Yritin itsemurhaa. Epäonnistuin

Miksi ei hakeuduta hoitoon silloin kun itsetuhoisen ajatukset valtaavat mielen , kaikista kurjempi on itsekkyys silloin kun ei esim ajatella omia lapsiaan ja miten se heihin vaikuttaa kun vanhempi on itsetuhoisen.
Ajatus malli pitäisi muuttaa toiseksi se kun pyörittää ajatuksia ainoastaan oman navan ympärillä , elämän vastoinkäymiset on toisinaan kovia, ja tunne ei jaksa on monella ihmisellä
Mutta masennukset menee aina ohi ennemmin tai myöhemmin kun jaksaa pitää sen mielessään niin paratuminenkin pääsee alkuun

Itsekästä puhetta, kaikilla aitä on ongelmia elämässä , ei niiden tähden kannata henkeänsä uhrata.
Jos liikaa tuijottaa omaan napaansa niin saa näitä ajatuksia kunnon masentunut.

Kiitos tästä tiedosta.

Eiköhän nämä palvelut ja resurssit jätetä niille joilla on vielä jotain edessäpäin. En näe että kohdallani on järkevää enää ponnistella.
Huomenna pääsen kotiin. Pilleripurkin ja tsemppien kanssa. Katsotaan sitten miten jatkossa jaksan.

AP/M44

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos tästä tiedosta.

Eiköhän nämä palvelut ja resurssit jätetä niille joilla on vielä jotain edessäpäin. En näe että kohdallani on järkevää enää ponnistella.
Huomenna pääsen kotiin. Pilleripurkin ja tsemppien kanssa. Katsotaan sitten miten jatkossa jaksan.

AP/M44

Lue lisää

Älä viitsi ajatella noin. :-(
Mieti mieluummin lapsiasi ja sitä, mitä kaikkea kivaa voit heidän kanssaan tehdä ja sitä miten tärkeä olet heille.
Älä jätä tätä matkaa kesken. Kannattaa kuitenkin katsoa, mitä sillä on annettavana. Aivan varmasti parempaa kuin se, mitä nyt masentuneena ajattelet.
Yritä löytää el'm'st'si niitä valonpilkahduksia ja keskity niihin ja koeta lopettaa negatiivisten asioiden miettiminen. Ajatuksen voimalla voit vaikuttaa niin paljoon ja ennenkaikkea omaan mielialaasi ja jaksamiseen.
Sulje silmäsi kaikelta "pahalta" ja keskity näkemään vain kaikki kaunis, se auttaa sinua pääsemään kuopastasi. Minä ainakin uskon niin. Kaikkea mahdollisimman hyvää Sinulle elämääsi! <3

Anonyymi kirjoitti:

Älä viitsi ajatella noin. :-(
Mieti mieluummin lapsiasi ja sitä, mitä kaikkea kivaa voit heidän kanssaan tehdä ja sitä miten tärkeä olet heille.
Älä jätä tätä matkaa kesken. Kannattaa kuitenkin katsoa, mitä sillä on annettavana. Aivan varmasti parempaa kuin se, mitä nyt masentuneena ajattelet.
Yritä löytää el'm'st'si niitä valonpilkahduksia ja keskity niihin ja koeta lopettaa negatiivisten asioiden miettiminen. Ajatuksen voimalla voit vaikuttaa niin paljoon ja ennenkaikkea omaan mielialaasi ja jaksamiseen.
Sulje silmäsi kaikelta "pahalta" ja keskity näkemään vain kaikki kaunis, se auttaa sinua pääsemään kuopastasi. Minä ainakin uskon niin. Kaikkea mahdollisimman hyvää Sinulle elämääsi! <3

Lue lisää

Hieno ja kaunis kirjoitus. Ongelma vaan on se, että näitä iloisia ajatuksia ei ole enää olemassa. Samoja lauluja on käynyt täällä juttelemassa minulle ammattilaiset. Eivät tuo toivoa jatkosta. Lähinnä ärsyttävät ja suututtavat. Mistä kukaan muu voi tietää mitä elämä tuo jatkossa minulle? Kaikki sanovat, että siellä odottaa ilo ja onni. Miten? Olen elänyt syvyydessä jo niin pitkään, että ajatuskin on naurettava.

