Oletko pettänyt koskaan?

Anonyymi-ap

Oletko pettänyt koskaan aikuisena yli 25v? Miksi petit ja mitä tilanteeseen oli johtanut? Oliko teko virhe ja jos ei ollut, oliko tekosi mielestäsi moraalisesti oikeutettu?

Tässä kohtaa pettämisen rajaksi määritellen kaiken laatuisen seksin ja tilanteet, että lähtee varattuna romanttiselle treffeille eli hakee tietoisesti pettämistilanteita. Jos et ole pettänyt selkeästi aikuisena onko sitä käynyt alle 25v? Miten elämänkokemuksen kertyminen on vaikuttanut arviointikykyysi?

Missä on henkilökohtainen pettämisen rajasi parisuhteessa? Tottakai raja sovitaan kahden ihmisen kesken, mutta mihin itse pistäisit rajan? Vaikka vapaassa suhteessa raja ei ole seksissä, vaan muissa asioissa. Pystyisitkö itse vapaaseen suhteeseen, miksi tai miksi ei?

228

926

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Huh, niin paljon kysymyksiä, että en varmaan muista vastata kaikkiin kerralla 🙂
      En ole pettänyt alle 25 v. Aloin seurustellakin ensimmäisen poikaystäväni, lasteni isän kanssa vasta 24 vuotiaana ja 25 v menin kihloihin. Tuolloin olin siis hyvinkin sitoutunut parisuhteeseen.
      Kuten totesit, pettämisen rajan asettaa jokainen itse. Itse en mielestäni ole kovin mustasukkainen, mutta veikkaan, että exän mielestä tai hänen mittapuunsa mukaan petin häntä.
      Itse en ainakaan tiedä, että parisuhteessa ollessani minua olisi petetty. Hyvä kun en tiedä.

      Avoin suhde ei ole minua varten. Jos parisuhteessa tulisi tarve pettää, siis minun näkemykseni mukaan hypätä vieraaseen sänkyyn, ei parisuhde tuolloin ole enää kunnossa ja se asia on hoidettava kuntoon, tavalla tai toisella.

      • Anonyymi

        "pettämisen rajan asettaa jokainen itse"

        Aivan. Ja tuo raja usein joustaa puolin ja toisin elämän tilanteen mukaan.

        - Sheena


      • Anonyymi kirjoitti:

        "pettämisen rajan asettaa jokainen itse"

        Aivan. Ja tuo raja usein joustaa puolin ja toisin elämän tilanteen mukaan.

        - Sheena

        Tarkoitin myös sitä että se, mikä on pettämistä yhden mielestä, ei välttämättä tarkoita samaa toisen mielestä. Joku on herkemmin mustasukkainen, jolloin pettämisen käsitteellinen raja on aika matalalla.

        Tämäkin on niitä asioita, mistä pitäisi parisuhteen alussa avoimesti jutella.
        Voi olla melko tuskallista herkästi mustasukkaiselle, jos toisen osapuolen työhön tai harrastuksiin liittyy paljon kotoa poissaoloa. Vähintään yhtä tuskallista tilanne on sille toiselle osapuolelle, jos häneen ei luoteta. Tästä syntyy ajan kuluessa ongelma.


      • Anonyymi
        Xena-183 kirjoitti:

        Tarkoitin myös sitä että se, mikä on pettämistä yhden mielestä, ei välttämättä tarkoita samaa toisen mielestä. Joku on herkemmin mustasukkainen, jolloin pettämisen käsitteellinen raja on aika matalalla.

        Tämäkin on niitä asioita, mistä pitäisi parisuhteen alussa avoimesti jutella.
        Voi olla melko tuskallista herkästi mustasukkaiselle, jos toisen osapuolen työhön tai harrastuksiin liittyy paljon kotoa poissaoloa. Vähintään yhtä tuskallista tilanne on sille toiselle osapuolelle, jos häneen ei luoteta. Tästä syntyy ajan kuluessa ongelma.

        Asia on juuri noin kuin vikassa kappaleessa sanot! Oikeassa elämässä havainto on, että usein sairaalloisesti mustasukkaiset on juuri niitä samoja, jotka on itse on kovin hanakoita pettämään. Suhteessa on vaan luotettava, että toinen haluaa siinä olla ja jos suhde ei toimi sitä pitää yrittää ensisijaisesti korjata. Jos kummankin omaa halua olla yhdessä ei enää ole, ei yhdessä jatkaminenkaan tuota enää mitään hyvää!

        Parisuhteessa on hyvä tosiaan keskustella mikä on sallittua ja mikä ei jo ihan alussa. Kuitenkaan toisen elämän rajoittaminen esim. harrastukset, vaatetus, työmatkat ja ystävien tapaamiset menee sairaan puolelle.


      • Anonyymi
        Xena-183 kirjoitti:

        Tarkoitin myös sitä että se, mikä on pettämistä yhden mielestä, ei välttämättä tarkoita samaa toisen mielestä. Joku on herkemmin mustasukkainen, jolloin pettämisen käsitteellinen raja on aika matalalla.

        Tämäkin on niitä asioita, mistä pitäisi parisuhteen alussa avoimesti jutella.
        Voi olla melko tuskallista herkästi mustasukkaiselle, jos toisen osapuolen työhön tai harrastuksiin liittyy paljon kotoa poissaoloa. Vähintään yhtä tuskallista tilanne on sille toiselle osapuolelle, jos häneen ei luoteta. Tästä syntyy ajan kuluessa ongelma.

        Parisuhteet ja tilanteet muuttuu ajan myötä. On enemmän kuin selvää, että suhteen alussa ja alkuvuosinakin vannotaan uskollisuutta eikä tule mieleenkään pettää. Tärkeintä lienee, ettei silloin ole mitään ei yhden yhtäkään syytä pettää. Ne syyt ilmaantuvat myöhemmin ja ovat erittäin moninaisia ja monimutkaisia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Asia on juuri noin kuin vikassa kappaleessa sanot! Oikeassa elämässä havainto on, että usein sairaalloisesti mustasukkaiset on juuri niitä samoja, jotka on itse on kovin hanakoita pettämään. Suhteessa on vaan luotettava, että toinen haluaa siinä olla ja jos suhde ei toimi sitä pitää yrittää ensisijaisesti korjata. Jos kummankin omaa halua olla yhdessä ei enää ole, ei yhdessä jatkaminenkaan tuota enää mitään hyvää!

        Parisuhteessa on hyvä tosiaan keskustella mikä on sallittua ja mikä ei jo ihan alussa. Kuitenkaan toisen elämän rajoittaminen esim. harrastukset, vaatetus, työmatkat ja ystävien tapaamiset menee sairaan puolelle.

        "Oikeassa elämässä havainto on, että usein sairaalloisesti mustasukkaiset on juuri niitä samoja, jotka on itse on kovin hanakoita pettämään. "

        Otat vain tietyn ihmistyypin pettämisen esille, se ei ole ainoa, ehkä näkyvin.

        Oikeassa elämässä ihmiset pettävät oman persoonallisuustyyppinsä mukaisesti. Karkeasti jaoteltuna määrän mukaan joku pettää kerran elämänsä aikana, joku lähes aina tilaisuuden tullen, vieläpä tietentahtoen hakee tilaisuuksia. Suurin osa jotain tältä väliltä.

        Itse en edes laske sairaalloista mustasukkaisuutta pettämiseksi, jos siinä pyritään rajoittamaan kumppanin vapautta. Se on henkistä väkivaltaa. Jos parisuhteessa mustasukkaisuuden kohde esimerkiksi löytää luotettavan toisen ihmisen rinnalleen, niin sehän on pelastus, ei pettämistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Parisuhteet ja tilanteet muuttuu ajan myötä. On enemmän kuin selvää, että suhteen alussa ja alkuvuosinakin vannotaan uskollisuutta eikä tule mieleenkään pettää. Tärkeintä lienee, ettei silloin ole mitään ei yhden yhtäkään syytä pettää. Ne syyt ilmaantuvat myöhemmin ja ovat erittäin moninaisia ja monimutkaisia.

