi käy opettajia, kun tälläisten vastuuttomien vanhempien kanssa joutuvat työtä tekemään!
Et itsekään ole sen kummoisempi kun oman nimesikin kolmella kysymysmerkillä kuittaat
Itse olen lapsena ollut koulukiusattu.
Olen opettanut lapsilleni että toisia ei saa kiusata. Olen kertonut että itseäni on kiusattu aikoinaan, enkä tule hyväksymään minkäänlaista toisten kiusaamista. Ei sanallista, ei fyysistä.
Silloin aikoinaan opettajat eivät puuttuneet kiusaamiseeni mitenkään. Ei vaikka meni hakemaan apua.
Koska vanhemmat eivät voi olla koulussa valvomassa lapsien tekemisiä toivon voivani luottaa siihen, että kun omat lapseni aikanaan kouluun menevät, he eivät joudu siellä kiusatuiksi kuten itse aikoinaan jouduin.
Olen myös ollut kouluavustajana ja tiedän että kaikki opettajat eivät puuttuneet selviinkään kiusaamistapauksiin. Eli omat kokemukseni ovat olleet huonoja. Siihen perustuu mielipiteeni.
Jos olet opettaja, kertoisitko miten puutut kiusaamiseen. Minä kirjoitan nyt tähän ketjuun ensimmäistä kertaa, ja toivon asiallista ja rakentavaa keskustelua. Yhteistyötä vanhempien ja opettajien välille.
Mutta hauska huomata, ettet pystynyt mitään asiaa viestissä kritisoimaan!
Käytöksesi on naurettavaa. Odotat muilta asioita, joita et itsekään tee! Kasva aikuiseksi!
tahansa; en ole niin naurettava, että ryhtyisin aikuista ihmistä ohjailemaan kuten oma tapasi käytöstapojen puutteessa on
Olen pahoillani, jos olet joutunut kiusaamisen kohteeksi. On ilo huomata, että vaikka oletkin kokenut kovia, voit silti kirjoittaa ASIALLISESTI, vaikkakin kriittisesti aiheesta. Viestiketjun muutamilla jäsenillä olisi paljon opittavaa taidostasi!
Uskoisin, että kiusaamista on ollut aina ja tulee varmaankin aina olemaan kaikkialla. Niin kauan, kun kaikki eivät puhalla samaan hiileen, sitä on hyvästä tahdosta huolimata vaikea kokonaisuudessaan kitkeä pois. Paljon voi silti tehdä asian eteen.
Toimin itse ala-asteen opena, joten sitä maailmaa tunnen verraten hyvin, yläasteesta en osaa sanoa. Uskallan väittää puuttuneeni kaikkeen esille tulleeseen kiusaamiseen. Suuri ongelma on vain se, että kaikki kiusaamistapaukset eivät todellakaan tule opettajien tietoon. Puutun myös vapaa-aikanani epäkohtiin, joita lasten leikeissä tulee esille: en opettajana vaan aikuisena. Mielestäni jokaisen aikuisen pitäisi puuttua näkemäänsä tai kuulemaansa kiusaamiseen!
Minun on vaikea ajatella, että enää nykypäivänä voisi monellekaan käydä kuten sinulle: jos lapsi tulee avoimesti kertomaan kiusaamisesta, siihen on puututtava ja selvitettävä, mistä on kyse. Itse olen aina ilmoittanut kiusaamisjutuista myös koteihin sekä seurannut asiaa myös jälkikäteen ennalta sovituin palaverein. Surullista ja erityisen vaikeaaa on silloin, kun koti kiistää "kiusaajan" toiminnan. Näitä vanhempia valitettavasti kyllä riittää, jotka puolustavat omiaan väärissäkin asioissa ja suorastaan kehottavat "puolustamaan itseään" nyrkein ja rumin sanankääntein. Näissä tilanteissa on vaikea päästä hyvään lopputulokseen.
Lapsilla on myös varsin erilainen käsitys siitä, mikä on kiusaamista. Joku kokee kiusaamisena sen, että toinen katsoo päin, tai sanoo "MOI", tai hipaisee ohikulkiessaan ym. ym. Joskus on myös ollut vanhempia, jotka ovat vahvasti sitä mieltä, että omaa lasta kiusataan, eivätkä ole suostuneet kuuntelemaan henkilökunnan näkemyksiä siitä, että tilanne onkin aivan päinvastoin: oma lapsi kiusaa, ärsyttää, hakeutuu konfliktitilanteisiin.