Lapset… niin. No kukaan sukulainen tai läheinen ei ole käynyt täällä minua katsomassa. Kukaan ei ole edes kysynyt miten voin. Lähden siitä liikkeelle, että olen heille näkymätön. Lapset kestävät mitä vain. Tämänkin.
Ex-vaimo lähetti sähköpostin jossa haukkui minut narsistiksi ja tämä teko kruunaa vain minun huomionkipeän käytökseni. Tästä on hyvä lähteä ajatuksen voimalla rakentamaan parempaa huomista. Nähtävästi olisi halunnut minun kuolevan pois kun olimme liitossa niin olisi saanut asunnon ja metsät itselleen.

Aamulla kotiin. Tyhjään kotiin. Eiköhän tämä ollut pitkälti tässä. Joilla elämäniloa ja asioita edessään niin hoitakoot tämän tontin. Minä en jaksa enää.

AP/M44

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos tästä tiedosta.

Eiköhän nämä palvelut ja resurssit jätetä niille joilla on vielä jotain edessäpäin. En näe että kohdallani on järkevää enää ponnistella.
Huomenna pääsen kotiin. Pilleripurkin ja tsemppien kanssa. Katsotaan sitten miten jatkossa jaksan.

AP/M44

Lue lisää

Mieti 2 kartaa. Toivon ettei lopullisella ratkaisulla ole kiirettä.
Tiedän pari kaveria joiden isä päätynyt samaan ratkaisuun vuosikymmeniä sitten. Se on jättänyt jäljet heidän lapsiinsa. Molemmat suunnitelleet itsarin kunhan toinenkin vanhempi poissa. Itsari vuosien ajan suunnitelmissa nuoruudesta asti, ei päähänpisto. Alkoakin kuluu.
Yritä vielä kestää ja katso jos ei tuonnempana olisikaan yhtä pahat fiilikset.
Jos voit, kerro mikä mättää niin pahasti ettet enää jaksa vaan mitta täynnä. Yritetään miettiä yhdessä parempaa jatkoa?

Anonyymi kirjoitti:

Hieno ja kaunis kirjoitus. Ongelma vaan on se, että näitä iloisia ajatuksia ei ole enää olemassa. Samoja lauluja on käynyt täällä juttelemassa minulle ammattilaiset. Eivät tuo toivoa jatkosta. Lähinnä ärsyttävät ja suututtavat. Mistä kukaan muu voi tietää mitä elämä tuo jatkossa minulle? Kaikki sanovat, että siellä odottaa ilo ja onni. Miten? Olen elänyt syvyydessä jo niin pitkään, että ajatuskin on naurettava.

Lapset… niin. No kukaan sukulainen tai läheinen ei ole käynyt täällä minua katsomassa. Kukaan ei ole edes kysynyt miten voin. Lähden siitä liikkeelle, että olen heille näkymätön. Lapset kestävät mitä vain. Tämänkin.
Ex-vaimo lähetti sähköpostin jossa haukkui minut narsistiksi ja tämä teko kruunaa vain minun huomionkipeän käytökseni. Tästä on hyvä lähteä ajatuksen voimalla rakentamaan parempaa huomista. Nähtävästi olisi halunnut minun kuolevan pois kun olimme liitossa niin olisi saanut asunnon ja metsät itselleen.

Aamulla kotiin. Tyhjään kotiin. Eiköhän tämä ollut pitkälti tässä. Joilla elämäniloa ja asioita edessään niin hoitakoot tämän tontin. Minä en jaksa enää.

AP/M44

Lue lisää

Paskoja sukulaisia riittää. Onneksi on muutakin. Itse aikoinaan samaa surin mutta tilalle tulee paljon parempaa, sopivampaa, usko vain. Mitä sitä itse välittämään piittaamattomista k-päistä, olkoonkin sukulaisia. Ei ajatustakaan sellaisille.
Elämäsi on arvokkaampaa kuin narsistien näpäytys.

