Yritin itsemurhaa. Epäonnistuin

Anonyymi-ap

Viime lauantaina olin tullut tieni päähän. Poispääsy oli ainoa ratkaisu ja olin tekoni päättänyt. Tein vain yhden virheen jota kadun nyt katkerasti. Puhelin. Miksi otin sen mukaani.
Lähdin ystäväni laavulle istumaan illalla ja join tukevan kännin. Yleensä en käytä alkoholia niin ei siihen suuria määriä tarvittu. Myös kymmenkunta Opamox 15mg nappia naamaan ja suunnitelmani oli sammua hankeen. Tähän saakka kaikki menikin hienosti. Minut löysi poliisi noin 5-6 tuntia hangessa makoilun jälkeen. Olin näemmä nappipäissäni laittanut viimeisen ”se oli tässä” viestin ex vaimolle ja pyysin pitämään lapsista huolta.
Olivat ensin tulleet kotiini katsomaan mitä on tapahtunut. Löysivät viimeiset kirjeet ruokapöydältä jolloin lähtivät etsimään teletunnisteiden kautta. Voi helvetti mikä moka..
Sain tänään läppärin osastolle ja pääsen avautumaan asiasta. Kunnes pääsen täältä pois niin jätän puhelimen seuraavalla kerralla kotiin. Keinona toimiva selvästi. Kuoppani vain syveni ja en usko, että edes yritän nousta täältä. Kuuntelen sujuvasti nyt kaikki holhoavat lätinät lääkäreiltä ja muilta. Kunhan vain pääsen pois. En ole rikkonut mitään lakia mutta kohdellaan kuin rikollista.

M44

47

684

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Voi kurja. Itsellä juuri se ajatus että lähden ilman kännykkää ja lompakkoa, ettei tule mitään tällaista. Itse en vain enää uskalla kokeilla yliannostusta, koska olen joka kerta epäonnistunut. Junan alle tuntuu ainoalta mahdollisuudelta onnistua, mutta vaatii vielä hieman sisua että pystyn siihen. Kyllä saan vielä rohkeuteni kerättyä.

      • Anonyymi

        Miksi ei hakeuduta hoitoon silloin kun itsetuhoisen ajatukset valtaavat mielen , kaikista kurjempi on itsekkyys silloin kun ei esim ajatella omia lapsiaan ja miten se heihin vaikuttaa kun vanhempi on itsetuhoisen.
        Ajatus malli pitäisi muuttaa toiseksi se kun pyörittää ajatuksia ainoastaan oman navan ympärillä , elämän vastoinkäymiset on toisinaan kovia, ja tunne ei jaksa on monella ihmisellä
        Mutta masennukset menee aina ohi ennemmin tai myöhemmin kun jaksaa pitää sen mielessään niin paratuminenkin pääsee alkuun


      • Anonyymi

        Itsekästä puhetta, kaikilla aitä on ongelmia elämässä , ei niiden tähden kannata henkeänsä uhrata.
        Jos liikaa tuijottaa omaan napaansa niin saa näitä ajatuksia kunnon masentunut.


    • Anonyymi

      Tuntui pahalta lukea tämä,en tiedä mikä sinut tähän ajoi elämässä liikaa vastoinkäymisiä ehkä. Onneksi yritys epäonnistui sillä on jokin tarkoitus ettei aikasi ole lähteä.Mieti kuitenkin että lapsillasi olisi kova suru ja tuska jos isä lähtee oman käden kautta vielä vuosienkin päästä.Voimia sulle,älä luovuta.

    • Hei,

      Itsetuhoisista ajatuksista kannattaa keskustella ammattilaisen kanssa. Jos on olemassa oleva hoitosuhde, niin kannattaa tukeutua siihen. Lisäksi on olemassa monenlaisia auttavia tahoja, joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä. Ao. palveluista voi halutessaan saada tukea ja vinkkejä myös muuhun avun hakemiseen.

      - Tukinet.net - Tukipisteesti netissä https://tukinet.net/

      Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy mm. Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/

      Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Esimerkiksi joka viikko maanantaista torstaihin klo 15-19 on Solmussa-chat päivystys, jossa voi jutella kahden kesken päivystäjän kanssa. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.

      - Valtakunnallinen kriisipuhelin

      Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.

      - Kriisikeskukset

      Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Osassa yksiköistä myös etävastaanotto on mahdollinen. Yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/

      Akuutissa tilanteessa voi olla yhteydessä oman kunnan psykiatriseen päivystykseen tai soittaa 112.

      Ysätävällisin terveisin
      SOS-kriisikeskus/Kata

      • Anonyymi

        Kiitos tästä tiedosta.

        Eiköhän nämä palvelut ja resurssit jätetä niille joilla on vielä jotain edessäpäin. En näe että kohdallani on järkevää enää ponnistella.
        Huomenna pääsen kotiin. Pilleripurkin ja tsemppien kanssa. Katsotaan sitten miten jatkossa jaksan.

        AP/M44


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos tästä tiedosta.