Kyllä minäkin jakaisin vastuuta tasaisesti koulun ja kodin välille kiusaamisasiassa. Itse joudun usein todistamaan tilanteita, joissa lapset puhuvat "vanhempiensa sanoilla" todella ikäviä asioita kavereistaan ja toisten perheistä. En tiedä, miksi joidenkin vanhempien on vaikeaa uskoa, että tälläista "järkyttävää mollaamista" tapahtuu monissa perheissä ja se ei ainakaan edistä lasten empatiakykyä toisiaan kohtaan!
Eli koulussa pystymme, ja meidän pitää puuttua kiusaamiseen, mutta asenteet opitaan kotona - joko hyvät tai huonot.
Ja kuten avauspuheenvuoron perusteella huomaatte, kiusaamista on joka paikassa, jopa täällä, jossa nälvijäkoneisto on oikein valloillaan
tuo "pakoilija" muutamine lyhyine, typerine kommentteineen saisi painua hiiteen täältä kiusaamiskeskustelusta!
Tyypillistä kädenvääntöä kun koulusta puhutaan!
Totuus on kuitenkin se, että vanhemmat ovat vastuussa lapsistaan kotona ja opet ja muut koulun aikuiset koulussa.
Kun lapsi 6-7 vuotiaana posket innosta hehkuen jännitystä täynnä aloittaa koulutien, he aloittavat myös kouluyhteisöön ja koulun sääntöihin sopeutumisen ja opiskelemisen. Tämä on ekaluokkalaisen tärkeimpiä oppiaineita.Opettajilla on yksin vastuu tästä prosessista, koska vanhemmat menevät omille työpaikoilleen samaan aikaan ja ovat poissa lastensa elämästä.
Kouluyhteisössä lapselle kehittyy nopeasti uusi koulupersoona,jonka hän jättää kouluun kun lähtee sieltä päivän päätyttyä kotiin. Ja ottaa sen taas käyttöön kun aamulla saapuu kouluun. Vanhemmat tunnistavat kyllä tätä koulupersoonaa, mutta heillä on vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa siihen. Se on vanhemmille eräällä tavalla vieras, heidän ulkopuolellaan syntynyt.
Opettajat ovat vastuussa tästä lapsen kolupersoonasta ja kouluyhteisön vuorovaikutuksista. He ovat olleet sitä luomassa ja heidän tehtävänään on huolehtia, että jokainen lapsi koulussa voi olla turvallisesti ja omana itsenään. Yhtäkään alaikäistä lasta ei saa jättää yksin ilman aikuisen kontrollia. Jos jättää, opettajat/kouluavustajat(?) ovat vastuussa seurauksista. Eihän lapsella ole ketään muuta turvaa!
Kiusaamistilanteet syntyvät kouluyhteisössä olevien vuorovaikutussuhteiden häiriöinä, laumailmiönä. Opettajat voivat kyllä haukkua vanhempia niin paljon kuin jaksavat, mutta se ei auta tippaakaan parantamaan kouluyhteisöä ja kiusaamistilanteita. Vanhemmat ovat ja pysyvät poissa lastensa kouluelämästä. Olkoonpa vanhempi vaikka minkälainen narkkari, koulussa sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä, koska tällaisenkin lapsen tehtävänä on oppia asioita ja elää lapsuutensa keskeisimmät vuodet kouluyhteisössä. Opettajan tehtävänä on ohjata ja opastaa häntä siinä ja huolehtia myös hänen henkisestä hyvinvoinnistaan kun hän on kouluyhteisön sisällä. Vanhempi ei sitä tule tekemään.
Mistä muuten opettajat tietävät, kuinka vanhemmat kasvattavat lapsiaan, jos kerran lapset luovat koulussa omat käyttäytymismallit ja asenteet toinen toisiltaan eli laumakäyttäytymisen? Kuinka moni ope on käynyt edes lapsen kotona seuraamassa sen elämää tai tuntee vanhemmat?
Eikö se ole lapsen yksityisyyteen puuttumista lain vastaisesti, jos tekee johtopäätöksiä oletusten mukaan? Ja sitten vielä julkisesti niitä toitottaa?
