Ensimmäiseksi heivaan elämästäni pois kaikki vaikeat ihmissuhteet. Erityisesti kenkää saavat jokainen oman napanöyhtän loputtomat kaivajat.
Jos rt ole kysynyt minulta kuinka voi viimeiseen puoleen vuoteen, ei tarvitse enää kyselläkään. En voi sinulle enää mitenkään, olen kuollut ja kuopattu, mitä sinuun tulee.
Jos rt ole kysynyt minulta kuinka voi viimeiseen puoleen vuoteen, ei tarvitse enää kyselläkään. En voi sinulle enää mitenkään, olen kuollut ja kuopattu, mitä sinuun tulee.
Vastaukset 36
Vanhimmat
"Jos rt ole kysynyt minulta kuinka voi viimeiseen puoleen vuoteen, ei tarvitse enää kyselläkään. En voi sinulle enää mitenkään, olen kuollut ja kuopattu, mitä sinuun tulee."
Tiedän täsmälleen miltä tuo tuntuu.
Sama juttu koskee minullakin joitakin henkilöitä, ovat vain riippakiviä tai muuttuneet niiksi "hyvän päivän tutuiksi".
Yksipuolinen kysely mitä kuuluu, miten menee tai ylipäätään aktiivisuus kielii paljon suhteen laadusta.
Olen ok tuttavien kanssa jotka ei kysele, mutta he ovat tosiaan tuttavia, eivät koskaan sen enempää.
En sanoisi toisia ihmisiä riippakiviksi, lähinnä sanoisin ihmisiä jotka eivät välitä välinpitämättömiksi. Se on ihan ok että ihmiset elävät elämäänsä ja keskittyvät siihen.
Mutta miksi minun pitäisi välittää heistä? Kai siyä joskus pitää ihmisistä joilla ei ole samanlaisia vastavuoroisia tunteita. Turhaahan se on, näin se on nähtävä.
Ovat riippakiviä jos vievät energiaa sen sijaan että tuovat sitä. Siltä on usean henkilön kohdalla tuntunut. Kun kommunikaatio on vajavaista ja aina joutuu vääntämään sekä kääntämään niin kyllä minä pidän niitä "riiippakivinä".
"Kai siyä joskus pitää ihmisistä joilla ei ole samanlaisia vastavuoroisia tunteita. Turhaahan se on, näin se on nähtävä."
Miksi?!
Miksi pitää ihmisistä jotka eivät pidä tai välitä sinusta, eikö se ole kaiken pitämisen perusta?
En jaksa kannatella ihmissuhteita yksin. Ei ole se kenenkään ihmisen tehtävä. Vastavuoroisuus kunniaan.
Kai sitä jpskus luulee luuta lihaksi?
Olen huomannut, että itse vedän näitä "riippakiviä" puoleeni. Olen olemassa heille kun tarvitsevat minulta jotain ja antavat tosi vähän itse mitään. Eivätkä tosiaan edes ymmärrä kysyä mitä kuuluu tai miten voin. Kun ei oikeasti kiinnosta. Nämä ikimarttyyrit imevät kyllä kaiken energian. Olen päässyt näistä yleensä eroon sillä, että alan vetämään heille rajoja. Siinä kohtaa suuttuvat. Mutta nyt yritän olla päästämättä näitä ihmisiä lainkaan lähelleni. Kyse on kuitenkin omasta elämästä ja siitä, missä seurassa se kannattaa viettää. Mihin käyttää aikansa. Vain tasavertaisia ihmissuhteita, joissa vuorovaikutus toimii.
Ja en ollut ap.
Olen huomannut saman, että kun ihmisille alkaa vetämään rajoja niin huomaa kenellä menee herne nenään ja millä tavalla. Koskee myös tällaisia vähemmän tuttuja ja sitä myötä erittäin vääristyneitä vuorovaikutussuhteita. Mappi ööhön vaa
Ei sellaisiin ihmisiin kyllä todellakaan kannata tuhlata aikaa joiden kanssa joutuu kääntämään ja vääntämään ja ikinä tilanne ei ole stabiili, vaan muuttuu esimerkiksi edellisen keskustelukumppanin psyykkaamisen myötä taas päälaelleen
😍😋😍😋😍😋😍😋😍
💋 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#177040217
🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞
Vaikutat itsekkäältä. En halua tuollaista.
Vaikutan ihmiseltä, joka on vihainen.
Kysyitkö itse häneltä? Tuskinpa vaan.
Jos kyseessä nainen niin eivät ne koskaan kysy.
Itkevät vain palstalla kuin pikkulikat että kuinka ovat kärsineet.
Sanotaanko näin, että riittävästi.