Anonyymi kirjoitti:

Hieno ja kaunis kirjoitus. Ongelma vaan on se, että näitä iloisia ajatuksia ei ole enää olemassa. Samoja lauluja on käynyt täällä juttelemassa minulle ammattilaiset. Eivät tuo toivoa jatkosta. Lähinnä ärsyttävät ja suututtavat. Mistä kukaan muu voi tietää mitä elämä tuo jatkossa minulle? Kaikki sanovat, että siellä odottaa ilo ja onni. Miten? Olen elänyt syvyydessä jo niin pitkään, että ajatuskin on naurettava.

Lapset… niin. No kukaan sukulainen tai läheinen ei ole käynyt täällä minua katsomassa. Kukaan ei ole edes kysynyt miten voin. Lähden siitä liikkeelle, että olen heille näkymätön. Lapset kestävät mitä vain. Tämänkin.
Ex-vaimo lähetti sähköpostin jossa haukkui minut narsistiksi ja tämä teko kruunaa vain minun huomionkipeän käytökseni. Tästä on hyvä lähteä ajatuksen voimalla rakentamaan parempaa huomista. Nähtävästi olisi halunnut minun kuolevan pois kun olimme liitossa niin olisi saanut asunnon ja metsät itselleen.

Aamulla kotiin. Tyhjään kotiin. Eiköhän tämä ollut pitkälti tässä. Joilla elämäniloa ja asioita edessään niin hoitakoot tämän tontin. Minä en jaksa enää.

AP/M44

Lue lisää

Niitä on satoja ihmisiä joilla on se tyhjä koti, siis ovat yksin. Ja moni tuntee ettei edes kukaan välitä kysyä kuulumisia, mutta se on sitä omaa matalaa tunnetta mausteena istsesääliä mukana. Niistä tunteista olisi päästävä eroon, ja kun oikein yrität niin pääseekin eroon.
Tunnen yhden miehen joka haukkui itsensä joka aamu sanoilla ” et ole sairas vaan vaadit huomiota että joku välittäis, ja tee itse sen asian hyväksi jotain” sanoi että oli ollut joka aamu peilin edessä ja sanonut nämä sanat itselleen, pitkän masennuksen aikana. Hän pääsi pois siten itsetuhoisista ajatuksistaan , kysyin että oikeinko ääneen sanoit, niin hän vastasi että ääneen ääneen enhän olisi kuullut sanojani muuten. Minusta hän oli todella mahtava pakkaus ja kiva kaveri. Niin että jokainen löytää omat keinonsa parantuakseen masennuksesta , kun vaan jaksaa yrittää.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos tästä tiedosta.

Eiköhän nämä palvelut ja resurssit jätetä niille joilla on vielä jotain edessäpäin. En näe että kohdallani on järkevää enää ponnistella.
Huomenna pääsen kotiin. Pilleripurkin ja tsemppien kanssa. Katsotaan sitten miten jatkossa jaksan.

AP/M44

Lue lisää

RIP sinulle, ja näin postyymisti komppaan sinua, vaikken yhtään tunne ja tiedä murheitasi ja lisään vielä jotkut teennäiset kuulumisten ainaiset kyselyt tai että joku kahvittelu jotain ratkaisisi mitkä ärsyttää suunnattomasti eikä oikeasti väitetä tipan tippaa!!!

Omalla kohdallani todella monta asiaa olisi pitänyt tehdä tyystin toisella tavalla jo kauan sitten ja on jotain muiden toimesta aiheutettua mukana myös, mutta kun täysin perslävet vanhemmat ja lekurit eikä muusta lähipiiristäkään mitään tukea! Kaveripiiriä ei enää ole mutta ollut joskus, terveyden ollessa paljon parempi sosiaalisesti. Nyt sitten keksitään esim miten en vain halunnut tehdä jotain tai että keksin mikä on tietenkin ihan pelkkää paskaa!

Elämä on täysin tyhjää ja merkityksetöntä ja omalla kohdalla tähän ei mitkään hoidot auta, se on selvää eli sen verran hankala tilanne. Se mitä mahdollisesti tekisin olisi tiettyä yritystoimintaa ja mikä olisi ollut parasta mitä tämmösessä tilanteessa voisin tehdä ja saada sisältöä elämään.