        Eiköhän nämä palvelut ja resurssit jätetä niille joilla on vielä jotain edessäpäin. En näe että kohdallani on järkevää enää ponnistella.
        Huomenna pääsen kotiin. Pilleripurkin ja tsemppien kanssa. Katsotaan sitten miten jatkossa jaksan.

        AP/M44

        Älä viitsi ajatella noin. :-(
        Mieti mieluummin lapsiasi ja sitä, mitä kaikkea kivaa voit heidän kanssaan tehdä ja sitä miten tärkeä olet heille.
        Älä jätä tätä matkaa kesken. Kannattaa kuitenkin katsoa, mitä sillä on annettavana. Aivan varmasti parempaa kuin se, mitä nyt masentuneena ajattelet.
        Yritä löytää el'm'st'si niitä valonpilkahduksia ja keskity niihin ja koeta lopettaa negatiivisten asioiden miettiminen. Ajatuksen voimalla voit vaikuttaa niin paljoon ja ennenkaikkea omaan mielialaasi ja jaksamiseen.
        Sulje silmäsi kaikelta "pahalta" ja keskity näkemään vain kaikki kaunis, se auttaa sinua pääsemään kuopastasi. Minä ainakin uskon niin. Kaikkea mahdollisimman hyvää Sinulle elämääsi! <3


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Älä viitsi ajatella noin. :-(
        Mieti mieluummin lapsiasi ja sitä, mitä kaikkea kivaa voit heidän kanssaan tehdä ja sitä miten tärkeä olet heille.
        Älä jätä tätä matkaa kesken. Kannattaa kuitenkin katsoa, mitä sillä on annettavana. Aivan varmasti parempaa kuin se, mitä nyt masentuneena ajattelet.
        Yritä löytää el'm'st'si niitä valonpilkahduksia ja keskity niihin ja koeta lopettaa negatiivisten asioiden miettiminen. Ajatuksen voimalla voit vaikuttaa niin paljoon ja ennenkaikkea omaan mielialaasi ja jaksamiseen.
        Sulje silmäsi kaikelta "pahalta" ja keskity näkemään vain kaikki kaunis, se auttaa sinua pääsemään kuopastasi. Minä ainakin uskon niin. Kaikkea mahdollisimman hyvää Sinulle elämääsi! <3

        Hieno ja kaunis kirjoitus. Ongelma vaan on se, että näitä iloisia ajatuksia ei ole enää olemassa. Samoja lauluja on käynyt täällä juttelemassa minulle ammattilaiset. Eivät tuo toivoa jatkosta. Lähinnä ärsyttävät ja suututtavat. Mistä kukaan muu voi tietää mitä elämä tuo jatkossa minulle? Kaikki sanovat, että siellä odottaa ilo ja onni. Miten? Olen elänyt syvyydessä jo niin pitkään, että ajatuskin on naurettava.

        Lapset… niin. No kukaan sukulainen tai läheinen ei ole käynyt täällä minua katsomassa. Kukaan ei ole edes kysynyt miten voin. Lähden siitä liikkeelle, että olen heille näkymätön. Lapset kestävät mitä vain. Tämänkin.
        Ex-vaimo lähetti sähköpostin jossa haukkui minut narsistiksi ja tämä teko kruunaa vain minun huomionkipeän käytökseni. Tästä on hyvä lähteä ajatuksen voimalla rakentamaan parempaa huomista. Nähtävästi olisi halunnut minun kuolevan pois kun olimme liitossa niin olisi saanut asunnon ja metsät itselleen.

        Aamulla kotiin. Tyhjään kotiin. Eiköhän tämä ollut pitkälti tässä. Joilla elämäniloa ja asioita edessään niin hoitakoot tämän tontin. Minä en jaksa enää.

        AP/M44


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos tästä tiedosta.

        Eiköhän nämä palvelut ja resurssit jätetä niille joilla on vielä jotain edessäpäin. En näe että kohdallani on järkevää enää ponnistella.
        Huomenna pääsen kotiin. Pilleripurkin ja tsemppien kanssa. Katsotaan sitten miten jatkossa jaksan.

        AP/M44

        Mieti 2 kartaa. Toivon ettei lopullisella ratkaisulla ole kiirettä.
        Tiedän pari kaveria joiden isä päätynyt samaan ratkaisuun vuosikymmeniä sitten. Se on jättänyt jäljet heidän lapsiinsa. Molemmat suunnitelleet itsarin kunhan toinenkin vanhempi poissa. Itsari vuosien ajan suunnitelmissa nuoruudesta asti, ei päähänpisto. Alkoakin kuluu.
        Yritä vielä kestää ja katso jos ei tuonnempana olisikaan yhtä pahat fiilikset.
        Jos voit, kerro mikä mättää niin pahasti ettet enää jaksa vaan mitta täynnä. Yritetään miettiä yhdessä parempaa jatkoa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hieno ja kaunis kirjoitus. Ongelma vaan on se, että näitä iloisia ajatuksia ei ole enää olemassa. Samoja lauluja on käynyt täällä juttelemassa minulle ammattilaiset. Eivät tuo toivoa jatkosta. Lähinnä ärsyttävät ja suututtavat. Mistä kukaan muu voi tietää mitä elämä tuo jatkossa minulle? Kaikki sanovat, että siellä odottaa ilo ja onni. Miten? Olen elänyt syvyydessä jo niin pitkään, että ajatuskin on naurettava.

