Kyllä ne siitä. Hymyillään vaan. Vuosienkin päästä eiköhän sieltä jotakin mätkähdä. Ei siis tarvitse menettää hermoja, odotellaan vaan.
Aloitetaan sama kiusa tai ei siis tarvitse
Anonyymi-ap
2112
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aiemmin täällä olo on ollut vain kaipailua mutta nykyään sitä ei jaksa enää tehdä. Yleensä siitä on syntynyt tyhjyyden tunne ja tarve ihastua uuteen kun edellinen ihastus loppuu. Nyt tuntuu siltä ettei ole tarvetta siihenkään vaikka edelleen haikeana muistelen kuinka olisin halunnut ne edelliset ihastukset. Joko minut on rikottu tai olen vain muuttunut. Saan paljon herkemmin nykyään huononkin olon täällä ollessa kun aiemmin pelkkää hyvää kaipausta vaihtunut siihen kun poden omaa huonoa oloa. On täällä hyvääkin mieltä saatu välillä mutta usein vain tilitän huonoa oloa tänne kun ei ole ketään ketä kaivata.
Tämä purkautuminen siis. En ole aloittaja tuli mieleen tuosta hymyilemisestä tuo. En tiedä johtuuko se huono olo että ikääntyy ja yhtäkkiä kaikki nousee pintaan vai elämäntilanne?