Olisin tehnyt ja suoriutunut erilaisin pienin järjestelyin sillain kohtuudella, siis jonkusten ajattelussa keksinyt, ottaen huomioon, että myös tiedot&taidot&muut riittää työhön sekä yrittäjyyteen ja minua kumminkin pidettiin työkykyisenä. Eläkehakemus tai pari oli hylätty ja silloin oli itsellä ajatus, että olisi vähintään osaeläke ja olis voinut ehkä ns. harrastaa erästä toista yritystoimintaa.

Siis toden totta tehnyt jo silloin, taitaa siitäkin olla jo 10 vuotta ja ongelmat vielä kauempaa perua, enkä siis nyt niinku mun päähän yritetään pistää väkisin. Hemmetti vieköön, jos kerran eräs vaihtoehto mulla oli pienyrityksen osto, niin mitä ihmeen keksimisiä, kun hoidetaan terveyttä niin hyvin kuin voi, tottakai! Tämmönen tunneälyn puute ihmisissä ärsyttää suunnattomasti ja melkein tekis mieli iskeä tollasille puukkoa niskaan! En nyt toki oikeesti tommosesta sentään.

Tulipa vähän pitkä vuodatus, mutta tämmönen on taustana psyykelle. Mutta kun on useita sairauksia, yksin syrjäytynyt , ei voi harrastaa mitään ja matkustaa, koska ei rahaa eikä varsinkaan voi kulkea kunnolla. Eipä se sen kurjemmaksi voi muuttua, paitsi jollain on aina vielä kurjempaa. Jos olis joku varmasti toimiva hoito, se kelpais, mut enempää haittoja ei kaivata...

Monisairas

Parempaa terveyttä sinulle.
Tässä epäreilussa maassa eläminen alkanut itse kustakin (paitsi herroista) tuntua vastenmieliseltä. Lukuisista eri syistä. En enää arvosta enkä kunnioita tätä maata kuten aiemmin.

Anonyymi kirjoitti:

Parempaa terveyttä sinulle.
Tässä epäreilussa maassa eläminen alkanut itse kustakin (paitsi herroista) tuntua vastenmieliseltä. Lukuisista eri syistä. En enää arvosta enkä kunnioita tätä maata kuten aiemmin.

Lue lisää

Itseään on hyvä arvostaa kaikesta huolimatta.
Vaikka elämä joskus potkii, kaikki on ajoittain täyttä paskaa, huonot fiilikset, jne., mutta kun muistaa arvostaa itseään, että on ihan hyvä ihminen, ja uskoo siihen, että kyllä muutkin arvostavat omalla tavallaan ( vaikkei aina ehkä siltä tunnukaan ), se jo auttaa jaksamaan, ajoittaisista vastoinkäymisistä huolimatta.

Anonyymi kirjoitti:

Itseään on hyvä arvostaa kaikesta huolimatta.
Vaikka elämä joskus potkii, kaikki on ajoittain täyttä paskaa, huonot fiilikset, jne., mutta kun muistaa arvostaa itseään, että on ihan hyvä ihminen, ja uskoo siihen, että kyllä muutkin arvostavat omalla tavallaan ( vaikkei aina ehkä siltä tunnukaan ), se jo auttaa jaksamaan, ajoittaisista vastoinkäymisistä huolimatta.

Lue lisää

Kiitos.

Anonyymi kirjoitti:

Itseään on hyvä arvostaa kaikesta huolimatta.
Vaikka elämä joskus potkii, kaikki on ajoittain täyttä paskaa, huonot fiilikset, jne., mutta kun muistaa arvostaa itseään, että on ihan hyvä ihminen, ja uskoo siihen, että kyllä muutkin arvostavat omalla tavallaan ( vaikkei aina ehkä siltä tunnukaan ), se jo auttaa jaksamaan, ajoittaisista vastoinkäymisistä huolimatta.

Lue lisää

Olipa lohduttavia sanoja aloittajalle.