        Lapset… niin. No kukaan sukulainen tai läheinen ei ole käynyt täällä minua katsomassa. Kukaan ei ole edes kysynyt miten voin. Lähden siitä liikkeelle, että olen heille näkymätön. Lapset kestävät mitä vain. Tämänkin.
        Ex-vaimo lähetti sähköpostin jossa haukkui minut narsistiksi ja tämä teko kruunaa vain minun huomionkipeän käytökseni. Tästä on hyvä lähteä ajatuksen voimalla rakentamaan parempaa huomista. Nähtävästi olisi halunnut minun kuolevan pois kun olimme liitossa niin olisi saanut asunnon ja metsät itselleen.

        Aamulla kotiin. Tyhjään kotiin. Eiköhän tämä ollut pitkälti tässä. Joilla elämäniloa ja asioita edessään niin hoitakoot tämän tontin. Minä en jaksa enää.

        AP/M44

        Paskoja sukulaisia riittää. Onneksi on muutakin. Itse aikoinaan samaa surin mutta tilalle tulee paljon parempaa, sopivampaa, usko vain. Mitä sitä itse välittämään piittaamattomista k-päistä, olkoonkin sukulaisia. Ei ajatustakaan sellaisille.
        Elämäsi on arvokkaampaa kuin narsistien näpäytys.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hieno ja kaunis kirjoitus. Ongelma vaan on se, että näitä iloisia ajatuksia ei ole enää olemassa. Samoja lauluja on käynyt täällä juttelemassa minulle ammattilaiset. Eivät tuo toivoa jatkosta. Lähinnä ärsyttävät ja suututtavat. Mistä kukaan muu voi tietää mitä elämä tuo jatkossa minulle? Kaikki sanovat, että siellä odottaa ilo ja onni. Miten? Olen elänyt syvyydessä jo niin pitkään, että ajatuskin on naurettava.

        Lapset… niin. No kukaan sukulainen tai läheinen ei ole käynyt täällä minua katsomassa. Kukaan ei ole edes kysynyt miten voin. Lähden siitä liikkeelle, että olen heille näkymätön. Lapset kestävät mitä vain. Tämänkin.
        Ex-vaimo lähetti sähköpostin jossa haukkui minut narsistiksi ja tämä teko kruunaa vain minun huomionkipeän käytökseni. Tästä on hyvä lähteä ajatuksen voimalla rakentamaan parempaa huomista. Nähtävästi olisi halunnut minun kuolevan pois kun olimme liitossa niin olisi saanut asunnon ja metsät itselleen.

        Aamulla kotiin. Tyhjään kotiin. Eiköhän tämä ollut pitkälti tässä. Joilla elämäniloa ja asioita edessään niin hoitakoot tämän tontin. Minä en jaksa enää.

        AP/M44

        Niitä on satoja ihmisiä joilla on se tyhjä koti, siis ovat yksin. Ja moni tuntee ettei edes kukaan välitä kysyä kuulumisia, mutta se on sitä omaa matalaa tunnetta mausteena istsesääliä mukana. Niistä tunteista olisi päästävä eroon, ja kun oikein yrität niin pääseekin eroon.
        Tunnen yhden miehen joka haukkui itsensä joka aamu sanoilla ” et ole sairas vaan vaadit huomiota että joku välittäis, ja tee itse sen asian hyväksi jotain” sanoi että oli ollut joka aamu peilin edessä ja sanonut nämä sanat itselleen, pitkän masennuksen aikana. Hän pääsi pois siten itsetuhoisista ajatuksistaan , kysyin että oikeinko ääneen sanoit, niin hän vastasi että ääneen ääneen enhän olisi kuullut sanojani muuten. Minusta hän oli todella mahtava pakkaus ja kiva kaveri. Niin että jokainen löytää omat keinonsa parantuakseen masennuksesta , kun vaan jaksaa yrittää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos tästä tiedosta.

        Eiköhän nämä palvelut ja resurssit jätetä niille joilla on vielä jotain edessäpäin. En näe että kohdallani on järkevää enää ponnistella.
        Huomenna pääsen kotiin. Pilleripurkin ja tsemppien kanssa. Katsotaan sitten miten jatkossa jaksan.

        AP/M44

        RIP sinulle, ja näin postyymisti komppaan sinua, vaikken yhtään tunne ja tiedä murheitasi ja lisään vielä jotkut teennäiset kuulumisten ainaiset kyselyt tai että joku kahvittelu jotain ratkaisisi mitkä ärsyttää suunnattomasti eikä oikeasti väitetä tipan tippaa!!!

