Onko tyypillistä

Tää on taas näitä samantyyppisiä aloituksia.... mutta jos ajatellaan pelkkää kontaktin ottamattomuutta ja että toinen ottaa kontaktia kun asiaa niin onhan se autismissa tavallista mutta myös esim. vähänkään vaikeampi depis ja erilaiset ulosannin ongelmat niin itse puhumisessa kuin puheen sisällön tuotossa tekee myös tuota ja sitä mielellään puhuu vain se mikä ihan pakko. Varsinkin jos on jo päässyt syrjäytymään niin sitä voi olla ikään kuin orientuitunut kontaktin puutteeseen - mutta vastentahtoisesti. Autismin kirjossa lienee myös tyypillistä, että "puheongelmaa" ei niin paljon ole faktoista puhuttaessa, kun taas muu rupattelu koetaan tyhjänä ja tyhmänä.

Itse olen jonkinlainen semimuoto eli en pidä aktiivisesti yhteyttä mutta tämä ei ole kumminkaan oma tahtotila. Itselle olisi myös helpointa puhua niistä, on ne sitten asiaa tai ei mitkä on itselle tuttuja ja mieluisia (vähän kuin ulkomuistista), kun taas muissa puheen tuotto ja ajattelu voi olla paljon vaikeampaa ja kuormittavampaa eri syistä. Kyllä minustakin joku voisi saada autistin vaikutelman mutta tätä ei ole eikä koskaan epäiltykään - no eipä kun ei nää puhumisen vaikeudet olleet koko ikää!Ja sitten mä en edes halua puhua ihan mistä vaan, kuten miettiä jonkun oikeesti tosi pientä ongelmaa.

Monisairas

Niin mun piti tota aiempaa paremminkin laittaa aloittajalle. Mut on joo varmasti paljon heitä, joita ahdistaa soittaa etteivät häiritsisi toisia omilla ajankuluhöpötuksillään. Mä itse kyllä yleensä soitan, jos haluan ja koen tarvetta, mutta joskus ihmillä ollut kiire lopettaa ja varsinkin jos vähänkään hankalampi puheenaihe. No, mitä sitä sitten moisille vellihousuille edes soittaisi!
Mä lopetan itse siinä vaiheessa, jos joku todella pakottava syy tai toisen puhe menee loputtomaksi jaaritteluksi. Olipa autismia tai ei, ylipäänsä jatkuvat negatiiviset kokemukset sosiaalisissa tilanteissa on omiaan vähentämään niitä.

Monisairas