Mutta silti liiankin samankaltaisia. Sanat joita sanoitin pimeimpinä hetkinä kävivät toteen. Kaiken voimani ja tunteeni kohdistin heti alkuun. Kaiken minä uskoin ratkeavan ja tulevan selville kun vain saisin ajatukseni toteutettua. Olin liian varma ja silmäni näkivät vain sen minkä tahdoinkin. Tiesin että se on "sytyyn tai saveen" ja enempää minulta ei vaadittaisi. Niin kokematon kun olenkin. Se kaikki romahti kuin WTC-torni. Olin sokea ja turtunut.
Silti keräsin kaikki tahtoni ja voimani. En koskaan ole ollut niin maskuliininen ja saanut niin vahvaa ääntä suustani kuin sen pienen pienen hetken. Se oli kaikki mitä tahdoin ja sen myös sain.
Kaikki meni ihan hyvin, vaikkakin tunsin epävarmuuden askelissani ja etiketin unohtuvan lähes välittömästi. Kuin kuumat hiilet olisi laskettu jalkojeni eteen, enteillen sen mitä tulevan pitää.
Pian tulikin selväksi että vastakohtani seisoi edessäni. Toinen oli nopea, toinen hidas. Toinen oli elänyt jo paljon, toinen oli vasta herännyt. Toinen oli kaunis ja rohkea, toinen taas jotain aivan muuta.
Sanattomat hetket kertoi minulle tarinaa. Olin mykistynyt ja sisälläni velloi valtameri, jonka aallot kuluttivat perustuksiani. Joka sekunti joka kului antoi minulle sitä tietoa jota halusin tietää, vaikkakin se alkoi hajottaa sisintäni. Tajusin että olen matkalla alaspäin ja että kuvitelmani olivat ottamassa niskalenkkiä totuudestani.
Vihastuin kun kolmas henkilö saapui paikalle. Ihan turhaan ja omaa ajattelemattomuuttani annoin sen viedä hetkemme pois. Siinä hetkessä kaikki oli jo myöhäistä. Lähdinkin jo pois kunnes pakottava voima käski minua yrittämään jotain. En tiennyt mitä, mutta en mahtanut itselleni mitään.
Vielä kerran käännyin ja kohtasin vain kylmettyneet kasvot. En valitettavasti sen jälkeenkään osannut antaa olla, vaan siitä seurasi pitkän pitkä ajanjakso jonka ainesosina oli vain oma katkeruuteni ja pettymykseni minimointi. Se kaikki varoitti minua ja kehotti löysäämään, mutta olin jo mennyttä omaan pieneen sotaani pääni sisällä.
Haastava käytös oli lopputulemani. Kuin pieni lapsi kerjäsin huomiota ja sekoilin pitääkseni sen hauraan egoni edes jotenkin vielä tekoelvytyksessä. Siitä sainkin vain kärsiä. Lopettaa en osannut ja olin kuin eläin vaiston varaisesti sulkien kaiken järjen ja syyn itseltäni pois.
Tein enemmän kuin paljon vääryyttä. Omaa heikouttani yritin peitellä ja lopulta menetinkin aivan kaiken. En osannut arvostaa toista ihmistä kun hän oli vielä läsnä. En osannut kommunikoida kuin joko täydellä nollalla tai vajaalla satasella. Se kaikki johti minut kärsimykseen ja pimeään usvaan, jossa olen vielä tänäkin päivänä.
Itsesääliä ja heikkoutta. Sitäkö minä olin aina ja vaan?
Silti keräsin kaikki tahtoni ja voimani. En koskaan ole ollut niin maskuliininen ja saanut niin vahvaa ääntä suustani kuin sen pienen pienen hetken. Se oli kaikki mitä tahdoin ja sen myös sain.
Kaikki meni ihan hyvin, vaikkakin tunsin epävarmuuden askelissani ja etiketin unohtuvan lähes välittömästi. Kuin kuumat hiilet olisi laskettu jalkojeni eteen, enteillen sen mitä tulevan pitää.
Pian tulikin selväksi että vastakohtani seisoi edessäni. Toinen oli nopea, toinen hidas. Toinen oli elänyt jo paljon, toinen oli vasta herännyt. Toinen oli kaunis ja rohkea, toinen taas jotain aivan muuta.
Sanattomat hetket kertoi minulle tarinaa. Olin mykistynyt ja sisälläni velloi valtameri, jonka aallot kuluttivat perustuksiani. Joka sekunti joka kului antoi minulle sitä tietoa jota halusin tietää, vaikkakin se alkoi hajottaa sisintäni. Tajusin että olen matkalla alaspäin ja että kuvitelmani olivat ottamassa niskalenkkiä totuudestani.
Vihastuin kun kolmas henkilö saapui paikalle. Ihan turhaan ja omaa ajattelemattomuuttani annoin sen viedä hetkemme pois. Siinä hetkessä kaikki oli jo myöhäistä. Lähdinkin jo pois kunnes pakottava voima käski minua yrittämään jotain. En tiennyt mitä, mutta en mahtanut itselleni mitään.