        Omalla kohdallani todella monta asiaa olisi pitänyt tehdä tyystin toisella tavalla jo kauan sitten ja on jotain muiden toimesta aiheutettua mukana myös, mutta kun täysin perslävet vanhemmat ja lekurit eikä muusta lähipiiristäkään mitään tukea! Kaveripiiriä ei enää ole mutta ollut joskus, terveyden ollessa paljon parempi sosiaalisesti. Nyt sitten keksitään esim miten en vain halunnut tehdä jotain tai että keksin mikä on tietenkin ihan pelkkää paskaa!

        Elämä on täysin tyhjää ja merkityksetöntä ja omalla kohdalla tähän ei mitkään hoidot auta, se on selvää eli sen verran hankala tilanne. Se mitä mahdollisesti tekisin olisi tiettyä yritystoimintaa ja mikä olisi ollut parasta mitä tämmösessä tilanteessa voisin tehdä ja saada sisältöä elämään.

        Olisin tehnyt ja suoriutunut erilaisin pienin järjestelyin sillain kohtuudella, siis jonkusten ajattelussa keksinyt, ottaen huomioon, että myös tiedot&taidot&muut riittää työhön sekä yrittäjyyteen ja minua kumminkin pidettiin työkykyisenä. Eläkehakemus tai pari oli hylätty ja silloin oli itsellä ajatus, että olisi vähintään osaeläke ja olis voinut ehkä ns. harrastaa erästä toista yritystoimintaa.

        Siis toden totta tehnyt jo silloin, taitaa siitäkin olla jo 10 vuotta ja ongelmat vielä kauempaa perua, enkä siis nyt niinku mun päähän yritetään pistää väkisin. Hemmetti vieköön, jos kerran eräs vaihtoehto mulla oli pienyrityksen osto, niin mitä ihmeen keksimisiä, kun hoidetaan terveyttä niin hyvin kuin voi, tottakai! Tämmönen tunneälyn puute ihmisissä ärsyttää suunnattomasti ja melkein tekis mieli iskeä tollasille puukkoa niskaan! En nyt toki oikeesti tommosesta sentään.

        Tulipa vähän pitkä vuodatus, mutta tämmönen on taustana psyykelle. Mutta kun on useita sairauksia, yksin syrjäytynyt , ei voi harrastaa mitään ja matkustaa, koska ei rahaa eikä varsinkaan voi kulkea kunnolla. Eipä se sen kurjemmaksi voi muuttua, paitsi jollain on aina vielä kurjempaa. Jos olis joku varmasti toimiva hoito, se kelpais, mut enempää haittoja ei kaivata...

        Monisairas


    • Anonyymi

      Kannaakohan rturkia jortain cwerwnkiwerohäieiöräkin eönrfwnillä hwhwhh

      aINA TULEE SAMAAN LOPPUTULOKSEEN KUIN ELISA VENTILJÄ JOKA VOI MITTAILLA OMAA MASENNUSTILAANZA TIETOKONEEN AVUSTUKZELLA HEHEHEHHEH

    • Anonyymi

      Harmin paikka.
      Itsekkyys on paha tauti.

    • Anonyymi

      Itselläni oli yleinen veren myrkytys menossa enkä sitä huomannut vaan luulin että jälleen välilevy juttu selkärangassa, jos olisin Edes mennyt sinne lääkäriin se 5 tuntia myöhemmin niin en olisi tässä kitumassa no ensi lääkäri kertaa ei tule pidän siitä huolen että se bakteeri hyökkää tehokkaammin ja lopullisesti, oli liian tehoton bakteeri ikävä kyllä ei ole eläminen sen arvoista tässä valtiossa.

      • Anonyymi

        Parempaa terveyttä sinulle.
        Tässä epäreilussa maassa eläminen alkanut itse kustakin (paitsi herroista) tuntua vastenmieliseltä. Lukuisista eri syistä. En enää arvosta enkä kunnioita tätä maata kuten aiemmin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Parempaa terveyttä sinulle.
        Tässä epäreilussa maassa eläminen alkanut itse kustakin (paitsi herroista) tuntua vastenmieliseltä. Lukuisista eri syistä. En enää arvosta enkä kunnioita tätä maata kuten aiemmin.

        Itseään on hyvä arvostaa kaikesta huolimatta.
        Vaikka elämä joskus potkii, kaikki on ajoittain täyttä paskaa, huonot fiilikset, jne., mutta kun muistaa arvostaa itseään, että on ihan hyvä ihminen, ja uskoo siihen, että kyllä muutkin arvostavat omalla tavallaan ( vaikkei aina ehkä siltä tunnukaan ), se jo auttaa jaksamaan, ajoittaisista vastoinkäymisistä huolimatta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itseään on hyvä arvostaa kaikesta huolimatta.
        Vaikka elämä joskus potkii, kaikki on ajoittain täyttä paskaa, huonot fiilikset, jne., mutta kun muistaa arvostaa itseään, että on ihan hyvä ihminen, ja uskoo siihen, että kyllä muutkin arvostavat omalla tavallaan ( vaikkei aina ehkä siltä tunnukaan ), se jo auttaa jaksamaan, ajoittaisista vastoinkäymisistä huolimatta.

        Kiitos.


