Lapsuuden vaikutus mielenterveyteen

Joskus löytyy, joskus ei.
On väitetty, että syntymän jälkeen ensimmäiset kaksi vuotta olisivat kehityksen kannalta merkittäviä.
Kuka muistaa aikaansa, kun on ollut niin pieni, vauva.

Mutta toki pieni lapsikin tekee havaintoja ympärillään tapahtuvista asioista, ja jonkinlaisella mekanismilla niitä saa mieleensä tarttumaan.
Omat vanhemmat, kotiolot, aikuisten käytös kotona, vaikka mahdolliset riitelyt keskenään, kaikki vaikuttaa myös pieneen lapseen.
Turvattomuus/turvallisuuden tunne, hyväksytyksi tuleminen/hyljeksitty, pidetty/ei pidetty, perhesiteet, jne. kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Itse en pysty tietämään, onko omat lapsuudenkokemukset vaikuttaneet minkä verran mielenterveyteeni, ja sen kanssa olleisiin ongelmiin. Jotain ehkä pystyn poimimaan tapahtumista kun olin pieni, mutta tavallaan kun mietin, niin en pysty kotioloja syyttelemään, en perhettäni, en muita ihmisiä.
Vaikka hyvinkin voi olla vaikutusta isomminkin. Mene ja tiedä.

Mt-ongelmien syntyminen on varmasti useimmiten monen tekijän summa, ei taida johtua vain jostain yhdestä tekijästä.
Ihmiset ovat myös kovin erilaisia, toisille tulee herkemmin ongelmia kuin toisille.
Sekin vaikuttaa, miltä tuntuu olla juuri minä ja miten otan asiat vastaan, miten niitä tunnen, miten niihin suhtaudun, miten niiden kanssa elän.

Joillain voi olla ollut hyvä menneisyys, ja ongelmat tulevat mahdollisesti myöhemmin, ja taas, joillain voi olla vaikea ja ongelmallinen menneisyys, mutta tulevaisuudesta tulee hyvä.
Elämä on yllätyksiä täynnä.

Nyky terapiassa ei enää mennä vatvomaan lapsuuden ongelmia.Syytä mennä lyhytterapiaan ja saada työkalut tähän elämään.Mikä se läkäri nimi aihesta netti kirjotaa joku ben fruman tai sinne päinä,Minulta: Ota haltuusi nyky hetki mennyttä ei saa takaisin.Voisin koko loppu elämäni veloa itsesälissäni.Kauhea lapsuus,aika lastenkoti.aika alkoholisti miehen kanssa.pälle karkaukset ymm.Mutta elän nyky hetki.

Tekee hyvää jossain vaiheessa pysähtyä ja käydä läpi ne paskat kokemukset lapsuudesta ja myöhemmiltä elinvaiheilta. Muuten sitä on loppuiän paskoissa fiiliksissä. Niihin ei kannata loppuiäksi jumiutui kuitenkaan , vaan käsitellä joko yksin, hyvän ja luotettavan ystävän tai sukulaisen kanssa tai mennä sitten terapiaan käymään paskat kokemukset läpi. Kyllä se on tuskainen tie ne käsitellä, mutta ajan myötä helpottaa. Oppii itsestään ja elämästään paljon asioita ja saa tulevaisuuden takaisin.

Olen pohtinut asiaa ja toden totta, menneisyydellä on iso vaikutus kuinka elämä sujuu.
Jotkut vanhemmat saavat pahaa tuhoa aikaan omilla valinnoillaan ja teoillaan joiden jalkoihin lapset jäävät.

PALJON , on lapsuudella merkitystä aikuisuudessa , itsestä tullut erittäin arka ja pelokas , terveydelliset haitat sitten pukkasi läpi juurikin parhaassa työiässä jossa tietenkin piti yrittää yli omien voimien ,työtöhän piti painaa oikein kunnolla ja vaikka ilman palkkaa , kunhan oli ahkera muiden silmissä , no terveys meni lopullisesti ja krooniset sairaudet vaivaavat lopunikää.

Kyllä varsinkin masennus johtuu aiemmin koetuista ja sitten elämän menetykset ja pettymykset saa masennuksen esiin. Pettymyksiltä ei välty varmaan kukaan. Jotkut ihmiset vaan yrittää kääntää myös pettymykset positiivisiksi, ja on siksi luotaantyöntävää seuraa ainakin masentuneelle. Jotkut ihmiset ei näet kestä pettymyksiä. Muuttavat talvenkin kesäksi..inhottaa tuollainen. Olisi vaikea elää selllaisten ihmisten kanssa saman katon alla, myös sukulaisuus on vaikeaa. Sitten täytyy olla joku, josta tulee ns musta lammas, jolle saa sanoa mitä sattuu silloin kun muut eivät kuule tai sitten sivulauseessa. Kuitenkin päälle päin kaikki näyttää hyvältä, että suhteet olisi hyvät. Onko kellää kokemusta "myrkyllisestä positiivisuudesta"??