pitääkö kummin toimia rahoittajana????

Luovu kummiudesta, jos sinua tarvitaan vain ostotilanteissa.

Taitaa vanhemmat olla käsittäneet kummin roolin hiukan väärin.
"Kummi on kastetulle läheinen aikuinen ystävä ja käytännön auttaja. Kummin tehtävä on yhtäältä tukea vanhempia turvallisen kasvuympäristön rakentamisessa lapselle ja toimia tilanteen niin vaatiessa vanhempien sijaisena. Toisaalta kummi ikäänkuin seurakunnan valtuuttamana ja kristittyjen yhteistä pappeutta toteuttaen ottaa vastuuta lapsen kristillisestä opetuksesta ja kasvatuksesta ja kantaa häntä rukouksin."
Siis näin ainakin evankelis-luterilaiseen kirkossa.
Jos kyseessä on joku homoliitto, en osaa vastata.

kummit olivat myös ne henkilöt, jotka huolehtivat kummilapsestaan esim. kummilapsen molempien vanhempien kuoltua. Siitä kuitenkin lienee kauan.

herranjumala. Olen kirjoitellut näistä kummiasioista tänne muihinkin osioihin, ja on se vaan jännä, miten tämä raha nousee lähes joka keskustelussa esiin. Itse olen kolmen lapsen kummi, meidän lapsilla on kahdeksan kummia. Enkä voi käsittää, että joku todellakin KEHTAA käskeä ostamaan pyörän???

Itse olen yhden kummilapsen osalta soittanut kotiin ja kysynyt, mitä lapsi tarvitsee, välillä olen antanut rahaa talvihaalareihin, pyörään, johonkin kalliiseen laluun, tms. Mutta nämäkin vain syntymäpäivänä/jouluna, ja siksi, että tiedän, että vanhemmilla on tiukkaa. Kovin paljon törkeämpää käytöstä en kyllä keksi, kuin soittaa ja sanoa että paas ny pyörärahaa tuleen, pitäs päästä ajeleen!

Sinuna ottaisin ja laittaisin vaikka kortin jos tuntuu ettet kehtaa päin naamaa sanoa ja pistät siihen korttiin että toivottavasti sait pyörän, ostan vaikka kypärän synttärilahjaksi!!! Näiden vanhempien lapset on just niitä, jotka sitten teininäkin soittavat kummeilleen kun tarvitsevat rahaa. Ja muutenhan ei sitten ikinä nähdä.

Yksi vaihtoehto on sitten tietysti se, että annat nyt pyörään vähän (tasan sen, miltä itsestä tuntuu, ei mitään puolta pyörän hinnasta) ja viet sitten synttäreille pikkuauton ja karkkipussin. Sanot että en nyt sitten tuonut isompaa kun annoin silloin siihen pyörään. Lapset ei tajua niiden lahjojen hinnoista, meidän 4 v poika oli aivan onnessaan kun sai kaveriltaan synttärilahjaksi saippuakuplia =).

Ja vielä se vastaus: Ei, kummi ei todellakaan ole mikään rahoittaja, vaan ystävä.

sanot nyt sille kummilapsesi äidille että haloo, soittaa nyt vaan vaikka isovanhemmille tms. tai kaivaa itse kuvettaan, ei kummien tehtävä todellakaan ole hankkia lapselle sitä tai tätä!
Melkoinen hyväksikäyttäjä taitaa olla tuo tyyppi, ainakin siltä kuulostaa, kehtaakin ruinata tuolla tavalla! Juttele muitten kummien kanssa asiasta, mitä mieltä he ovat ja voitte yksissä tuumin jututtaa tuota äitiä että onko hän halunnut teistä kummeja vai rahoittajia!

Kuveen kaivaminen kuuluu enemmän isovanhempien "tehtäviin". Kummi voi halutessaan antaa rahaa jos haluaa, mutta en minäkään hyväksyisi jos joku soittaisi minulle ja sanoisi että "nyt tarvittaisiin sitten sitä polkupyörää.." ei todellakaan!
Itse olen kummilapseni kanssa ottanut sen periaatteen, että ostan jotain kyllä, jos siltä tuntuu. Kummilapseni on kyllä vielä kovin pieni, mutta tiedän etteivät hänen vanhempansa soittaisi minulle jonkun ostotarpeen yhteydessä.
Haluan antaa rakkauttani ja huomiotani lapselle, enkä toimia lompakkona.
Vanhemmat ovat erehtyneet jos ottavat tuollaisen asenteen ja "kertovat miten juuri kummin nyt pitäisi toimia". Ei tuollainen ole lapsen parhaan ajattelemista...
Älä vaan suostu moiseen, älä missään nimessä.
Eri asia saattaisi olla, jos asia olisi ilmaistu eri tavalla tai siitä olisi keskusteltu mutta tuolla tavalla ei mielestäni voi toimia..

Mä voisin sun sijassasi sanoa, että korkeintaan voisin osallistua jollain tietyllä summalla kimppaan, jos muutkin kummit ja vanhemmat itse lähtisivät mukaan.

siis ei meillä ainakaan vaadita kummeilta tollasta, en kyllä oo kuullu et kukaan muukaan
mut jos sun paikallas olisin ni sanoisin kyllä ihan suoraan ettei kummien velvollisuus oo vanhempien hankintoja hoitaa..

Meillä kävi niin hauskasti, että aikoinaan miehen parhaan ystävän vaimo kertoili humalapäissään, kuinka hyviä kummeja meistä tulee, koska olemme niin hyvin toimeentulevia. Luetteli myös muut kummit, jotka oli valittu ansioiden perusteella. Kertoi myös, että pariskunnista kannattaa pyytä vain mies kummiksi, koska vaimo osallistuu kuitenkin lahjaan. Pariskunnan ottaminen kummeiksi on tyhmää, koska kaksi ihmistä ei kuitenkaan osta kahta lahjaa.

Ja toden totta, kun ensimmäinen lapsi syntyi, oli mieheni kummina, samoin kuin neljä muuta miestä. Juhlapäivinä lahjatilaus tulee hyvissä ajoin, ja sitten itse juhlissa arvioidaan kuka osti kalleimman lahjan (kysytään jopa hinta), ja sitten kiitellään ja lapsellekin korostetaan kuinka se ja se kummi osti kyllä kivan lahjan, on se kyllä kaikista kivoin kummi.

Uskomatonta? Mutta totta. Koitin aikoinaan sanoa miehelle, että kieltäytyisi kunniasta, mutta vanhan kaveruuden takia ei katsonut voivansa kieltäytyä. En tiedä uskoiko kuulemaani juttua edes todeksi, ennen kun tosiaan kastajaisissa näki, että nimeämäni kummit olivat kaikki todellakin kummeja.

Sanomattakin selvää, etten voi sietää sitä naista...

on paljon vanhempia, jotka valikoivat kummeiksi rahakkaita, että voi sitten myöhemmin odottaa heidän ostavan ja kustantavan kaikkein kalleimmat jutut...
kyllä itse pidän tarkeämpänä, että ollaan sen lapsen tukena ja turvana, sillä turvaa ei tuo raha eikä kalliit tavarat!
Olen myös huomannut, että kun on kummi, joka rahallisesti pystyy tarjoamaan lapselle lähes kaiken mitä lapsi haluaa, jää se henkinen puoli ja yhdessä olo kokonaan paitsi ja sitten ollaan olevinaan niin hyvä kummi...
Missähän vaiheessa se kummin tarkoitus on alkanut vääristyä?!?!