Olipa itsekäs ja kettumainen teko. Toivottavasti saa pienet hautajaiset

Anonyymi kirjoitti:

Olipa itsekäs ja kettumainen teko. Toivottavasti saa pienet hautajaiset

Tuo on mielestäni rumasti sanottu. Jokaisella on tietysti oma mielipiteensä. Joskus tekijän mielessä voi siintää ajatus myös siitä, että vapauttaa teollaan lähipiirinsä omalta myrkyltään. Masentunut levittää ympärilleen ikäänkuin myrkkyä, joka vaikuttaa lähipiirin mielialaan alentavasti.

Hän pääsi tuskastaan. Läheisille raskasta, mutta itse ainakin ymmärrän mitä on kun kaikki kaatuu päälle.

Olisipa itsellänikin rohkeutta samaan. Lienee epäkorrektia kysyä, miten hän tässä onnistui?

Anonyymi kirjoitti:

Tuo on mielestäni rumasti sanottu. Jokaisella on tietysti oma mielipiteensä. Joskus tekijän mielessä voi siintää ajatus myös siitä, että vapauttaa teollaan lähipiirinsä omalta myrkyltään. Masentunut levittää ympärilleen ikäänkuin myrkkyä, joka vaikuttaa lähipiirin mielialaan alentavasti.

Lue lisää

Masentunut ei levitä mitään myrkkyjä ympärilleen.
Useammin masentunut itse pitää itseään huonona ja epäonnistuneena, eli enemmänkin syyttelee itseään, eikä muita.
Ihminen usein masentuu silloin, kun ei ole itseensä tyytyväinen. Vaikka on helppoa syytellä yhteiskuntaa ja ympärillään olevia ihmisiä, mutta omasta itsestä se paha olo kuitenkin kumpuaa, siitä miten itse suhtautuu ympärillään olevaan ja miten se kaikki vaikuttaa omaan mieleen.
Vaikea selittää, mutta kun asiat alkaa tuntua liian raskailta, ottaa masennus herkästi vallan, jos on siihen taipuvainen.
Mikä lienee juurisyynä siihen, että joku voi jostain samantyyppisestä syystä kuin toinenkin, masentua enemmän, ja toinen ei välttämättä ollenkaan.
Tulee vastaan resilienssi, tunteiden käsittelytaidot, herkkyys, jne..

Anonyymi kirjoitti:

Masentunut ei levitä mitään myrkkyjä ympärilleen.
Useammin masentunut itse pitää itseään huonona ja epäonnistuneena, eli enemmänkin syyttelee itseään, eikä muita.
Ihminen usein masentuu silloin, kun ei ole itseensä tyytyväinen. Vaikka on helppoa syytellä yhteiskuntaa ja ympärillään olevia ihmisiä, mutta omasta itsestä se paha olo kuitenkin kumpuaa, siitä miten itse suhtautuu ympärillään olevaan ja miten se kaikki vaikuttaa omaan mieleen.
Vaikea selittää, mutta kun asiat alkaa tuntua liian raskailta, ottaa masennus herkästi vallan, jos on siihen taipuvainen.
Mikä lienee juurisyynä siihen, että joku voi jostain samantyyppisestä syystä kuin toinenkin, masentua enemmän, ja toinen ei välttämättä ollenkaan.
Tulee vastaan resilienssi, tunteiden käsittelytaidot, herkkyys, jne..

Lue lisää

Näin on ja just nuo viime virkkeen jutut ainakin ratkaisee paljon ja persoona toisilla kai jo alun pitäen tosi heikko ongelmien kanssa, mut sitten kanssa iso merkitys onko lapsuus kasvattanut ongelmien sietoon vai onko vain paapottu perusteetta. Mä tiedän yhen semmosen, joka saa kauhean ongelman esim. siitä, jos naapuri tai tuttu piipahtaa ovella illalla, kun itse katsoo telkkaria. Sillä nyt on kaikkea mutta silti ja juuri siksi. Siis koko ilta pilalla, jos joku vaan vaikka tuo jotain. Voi jessus, mitä tommoset sitten tekis ison ongelman edessä, ja vbielä kun ovat yksin ongelmineen... Mä luulen ettei mulla edes olis pelkkää masennusta tai siltä se ainakin nyt tuntuu.