        Ai, kyllä mä vaan aikanaan ihan suhteen alussa sovin suhteen avoimuudesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "pettämisen rajan asettaa jokainen itse"

        Aivan. Ja tuo raja usein joustaa puolin ja toisin elämän tilanteen mukaan.

        - Sheena

        Ei tosiaankaan jousta! Eikö teillä ole mitään arvoja?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Oikeassa elämässä havainto on, että usein sairaalloisesti mustasukkaiset on juuri niitä samoja, jotka on itse on kovin hanakoita pettämään. "

        Otat vain tietyn ihmistyypin pettämisen esille, se ei ole ainoa, ehkä näkyvin.

        Oikeassa elämässä ihmiset pettävät oman persoonallisuustyyppinsä mukaisesti. Karkeasti jaoteltuna määrän mukaan joku pettää kerran elämänsä aikana, joku lähes aina tilaisuuden tullen, vieläpä tietentahtoen hakee tilaisuuksia. Suurin osa jotain tältä väliltä.

        Itse en edes laske sairaalloista mustasukkaisuutta pettämiseksi, jos siinä pyritään rajoittamaan kumppanin vapautta. Se on henkistä väkivaltaa. Jos parisuhteessa mustasukkaisuuden kohde esimerkiksi löytää luotettavan toisen ihmisen rinnalleen, niin sehän on pelastus, ei pettämistä.

        Pettäminen on aina epärehellistä ja itsekästä.
        Jollei pidä toisesta niin ottaa eron ja alkaa etsiä uutta.


    • Anonyymi

      Pettäminen ei ole koskaan moraalisesti oikeutettua.

    • Anonyymi

      En ole pettänyt yli 25 vuotiaana enkä alle 25 vuotiaanakaan. Kyse ei kohdallani ole arviointikyvystä tai mistään muustakaan vastaavasta. Minulla ei vain koskaan ole ollut edes sellaista tunnetta, että olisi tehnyt mieli tai ollut todellista houkutusta ja mielenkiintoa. En harrasta irtoseksiä edes sinkkuna. Olen nuorempana elänyt kaksi vuotta avoimessa suhteessa, eikä mulla silloinkaan ollut mitään mielitekoa käyttää sitä avoimutta. Toisen osapuolen tekemisistä tuolloin en ole täysin varma, mutta ainakaan tuollois sopimiamme rajoja hän ei koskaan ylittänyt. En ole myöskään tietoinen, että minua olisi koskaan petetty, eikä minulla ole koskaan ollut syytä epäillä sellaista.

      Minulle henkilökohtaisesti pettämisen raja menee kaikessa intiimissä kanssakäymisessä, myös henkisessä, jonkun seksuaalisesti kiinnostavan henkilön kanssa. Sinällään tuo fyysinen puoli ei ole minulle maailman suurin juttu ja kykenen kyllä pääsemään ylitse esim. yhden illan kännipanosta, jos toinen jostain syystä sellaiseen hairahtuu. Minulle tuossa kohtaa oleellisempaa on se syy miksi tilanteeseen on ajauduttu kuin se itse teko.Sen sijaan henkinen pettäminen, tapaileminen/tapaaminen ja oikeastaan edes vääränsävyinen viestittely tai toistuva vääränsävyinen jutustelu ovat minulle paljon vakavampi juttu, joiden anteeksiantaminen olisi huomattavasti suuremman työn alla. Suhdetta en antaisi anteeksi lainkaan. Lisäksi vedän ehdottoman rajan siihen, että ketään hairahduttaisiin tuomaan minun kotiini. Siinä mentäisiin ylitse rajasta, jota en luultavasti kykenisi lainkaan antamaan anteeksi. Lisäksi ehdottomia rajoja olisivat minulle tuotavat sukupuolitauti ja suhteen ulkopuolella alulle saatettu lapsi. Ne kertoisivat suuresta piittaamattomuudesta minun terveyttäni ja littoa kohtaan.

      • Anonyymi

        Niin kuinka pitkiä
        Suhteita?

        On luonnollista ettei 0-3 vuoden suhteissa ehdi pettämään kun suhde on niin lyhyt


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin kuinka pitkiä
        Suhteita?

        On luonnollista ettei 0-3 vuoden suhteissa ehdi pettämään kun suhde on niin lyhyt

        Lyhin oli tuo parin vuoden avoi suhde. Kaksi muuta ovat kestäneet 8 ja 12 vuotta. Ei mulla muita ole ehtinyt olemaan. Valtaosan aikuisiästäni olen parisuhteissa ollut ja tuo ensimmäinen 8 vuotta kestänyt alkoi kun olin 15 ja viimeisin 12 vuotta kestänyt päättyi vastikään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin kuinka pitkiä
        Suhteita?

        On luonnollista ettei 0-3 vuoden suhteissa ehdi pettämään kun suhde on niin lyhyt

        Mistä muuten oletus lyhyistä suhteista? Onko sitä jotenkin niin vaikea uskoa, että eivät kaikki koe edes houkutusta pettää?


    • Anonyymi

      citrinella hormooni höyryissään kyselee:))

    • En ole pettänyt koskaan ketään sänkyyn hypäten enkä muutenkaan. Ainoa kerta kun voidaan kokea ja tulkita pettämiseksi on ihastuksen kanssa suhteen aloittaminen ennen virallista avioeroa. Aloitin uuden suhteen n. kuukautta ennen, kun avioero astui voimaan.

      Ja en koe silleen pettäneeni, kun alusta asti kerroin, että olen ihastunut toiseen jo 6kk ennen kun oltiin fyysisesti edes tavattu. Yritin myös avoimesti puhuen saada sen aikaisen suhteeni vielä toimimaan, mutta ei se yksin onnistu, jos toinen kokee ettei tarvi muuttaa mitään ja itse kokee, että tarvii. Muuten ei voi jatkua.

      Mutta koen pettäneeni silleen, että en antanut suruaikaa toiselle. Hän joutui kohtaamaan asian, että mulla alkoi uusi suhde heti vanhan loputtua. Lennosta.

      • En ole seksin perään, joten sen takia en petä koskaan ketään. Olen hyvin tunteikas ja tunteet toista kohtaan on sitten syy, jos alan kaipailla jotain toista. Emootiit saa silloin jotain ravintoa mitä oma suhde jättää ravinnotta. Mutta seksi nääh, turhaa puuhaa.


      • Anonyymi

        Palstamies vei Jasun sytämen!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Palstamies vei Jasun sytämen!

        Niin kyllä. Hän osasi kuunnella mua ja tukea, toisen ottaessa etäisyyttä kun kaipasin läheisyyttä ja tukea. Jäin yksin ja siinä oli sitten syy miksi tykästyin. Sain toiselta sen välittämisen ja auttamisen tunteen, silloisen kumppanin kykenemättä vastaamaan tarpeisiini henkisesti.

        Ei se muuta tarvi välttis. Kun ei ollut lapsiakaan päätin ettei ole pakko riutua loppuelämää jossain mikä ei toimi. Ja ero tuli.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Niin kyllä. Hän osasi kuunnella mua ja tukea, toisen ottaessa etäisyyttä kun kaipasin läheisyyttä ja tukea. Jäin yksin ja siinä oli sitten syy miksi tykästyin. Sain toiselta sen välittämisen ja auttamisen tunteen, silloisen kumppanin kykenemättä vastaamaan tarpeisiini henkisesti.

        Ei se muuta tarvi välttis. Kun ei ollut lapsiakaan päätin ettei ole pakko riutua loppuelämää jossain mikä ei toimi. Ja ero tuli.

        Tuliko hän nosturilla ekoille treffeille?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuliko hän nosturilla ekoille treffeille?