Käsittääkseni asia on niin, että jos lapsi on oppinut kotona kauhukakaraksi, opettajien tehtävä on kuitenkin opettaa mikä on koulussa sallittua ja mikä ei ja valvoa että niin toimitaan.
Ei kai tämän tajuaminen pitäisi olla vaikeaa?
keskustelemaan kasvatusalan ammattilaisten kanssa hieman enemmän lapsista ja heidän kasvatuksestaan ja siitä, kuka on vastuussa ja mistäkin. Ehkä oma maailmankuvasi hieman laajentuisi, eikä olisi noin yksipuolinen! Harvoin tapaa aikuista henkilöä, jonka päästä pursuaa näin keskenkasvuista tarinaa ja kenties vielä kuvittelee sen pitävän paikkansa!
Eikä opettajien tarvitse tavata vanhempia. Lapsi omalla käytöksellään, puheellaan, tavoillaan kyllä paljastaa, miten asiat on kotona hoidettu tai jätetty hoitamatta. Että laitonta... - voi kissan viikset tajuntasi tasoa!!!!
Taidat olla juuri niitä henkilöitä, jolla on liuta oikeuksia, mutta kirjoittamasi perusteella ei minkäänlaisia velvollisuuksia.
on ollut ongelmia koulussa! Etkö ymmärrä, että myös sinä olet vastuussa lapsesi käyttäytymisestä, ei yksin opettaja!! Meidän vanhempien tehtävä on kasvattaa lapset niin hyvin, että he ovat valmiit menemään kouluun!!! eE se ole opettajan tehtävä!
..."kouluyhteisöön ja koulun sääntöihin sopeutumisen ja opiskelemisen. Tämä on ekaluokkalaisen tärkeimpiä oppiaineita.Opettajilla on yksin vastuu tästä prosessista"... SIIS TÄH??? Valitettavasti osa jättää tämän työn vain opettajien hartioille, mutta uskoakseni suurin osa vanhemmista on vastuullista väkeä, jotka tajuavat, että tätä työtä tekevät sekä opettaja että vanhemmat! JA SE MYÖS KUULUU MOLEMMILLE!!!!
"Opettajat ovat vastuussa tästä lapsen kolupersoonasta ja kouluyhteisön vuorovaikutuksista. He ovat olleet sitä luomassa..." APUAAAA!!! ..." Se on vanhemmille eräällä tavalla vieras, heidän ulkopuolellaan syntynyt..." APUAAAAAAAAAAA!!!!
Etkö ymmärrä, että vanhempien tehtävä on olla mukana lapsen kouluelämässä? Kuvitteletko sinä ihan oikeasti, että vain opettaja vaikuttaa siihen, miten lapsi käyttäytyy koulussa. Kyllä se sentään suurimmaksi osaksi lähtee täältä kotoa, miten lapsemme koulussa käyttäytyvät!!!
joka käytät kolmea kysymysmerkkiä nimimerkkinäsi, ole hyvä ja osallistu muihin ketjuihin. Tämä koskee kiusaamista eikä sinua ole pyydetty tänne rettelöimään ja toisia kirjoittajia pilkkaamaan eikä varsinkaan kiusaamaan.
T: ketjun aloittaja
Nimimerkki ??? sai luultavasti minun mielipiteestä aikamoisen tunnekuohun, vaikket sitä sanonutkaan.
Luulen, että kirjoitat tällä sekä opettajan että vanhemman rooleissa. Edellistä et sanonut mutta tekstisi paljasti sen.
Siispä kysymysmerkkejä myös täältä päin.
Onko teitä opettajia koulutettu niin, että te uskotte kaiken mitä lapsi sanoo, tekee, koheltaa, tuntee, reagoi jne. koulussa, että se on peräisin vanhemmilta?
Lapsi lähtee nykyisin jo vuoden ikäisenä päivähoitoon, jossa hän viettää elämästään enemmän valveillaoloajastaan kuin kotona. Eikö täältä ole peräisin mitään lapsen käytökseen liittyvää ominaisuutta, jota hän ilmentää koulussa? Nimenomaan laumakäyttäytymiseen liittyvää, lapsihan elää jo vauvasta lähtien ikäistensä muodostamassa laumassa.
Tai lapset katsovat televisiota paljon, vanhemmat lapset lukevat nuorten lehtiä, samaistuvat musiikkifanien elämään, jota hallitsee päihteet ja seksi.