Monisairas

Anonyymi kirjoitti:

Näin on ja just nuo viime virkkeen jutut ainakin ratkaisee paljon ja persoona toisilla kai jo alun pitäen tosi heikko ongelmien kanssa, mut sitten kanssa iso merkitys onko lapsuus kasvattanut ongelmien sietoon vai onko vain paapottu perusteetta. Mä tiedän yhen semmosen, joka saa kauhean ongelman esim. siitä, jos naapuri tai tuttu piipahtaa ovella illalla, kun itse katsoo telkkaria. Sillä nyt on kaikkea mutta silti ja juuri siksi. Siis koko ilta pilalla, jos joku vaan vaikka tuo jotain. Voi jessus, mitä tommoset sitten tekis ison ongelman edessä, ja vbielä kun ovat yksin ongelmineen... Mä luulen ettei mulla edes olis pelkkää masennusta tai siltä se ainakin nyt tuntuu.

Monisairas

Lue lisää

Mainitsemani kaltaiset tyypit voi vaikka vitsailla tai ei välitä toisen oikeasti pahemmista ongelmista eivätkä meinaa tai halua käsittää, vaikka ns. rautalangasta vääntää mitä ne on ja miten kannattaa toimia ja miksi. Jos sitten tekee omat jutut heidän mukaan, alkaakin taas valitus eri syistä. Ite vedetään herne nokkaan lillukanvarsista, niinku tänäänkin luin miten joku uhkas ampuu maakaapeloinnin takia!!! Ei noista jutuista tosin aina tiedä, kerrottiinko ihan kaikki seikat ja niinku asia on.

Monisairas

Anonyymi kirjoitti:

Masentunut ei levitä mitään myrkkyjä ympärilleen.
Useammin masentunut itse pitää itseään huonona ja epäonnistuneena, eli enemmänkin syyttelee itseään, eikä muita.
Ihminen usein masentuu silloin, kun ei ole itseensä tyytyväinen. Vaikka on helppoa syytellä yhteiskuntaa ja ympärillään olevia ihmisiä, mutta omasta itsestä se paha olo kuitenkin kumpuaa, siitä miten itse suhtautuu ympärillään olevaan ja miten se kaikki vaikuttaa omaan mieleen.
Vaikea selittää, mutta kun asiat alkaa tuntua liian raskailta, ottaa masennus herkästi vallan, jos on siihen taipuvainen.
Mikä lienee juurisyynä siihen, että joku voi jostain samantyyppisestä syystä kuin toinenkin, masentua enemmän, ja toinen ei välttämättä ollenkaan.
Tulee vastaan resilienssi, tunteiden käsittelytaidot, herkkyys, jne..

Lue lisää

Olen masentunut ja läheiset kärsivät. Eli kyllä minä myrkytän lähipiiriäni. Olen lopettanut synkät puheeni mutta valittavat, että en ole enää sama kuin joskus ennen. Kun lähden se helpottaa itseni lisäksi myös muita

Anonyymi kirjoitti:

Olen masentunut ja läheiset kärsivät. Eli kyllä minä myrkytän lähipiiriäni. Olen lopettanut synkät puheeni mutta valittavat, että en ole enää sama kuin joskus ennen. Kun lähden se helpottaa itseni lisäksi myös muita

Lue lisää

Joskus voi olla läheisille raskasta toisen läheisen masennus, mutta tuokin, että sanovat ihmisen muuttuneen, tarkoittavat sen sillä tavalla, kun välittävät.

Ei se muiden auttaminenkaan aina ole ihan yksinkertaista, eikä helppoa.
Kuka haluaa oman elämänsä solmuun auttaakseen jonkun toisen ongelmissa ?
Kaikki riippuu kaikesta, ja ammattilaiset on yleensä olemassa, jos auttajaa tarvitsee.

Niin haluat siis hautaan mätänemään. Eikö ole sama missä mätänet.Ei ole kokemusta mutta en usko että olet enää siinä vaiheessa elossa kun mätänet.Vai onko sulla kokemusta omasta mätänemisestä.Miksi haluat hautaan jos kukaan ei tule edes haudallesi.Joten ole huoleti ja mätäne saunassa ihan hyvin mielin.