        Ei, hän oli työtön työnhakija ja peruspäivärahalla silloin vielä. Tuli vanhalla ruostuneella autonromulla treffeille. 😆


      • G-LoveR kirjoitti:

        Ei, hän oli työtön työnhakija ja peruspäivärahalla silloin vielä. Tuli vanhalla ruostuneella autonromulla treffeille. 😆

        Kulki hyvin, kun kori ei painanut mitään, kun ei koria juuri ollut mikä olisi enää painanut.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Kulki hyvin, kun kori ei painanut mitään, kun ei koria juuri ollut mikä olisi enää painanut.

        Kuulostaa turvalliselta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kuulostaa turvalliselta.

        Pheh. 😉


      • Anonyymi

        Hieno homma.


    • Anonyymi

      Olen pettänyt. Kuksin koko illan ja yön. Aamulla katsoin puhelinta joka oli jotenkin unohtunut autoon. Miesystävä oli soittanut 28 x. Soitin ja kerroin että olin unohtanut puhelimen. Sanoin kyllä että olen tässä lähellä. Voin tulla hönen luokseen. Ei se mitään huomannut.

      • Anonyymi

        Sittenkö on hyvä jos petetty ei huomaa mitään?


      • Anonyymi

        Tälläisten Iutkien takia ei suhteilu paljon kiinnosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sittenkö on hyvä jos petetty ei huomaa mitään?

        Niinhän ne miehetkin tekee. Millai naisen pitäs olla erilainen?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tälläisten Iutkien takia ei suhteilu paljon kiinnosta.

        Sama miesten kanssa. Sinne vaan paljuun ja poreammeeseen uutta lihaa aina kun oma ei ole paikalla. Saunottakaa vaan niitä naisianne. Mitä välii?. Mies menee niin nainenkin menee toisten paljuihin. Ompahan olevinaan puhdasta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinhän ne miehetkin tekee. Millai naisen pitäs olla erilainen?

        Sairas Iortto.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sairas Iortto.

        Just niinkuin miehet tekee. Miksei nainen saa?


    • Anonyymi

      Itse en ole pettänyt enkä tietääkseni ole tullut petetyksi. Lähipiirissä ollut aikamoisia pettämisjuttuja, tämä ehkä pahin.

      Kaverille selvisi pettäminen aika karulla tavalla. Testasi ex-lapsensa DNA:n epäillessään paria asiaa ja selvisi ettei ollutkaan biologinen lapsen isä. Oli siinä ihmettelemistä kun useampi vuosi oli vedetty vessasta alas elättäen toisen miehen lasta.

      Entisen naisensa ja lapsensa kaveri jätti pikavauhdilla taakseen, nainen oli lapsensa kanssa vanhemmillaan viikonloppuna jonka aikana mies tyhjensi asunnostaan kaikki omat tavaransa sekä tavarat jotka oli toisen miehen lapselle ostanut. Omansa mies vei yksiöönsä, ex-lapsen tavarat lahjoitti kirpputorille. Olisi omien sanojensa mukaan halunnut nähdä naisen ilmeen kun keittiön pöydällä odotti kopio DNA-testeistä sekä lappu missä kertoi että kaikki keskustelut käydään vastaisuudessa vain ja ainoastaan asianajajien välillä.

      En voi muuta kuin hattua nostaa kaverille, hän on aina parisuhdetta aloittaessaan sanonut että pettämistapauksessa suhde on aina vääjäämättä ohi. Periaatteen miehiä tarvitsemme lisää.

      • Anonyymi

        Ymmärrän kaverisi reaktion ja kenen tahansa suhde päättyisi tuollaiseen, mutta järkyttävintä tilanne on ollut lapselle, jolta hävisi isä yhtäkkiä. Itse en varmaan tuollaiseen pystyisi, vaikka lapsi ei biologisesti minun olisikaan, mutta lapsi on syytön tilanteeseen ja on todella surullista, että hän menetti isänsä yhtäkkiä tuolla tavalla. Vastuu on lapsen äidillä, mutta silti.. Viedä nyt lapsen tavaratkin pois tuolla tavalla..


      • Anonyymi

        Aivan hirveää tehdä lapselle noin. Ei riitä sanat kuvaamaan. Toivottavasti lapsi saa apua. Eikö tämä ihminen ollut ollenkaan kiintynyt lapseen, kun oli omanaan pitänyt? Lelutkin vei?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Aivan hirveää tehdä lapselle noin. Ei riitä sanat kuvaamaan. Toivottavasti lapsi saa apua. Eikö tämä ihminen ollut ollenkaan kiintynyt lapseen, kun oli omanaan pitänyt? Lelutkin vei?

        Lapsi näissä aina kärsii. Reaktio naista kohtaan on ihan oikea, mutta lapsi on syytön äidin törkeyksiin. Jos lapsi on 2 vuotta täyttänyt, ei lain mukaan edes voi enää perua tunnustettua isyyttä. Elatusvelvollisuus säilyy kunnes lapsi täyttää 18. Sekin aika raaka peli raksalla, ihmetyttää miksi moinen laki on säädetty noin matalalla ikärajalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aivan hirveää tehdä lapselle noin. Ei riitä sanat kuvaamaan. Toivottavasti lapsi saa apua. Eikö tämä ihminen ollut ollenkaan kiintynyt lapseen, kun oli omanaan pitänyt? Lelutkin vei?

        Miehet kiintyvät omiin biologiisiin lapsiinsa. Toisen miehen lapsen kasvattaminen on aisuruutta, varsinkin jos tähän tehtävään on petollisesti huijattu.

        Jos pelaa törkeä peliä ja valehtelee, on kestettävä myös vastapelaajan liikkeet.

        Isyyslaki uusiksi!


      • Anonyymi

        Todella lapsellista käytöstä mieheltä.

        - Sheena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ymmärrän kaverisi reaktion ja kenen tahansa suhde päättyisi tuollaiseen, mutta järkyttävintä tilanne on ollut lapselle, jolta hävisi isä yhtäkkiä. Itse en varmaan tuollaiseen pystyisi, vaikka lapsi ei biologisesti minun olisikaan, mutta lapsi on syytön tilanteeseen ja on todella surullista, että hän menetti isänsä yhtäkkiä tuolla tavalla. Vastuu on lapsen äidillä, mutta silti.. Viedä nyt lapsen tavaratkin pois tuolla tavalla..

        Ei pääty kaikkien suhde tuohon. Ainoastaan täysin kypsymättömät tapaukset lähtevät vieden lapsen lelutkin. Voivoi.

        - Sheena


    • Yli 25v en.
      Alle sen kerran oli hyvin lähellä ja tarkoitukset olivat tuhmat, mutta tuurilla leikki keskeytyikin ja morkkis kesti kuukausia, varmaan lähemmäs vuoden ja se opetti siihen ettei todellakaan kannata. Sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia pysyä uskollisena, ei edes parisuhteiden huonoimpina aikoina. Ennemmin ero kuin uskottomuus.

      • Anonyymi

        Dissen kanssa meinasit pettää


    • En ole pettänyt aikuisena, vaikka parisuhteissa on ollut hyvinkin haastavaa lopussa. Viimeisen suhteen kohdalla kyllä saatoin periaatteellisuudella ja moraalin pitämisellä menettää mahdollisuuden suureen rakkauteen. Asia on kaksipiipuinen, vaikka moraali on asian suhteen tiukka ja selvä. Silloisessa suhteessa oli jo selvää ettei parisuhdetta pysty pelastamaan ja omat tunteeni hiipuivat kokoajan kun tunneyhteys kuihtui, ex oli useamman vuoden totaalihaluton ja läsnäolo- ja keskuteluhaluton, vain rakkaus lapsiin ja okt laina piti kiinni suhteessa. Koska toimin oikein, on hyvä olla, mutta toisaalta luultavasti oikein toimimisen hinta oli kova.

