https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/03/30/nain-syntyi-solveigin-laulu
Tähän haastatteluun Leena Uotila ei selvästikään ollut valmistautunut.
Oli hiukan kiusaannuttavaa kuunnella, kun hän ei oikein saanut sanaa suustaan.
Ulosanti oli sen verran kankeaa. Ehkä hän oli jo unohtanut näin pitkän ajan jälkeen koko roolin ja kaiken mikä liittyi elokuvaan. Onhan hänellä ollut sen jälkeen niin monia muitakin rooleja.
Liisa-Maija Laaksosella tuli selvemmin juttua ulos. Hän kertoikin katsoneensa elokuvan lähiaikoina, ennen haastattelua.
Aikaa on kulunut jo kauan tästä elokuvasta. Joka tuli itsekin katsottua äskettäin muistinvirkistämiseksi yle areenasta. Nyt toiseen kertaan. Elokuva oli todella hyvä. Juuri sellainen, kuten Liisa-Maija Laaksonekin sitä kuvasi. Mutta epäkohtiakin löytyi. Esimerkiksi se hämmästytti, että huomattavan tummahiuksisten vanhempien, tummahiuksinen pikkutyttö muuttui tarinan edetessä täysin vaaleahiuksiseksi. Vaalea oli myös aikuisen Solveigin roolissa ollut Leena Uotila. Sitäkin ajattelin, elokuvan katsottuani, että Solveigia pikkutyttönä näytellyttä Inka Kuoppamäkeä, en tunnistaisi nyt aikuisena naisena samaksi, pikku Solveigiksi. Onkohan häntä koskaan haastateltu tämän roolinsa tiimoilta?
Elokuva loppui myös jotenkin, kuin seinään. Ihan kuin sen tekemiseen olisi väsytty ja huitaistu hätäisesti loppuun. Ei selvinnyt, mihin Solveig lähti Famun asunnolta. Poikaystävän luokse, vai mihin? Ilkeästä äidistään ainakin pääsi viimein eroon.
En tosin ymmärrä, mikä häntä aikaisemminkaan pakoitti elämään sen mielenterveysongelmaisen ihmisen kanssa, jota ei oikein äidiksi voi kutsua.
Tähän haastatteluun Leena Uotila ei selvästikään ollut valmistautunut.
Oli hiukan kiusaannuttavaa kuunnella, kun hän ei oikein saanut sanaa suustaan.
Ulosanti oli sen verran kankeaa. Ehkä hän oli jo unohtanut näin pitkän ajan jälkeen koko roolin ja kaiken mikä liittyi elokuvaan. Onhan hänellä ollut sen jälkeen niin monia muitakin rooleja.
Liisa-Maija Laaksosella tuli selvemmin juttua ulos. Hän kertoikin katsoneensa elokuvan lähiaikoina, ennen haastattelua.
Aikaa on kulunut jo kauan tästä elokuvasta. Joka tuli itsekin katsottua äskettäin muistinvirkistämiseksi yle areenasta. Nyt toiseen kertaan. Elokuva oli todella hyvä. Juuri sellainen, kuten Liisa-Maija Laaksonekin sitä kuvasi. Mutta epäkohtiakin löytyi. Esimerkiksi se hämmästytti, että huomattavan tummahiuksisten vanhempien, tummahiuksinen pikkutyttö muuttui tarinan edetessä täysin vaaleahiuksiseksi. Vaalea oli myös aikuisen Solveigin roolissa ollut Leena Uotila. Sitäkin ajattelin, elokuvan katsottuani, että Solveigia pikkutyttönä näytellyttä Inka Kuoppamäkeä, en tunnistaisi nyt aikuisena naisena samaksi, pikku Solveigiksi. Onkohan häntä koskaan haastateltu tämän roolinsa tiimoilta?
Elokuva loppui myös jotenkin, kuin seinään. Ihan kuin sen tekemiseen olisi väsytty ja huitaistu hätäisesti loppuun. Ei selvinnyt, mihin Solveig lähti Famun asunnolta. Poikaystävän luokse, vai mihin? Ilkeästä äidistään ainakin pääsi viimein eroon.
En tosin ymmärrä, mikä häntä aikaisemminkaan pakoitti elämään sen mielenterveysongelmaisen ihmisen kanssa, jota ei oikein äidiksi voi kutsua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yksi asia mikä näyttää nykyaikana katseltuna aika kauhealta. Tässäkin elokuvassa ja muissakin entisiin aikoihin sijoittuvissa sarjanäytelmissä, sekä monissa vanhoissa suomifilmeissä. Se on, tämä aikuisten tiuha tupakointi pienten lasten aikana, ahtaissa sisätiloissa. En tiedä oliko ihmiset tuolloin vielä niin sivistymättömiä? Olemmeko tulleet noiden aikojen ihmisiä valistuneemmiksi ja viisaammiksi? Nykyaikana, ei edes aikuiset siedä missään tupakansavua. Mutta siihen aikaan pidettiin olla vastasyntyneitäkin sakeassa tupakan savussa.
Eikä taidettu talvella paljoa tuuletella. Eipä silti, hengissä selvisisi osa savupirttien pienokaisistakin aikoinaan.