Enkä tarkoita otsikossa sitä että yrität kieltää itseltäsi kaipaamisen sen takia kun toinen on vastenmielinen vaan tunnet lähes surua ja menetystä siitä kun toisesta on tullut jotain muuta kuin kaipasit.
Ettei toinen enää muistuta sitä ihmistä jota kaipasit tai ehkä se kaikki olikin vain satua-fantasiaa?
Epäilyksiä aiemmin toki oli henkilön luonteesta, mutta silti pääsee aina nämä yllättämään....
Jännä juttu miten näkemys toisesta ihmisestä voi muuttua ikävöinnistä toisen nähdessä lähes sielunkumppanina, lievään ärsytykseen ja epäilyyn kunnes ikävöinnin loputtua huomaa että toinen ihminen on muuttunut tai aina ollutkin jotain mitä ei koskaan uskoisi ikävöineensä.
Muilla samoja kokemuksia?
Ettei toinen enää muistuta sitä ihmistä jota kaipasit tai ehkä se kaikki olikin vain satua-fantasiaa?
Epäilyksiä aiemmin toki oli henkilön luonteesta, mutta silti pääsee aina nämä yllättämään....
Jännä juttu miten näkemys toisesta ihmisestä voi muuttua ikävöinnistä toisen nähdessä lähes sielunkumppanina, lievään ärsytykseen ja epäilyyn kunnes ikävöinnin loputtua huomaa että toinen ihminen on muuttunut tai aina ollutkin jotain mitä ei koskaan uskoisi ikävöineensä.
Muilla samoja kokemuksia?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kokemukset näkee peilistä.
🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑
🔞 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17695594v
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞
Se on täysin normaalia kun tunteet alkaa viiletä. Tulee alas pilvilinnoista ja toisesta tulee jopa korostetun ärsyttävä.
Tunteet ovat jokaisella omassa päässään. Jos ruokit mielessäsi rakkauden tunnetta, tunnet lisää rakkautta. Jos ruokit mielessäsi vihan tunnetta, tunnet lisää vihaa. Jos ruokit mielessäsi vastenmielisyyttä, tunnet lisää vastenmielisyyttä. 🤷♀️
Tämä ei pidä paikkaansa. Tunteilla on myös ulkopuolinen lähde.
Jos ruoka maistuu paskalta, se on maistuu paskalta.
Tietysti kokemukset tuottavat tunteita. Sama ruoka voi kuitenkin jonkun toisen mielestä olla hyvää.
Lukiko kukaan edes aloitusta?
En puhunut mistään pilvilinnoista tulemista vaan sitä että henkilö on muuttunut sinä aikana kun olet hänet tuntenut tai ainakin sinusta tuntuu siltä?
-ap
Luitko itse kommentteja. Sinusta tuntuu että hän on muuttunut, koska tunteesi viilenee. Rakastuneena kaikki toisessa on ihanaa ja kun silmät avautuu, jokin ihana piirre voi tuntua jopa vastemieliseltä. Hänestä voi tuntua sinä samalle ja siksi hänen käytöksensä sinua kohtaan muuttuu. Sekin vaikuttaa. Hän tuskin on muuttunut. Tämä on ihan faktaa.
Ja sinä kirjoitit saman ihan itsekin:
Jännä juttu miten näkemys toisesta ihmisestä voi muuttua ikävöinnistä toisen nähdessä lähes sielunkumppanina, lievään ärsytykseen ja epäilyyn kunnes ikävöinnin loputtua huomaa että toinen ihminen on muuttunut TAI AINA ollutkin jotain mitä ei koskaan uskoisi ikävöineensä.
Tietysti ihmiset muuttuvat kokemustensa myötä, sitä kutsutaan kehittymiseksi. Enempi kuitenkin vaikuttaa suhtautumisesi muuttuminen häneen.
Olette lapsia, kun ette ymmärrä lukemaanne.
-ap.
Niin tai huomaa, että ikävöinnin kohde on ihan tavallinen. Ei kai tuossa mitään ihmeellistä.
Sinä et nyt ymmärrä lukemaasi. Tai et suostu ymmärtämään. Sen verran jo koettu tätä elämää ja eroja, että tiedän mistä puhun. Jää sinä tänne vänkäämään muuta. Kyse on siitä että teidän välit muuttuu ja tunteet loppuu. Hänestä voi tulla jopa vihainen sinua kohtaan ja sama toisinpäin
Oletkin tuo tyhmä vänkääjä, en heti tunnistanut. Näitä sinun lukiotasoisia tunnepurkuja ei pitäisi edes lukea. Et ymmärrä elämästä tai rakkaudesta mitään. Elä enemmän ja sönkötä vähän vähemmän. En lue sinua enää.