      23v yhdessä koulutusseminaarin jatkoilla Tamperelaisessa yökerhossa nuorempi mies 19v oli selkeästi ihastunut. Tuli lähelle, jutteli huomioiden, katsoi silmiin ja kärtti tanssimaan. Seurustelin itse ja kieltäydyin kohteliasti. Kun kärtti ja kärtti nuoren miehen innolla, en enää kehdannut antaa pakkeja. Hän veti minut aika nopeasti ihan kiinni. Oma heikkous, jota en silloin vielä tunnistanut, ihon oikea tuoksu, teki tepposet. Mies tuoksui niin oikealle, ja sitten kontrolli meni kun käsi alkoi vaeltaa ja suuteli. Siitä suutelusta ei meinannut tulla loppua ja kiihkeys aika käsin kosketeltavaa. Tilanne vaan vei ja vasta 30min suutelemisen jälkeen tajusin, että mitä h-vettiä olen tekemässä. Mies yritti varsin kärkkäästi yösaatille ja ehdotteli muuttavansa luokseni Helsinkiin, mutta siinä kohtaa oma järki alkoi palata enkä ottanut kaveria omaa hotellihuoneeseen. Morkkis oli kauhea ja aiheutti pahaa oloa! Aloin miettimään omaa parisuhdettani ja totesin että haluan siinä nimenomaan olla. Sen jälkeen en suhteessa ollessa ole tanssinut hitaita tai edes ole halannut muita miehiä kuin virallisissa onnittelutilanteissa. Opin kerrasta!

      Hauska yksityiskohta yökerhosta oli ettei sisään päässyt tennareissa kuten Hesassa, ja päädyimme kulkemaan sisään pari kerrallaan samoilla kengillä. Lopulta yökerhossa oli 20-30 hengen porukka hyvin asiallisesti paljain jaloin. 😂

      • Anonyymi

        Hesa?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hesa?

        90 luvun teinien aikainen nimitys pääkaupungille, jos sitä kysyt. Nykyisin taitaa olla Stadi varmaan.


      • Citrinella kirjoitti:

        90 luvun teinien aikainen nimitys pääkaupungille, jos sitä kysyt. Nykyisin taitaa olla Stadi varmaan.

        90-luvun


      • Anonyymi
        Citrinella kirjoitti:

        90-luvun

        Et oo tosissasi, että korjasit tuon 90 luvun! Siis ysärin :)


      • Anonyymi

        "nuorempi mies 19v oli selkeästi ihastunut. Tuli lähelle, jutteli huomioiden, katsoi silmiin ja kärtti tanssimaan. Seurustelin itse ja kieltäydyin kohteliasti."

        Esimerkkisi on tyypillinen, mutta huono sellainen. Tottakai ihminen tuossa tilanteessa kieltäytyy.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "nuorempi mies 19v oli selkeästi ihastunut. Tuli lähelle, jutteli huomioiden, katsoi silmiin ja kärtti tanssimaan. Seurustelin itse ja kieltäydyin kohteliasti."

        Esimerkkisi on tyypillinen, mutta huono sellainen. Tottakai ihminen tuossa tilanteessa kieltäytyy.

        Joo, olin silloin 23v en vanha täti.

        Jos tuo mies ei olisi ollut muuten tuttu nuoruuden ammattipiireistä, en olisi tanssimaan edes lähtenyt. Mutta kun oli, ja tutulle on aika töykeää kieltäytyä toistuvasti. Tanssimisesta en näe sinänsä mitään väärää, en vain ENÄÄ halua laittaa itseäni alttiiksi vastaile, jos itsellä on sitoumuksia.

        Silloin nuorena 23v en voinut kuvitellakaan, että tilanne voi viedä mukanaan. Olin itsekin ihan puulla päähän lyöty, miten tässä nyt näin kävi. Onneksi heräsin ennen kuin mitään isompaa kävi.


    • Anonyymi

      En ole pettänyt jos olen suhteessa elän sille suhteelle ja sen eduksi, ihastukset tiputan matkasta ja se mikä olisi tarjolla pelkkänä seksinä on niin merkityksetöntä että sen voi uhrata milloin tahansa.

      Lisäksi- jos itse lähtisin tuolle linjalle niin miten voisin edes luottaa kehenkään jos itseenikään ei voi luottaa? Minä tiedän että on olemassa uskollisuutta ja tila/moraalipuu joka pyrkii suojelemaan hyviä asioita ja kieltäytyy väärästä. Tahdon elää tuota moraalipuuta todeksi vaikka siitä ei olisi minulle suoraa hyötyä, koska se on oikein.

    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Miten tuo ikä tähän liittyy?
      En ole pettänyt koskaan, en nuorena enkä keski-ikäisenä.

      -keinovaginamies-

      • Ja kumitussuja ei lasketa.


      • Anonyymi

        Liittyy se siinä mielessä, että nuorena ihmisen aivot ovat vielä kehittymässä ja kokemuspohja vähäinen. Nuori ihminen on helpommin houkuteltavissa, manipuloitavissa jne. Pettäminen on aivan yhtä väärin missä vaiheessa tai missä iässä tahansa, mutta itse ymmärrän astetta paremmin sitä, jos joku tekee jotain ajattelematonta 19-vuotiaana kuin sitä, että 45-vuotias riskeeraa koko perheensä pettämisen takia.

        Mutta korostan vielä sitä, että väärin pettäminen on aina eikä mikään sitä tietenkään oikeuta.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Ja kumitussuja ei lasketa.

        Eikä käteenvetoa :)

        Myöskään avoimesti ja luvalla toimiminen ei ole pettämistä, vaikka jotkut yksinkertaisemmat tapaukset sekoittavat nämäkin asiat keskenään.

        -keinovaginamies-


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eikä käteenvetoa :)

        Myöskään avoimesti ja luvalla toimiminen ei ole pettämistä, vaikka jotkut yksinkertaisemmat tapaukset sekoittavat nämäkin asiat keskenään.

        -keinovaginamies-

        No varsinkaan niitä.

        No eipä niin. Sehän on sovittua vittua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikä käteenvetoa :)

        Myöskään avoimesti ja luvalla toimiminen ei ole pettämistä, vaikka jotkut yksinkertaisemmat tapaukset sekoittavat nämäkin asiat keskenään.

        -keinovaginamies-

        Muori ehkä käy vieraissa kun ei jaksa autotallissa tekotussuja nylkyttävää äijää.


      • Anonyymi

        Mitä enemmän tietää, sitä enemmän tietää olevan asioita, joita ei oikeasti tiedä. Nuorena tietää vähemmän kuin vanhempana. Nuorena myös luulee tietävänsä paljon enemmän mitä oikeasti tietää. Eli näin se ikä liittyy 🤷‍♀️

        - Sheena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Liittyy se siinä mielessä, että nuorena ihmisen aivot ovat vielä kehittymässä ja kokemuspohja vähäinen. Nuori ihminen on helpommin houkuteltavissa, manipuloitavissa jne. Pettäminen on aivan yhtä väärin missä vaiheessa tai missä iässä tahansa, mutta itse ymmärrän astetta paremmin sitä, jos joku tekee jotain ajattelematonta 19-vuotiaana kuin sitä, että 45-vuotias riskeeraa koko perheensä pettämisen takia.

        Mutta korostan vielä sitä, että väärin pettäminen on aina eikä mikään sitä tietenkään oikeuta.

        45-vuotiaana jos lähtee, etenkin 1. kertaa, vieraisiin, se ei ole useinkaan "ajattelematonta" vaan pitkällisen mietinnän tulos. Tietysti varsin tapauskohtaista.

        - Sheena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        45-vuotiaana jos lähtee, etenkin 1. kertaa, vieraisiin, se ei ole useinkaan "ajattelematonta" vaan pitkällisen mietinnän tulos. Tietysti varsin tapauskohtaista.