    • Anonyymi

      TOIVOTTAVSTI ONNISTUT PIAN! SITÄ MIELTÄ OVAT NÄMÄKIN, JOTKA ALOITTAVAT VIESTINSÄ SANOIN: Voi kurja etc... SIIS KAIKKI ALUSTA LOPPUUN TOIVOVAT, ETTÄ KUOLET JA ONNISTUT ITSEMURHASSASI, HENKILÖ: AP!

      • Anonyymi

        Olet sekaisin. Elä yritä vähätellä muiden auttamisyrityksiä.


      • Anonyymi

        Ja sinä se kirjoittelet suurilla kirjaimilla , etkö ole lukenut Suomi24 säännöistä miten kirjoitetaan .


    • Anonyymi

      Itsellä myös kivikkoinen tie ollut koko elämän että olisi voinut luovuttaa monta kertaa.Oivalsin että onni on siinä tylsässä arjessa,pienistä jutuista voi tulla iloiseksi.Nämä elämänkortit annettu,katsotaan loppuun asti.

    • Anonyymi

      Ajattele lapsiasi. Jätät heille elinikäiset traumat.
      Terveisin itsemurhan tehneen isän tyttö

    • Anonyymi

      Luettuani aloituksen muistui mieleeni vuosien takainen mielentilani, jossa olin valmis tekemään lähes mitä tahansa mukaan lukien myös sen viimeisen vaihtoehdon. Jälkeenpäin olen ollut tyytyväinen, että en mennyt tekemään typeryyksiä. Tapausta edelsi vuosien mittainen omien suunnitelmien ja kunnianhimon täyttämä konemaisesti eletty elämä. Kun sitten sain töistä potkut tuotannollisten ja taloudellisten syiden vuoksi, kaikki romahti kerralla niskaan. Koin loppuun palamisen hyvin ikävällä tavalla. Olo oli aivan käsittämättömän. Koin sen miltä tuntuu, kun mieli on oikeasti sairas. Jatkuva-aikainen paniikki-, pelko- ja stressitila sotki normaalin elämän täydellisesti. Kaiken lisäksi tästä seurasi vielä paha unettomuus.

      Onneksi pääsin tapahtuneesta eroon varsin nopeasti ilman hoitoa. Lääkkeet kuitenkin tulivat tutuiksi. Tapahtuman jälkeen olen yrittänyt opetella elämään rennommin ja välttämään liiallista stressaantumista asioista, joihin ei voi itse vaikuttaa.

      Omien kokemusteni perusteella ymmärrän aloittajan tilanteen varsin hyvin. En syyllistä enkä ala neuvoa häntä. Aloittajan kuvamaassa tilanteessa neuvojen antaminen on oikeastaan typerintä mitä voi tehdä. Nimittäin tuossa tilanteessa ihminen ei enää osaa eikä voi toimia normaalin järkevästi. Loppujen lopuksi kaikki lähtee itsestään. Apua ja hoitoa on saatavilla, mutta sitä pitää itse osata ja ennen kaikkea uskaltaa hakea. Jospa aloittaja kuitenkin vielä kerran jaksaisi yrittää eteenpäin eikä tekisi peruuttamattomia asioita. Avun hakeminen ei ole häpeä. Ajattele vain itseäsi äläkä välitä muista.

    • Anonyymi

      Ymmärrän tunnettasi haluta pois. Mutta eikö mikään saisi sinua jäämään? Uusi elämä kuten haluat?

    • Anonyymi

      Ikäänkuin viimeisen ratkaisun tehnyttä tuomitaan siitä, että ajattele lapsiasi. Siinä vaiheessa kun tuohon tilanteeseen päädytään on aivan loppu. Ei syyttely muuta kuin pahenna. Pitäisi olla enemmän lempeyttä ja kuuntelua, ymmärrän että olet aivan loppu, voisinko jotenkin auttaa? Voidaanko keskustella ja yrittää löytää pois pääsy tilanteesta? Olet kuitenkin tärkeä juuri sinuna.

    • Anonyymi

      Mikä tilanteesi on nyt?

    • Anonyymi

      Löytyihän tämä ketju viimein.
      Tämän ketjun aloittaja oli hyvä ystäväni. Mies joka ei halunnut kenellekään pahaa. Jätti jopa ohjeissaan pyynnön, että käyn tämän täällä kertomassa. Hän siis vei itseltään hengen jokin aika sitten.
      Aloituksessa kyllä huomaa, että liika on liikaa joskus vaikka olisi kuinka leveät hartiat.

      RIP AP. Enää ei tuska sinuun yletä.

      • Anonyymi

        Olipa itsekäs ja kettumainen teko. Toivottavasti saa pienet hautajaiset


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olipa itsekäs ja kettumainen teko. Toivottavasti saa pienet hautajaiset

        Tuo on mielestäni rumasti sanottu. Jokaisella on tietysti oma mielipiteensä. Joskus tekijän mielessä voi siintää ajatus myös siitä, että vapauttaa teollaan lähipiirinsä omalta myrkyltään. Masentunut levittää ympärilleen ikäänkuin myrkkyä, joka vaikuttaa lähipiirin mielialaan alentavasti.


