Psykiatrin ihmeelliset kysymykset

haluaa testata ovatko puhumasi asiat totta, liioittelua tai esim. haluatko järkyttää. Eli, jos haluaisit shokeerata tai esim. testaisit häntä, miten hän reagoi tms. vastauksesi olisivat luultavasti epäjohdonmukaisia ja muuttuisivat, kun et enää muistaisikaan mitä viimeksi olit vastannut. Voithan tietenkin kysyä asiaa psykiatriltasi, se on sallittua. Saattaahan olla, että hän oli vain väsynyt tai hänellä oli jokin asia mielessä, eikä kaikki mennyt perille?

mulleki käyny niin et ku oon jutellu lääkärin kans vaikuttaa ihan silt ku se ei kuuntelis yhtään.. esim sanoo et kävi jossain perheen kans ja se sit kysyy vähän ajan pääst et kenen kans olin siel.. jne... oli aikas rasittavaa, sen jälkeen en enää sinne mennykään ku tuli semmonen olo et hän ei kummiskaan oo keskittyny, ja miks jauhaisin asioistani ihmiselle joka ei kummiskaan kuuntele mua

minunkaan psykiatrini mitä hänelle puhun ja kun käyn sen psykiatrisen sairaanhoitajan luona, hän ei muista koskaan mistä on aiemmin juteltu tai sitten hän kertoo minun puhuneen sellaista mitä todellakaan en ole puhunut.
Yhdeksän kuukautta olen siellä juossut säännöllisesti, mutta mitään hyötyä niistä käynneistä ei ole ollut, kuin ei myöskään niistä lääkityksistä mitä ovat määränneet, jo kolmas lääkitys menossa, ei mitään avun tunnetta vieläkään.
Pelkästään kiusallisia haittavaikutuksia niistä lääkkeistä, eikun masennus lisääntyy vain.

..voi olla myös sitä, että psykiatrisi haluaa haastaa sinun ajattelutapaasi ymmärtämällä tahallaan väärin ja kääntämällä ajatuksesi päin vastoin. Psykoterapiassahan tarkastellaan asioita monelta eri kantilta.

Oli syy mikä tahansa, kannattaa vaihtaa lääkäriä. Jos on tosiaan noin tarkkaamaton, ei käynneistä varmaan ole mitään hyötyä ja jos teki jotain "testailujaan" ei kuulosta sekään järkevältä. Ainakin psykiatrit ja psykologit, joilla olen käynyt kuuntelee tarkasti ja kyselee tarkentavia kysymyksiä eikä tuolla tavalla unohtele tai tahallaan pelleile potilaan kustannuksella.

Noilla palkoilla pitäisi vaivautua paneutumaan työhön, ei se asikas saisi olla mikään pelinappula, jonka kanssa pelleillään. Muistan itselläni olleen mm. psykiatrin, joka joka lauseessa kommentoi kertomaani: onhan tuo ikävää, jos SE ON TOTTA! Eikö ihminen lähde hakemaan apua, eikä kertomaan satuja!!!

Heitä ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta tavallisen pulliaisen tavallinen elämä, itse elävät hyvin palkattua eliittielämää.

Vaihda psykiatria. Varhaisdementia tai muuten psyyke häiriintynyt.

Monet psykiatrit ja mielenterveyshoitajat ovat itse aika sekaisin, olen sen huomannut jo usean vuoden kokemuksella. Vastaan pitää osata aika kovasti sanoa että heidän kanssaan pärjää. Joillakin hoitajista oon huomannut sosiopaattisia piirteitä. Väärän alan ovat monet heistä valinneet.

Melkein 10 vuotta sitten kun olin juuri muuttanut toiselle paikkakunnalle ja hakeuduin siellä psykiatrian poliklinikalle oli siellä työskentelevän lääkärin ensimmäinen kysys että " minkä takia sä tänne muutit". Lievästi sanottuna omituinen kysyms. No tuo samainen lääkäri suhtautui muutenkin tosi tylysti ja nihkeästi minuun ja tuntui vähättelevän minun ongelmia.

Halusi syöttää päähäsi ajatuksia, uudelleenohjelmoida mutta luultavasti myös itse mömmöissä millä selittyy nuo kömmähdykset millä ei mitään voi saaavuttaa. Heistä on mukava leikkiä ihmismielen insinööriä.