        - Sheena

        Tarkoitin 19-vuotiaan ajattelemattomuutta, 45-vuotiaan pitäisi ymmärtää jo paremmin millaiset seuraukset pettämisellä voi pahimmillaan olla. Jotenkin vielä hirveämpää, jos joku pitkään on asiaa miettinyt ja pohtinut ja silti päättää lähteä pettämään puolisoaan..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Muori ehkä käy vieraissa kun ei jaksa autotallissa tekotussuja nylkyttävää äijää.

        Me molemmat voimme vain toivoa että hän olisi noin aktiivinen seksielämässään.

        -keinovaginamies-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoitin 19-vuotiaan ajattelemattomuutta, 45-vuotiaan pitäisi ymmärtää jo paremmin millaiset seuraukset pettämisellä voi pahimmillaan olla. Jotenkin vielä hirveämpää, jos joku pitkään on asiaa miettinyt ja pohtinut ja silti päättää lähteä pettämään puolisoaan..

        Niin no eikö kannattaisi ajatella objektiivisemmin. Kuten esimerkiksi mistä syystä joku pettää. Tai aika moni siis, etenkin pitkässä parisuhteessa. Ajattelemattomuutta harva pettäminen on.

        Itse nuorena olin satavarma pettämisen rajoista, ja ettei ole "henkistä pettämistä". Nyt viisastuneena en ole varma ollenkaan.

        - Sheena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin no eikö kannattaisi ajatella objektiivisemmin. Kuten esimerkiksi mistä syystä joku pettää. Tai aika moni siis, etenkin pitkässä parisuhteessa. Ajattelemattomuutta harva pettäminen on.

        Itse nuorena olin satavarma pettämisen rajoista, ja ettei ole "henkistä pettämistä". Nyt viisastuneena en ole varma ollenkaan.

        - Sheena

        En ole ihan varma, mihin viittaat tuolla, että kannattaisi ajatella objektiivisemmin. Kommentoin vain iän vaikutuksesta, että ihminen kypsyy iän myötä ja siten myös tyypillisesti oppii ymmärtämään tekojensa seurauksia paremmin. Kuten itsekin sanoit, ajattelit nuorena hieman eri tavalla, mutta nyt olet kyseenalaistanut näkemystä, joka sinulla oli nuorempana.

        En tarkoittanut siis yleistää, että pettäminen johtuisi aina ajattelemattomuudesta vaan pettämisen taustalla luonnollisesti voi olla hyvinkin erilaisia syitä, olipa kyseessä sitten nuori tai hieman varttuneempi henkilö.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole ihan varma, mihin viittaat tuolla, että kannattaisi ajatella objektiivisemmin. Kommentoin vain iän vaikutuksesta, että ihminen kypsyy iän myötä ja siten myös tyypillisesti oppii ymmärtämään tekojensa seurauksia paremmin. Kuten itsekin sanoit, ajattelit nuorena hieman eri tavalla, mutta nyt olet kyseenalaistanut näkemystä, joka sinulla oli nuorempana.

        En tarkoittanut siis yleistää, että pettäminen johtuisi aina ajattelemattomuudesta vaan pettämisen taustalla luonnollisesti voi olla hyvinkin erilaisia syitä, olipa kyseessä sitten nuori tai hieman varttuneempi henkilö.

        Usein ihmisen ajatukset uskottomuudestakin kypsyy vasta vanhempana. Nuorempana se menee ajattelemattomuuden piikkiin.

        Olen todennut elämän varrella, että kaikki sanonnat, joita pidetään kliseenä on varsin totta ja soveltuvia. Kuten uskottomuuden suhteen esimerkiksi "vain seksin takia" "ei siinä ollut mitään" "tilaisuus teki varkaan".


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Liittyy se siinä mielessä, että nuorena ihmisen aivot ovat vielä kehittymässä ja kokemuspohja vähäinen. Nuori ihminen on helpommin houkuteltavissa, manipuloitavissa jne. Pettäminen on aivan yhtä väärin missä vaiheessa tai missä iässä tahansa, mutta itse ymmärrän astetta paremmin sitä, jos joku tekee jotain ajattelematonta 19-vuotiaana kuin sitä, että 45-vuotias riskeeraa koko perheensä pettämisen takia.

        Mutta korostan vielä sitä, että väärin pettäminen on aina eikä mikään sitä tietenkään oikeuta.

        Olen samaa mieltä. Nuorena aivot vielä kehittyvät, osalla enemmän ja osalla vähemmän. Elämänkokemusta ei myöskään ole samalla lailla. Ei välttämättä osaa ajatella asioita ja tilanteita yhtä pitkälle ja toisen näkökulmasta yhtä hyvin kuin toivottavasti vanhempana, kokeneempana ja viisaampana.

        On eri asia sekoilla 19v. kuin sekoilla 35v.


    • Anonyymi

      Kirjoitatko aiheesta juttua vai mikä kyselyripuli on iskenyt? Täällähän kukaan ei petä ketään, kellään ei ole mitään paheitakaan, kaikki on hyviksii :) ei vaan, kyllä pettäminen on väärin.

      • Minkäs sille voi kun on kiltiksi syntynyt ja kilttinä tykkää elää. 😅

        Siksihän mäkin niin saatanan tylsä ihminen olenkin.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Minkäs sille voi kun on kiltiksi syntynyt ja kilttinä tykkää elää. 😅

        Siksihän mäkin niin saatanan tylsä ihminen olenkin.

        Kyllä tylsä on kaukana sinusta 😊


      • Anonyymi

        Onko se sitte muka jotenkin kilttiä, jos ei ole koskaan tuntenut edes houkutusta pettää? Minusta se ei ole kiltteyttä, kun ei siinä mitään tietoisesti päätetä olla tekemättä. Vähän sama, jos kutsuisi kiltiksi jotakuta, joka ei ole koskaan kokanut tarvetta/halua kiusata ketään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä tylsä on kaukana sinusta 😊

        Aa? Ainakin kumppanit kyllästyy, kun liian tasavarmaa menoa mun kanssa. 😏


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Aa? Ainakin kumppanit kyllästyy, kun liian tasavarmaa menoa mun kanssa. 😏

        Tasavarmahan on hyvä asia! 🤗 Eikä tietenkään minkään pettämisen kautta kannata ainakaan lähteä jännitystä suhteeseen etsimään (tämä siis yleisesti, en usko sun tuollaista tekevän). Moni kuitenkin sanoo pettämisen syyksi vaihtelunhalun, jännityksen etsimisen yms. Ymmärrän sen, että ihminen kaipaa tunteita, roihua, vahvaa tunnetta siitä, että on elossa, mutta noiden saavuttamiseen on kyllä parempiakin keinoja kuin toisen ihmisen satuttaminen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tasavarmahan on hyvä asia! 🤗 Eikä tietenkään minkään pettämisen kautta kannata ainakaan lähteä jännitystä suhteeseen etsimään (tämä siis yleisesti, en usko sun tuollaista tekevän). Moni kuitenkin sanoo pettämisen syyksi vaihtelunhalun, jännityksen etsimisen yms. Ymmärrän sen, että ihminen kaipaa tunteita, roihua, vahvaa tunnetta siitä, että on elossa, mutta noiden saavuttamiseen on kyllä parempiakin keinoja kuin toisen ihmisen satuttaminen.