Vielä kerran käännyin ja kohtasin vain kylmettyneet kasvot. En valitettavasti sen jälkeenkään osannut antaa olla, vaan siitä seurasi pitkän pitkä ajanjakso jonka ainesosina oli vain oma katkeruuteni ja pettymykseni minimointi. Se kaikki varoitti minua ja kehotti löysäämään, mutta olin jo mennyttä omaan pieneen sotaani pääni sisällä.
Haastava käytös oli lopputulemani. Kuin pieni lapsi kerjäsin huomiota ja sekoilin pitääkseni sen hauraan egoni edes jotenkin vielä tekoelvytyksessä. Siitä sainkin vain kärsiä. Lopettaa en osannut ja olin kuin eläin vaiston varaisesti sulkien kaiken järjen ja syyn itseltäni pois.
Tein enemmän kuin paljon vääryyttä. Omaa heikouttani yritin peitellä ja lopulta menetinkin aivan kaiken. En osannut arvostaa toista ihmistä kun hän oli vielä läsnä. En osannut kommunikoida kuin joko täydellä nollalla tai vajaalla satasella. Se kaikki johti minut kärsimykseen ja pimeään usvaan, jossa olen vielä tänäkin päivänä.
Itsesääliä ja heikkoutta. Sitäkö minä olin aina ja vaan?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Olipa hieno teksti.
Minusta on väärin että näin pitkä kirjoitus anonyymipalstalle. Eikö näitä voisi kirjoittaa vaikka päiväkirjaan.
Väkevä teksti, joka aiheuttaa huonon omatunnon. Huonon omatunnon vaikkei minuun liitykään.
No älä nyt viitti. Ei oo mikää myöhästä ja kyllä mulla ne tunteet on edellee vaikka muuta sanoisin..
Putte?
Peliä ei vielä ole täysin menetetty.
Vastakohtasi
Hieno ja väkevä kirjoitus. Ehkä tuskainenkin, mutta niin vahvasti elämänmakuinen. Mitään ei ole menetetty vielä, mikäli itse sitä tahdot. Tee mitä sun täytyy tehdä eli ota tuojon toiseen osapuoleen yhteyttä ja selvitä asia petinpohjin. Vain siten voi elämässä mennä eteenpäin. Joko yhdessä tai sitten yhdessä sopien erillään. Sisäään on kauheaa pitää sisällään noin suuria asioita. Ja ja tuo toinen osapuoli on hyvä ihminen ja rakastava, niin varmasti hän ymmärtää sinua ja yhdessä löydätte ratkaisun. Onnea matkaan sulle ihana tuntematon ❤
Teille on opetettu tämä käsky: ’Älä tee aviorikosta.’
Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.
Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin.
Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin.
On myös opetettu, että jos mies tahtoo erota vaimostaan, hänen on annettava tälle erokirja.
Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden, ajaa hänet aviorikokseen. Ja aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen.
Höpö höpö☝🏻tuon olisit voinut hyvin jättää kirjoittamatta.
Miksi näitä pitää tänne kirjoitella? Jokainen voi lukea kyseisestä kirjasta nämä siteeraukset jos huvittaa/kokee tarpeelliseksi.
»Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua.
Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä.
»Muistakaa, mitä teille sanoin: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin. Jos minun sanaani on kuultu, kuullaan myös teidän sanaanne.
Kaiken tämän ihmiset tekevät teille minun nimeni tähden, siksi etteivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt.
Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, he eivät olisi syyllisiä, mutta nyt heidän on mahdotonta puolustella syntiään.
Joka vihaa minua, vihaa myös Isääni.
Ellen olisi tehnyt heidän keskuudessaan tekoja, joita kukaan toinen ei ole tehnyt, he eivät olisi syyllisiä. Mutta nyt he ovat nähneet minun tekoni ja vihaavat sekä minua että Isääni.
Näin täytyi käydä, jotta toteutuisi heidän kirjoitustensa sana: ’He ovat syyttä vihanneet minua.’
»Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta.
Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti.
Herranen aika mitä paatosta päästelit suustasi, hyi häpeäisit! Minun Jumala ei rankaise ketään, koska oikea Rkkaus on aina puhdasta eikä ole koskaan väärin. Näin ollen ei voi tehdä aviorikostakaan kukaan osapuoli. Se on synti jos ei kuuntele sydäntään ja toimi kuten Rakkauden kuuluu toimia. Koska me olemme itse se kaiken kattava Rakkaus ❤
Tuntisitpa Herran jotta Hän tuntisi sinut.
Herra olkoon sinunkin kanssasi.
Se on ihan sama mitä kirjoitatte kun se joku tietää mistä keneltä se tulee ja mikä sen sanoma on. Jumalan pilkka on yks pahimpia syntejä.
Joka sana suuresta kirjasta on totta, mutta kukin valitsee haluaako tehdä oikein vai ei. Höpö höpöä on oman sydämen seuraaminen.
Voi sua. Kipuilet omantunnon kanssa. En halua olla se, joka yrittää saada sua toimimaan vastoin sun periaatteita. Olin siis oikeassa siitä uskonnosta.
En tunne sinua.
Se pieni pieni hetki. Muutama sekunti. Tekisin melkein mitä vain jos saisin ne muutamat sekunnit pois muistoista. Se riittäisi.
Oliko se niin hirveää?
Kyllä se oli. Kaikesta muusta olisin selvinnyt mutta siitä en.
Mitä tapahtui?