Eikö lapsi ilmennä käytöksessään näistä saamiaan virikkeitä koskaan koulussa?
Välituntisin kun lapset ovat keskenään laumassa kuin villi-eläimet ilman aikuisten kontrollia, he luovat keskuudessaan aivan uusia käyttäytymiskuvioita, jotka eivät kotona tulisi edes mieleen. Eivätkö he elä ja käyttäydy koulussa näissä itse luomissaan asenteissa?
Etkö sinä tiedä mitään lapsen koulupersoonasta ja luokassa elämisen vaikutuksesta lapsen käyttäymiseen? Kiusaamistilanteissa on joskus myös vaikutusta sillä, miten opettajat alitajuntaisesti ja näkyvästi kohtelevat lapsia luokassa. Tai miten lapsi pystyy olemaan mukana opettajan opetuksessa ja opetustyylissä.
Tottahan toki myös vanhemmilla on vastuu lapsensa koulusta. He huolehtivat että lapsi lähtee kouluun kuten pitääkin, ja palaa sieltä, kontrolloivat että läksyt on tehty ja auttavat pyydettäessä. Ongelmatilanteissa opettajat voivat ottaa yhteyttä vanhempiin ja kysyä neuvoa tai päinvastoin ja vanhemmat tulevat näin mukaan koulun yhteistyöhön. Ensisijaisesti ongelmat kuitenkin ratkotaan siellä ja niiden keskuudessa jossa ne ovat syntyneet.
Mutta itse koulun vanhemmat eivät tule, siellä on sataprosenttinen vastuu lapsesta opettajalla.
Kukahan sitä katselee koulumaailmaa yksisilmäisesti???
Vastaus kysymykseesi:
He katsovat koulumaailmaa hyvin yksipuolisesti, jotka sysäävät kaiken vastuun lapsen KÄYTÖKSESTÄ koululle. Itse olen puhunut koko ajan sen puolesta, että kyllä koulun lisäksi myös kodeilla on suuri ja TÄRKEIN merkitys lasten kasvattajina! SIIS VASTUU ON MOLEMMILLA, mutta täällä ainakin yksi (sinä?) on sitä mieltä, että vastuu on vain ja ainoastaan koululla, mitä tulee lapsen käyttäytymiseen kouluaikana. Se on mielestäni todella PUTKIAIVOISTA ajattelua!!!
Ei tarvitse olla opettaja ymmärtääkseen opettajan työtä! Harmittaa, kun täällä ei monikaan sitä puolta ymmärrä laisinkaan!!! Johtuneeko tietämättömyydestä, katkeruudesta vai silkasta ilkeilystä??? Kun ei ajattele asioita liian YKSIPUOLISESTI, voi hyvin samaistua opettajan työhön ja siihen, millaiset mahdollisuudet opettajalla on vaikuttaa esim. sellaiseen lapseen, jonka käyttäytymisestä ei kukaan ole ollut vastuussa. Eikö ole aika kohtuutonta olettaa opettajan hetkessä pistävän tälläisen tenavan kuriin ja järjestykseen???
Vai MINÄ kiusaan täällä!? Heh heh!! Kukapa olisi nyt tasapuolinen täällä KIUSAAMISpalstalla ja lukisi, että, minkäköhän viestin kohdalla menee asiattomuuksiin??? Olen nimittäin niitä ihmisiä, jotka eivät todellakaan käännä toista poskeaan. Jos minulle kirjoitetaan epäasiallisesti, odotatteko, että kiltisti otan kaiken vastaan??? Eikö se ole reilua antaa "kiusaajan" maistaa omaa lääkettään! Valitettavasti on paljon aikuisia, jotka odottavat toisilta asiallista käytöstä, mutta itse eivät siihen kykene! Vai ollaanko täällä niin herkkänahkasia, ettei kestetä pätkän vertaa toisenlaista näkökulmaa asioihin???
itsekin sanot.
Aika ylimielistä on toisinaan ollut.
Ehkä jatkossa keskustelu sujuu paremmin.
kuten sain itse todeta yli 10 vuotta myöhemmin, ammattikoulun jälkeen.
Aikuiset ovat yhtä hyviä ko. asian suhteen kuin lapsetkin ja yhteiskunta molemmissa tapauksissa "muka" täysin voimaton tekemään mitään asialle.
http://tyopaikkakiusatut.net/