      • Anonyymi

        Hän pääsi tuskastaan. Läheisille raskasta, mutta itse ainakin ymmärrän mitä on kun kaikki kaatuu päälle.

        Olisipa itsellänikin rohkeutta samaan. Lienee epäkorrektia kysyä, miten hän tässä onnistui?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo on mielestäni rumasti sanottu. Jokaisella on tietysti oma mielipiteensä. Joskus tekijän mielessä voi siintää ajatus myös siitä, että vapauttaa teollaan lähipiirinsä omalta myrkyltään. Masentunut levittää ympärilleen ikäänkuin myrkkyä, joka vaikuttaa lähipiirin mielialaan alentavasti.

        Masentunut ei levitä mitään myrkkyjä ympärilleen.
        Useammin masentunut itse pitää itseään huonona ja epäonnistuneena, eli enemmänkin syyttelee itseään, eikä muita.
        Ihminen usein masentuu silloin, kun ei ole itseensä tyytyväinen. Vaikka on helppoa syytellä yhteiskuntaa ja ympärillään olevia ihmisiä, mutta omasta itsestä se paha olo kuitenkin kumpuaa, siitä miten itse suhtautuu ympärillään olevaan ja miten se kaikki vaikuttaa omaan mieleen.
        Vaikea selittää, mutta kun asiat alkaa tuntua liian raskailta, ottaa masennus herkästi vallan, jos on siihen taipuvainen.
        Mikä lienee juurisyynä siihen, että joku voi jostain samantyyppisestä syystä kuin toinenkin, masentua enemmän, ja toinen ei välttämättä ollenkaan.
        Tulee vastaan resilienssi, tunteiden käsittelytaidot, herkkyys, jne..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Masentunut ei levitä mitään myrkkyjä ympärilleen.
        Useammin masentunut itse pitää itseään huonona ja epäonnistuneena, eli enemmänkin syyttelee itseään, eikä muita.
        Ihminen usein masentuu silloin, kun ei ole itseensä tyytyväinen. Vaikka on helppoa syytellä yhteiskuntaa ja ympärillään olevia ihmisiä, mutta omasta itsestä se paha olo kuitenkin kumpuaa, siitä miten itse suhtautuu ympärillään olevaan ja miten se kaikki vaikuttaa omaan mieleen.
        Vaikea selittää, mutta kun asiat alkaa tuntua liian raskailta, ottaa masennus herkästi vallan, jos on siihen taipuvainen.
        Mikä lienee juurisyynä siihen, että joku voi jostain samantyyppisestä syystä kuin toinenkin, masentua enemmän, ja toinen ei välttämättä ollenkaan.
        Tulee vastaan resilienssi, tunteiden käsittelytaidot, herkkyys, jne..

        Näin on ja just nuo viime virkkeen jutut ainakin ratkaisee paljon ja persoona toisilla kai jo alun pitäen tosi heikko ongelmien kanssa, mut sitten kanssa iso merkitys onko lapsuus kasvattanut ongelmien sietoon vai onko vain paapottu perusteetta. Mä tiedän yhen semmosen, joka saa kauhean ongelman esim. siitä, jos naapuri tai tuttu piipahtaa ovella illalla, kun itse katsoo telkkaria. Sillä nyt on kaikkea mutta silti ja juuri siksi. Siis koko ilta pilalla, jos joku vaan vaikka tuo jotain. Voi jessus, mitä tommoset sitten tekis ison ongelman edessä, ja vbielä kun ovat yksin ongelmineen... Mä luulen ettei mulla edes olis pelkkää masennusta tai siltä se ainakin nyt tuntuu.

        Monisairas


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näin on ja just nuo viime virkkeen jutut ainakin ratkaisee paljon ja persoona toisilla kai jo alun pitäen tosi heikko ongelmien kanssa, mut sitten kanssa iso merkitys onko lapsuus kasvattanut ongelmien sietoon vai onko vain paapottu perusteetta. Mä tiedän yhen semmosen, joka saa kauhean ongelman esim. siitä, jos naapuri tai tuttu piipahtaa ovella illalla, kun itse katsoo telkkaria. Sillä nyt on kaikkea mutta silti ja juuri siksi. Siis koko ilta pilalla, jos joku vaan vaikka tuo jotain. Voi jessus, mitä tommoset sitten tekis ison ongelman edessä, ja vbielä kun ovat yksin ongelmineen... Mä luulen ettei mulla edes olis pelkkää masennusta tai siltä se ainakin nyt tuntuu.

        Monisairas

        Mainitsemani kaltaiset tyypit voi vaikka vitsailla tai ei välitä toisen oikeasti pahemmista ongelmista eivätkä meinaa tai halua käsittää, vaikka ns. rautalangasta vääntää mitä ne on ja miten kannattaa toimia ja miksi. Jos sitten tekee omat jutut heidän mukaan, alkaakin taas valitus eri syistä. Ite vedetään herne nokkaan lillukanvarsista, niinku tänäänkin luin miten joku uhkas ampuu maakaapeloinnin takia!!! Ei noista jutuista tosin aina tiedä, kerrottiinko ihan kaikki seikat ja niinku asia on.