Sille voipi olla hyvä syy miksi ei kysy mitä kuuluu. Jos on oikein juntisti sekoiltu niin sitä ei vaan kysytä. Se on HV silloin.
Noin se on helppoa kuitata toisten kärsimykset pikkulikkojen ininäksi.
Ihan miten vaan, elämä ei kaikkia opeta samalla mitalla.
HV? Junttislangia.
Tiedätkö, että on ihmisiä jotka ovat mielestään aina oikeassa? Vaikka olisivat kuinka typeriä, itserakkaita ja itsekkäitä hyvänsä?
Se on tosiasia että näitä iilimatoja riittää. Ottavat kaiken irti hyväntahtoisesta. En halua pahaa kenellekään ja mitä saa palkaksi. Mä kohtasin aivan liian monta mulkvistia viime vuonna.
En ota enää vastuutehtäviä. En tee enää ylitöitä. En luota ja usko ikinä enää tekopositiiviseen hypettämiseen ja perversseihin valheisiin. En yritä miellyttää yhtäkään miestä enää. HV!
Täysin samaa mieltä tästä, liittyy esimerkiksi tällaisten aloitusten henkilöintiin tai tunnisteluun
Sinunkaan kirjoittamia nämä falskit ininät on enimmäkseen kunnailla sattuu olemaan naisten kärsimykseen jokin perversio. Tämä kommentti ei poissulje sitä, etteikö joku voisi myös tällaisista surun ja pettymyksen tai vastaavan tunteista kirjoittaa, mutta kyllä ne on erotettavissa näistä itkin-heräsin-itkin horinoista jos osaa lukea.
Ap mies on! Tietää paljon, koska on johtohahmo......
Kannattaa varmaan ensin pohtia omaa käytöstään muita kohtaan, ennenkun tekee lopullisia ratkaisuja. Sillat on helppo polttaa, mutta uudelleenrakennus voi olla mahdottomuus.
Tiedätkö mikä on parasta siinä kun ihminen on täysin yksin?
Saa käyttäytyä juuri niin kuin huvittaa, saa ajatella mitä huvittaa, saa tehdä mitä huvittaa, saa päättää kaikesta itse eikä tarvitse välittää tuon taivaallista muiden ihmisten tarpeista, ajatuksusta vaatimuksista ja motiiveista.
Olen ehkä lievästi pettynyt ihmiskuntaan ja sen edustajiin, mutta se ei enää juurikaan haittaa.
Anna mun nauraa
Ole hyvä vaan. Nautu tunnetusti pidentää ikää, ja sinulla on monta vuotta lisää nauraa.
Noinhan se on. Älä silti poissulje sitä, että voit tavata jonkun kaltaisesi. Aina kannattaa säilyttää pilke avoimissa silmissä.
Kaltaiseni?
Luultavasti se ei okkein toimi.
Siis ei täysin samanlaista tietenkään, se ei toimi. Vaan niin kuin jonkin sortin vastinpari. En halua sanoa että sielunkumppani, on liian käytetty.
Mitä suotta, turhaa miettiä moisia.
Mäkin tein niin masennuksen aikana. Lähimmäiset ystävistä jäi. Jälkikäteen harmitti ei ne ihmiset oikeastaan sen kummempaa ollut tehneet. Itselläni oli vaan niin paha olla että ajattelin että sillä ole väliä kukaan ei välitä.
Onpa sairas kommentti tähän toisena esiintymiseen. Ei kiinnostaisi tuntea sunlaista ihmistä.
Mun mielestä erittäin osuvasti sanottu
Ihan omana itsenäni kirjoitin kylläkin tuon. Aika monella ollut masennus jossain vaiheessa elämää. Ei meidän onneksi tarvitse tutustua.
Tsemppiä sinulle. Itsellenikin on käynyt tuolla tavalla masennuksen kanssa, kun vointi on romahtanut. Tosin vain yksi ihminen edes kyseli perääni, joten ehkä sain vaan mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin, vaikka vaikea onkin nousta täältä.
Kiitos. No onni on jos on edes se yksi ihminen. Ja hyvä että löytynyt uusua tuttavuuksua. Itselläni onneksi lähimmät ystävät ja perhe tiesivät kuinka vakava tilanne on. Eivätkä luovuttaneet suhteeni vaikka itse niin teinkin. Mutta se on ollutta ja mennyttä. Osa niistäkin ihmisistä jpita heivasin on tullut takaisin elämääni. En silloin ajatellut selkeästi. Lähinnä sitä vaan ettei kukaan välitä eikä kuollut tarvitse ketään.
Stricktease
https://youtu.be/EC13O1ONz3Y