        Se on varmaan juuri se syy miksi kyllästytään, kun minun tunteet on niin ikään tiedossa, kerron avoimesti ajatukseni ja tunteeni, en salaile mitään, niin jännitys uupuu. Olisi vissiin kivaa, kun saisi olla varpasillaan, että pettääköhän se ja tykkääköjän se jne. 😅

        Mutta kun nämä näkee oitis minusta, etten noita tee, niin ei jää mitään spekuloitavaa ja jännitettävää. 😂

        Vaikeetkin asiat puhunnrehellisesti ja avoimesti, niin ei ole luurankojakaan kaapissa etsittäväksi. 🤣

        Ehkä pitäisi järkätä benjihyppy tai kuumailmapallo, vuorikiipeilyä ja riippuliitoa jotta vähän edes sykkeet nousisi kanssani. 🤗😉


      • G-LoveR kirjoitti:

        Se on varmaan juuri se syy miksi kyllästytään, kun minun tunteet on niin ikään tiedossa, kerron avoimesti ajatukseni ja tunteeni, en salaile mitään, niin jännitys uupuu. Olisi vissiin kivaa, kun saisi olla varpasillaan, että pettääköhän se ja tykkääköjän se jne. 😅

        Mutta kun nämä näkee oitis minusta, etten noita tee, niin ei jää mitään spekuloitavaa ja jännitettävää. 😂

        Vaikeetkin asiat puhunnrehellisesti ja avoimesti, niin ei ole luurankojakaan kaapissa etsittäväksi. 🤣

        Ehkä pitäisi järkätä benjihyppy tai kuumailmapallo, vuorikiipeilyä ja riippuliitoa jotta vähän edes sykkeet nousisi kanssani. 🤗😉

        Tai kuten kerran eräs ystävä sanoi, että olet liian täydellinen (tarkoitti varmaan jämptin tunnollinen) ja vakaa, muutut itsestäänselväksi. Kenties sitten. 🤷🏼‍♂️

        Mutta joo. Jännitystä voi saada aikaan vaikka istuttamalla mut ralliauton puikkoihin ja kumppani kartturiksi. Sit lähettiin. 🤣👍


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Tai kuten kerran eräs ystävä sanoi, että olet liian täydellinen (tarkoitti varmaan jämptin tunnollinen) ja vakaa, muutut itsestäänselväksi. Kenties sitten. 🤷🏼‍♂️

        Mutta joo. Jännitystä voi saada aikaan vaikka istuttamalla mut ralliauton puikkoihin ja kumppani kartturiksi. Sit lähettiin. 🤣👍

        Mulle riittäisi jännitykseksi vallan mainiosti juuri jokin ralliautossa istuminen tai vastaava 😂

        Mielestäni on ihanaa, kun parisuhteessa tuntee olonsa turvalliseksi niin henkisesti kuin fyysisesti. Silloin voi olla täysin oma itsensä ja osoittaa tunteita toiselle mitään pidättelemättä tai peittelemättä ja se on oikeastaan se juttu, mikä itselläni vahvistaa ja lietsoo niitä rakkauden tunteita. Toki se vaatii sitä, että toinen on vastavuoroinen, ei se purjevenekään tyynellä säällä mihinkään seilaa.

        Olen aina oikeastaan kaivannut tuollaista turvallista, mutta silti tunteiden kyllästämää suhdetta. En kaipaa mitään draamaa vaan henkistä yhteyttä, vahvoja tunteita, läheisyyttä, intohimoa.. Ei siihen mitään pettämistä tai muuta ihmissuhdedraama tarvita vaan ainoastaan oikeanlainen kumppani 😊


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mulle riittäisi jännitykseksi vallan mainiosti juuri jokin ralliautossa istuminen tai vastaava 😂

        Mielestäni on ihanaa, kun parisuhteessa tuntee olonsa turvalliseksi niin henkisesti kuin fyysisesti. Silloin voi olla täysin oma itsensä ja osoittaa tunteita toiselle mitään pidättelemättä tai peittelemättä ja se on oikeastaan se juttu, mikä itselläni vahvistaa ja lietsoo niitä rakkauden tunteita. Toki se vaatii sitä, että toinen on vastavuoroinen, ei se purjevenekään tyynellä säällä mihinkään seilaa.

        Olen aina oikeastaan kaivannut tuollaista turvallista, mutta silti tunteiden kyllästämää suhdetta. En kaipaa mitään draamaa vaan henkistä yhteyttä, vahvoja tunteita, läheisyyttä, intohimoa.. Ei siihen mitään pettämistä tai muuta ihmissuhdedraama tarvita vaan ainoastaan oikeanlainen kumppani 😊

        Kiva lukea, että edes yksi ihminen näkee positiivisessa valossa nuo samaiset asiat. Mahtavaa.
        😁👍

        Samoin, minäkin tykkään henkisesti ja fyysisesti turvallisesta parisuhteessa, missä voi olla omaitsensä ja näyttää avoimesti tunteensa, rakastaa ja olla rakastettu. Eikä tarvitse tehdä mitään jekkuja ja oikkuja ollakseen kiinnostava ja pitääkseen mielenkiintoa yllä. Olla vasiten vaikea ja haastava.

        Kyllä sitä hauskaa ja vatsanpohjaa kutkuttavaa voi tosiaan yhdessä kokea ihan sulassa sovussa ja ilman draamaa. Ja kyllä elämä varmasti koettelee riittävästi muutenkin, ilman että väkisin itse tai kumppani järjestää koettelemuksia. 😅


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Kiva lukea, että edes yksi ihminen näkee positiivisessa valossa nuo samaiset asiat. Mahtavaa.
        😁👍

        Samoin, minäkin tykkään henkisesti ja fyysisesti turvallisesta parisuhteessa, missä voi olla omaitsensä ja näyttää avoimesti tunteensa, rakastaa ja olla rakastettu. Eikä tarvitse tehdä mitään jekkuja ja oikkuja ollakseen kiinnostava ja pitääkseen mielenkiintoa yllä. Olla vasiten vaikea ja haastava.

        Kyllä sitä hauskaa ja vatsanpohjaa kutkuttavaa voi tosiaan yhdessä kokea ihan sulassa sovussa ja ilman draamaa. Ja kyllä elämä varmasti koettelee riittävästi muutenkin, ilman että väkisin itse tai kumppani järjestää koettelemuksia. 😅

        vasiten 😆


      • Anonyymi kirjoitti:

        vasiten 😆

        Varta vasten. Vasiten on kiva murre sana. 😊


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Kiva lukea, että edes yksi ihminen näkee positiivisessa valossa nuo samaiset asiat. Mahtavaa.
        😁👍

        Samoin, minäkin tykkään henkisesti ja fyysisesti turvallisesta parisuhteessa, missä voi olla omaitsensä ja näyttää avoimesti tunteensa, rakastaa ja olla rakastettu. Eikä tarvitse tehdä mitään jekkuja ja oikkuja ollakseen kiinnostava ja pitääkseen mielenkiintoa yllä. Olla vasiten vaikea ja haastava.

        Kyllä sitä hauskaa ja vatsanpohjaa kutkuttavaa voi tosiaan yhdessä kokea ihan sulassa sovussa ja ilman draamaa. Ja kyllä elämä varmasti koettelee riittävästi muutenkin, ilman että väkisin itse tai kumppani järjestää koettelemuksia. 😅

        Juuri noin 🥰 Arki tulee suhteessa kuin suhteessa ennemmin tai myöhemmin vastaan eikä suhde voi olla jatkuvasti räiskyvää tunteiden ilotulittelua, mutta mielestäni on täysin mahdollista kokea vahvoja tunteita ja jännitystä myös siinä tutussa ja turvallisessa suhteessa. Esim seksin suhteen on huomattavasti helpompaa kokeilla kaikenlaista, kun on vahva luottamus toiseen.

        Se vain vaatii molemmilta sitä, että panostetaan omaan suhteeseen eikä heti ensimmäisen "tylsän" hetken tullen käännetä katsetta suhteen ulkopuolisiin ihmisiin jännityksen hakemiseksi. Ihan riittävästi tosiaan on kaikenlaisia vaikeuksia tässä elämässä muutenkin, niitä on riittänyt ihan pyytämättäkin 😬


      • Anonyymi kirjoitti:

        Juuri noin 🥰 Arki tulee suhteessa kuin suhteessa ennemmin tai myöhemmin vastaan eikä suhde voi olla jatkuvasti räiskyvää tunteiden ilotulittelua, mutta mielestäni on täysin mahdollista kokea vahvoja tunteita ja jännitystä myös siinä tutussa ja turvallisessa suhteessa. Esim seksin suhteen on huomattavasti helpompaa kokeilla kaikenlaista, kun on vahva luottamus toiseen.