        Monisairas


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Masentunut ei levitä mitään myrkkyjä ympärilleen.
        Useammin masentunut itse pitää itseään huonona ja epäonnistuneena, eli enemmänkin syyttelee itseään, eikä muita.
        Ihminen usein masentuu silloin, kun ei ole itseensä tyytyväinen. Vaikka on helppoa syytellä yhteiskuntaa ja ympärillään olevia ihmisiä, mutta omasta itsestä se paha olo kuitenkin kumpuaa, siitä miten itse suhtautuu ympärillään olevaan ja miten se kaikki vaikuttaa omaan mieleen.
        Vaikea selittää, mutta kun asiat alkaa tuntua liian raskailta, ottaa masennus herkästi vallan, jos on siihen taipuvainen.
        Mikä lienee juurisyynä siihen, että joku voi jostain samantyyppisestä syystä kuin toinenkin, masentua enemmän, ja toinen ei välttämättä ollenkaan.
        Tulee vastaan resilienssi, tunteiden käsittelytaidot, herkkyys, jne..

        Olen masentunut ja läheiset kärsivät. Eli kyllä minä myrkytän lähipiiriäni. Olen lopettanut synkät puheeni mutta valittavat, että en ole enää sama kuin joskus ennen. Kun lähden se helpottaa itseni lisäksi myös muita


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen masentunut ja läheiset kärsivät. Eli kyllä minä myrkytän lähipiiriäni. Olen lopettanut synkät puheeni mutta valittavat, että en ole enää sama kuin joskus ennen. Kun lähden se helpottaa itseni lisäksi myös muita

        Joskus voi olla läheisille raskasta toisen läheisen masennus, mutta tuokin, että sanovat ihmisen muuttuneen, tarkoittavat sen sillä tavalla, kun välittävät.


    • Anonyymi

      Itsemurha ei kannata, seuraavassa elamassa sama tilanne edessa, Kun alkaa auttelemaan muita niin oma elamakin alkaa kohota. Karma kiittaa ja avun saajat myos. Sitten voi ottaa myos homeopaattisia itsemurha laakkeita. Niita voi googlata jos osaa hiukankin englantia niin loytyy helpommin. Henkisyytta ei saa myoskaan unohtaa, kun ihminen ei ole pelkastaaan fyysinen ja psyykkinen vaan myos henkinen. Jos sen hylkaa, niin psyyke karsii ilman muuta.

      • Anonyymi

        Ei se muiden auttaminenkaan aina ole ihan yksinkertaista, eikä helppoa.
        Kuka haluaa oman elämänsä solmuun auttaakseen jonkun toisen ongelmissa ?
        Kaikki riippuu kaikesta, ja ammattilaiset on yleensä olemassa, jos auttajaa tarvitsee.


    • Anonyymi

      Sitten kun äidistä aika jättää ajattelin tappaa itseni. Ajattelin ottaa rauhoittavia lääkkeitä, viinaa ja lämmitän puusaunan. Kun olen saunonut ja olen riittävän tukevassa humalassa ja ottanut muutaman rauhoittavan lääkkeen lyön saunan pellin kiinni silloin kun vielä hiillos hehkuu kiukaassa. Sitten otan vielä kunnon ryypyt konjakkia ja jään rauhassa odottamaan että kuolen häkämyrkytykseen.

      Itseltä on siis jo isä kuollut eikä ole sisaruksiakaan, itsellä ei ole naisystävää eikä lapsiakaan. Sukukin on tosi pieni. Ainut asia mikä tuossa mietityttää on se että kuka mun ruumiin tulee korjaamaan pois vai jääkö se mätänemään talon sisälle enkä pääse koskaan hautaan.

      M33v

      • Anonyymi

        Niin haluat siis hautaan mätänemään. Eikö ole sama missä mätänet.Ei ole kokemusta mutta en usko että olet enää siinä vaiheessa elossa kun mätänet.Vai onko sulla kokemusta omasta mätänemisestä.Miksi haluat hautaan jos kukaan ei tule edes haudallesi.Joten ole huoleti ja mätäne saunassa ihan hyvin mielin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin haluat siis hautaan mätänemään. Eikö ole sama missä mätänet.Ei ole kokemusta mutta en usko että olet enää siinä vaiheessa elossa kun mätänet.Vai onko sulla kokemusta omasta mätänemisestä.Miksi haluat hautaan jos kukaan ei tule edes haudallesi.Joten ole huoleti ja mätäne saunassa ihan hyvin mielin.

        Huoneenlämmössä ensimmäiset muutokset tulevat noin kahden vuorokauden kuluttua. Pääsääntöisesti sisäelimet mätänevät ensin.Eli uskallatko ottaa riskin että sydän lyö vielä kun muut sisäelimet mätänee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huoneenlämmössä ensimmäiset muutokset tulevat noin kahden vuorokauden kuluttua. Pääsääntöisesti sisäelimet mätänevät ensin.Eli uskallatko ottaa riskin että sydän lyö vielä kun muut sisäelimet mätänee.

        yleisesti voidaan sanoa, että tavallisessa haudassa ruumiin lihakset ja muut pehmeät kudokset häviävät 3-4 vuodessa, nivelsiteet viidessä vuodessa. Luitten murentuminen kestää happipitoisessa, hiekkaperäisessä hautausmaassa 10-15 vuoden ajan.