Kyllä tuonkin ymmärrän. Tunteet ovat kai itselläni aitoja, 10 vuotta nähty liian harvoin ja joka pv mielessä. Kun on nähnyt surettaa jo ettei taas pitkään aikaan näe. Olenkin todennut että tämä kai jokin pakkoajatus. Tutustumalla paremmin selviäisi onko näin. Naiselta.
Uutta putkee vaa aapee, sillä siitä entisestä pääsee
Ehkäpä kannattaisi aina oikeasti tutustua ihmiseen kuvitelmien sijaan.
Tästä nyt ei taas saa selvää että onko tuo kaipauksen kohde oikeasti irl muuttunut vastenmieliseksi vai ainoastaan sinun ajatuksissasi? Oletteko siis olleet tekemisissä tuolla "oikeassa" elämässä, missä tämä vastenmielisyys on ilmennyt sinulle? Jos ette, niin kaikki on vaan sinun mielikuvituksen tuotetta ja tapa suojella itseään pettymykseltä.
Onpa sairas aloitus. Kommentoijat myös
Sitähän se on kun toisesta ajattelee vain hyvää, heijastaa sen oman ajattelumaailmansa ihmiseen jota ei kunnolla vielä tunne. Minulle miehestä tuli todella vastenmielinen sen jälkeen kuinka tosiasiassa minua kohteli eli heitti minut ns. bussin alle. Kaikki oli vain omaa mielikuvitustani ja sitä mitä hän esitti olevansa mutta hän näytti todellisen karvansa sillä miten kohteli muita oikein hyvin mutta tahtoi minulle vain pahaa. Ikinä en unohda enkä sisimmässäni anna anteeksi.
En koe vastenmielisyyttä tai menetystä.
Surullinen olen hänen puolestaan jos keikut vihreänä möykkynä katossa, pyydänkin hankkimaan peilejä lisää.
Raikkautta minulla riittää edelleen.
Rumasti käyttäytyvä ihminen muuttuu silmissä rumaksi. Kestää hetken kun lumous haihtuu ja alkaa nähdä toisen toisin. Aikojen kuluessa kun toinen ei heilauta enää yhtään, näkee toisen puutteellisena tavallisena ihmisenä. Saattaa sääliäkin. Muistaa mitä erityistä toisessa näki ja samalla ihmettelee miten sokea oli huonoille piirteille - tai ei vaan tiennyt niistä.
Ihan normaalia.
Mielenkiintoisesta on lyhyt matka ärsyttäväksi.
Jos johonkin haluaa tutustua, kannattaa muistaa, ensivaikutelman voi antaa vain kerran.
Kannattaa myös kertoa heti, jos oikeasti haluaa tutustua paremmin. Kun juttu pitkittyy, se mutkistuu, muuttuu toinen ehkä jopa ärsyttäväksi.
Joo ei auta. Joillekin ei mene perille että haluaa tutustua.
Tuota kutsutaan arjeksi. Ihmiset eivät ole koskaan täydellisiä. Mitään täydellistä rakkaustarinaa ei ole olemassa. Jättäkää hyvä ihmiset haihattelut täällä palstalla ja tehkää asiat oikeassa elämässä.
Ärsytys voi tulla jos ei viikkoon pidetä kunnon yhteyttä, tavata, on epäilyksiä ja jos niistä ärsyyntyy, toisella loppuu mielenkiinto, vaikka se on jo aiemmin mennyt. Tai yrittää vaikutusta, rokottaa, ei onnaa
Kaikessa ei oo aina kyse katkeruudesta, eikä elämä ole saippuasarjaa, kaikki vaikuttaa ja se mitä etsii, vastaako toinen mitenkään sitä tai tahallistako vain tai esim toinen voi etsiä tukea itselleen toiselta, anoa anteeksi, pyrkiä olemaan siinä haluamatta mitään.
Noin rajusti en ole koskaan kokenut. Olen havainnut toisessa puolia, joista en todellakaan ole pitänyt, mutta kokonaisuus on kuitenkin vienyt yli siitä. Eli olen tavallaan "antanut hänelle anteeksi", että hän onkin vain ihminen. En mä tosin mitään varsinaisia ollut, mutta huomasinpahan hänessä olevan erään piirteen, jota todella inhoan.