        Se vain vaatii molemmilta sitä, että panostetaan omaan suhteeseen eikä heti ensimmäisen "tylsän" hetken tullen käännetä katsetta suhteen ulkopuolisiin ihmisiin jännityksen hakemiseksi. Ihan riittävästi tosiaan on kaikenlaisia vaikeuksia tässä elämässä muutenkin, niitä on riittänyt ihan pyytämättäkin 😬

        Tähän ei ole mitään lisättävää. Yritin miettiä jotain, mutta totesin että kirjoitit niin tyhjentävästi, että tyydynkin kertomaan tämän. 😊


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Tähän ei ole mitään lisättävää. Yritin miettiä jotain, mutta totesin että kirjoitit niin tyhjentävästi, että tyydynkin kertomaan tämän. 😊

        Mitäpä sitä väkisin mitään lisätä 😊


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juuri noin 🥰 Arki tulee suhteessa kuin suhteessa ennemmin tai myöhemmin vastaan eikä suhde voi olla jatkuvasti räiskyvää tunteiden ilotulittelua, mutta mielestäni on täysin mahdollista kokea vahvoja tunteita ja jännitystä myös siinä tutussa ja turvallisessa suhteessa. Esim seksin suhteen on huomattavasti helpompaa kokeilla kaikenlaista, kun on vahva luottamus toiseen.

        Se vain vaatii molemmilta sitä, että panostetaan omaan suhteeseen eikä heti ensimmäisen "tylsän" hetken tullen käännetä katsetta suhteen ulkopuolisiin ihmisiin jännityksen hakemiseksi. Ihan riittävästi tosiaan on kaikenlaisia vaikeuksia tässä elämässä muutenkin, niitä on riittänyt ihan pyytämättäkin 😬

        Pikkuisen kritisoin nyt tuota ajattelutapaa. Monet ihmiset, ellei jopa suurin osa pitää rauhallisesta, tavallisesta arjesta kumppaninsa kanssa. Räiskyvä tunteiden ilotus tuntuu kamalalta tilalta.

        Edellisen johdosta ei ole mitään tarvetta hakea elämään jännitystä, kaikkein vähinten ulkopuolisista suhteista.


    • Anonyymi

      Olen pettänyt kaksi kertaa, ensimmäinen vei mennessään pitkän liiton ja toinen ensimmäisen kanssa seksinpuute jonka päätin kuitenkin kun halusikin seurustella. Olen edelleen ensimmäisen pettämisen kanssa naimisissa.

      Eipä tuossa tapahtunut edes ajautumista vaan hain itselleni virikettä tylsyyteen. Muistan eurooppalaisesta eläintarhasta gorillan joka tyydytti itseään turistien katsellessa lasin takaa. Iän myötä ei enää niinkään vastaanota singaaleja vaikka tyrkyllä ovatkin.

      • Anonyymi

        Seksinpuute: olitko huono rakastaja/rakastelija?
        Miten itse jälkeenpäin arvioit?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Seksinpuute: olitko huono rakastaja/rakastelija?
        Miten itse jälkeenpäin arvioit?

        Sivusta kommentoin, että ei kaikkien ihmisten haluttomuus johdu kumppanista. Useinkaan ei johdu.

        Osa on luonnostaan vähähaluisia ja ihmisiä, jolla lipido on matala. Jos asiaa tarkastelee kuinka usein ihminen harrastaa itsetyydytystä (mitä ei tehdä toisen miellyttämiseksi) voi vaihtelu olla useampi kertaa päivä - kerran vuosikymmenissä.

        Osalla työstressi, ihan pienetkin parisuhderiidat, masennus, uupumus tai huoli vaikka omista vanhemmista vie halut. Ja naisilla synnytyksen jälkeen vi hormonit heittää kumpaan suuntaan vaan. Osalla naisista hormonaalinen ehkäisy vie halut kokonaan. Osa (miehistä) tarvitse pornotöhden näköisen kumppanin ja oman käden, jotta seisoo ja tulee, Aivot pitäisi totuttaa toisenlaisiin ärsykkeisiin ennen kuin tavallinen ihminen innostaa, eikä siihen auta kuin pornolakko.. Kumppani voi myös väsyä siihen ettei tule kuulluksi, nähdyksi tai arvostetuksi omana itsenään tai energiaa ei vaan jää kun kotihommat jää vain toisen vastuulle. Seksi voi olla syystä tai toisesta vuorovaikutyksetonta, syy voi olla molemmissa tai vain pelkästään toisessa. Ikä ja sen tuomat hormonaaliset vaikutukset osalla vähentää halua. Ja onhan noita muitakin syitä. Ja pettäjä taas voi hakea jotain perustarvetta mitä vailla on vuosia ollut tai olla takana voi olla impulsiivisyys tai maanisuus. Aika harva henkisesti aikuinen pettää vain jännityksen tai vaihtelun takia.

        Pettäminen on aina väärin! Silti on parisuhteita, jossa petetyksi tullut on yhtä syyllinen kuin pettäjä. Parisuhteeseen sitoutunut pitää huolta suhteestaan ja pitää omalta osaltaan huolta, että toinenkin saa mitä tarvitsee: tulee nähdyksi, kuulluksi, kunnioitetuksi, rakastetuksi ja rakastelluksi (kaikissa suhteissa ei tietenkään ole kaikkia samoja tarpeita).


      • Citrinella kirjoitti:

        Sivusta kommentoin, että ei kaikkien ihmisten haluttomuus johdu kumppanista. Useinkaan ei johdu.

        Osa on luonnostaan vähähaluisia ja ihmisiä, jolla lipido on matala. Jos asiaa tarkastelee kuinka usein ihminen harrastaa itsetyydytystä (mitä ei tehdä toisen miellyttämiseksi) voi vaihtelu olla useampi kertaa päivä - kerran vuosikymmenissä.

        Osalla työstressi, ihan pienetkin parisuhderiidat, masennus, uupumus tai huoli vaikka omista vanhemmista vie halut. Ja naisilla synnytyksen jälkeen vi hormonit heittää kumpaan suuntaan vaan. Osalla naisista hormonaalinen ehkäisy vie halut kokonaan. Osa (miehistä) tarvitse pornotöhden näköisen kumppanin ja oman käden, jotta seisoo ja tulee, Aivot pitäisi totuttaa toisenlaisiin ärsykkeisiin ennen kuin tavallinen ihminen innostaa, eikä siihen auta kuin pornolakko.. Kumppani voi myös väsyä siihen ettei tule kuulluksi, nähdyksi tai arvostetuksi omana itsenään tai energiaa ei vaan jää kun kotihommat jää vain toisen vastuulle. Seksi voi olla syystä tai toisesta vuorovaikutyksetonta, syy voi olla molemmissa tai vain pelkästään toisessa. Ikä ja sen tuomat hormonaaliset vaikutukset osalla vähentää halua. Ja onhan noita muitakin syitä. Ja pettäjä taas voi hakea jotain perustarvetta mitä vailla on vuosia ollut tai olla takana voi olla impulsiivisyys tai maanisuus. Aika harva henkisesti aikuinen pettää vain jännityksen tai vaihtelun takia.

        Pettäminen on aina väärin! Silti on parisuhteita, jossa petetyksi tullut on yhtä syyllinen kuin pettäjä. Parisuhteeseen sitoutunut pitää huolta suhteestaan ja pitää omalta osaltaan huolta, että toinenkin saa mitä tarvitsee: tulee nähdyksi, kuulluksi, kunnioitetuksi, rakastetuksi ja rakastelluksi (kaikissa suhteissa ei tietenkään ole kaikkia samoja tarpeita).