En usko että mitenkään testasi. Saattoi olla vaikea pitää asiat järjestyksessä ihmisellä joka kuunteli.
Vaikka onkin psykiatri niin ei se sitä merkitse että heillä olisi jokin suuri kyky muistaa kaikki asiat mitä toinen sanoo, saattoi olla muissa ajatuksissa ja kuunteli huolimattomasti siksi sotki asiat keskenään.
Sanoisin että epäonnistunut käynti. Parempi jos olisit kirjoittanut itse kaikki paperille etukäteen ja lähtiessäsi jättänyt hänelle kopion

Olen itsekkin törmännyt sellaisiin ihmisiin jotka kyselee asioita ja sitten sekoittavat eri asiat keskenään , vaikka en nyt psykiatria mutta työkaveria.
Joten vaihda psykiatria ja mene seuraavalle ja selitä miksi tulit ja sanot että sinua ei kuunneltu edellisessä paikassa.
Kun hakee apua vaivoihinsa niin tuollaiset asiat kyllä painaa mieltä , aitä tuntee ettei ole edes sen arvoinen että joku kuuntelisi, joten unohda se lääkäri ja etsi toinen paikka jos vaikka saisit oikeaa apua , kun saat kertoa miten olet kokenut asioita tsemppiä

Johtuu varmaan siitä, että kannattaa juosta ko. psykiatria karkuun ihan helvetin lujaa ja kääntyä jatkossa toisen, järkevämmän psykiatrin puoleen?

Minulla oli vähän päinvastainen tilanne, kun kävin psykiatrilla. Ei juuri koskaan kysellyt mitään. Itse piti arvata ja osata kertoa asioita itsestään, mutta miten osaa kertoa oikeita asioita, kun ei ole alan ammattilainen. Ärsyttävimpiä kysymyksiä oli: "Miltä tänään tuntuu?" Olisi pitänyt kai tiukasti sanoa, että ahdistaa niin hemmetisti!

Nyt vuosikymmenten päästä tilasin paperit vastaanottokäynneistäni ja luin niitä ja olin ihmeissäni. Niissä kertoiltiin ihan sivuseikoista, mutta ei juuri vaivoistani, joiden takia olin alkanut käydä vastaanotolla. Paljon puhuttiin pakkoneuroosistani (mikä kyllä olikin totta) ja masennuksesta, mutta ei juuri mitään ahdistuksestani/ sosiaalisten tilanteiden pelosta, joka oli syy, miksi alunperin aloin käydä psykiatrilla.

Papereissa oli joitain juttuja, jotka olivat ihan älyttömiä. Suorastaan väärinkäsityksiä ja -tulkintoja! Jos hän ei ymmärtänyt jotain asiaa tai ollut varma asiasta, eikö hän voinut kysyä suoraan?

Ja lopuksi omituisin asia: Kävin psykiatrin vastaanotolla noin 10 vuotta, mutta missään kohtaa ei kerrottu syytä, miksi kävin vastaanotolla eli mikä oli vaivani. Muistan psykiatrin kerran maininneen, että minulla oli ahdistus- ja pakkoneuroosin yhdistelmä. Tämä jäi vahvasti mieleeni, koska minähän juuri halusin tietää, mikä minua vaivaa! Mutta papereissa asiaa ei missään mainittu.

Oli varmasti omissa ajatuksissaan tai kärsi ahdistuksesta ja sillä järki seisoi

Jokainen psykiatri on erilainen.
Motiivi voi olla mikä tahansa asioiden jankkaamiselle.
Asiakkaan, eli potilaskandidaatin on tärkeä kuitenkin muistaa, että kysymys on hölynpölytieteestä, mikä perustuu vain sen psykiatrin johtopäätöksiin.

Tuskin sellaista aikaa tulee koskaan, että potilas veisi psykiatrille käyntiä varten ohjeet, miten tälle potilaalle pitäisi puhua, mitä häneltä tulisi kysyä.
Johan menee mahdottomaksi, kun lääkäri ei saisi kysyä ja sanoa, mitä hänelle tulee mieleen potilaan kanssa jutella.
Ja miksi se on aina se psykiatri, joka kyselee hölmöjä ? Ihan kuin kukaan muu ikinä missään ei joskus kyselisi vähän hölmöjä asioita, olematta kuitenkaan psykiatri, eikä siitä anneta mitään palautetta.
Onko psykiatrit ainoita ihmisiä, jotka " astuvat toisen varpaille " ?

Psykiatri on, tyhmä tai sitä ei kiinnosta potilaan puheet tai hän haluaa kiusata asiakasta. Vaikea muuta sanoa.

Perusongelma on siinä, että psykiatrian linjalle ajautuvat lääkäreistä henkisesti huonokuntoisimmat, ne jotka kiinnostuvat siitä OMIA ONGELMIA ratkoakseen. Samoin usein pappisalalla ja aikamme vastineen, psykologien, keskuudessa.

Näin ei saada kunnollisia työntekijöitä, vaan monella tapaa vajaita ja kieroutuneita. Vain pakkokollegiallisuus rajoittaa muita lääkäreitä lausumasta JULKISESTI, mitä mieltä he oikeasti ovat psykiatreista.

Eli tässä on tätä JOHDATTELUA jolloin haetaan ja jankataan sinua sanomaan tietyt asiat tietyssä muodossa, jolloin ne kirjataan noin Kantaan. Tämä tuttua Kuulusteluissa mutta nykyään myös Psykiatriassa,