Nyt kun tämä palsta on jostain syystä täynnä uskontoon liittyviä aloituksia.
Minuakin on pitkään mietityttänyt, kun olen ihastunut mieheen, joka on uskonnollisesta perheestä. En tiedä yhtään, että millainen hänen tämänhetkinen tilanne on. Tai tarkoitan sitä, että onko hän uskossa, tai kuinka vahvasti.
Mutta voisiko se suhde toimia, kun minulla ei ole sellaista taustaa? En ole uskonnollisesta perheestä, enkä ole uskossa, tai ikinä ollutkaan.
Minä olen ihastunut häneen, uskonto taustasta riippumatta. Mutta kyllä se asia silti minua vähän mietityttää, että voisiko se toimia? Hyväksytäänkö minua, kun olen tällainen "vääräuskoinen"? Tai vaikuttaisiko meidän erilaiset taustat jotenkin kaikkeen?
Minuakin on pitkään mietityttänyt, kun olen ihastunut mieheen, joka on uskonnollisesta perheestä. En tiedä yhtään, että millainen hänen tämänhetkinen tilanne on. Tai tarkoitan sitä, että onko hän uskossa, tai kuinka vahvasti.
Mutta voisiko se suhde toimia, kun minulla ei ole sellaista taustaa? En ole uskonnollisesta perheestä, enkä ole uskossa, tai ikinä ollutkaan.
Minä olen ihastunut häneen, uskonto taustasta riippumatta. Mutta kyllä se asia silti minua vähän mietityttää, että voisiko se toimia? Hyväksytäänkö minua, kun olen tällainen "vääräuskoinen"? Tai vaikuttaisiko meidän erilaiset taustat jotenkin kaikkeen?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Koettele hänet uskossa. Kysy häneltä Herrasta. Sillä meidän Herramme ei yhtäkään käännä luotaan pois. Taivasten valtakunta on iloinen sadasta uskovasta, mutta yhdestä uudesta sisarestamme koko Taivas riemuitsee.
Tiedät että sen perhe on uskovaisia mutta et tiedä onko se mies. Eli ilmeisesti ei häiritse kun ei oo sinullekaan selvinnyt että onko se uskossa vai ei. Eikä pitäis leimata uskon perusteella vaikka varmasti on ääritapauksia siinäkin mutta uus uskollisten uskonto on enemmän moraalia, sitä omaa, ei muiden.
Ei me olla sen miehen kanssa tutustuttu, tai olla tekemisissä. Tiedämme kyllä toisemme. Mutta en minä niin tarkkaan hänen elämäänsä tiedä, että tietäisin hänen uskonnollisuudesta sen kummemmin.
Enkä minä ketään ole leimaamassa. Minulle sillä ei ole merkitystä, onko hän uskossa vai ei. Jokatapauksessa olen häneen ihastunut. Mietin vain sitä, että vaikuttaako se jotenkin...
"Mutta voisiko se suhde toimia, kun minulla ei ole sellaista taustaa? En ole uskonnollisesta perheestä, enkä ole uskossa, tai ikinä ollutkaan.
Minä olen ihastunut häneen, uskonto taustasta riippumatta. Mutta kyllä se asia silti minua vähän mietityttää, että voisiko se toimia? Hyväksytäänkö minua, kun olen tällainen "vääräuskoinen"? Tai vaikuttaisiko meidän erilaiset taustat jotenkin kaikkeen?"
Mutta ette ole tutustuneet tai ole tekemisissä? Toivottavasti pysyy kaukana sinusta
Niin, me tiedämme toisemme. Tiedämme toisistamme aika paljon, siihen verrattuna, että emme oikeasti tunne toisiamme.
Mutta ehkä se todellakin on parempi, että meistä ei ikinä mitään tullutkaan. Ehkä se oikeasti on parempi niin, että hän pysyy kaukana minusta.
Nyt minua harmittaa tämä aloitus, en halua ketään loukata millään tavalla. Minua vain mietityttää, kun en asioista tiedä.
No ihminen sekin on eikä mikään friikki. Paljon mahdollista että on arvot kohdallaan jos on kristitystä perheestä.
No en minä häntä minään friikkinä pidä, en ymmärrä miten sinä tästä sellaisen käsityksen sait?
No ei sen kummallisempi kuin joku muu mies.Mietit liikaa.
Enhän minä kysynyt millinen se mies on, kysyin voiko eri uskonto tausta vaikuttaa suhteeseen...
Aivan hyvn se suhde voisi toimia, en usko että ns. vääräuskoisuudella on välttämättä mitään merkitystä. Se riippuu siitä miehestä täysin. Ja hänen osaltaanhan et tiennyt varmuudella usko-asiaa, niin voihan se olla ettei hänkään varsinaisesti ole uskossa, mutta myötäelää tietysti perheensä mukana, kunnioittaa heidän uskoaan. En usko että sinultakaan vaatisi sen enempiä kuin kunnioittaa toisten uskoa ja mahdollisesti jossain määrin joutuisit tietysti elämään sen uskonnon tilaisuuksia ja tapoja.
Lähesty rohkeasti sitä miestä vaan, katso mihin asiat voivat edetä :)
Minusta hänellä on ihana perhe. Vanhemmat ja sisarukset joita tiedän, vaikuttavat kaikki ihanilta ihmisiltä.
En tiedä mitä tähän pitäisi sanoa.
Mielestäni sinun kannattaa rohkeasti lähestyä tuota miestä. Aika näyttää kohtaavatko tunteenne ja jos kohtaavat, niin vasta siinä vaiheessa mikään uskon asia saa merkitystä. Ei kannata ennakoida liian pitkälle, yksi askel kerrallaan, kullekin päivälle omat murheensa.
En minä uskalla, mutta kiitos sinulle myös fiksausta vastauksesta.
Ole kiltti ja harkitse asiaa edes. Mielikuvaharjoittele sitä että lähestyisit häntä ja pyytäisit häntä vaikka kävelylle tai kahville. Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua, jos lähestyisit häntä? Entä parasta? Käytä henkistä voimaasi ja harjoittele, jooko?
Enpä muista kuulleeni nykypäivänä, että vanhemmat haluaisi olla lastensa onnen esteenä tai kuvittelevansa voivansa estää sitä. Tärkeintähän on, että hyväksytte toisenne. Ei uskonnollisessa perheessä kasvanutkaan välttämättä ole "uskossa". Ei kaikissa uskonnollissussa perheissä ole mitään siihen liittyvää toimintaa kuin korkeintaan satunnainen kirkossa käynti. Myös leipäpappeja on nykyään paljon.
En tiedä miksi minä olen niin tyhmä, että mietin kaikkia mahdollisia asioita.
Ja miksi olen niin tyhmä, että kirjoitan näitä ajatuksia tänne, täällä tulee aina vain paha mieli.
Sinun vastauksesi oli fiksu, kiitos siitä kuitenkin.
Riippuen ihan ihmisestä ja hänen arvopohjasta. Jos te nyt tutustutte ja rakastutte. Niin sehän ihan hänen päätetättävissä onko se ongelma vai ei. Mutta tuskinpa hän lähtee edes tutustumaan jos se joku kynnyskysymys hänelle on.
Näkyy olevan ongelma ku pitää naisen täälä yksin asiaa miettiä
Kai se sitten näin pitäisi ajatella...
Miten voi edes sanoa noin. Jos et ole se mies jota aloittaja tarkoittaa niin eihän sitä voi tietää. Ihmiset nyt tutustuu ja etenee eri tahtiin. Toivottavasti aloittaja rohkaistuu ja pääsisi eteenpäin sen miehen kanssa. ❤️