esitystä oli neljäsosan verran sun elämästä ja siitä kaksikolmasosaa se pyyhki yli hilseen niin siinä oli paljon niitä vuosia, jotka saivat sut kokemaan äärimmäisen rankkaa stressiä. Koit kauhuntunteita, etkä sä tiennyt mihin sun olisi pitänyt mennä, jotta sitä ei enää olisi. Mutta sellaista paikkaa ei tuntunut olevan missään. Kun se hyvin tärkeä haave ei vuosia sitten toteutunut, sä putosit ja putosit yhä uudelleen, kun kansa jatkoi esitystään. Se mikä on vaurioittanut ei voi koskaan korjata, se pitäisi kaikkien ymmärtää vihdoinkin. Muiden pitää nyt luottaa siihen, että sä oot ymmärtänyt kaiken, ihan kaiken ja kansan pitää lopettaa, jotta vaurioituminen ei enää jatkuisi. Sä olet toivonut sitä ja kansa tietää sen, mutta miksi he eivät osaa lopettaa. Jos kansa ei lopeta, se on yhtä kuin he eivät halua mitään hyvää tapahtuvan he haluavat, että sä rämmit stressissä ja tuskassa, koska siitä he pitävät.
Kun sitä kaikenlaista
Anonyymi-ap
299
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
He jotka kaiken aikoinaan aloittivat pitäisi ymmärtää, että se mitä tapahtui yli kahdeksan vuotta sitten on estänyt eteenpäin menon. Kolme ja puoli vuotta sitten olisi ollut viimeinen mahdollisuus korjata tilannetta, mutta sitäkään ette osanneet käyttää hyväksi. Kunpa olisitte kysyneet ne muutamat kysymykset kasvotusten, niin ei olisi tarvinnut kokea niitä vuosia. Ne saivat paljon pahaa aikaan monella tapaa. Melkein lakkasit hengittämästä, kun he niin sinua sanoillaan kuristivat. Maalasivat väreillään, mutta eivät kysyneet sinun värejäsi. Itsepintaisesti jatkoivat välittämättä avunhuudoista, ne kaikuivat kuuroille korville.
Ne kellot jotka silloin aivan liian kovaa tikitti, niin heidän olisi pitänyt tajuta ottaa ne patterit niistä pois siellä työpaikalla. Jokaikinen kerta kun havahduin, oli jo liian myöhäistä. Ja kahden minuutin myöhästymisen takia menetin vaimon ja koiran ja sitten meni talo ja sitten aloin juomaan kaljaa suruun, jotta aika kuluisi rattoisammin. Sitten tulit niissä yhdissä portaissa vastaan joskus 2017 keväällä k-kaupungissa ja olen ajatellut sua siitä asti.