        Mielenkiintoista tietoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin haluat siis hautaan mätänemään. Eikö ole sama missä mätänet.Ei ole kokemusta mutta en usko että olet enää siinä vaiheessa elossa kun mätänet.Vai onko sulla kokemusta omasta mätänemisestä.Miksi haluat hautaan jos kukaan ei tule edes haudallesi.Joten ole huoleti ja mätäne saunassa ihan hyvin mielin.

        Onko sekään sitten kovin hienoa jos joku kuitenkin jotenkin eksyy mun taloon tai siis murtautuu sisälle ja löytää mun mädäntyneen/muumioituneen ruumiin? Itsellä ei ole mitään tietoa kuinka kauan siinä menee että ihmisestä jää pelkät luut jäljelle jos ruumis jää lojumaan johonkin sisätiloihin vuosikausiksi.

        Onhan sekin tietysti yksi vaihtoehto että vähän ennen kuolemaani lähetän vaikka jollekkin viranomaiselle tekstiviestin jossa kerron osoitteen ja laitan että tulkaa hakemaan ruumis pois ja varoituksen että talossa on häkää. Riskinä tuossa on tietenkin että tulevat niin nopeasti paikalle etten ehdikkään kuolla ja jään esimerkiksi aivovammaiseksi.

        M33v


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko sekään sitten kovin hienoa jos joku kuitenkin jotenkin eksyy mun taloon tai siis murtautuu sisälle ja löytää mun mädäntyneen/muumioituneen ruumiin? Itsellä ei ole mitään tietoa kuinka kauan siinä menee että ihmisestä jää pelkät luut jäljelle jos ruumis jää lojumaan johonkin sisätiloihin vuosikausiksi.

        Onhan sekin tietysti yksi vaihtoehto että vähän ennen kuolemaani lähetän vaikka jollekkin viranomaiselle tekstiviestin jossa kerron osoitteen ja laitan että tulkaa hakemaan ruumis pois ja varoituksen että talossa on häkää. Riskinä tuossa on tietenkin että tulevat niin nopeasti paikalle etten ehdikkään kuolla ja jään esimerkiksi aivovammaiseksi.

        M33v

        Itse kyllä mieluiten haluan että mut tuhkataan eli siis poltetaan uunissa kuten isällekkin tehtiin. Tuntuu jotenkin siistimmältä kuin mädäntyä jossain tai olla matojen syötävänä maan alla. Periatteessahan asia on kuitenkin se ja sama kun ei sitä enää kuoltuaan tiedä mihin päätyy.

        M33v


    • Anonyymi

      Olen epäironisesti kateellinen kaikille niille jotka uskaltavat itsemurhan onnistuneesti suorittaa. Voi kun itselläki riittäisi rahkeet. Kyllä se vielä vituiks menee ;)

      • Anonyymi

        Samaa mieltä!


    • Anonyymi

      Ei taida aloittaja mitään tehnyt, kunhan sai lukijoita viestilleen.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mies voi kohta mennä uimahallissa naisten saunaan

      Iltalehdessä oli laaja selvitys siitä voiko sukupuolensa miehestä naiseksi vaihtanut mennä naisten saunoihin. --Kyllä saa mennä, mutta vain julkisiin.
      Maailman menoa
      402
      2119
    2. Ei se haittaa

      rakkaani. Parempi näin. Silti tiedän, että ammuin nuolen sun sydämeen 💘. Sellaisella tarkkuudella, että muut ei siihen (helpolla) kykene🎯. Taisin ol
      Ikävä
      88
      1318
    3. Kyssäriä pukkaa nyt

      Mikä on kaivattusi nimi?
      Ikävä
      59
      1175
    4. Oudolta tuntuu

      Kun on joku joka välittää oikeasti täälläkin.
      Ikävä
      157
      966
    5. Nainen, minne tahtoisit muuttaa kanssani

      Jos meistä tulisi pari?
      Ikävä
      133
      937
    6. Hauskaa sunnuntaita

      Mahdollinen 2x🔥 :).
      Ikävä
      93
      762
    7. Ikävintä on kokea

      Kun toinen lähestyy niin sitä itse vetäytyy. Sitten kun itse lähestyy niin toinen vetäytyy. Vähänkuin magneetit jotka hylkivät toisiaan ja sitä ei ede
      Ikävä
      56
      731
    8. Teki mieli sanoa

      Ajatukseni karkaavat kuin levottomat perhoset sinne missä sinä olet. Teki mieli sanoa, että olet todellinen syyni. Alku ja loppu, avoin äärettömyys. A
      Ikävä
      35
      697
    9. Tämä on naiselle

      Hyvää iltaa ja yötä. Mikäli haluat olla rakas, meidän on nähtävä ja juteltava. näin toivoo.mies
      Ikävä
      34
      671
    Aihe