Anonyymi kirjoitti:

Niin haluat siis hautaan mätänemään. Eikö ole sama missä mätänet.Ei ole kokemusta mutta en usko että olet enää siinä vaiheessa elossa kun mätänet.Vai onko sulla kokemusta omasta mätänemisestä.Miksi haluat hautaan jos kukaan ei tule edes haudallesi.Joten ole huoleti ja mätäne saunassa ihan hyvin mielin.

Lue lisää

Huoneenlämmössä ensimmäiset muutokset tulevat noin kahden vuorokauden kuluttua. Pääsääntöisesti sisäelimet mätänevät ensin.Eli uskallatko ottaa riskin että sydän lyö vielä kun muut sisäelimet mätänee.

Anonyymi kirjoitti:

Huoneenlämmössä ensimmäiset muutokset tulevat noin kahden vuorokauden kuluttua. Pääsääntöisesti sisäelimet mätänevät ensin.Eli uskallatko ottaa riskin että sydän lyö vielä kun muut sisäelimet mätänee.

Lue lisää

yleisesti voidaan sanoa, että tavallisessa haudassa ruumiin lihakset ja muut pehmeät kudokset häviävät 3-4 vuodessa, nivelsiteet viidessä vuodessa. Luitten murentuminen kestää happipitoisessa, hiekkaperäisessä hautausmaassa 10-15 vuoden ajan.

Mielenkiintoista tietoa.

Anonyymi kirjoitti:

Niin haluat siis hautaan mätänemään. Eikö ole sama missä mätänet.Ei ole kokemusta mutta en usko että olet enää siinä vaiheessa elossa kun mätänet.Vai onko sulla kokemusta omasta mätänemisestä.Miksi haluat hautaan jos kukaan ei tule edes haudallesi.Joten ole huoleti ja mätäne saunassa ihan hyvin mielin.

Lue lisää

Onko sekään sitten kovin hienoa jos joku kuitenkin jotenkin eksyy mun taloon tai siis murtautuu sisälle ja löytää mun mädäntyneen/muumioituneen ruumiin? Itsellä ei ole mitään tietoa kuinka kauan siinä menee että ihmisestä jää pelkät luut jäljelle jos ruumis jää lojumaan johonkin sisätiloihin vuosikausiksi.

Onhan sekin tietysti yksi vaihtoehto että vähän ennen kuolemaani lähetän vaikka jollekkin viranomaiselle tekstiviestin jossa kerron osoitteen ja laitan että tulkaa hakemaan ruumis pois ja varoituksen että talossa on häkää. Riskinä tuossa on tietenkin että tulevat niin nopeasti paikalle etten ehdikkään kuolla ja jään esimerkiksi aivovammaiseksi.

M33v

Anonyymi kirjoitti:

Onko sekään sitten kovin hienoa jos joku kuitenkin jotenkin eksyy mun taloon tai siis murtautuu sisälle ja löytää mun mädäntyneen/muumioituneen ruumiin? Itsellä ei ole mitään tietoa kuinka kauan siinä menee että ihmisestä jää pelkät luut jäljelle jos ruumis jää lojumaan johonkin sisätiloihin vuosikausiksi.

Onhan sekin tietysti yksi vaihtoehto että vähän ennen kuolemaani lähetän vaikka jollekkin viranomaiselle tekstiviestin jossa kerron osoitteen ja laitan että tulkaa hakemaan ruumis pois ja varoituksen että talossa on häkää. Riskinä tuossa on tietenkin että tulevat niin nopeasti paikalle etten ehdikkään kuolla ja jään esimerkiksi aivovammaiseksi.

M33v

Lue lisää

Itse kyllä mieluiten haluan että mut tuhkataan eli siis poltetaan uunissa kuten isällekkin tehtiin. Tuntuu jotenkin siistimmältä kuin mädäntyä jossain tai olla matojen syötävänä maan alla. Periatteessahan asia on kuitenkin se ja sama kun ei sitä enää kuoltuaan tiedä mihin päätyy.

M33v

Samaa mieltä!