        "Pettäminen on aina väärin! Silti on parisuhteita, jossa petetyksi tullut on yhtä syyllinen kuin pettäjä. Parisuhteeseen sitoutunut pitää huolta suhteestaan ja pitää omalta osaltaan huolta, että toinenkin saa mitä tarvitsee: tulee nähdyksi, kuulluksi, kunnioitetuksi, rakastetuksi ja rakastelluksi (kaikissa suhteissa ei tietenkään ole kaikkia samoja tarpeita)."

        Tästä olen totaalisen eri mieltä. Tilanne jossa petetyksi tullut on yhtä syyllinen pettämiseen on sama kuin sanoisi, kaveri joka käänsi selkänsä toiselle keskustelutilanteessa on yhtä syyllinen tultuaan pahoinpidellyksi selän kääntämisensä vuoksi kuin pahoinpitelijäkin.

        Aina on olemassa vaihtoehtoja. Aina. Ihan aina. Pettämiselle on aina vaihtoehtoja, mutta ne eivät ole yhtä helppoja tapoja osoittaa pettymystään ja toivoa (huom toivoa, ei pyytää tai tehdä) muutosta. Pettäminen on osoittaa välinpitämättömyyttä, laiskuutta ja yhtälaista kyvyttömyyttä suhteesta huolenpitämiseen kuin sillä toisella joka on jo aiemmin jättänyt huolenpidon suhteensa osalta.


      • Anonyymi
        Citrinella kirjoitti:

        Sivusta kommentoin, että ei kaikkien ihmisten haluttomuus johdu kumppanista. Useinkaan ei johdu.

        Osa on luonnostaan vähähaluisia ja ihmisiä, jolla lipido on matala. Jos asiaa tarkastelee kuinka usein ihminen harrastaa itsetyydytystä (mitä ei tehdä toisen miellyttämiseksi) voi vaihtelu olla useampi kertaa päivä - kerran vuosikymmenissä.

        Osalla työstressi, ihan pienetkin parisuhderiidat, masennus, uupumus tai huoli vaikka omista vanhemmista vie halut. Ja naisilla synnytyksen jälkeen vi hormonit heittää kumpaan suuntaan vaan. Osalla naisista hormonaalinen ehkäisy vie halut kokonaan. Osa (miehistä) tarvitse pornotöhden näköisen kumppanin ja oman käden, jotta seisoo ja tulee, Aivot pitäisi totuttaa toisenlaisiin ärsykkeisiin ennen kuin tavallinen ihminen innostaa, eikä siihen auta kuin pornolakko.. Kumppani voi myös väsyä siihen ettei tule kuulluksi, nähdyksi tai arvostetuksi omana itsenään tai energiaa ei vaan jää kun kotihommat jää vain toisen vastuulle. Seksi voi olla syystä tai toisesta vuorovaikutyksetonta, syy voi olla molemmissa tai vain pelkästään toisessa. Ikä ja sen tuomat hormonaaliset vaikutukset osalla vähentää halua. Ja onhan noita muitakin syitä. Ja pettäjä taas voi hakea jotain perustarvetta mitä vailla on vuosia ollut tai olla takana voi olla impulsiivisyys tai maanisuus. Aika harva henkisesti aikuinen pettää vain jännityksen tai vaihtelun takia.

        Pettäminen on aina väärin! Silti on parisuhteita, jossa petetyksi tullut on yhtä syyllinen kuin pettäjä. Parisuhteeseen sitoutunut pitää huolta suhteestaan ja pitää omalta osaltaan huolta, että toinenkin saa mitä tarvitsee: tulee nähdyksi, kuulluksi, kunnioitetuksi, rakastetuksi ja rakastelluksi (kaikissa suhteissa ei tietenkään ole kaikkia samoja tarpeita).

        Petetyksi tullut voi kyllä olla syyllinen siihen, että suhde on ajatunut kriisiin, mutta mielestäni pettämiseen on vain yksi syyllinen ja se on aina pettäjä. Se kalskahtaa ikävästi oikeutuksen hakemiselta, kun sanotaan, että petti, koska kotona sitä tai tätä, ei saa läheisyyttä jne. Voi olla, että kylmä suhde ja tarpeiden täyttymättömyys on ajanut ihmisen tilanteeseen, jossa pettäminen tuntuu houkuttelevalta vaihtoehdolta, jopa oikeutetulta, mutta se on kyllä joka tilanteessa hyvin selkärangaton valinta. Jollei suhteessa saa sitä, mitä kaipaa, niin sitten on syytä lähteä eri teille.

        Siitä olen samaa mieltä, että suhteesta täytyy pitää hyvää huolta. Toista täytyy arvostaa, kunnioittaa ja antaa lämpöä ja läheisyyttä. Elämässä on kuitenkin tilanteita, kun voimavarat saattavat olla vähissä eikä ehkä jaksa panostaa samalla tavalla suhteeseen. Silloin oikea ratkaisu ei ole lähteä etsimään puuttuvia asioita suhteen ulkopuolelta vaan yrittää yhdessä korjata tilanne. Jollei se onnistu, niin sitten on uskallettava lähteä.


      • Anonyymi
        Citrinella kirjoitti:

        Sivusta kommentoin, että ei kaikkien ihmisten haluttomuus johdu kumppanista. Useinkaan ei johdu.

        Osa on luonnostaan vähähaluisia ja ihmisiä, jolla lipido on matala. Jos asiaa tarkastelee kuinka usein ihminen harrastaa itsetyydytystä (mitä ei tehdä toisen miellyttämiseksi) voi vaihtelu olla useampi kertaa päivä - kerran vuosikymmenissä.

        Osalla työstressi, ihan pienetkin parisuhderiidat, masennus, uupumus tai huoli vaikka omista vanhemmista vie halut. Ja naisilla synnytyksen jälkeen vi hormonit heittää kumpaan suuntaan vaan. Osalla naisista hormonaalinen ehkäisy vie halut kokonaan. Osa (miehistä) tarvitse pornotöhden näköisen kumppanin ja oman käden, jotta seisoo ja tulee, Aivot pitäisi totuttaa toisenlaisiin ärsykkeisiin ennen kuin tavallinen ihminen innostaa, eikä siihen auta kuin pornolakko.. Kumppani voi myös väsyä siihen ettei tule kuulluksi, nähdyksi tai arvostetuksi omana itsenään tai energiaa ei vaan jää kun kotihommat jää vain toisen vastuulle. Seksi voi olla syystä tai toisesta vuorovaikutyksetonta, syy voi olla molemmissa tai vain pelkästään toisessa. Ikä ja sen tuomat hormonaaliset vaikutukset osalla vähentää halua. Ja onhan noita muitakin syitä. Ja pettäjä taas voi hakea jotain perustarvetta mitä vailla on vuosia ollut tai olla takana voi olla impulsiivisyys tai maanisuus. Aika harva henkisesti aikuinen pettää vain jännityksen tai vaihtelun takia.

        Pettäminen on aina väärin! Silti on parisuhteita, jossa petetyksi tullut on yhtä syyllinen kuin pettäjä. Parisuhteeseen sitoutunut pitää huolta suhteestaan ja pitää omalta osaltaan huolta, että toinenkin saa mitä tarvitsee: tulee nähdyksi, kuulluksi, kunnioitetuksi, rakastetuksi ja rakastelluksi (kaikissa suhteissa ei tietenkään ole kaikkia samoja tarpeita).

        Aina voi lähteä siitä suhteesta. Mikään ei pakota pettämään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Petetyksi tullut voi kyllä olla syyllinen siihen, että suhde on ajatunut kriisiin, mutta mielestäni pettämiseen on vain yksi syyllinen ja se on aina pettäjä. Se kalskahtaa ikävästi oikeutuksen hakemiselta, kun sanotaan, että petti, koska kotona sitä tai tätä, ei saa läheisyyttä jne. Voi olla, että kylmä suhde ja tarpeiden täyttymättömyys on ajanut ihmisen tilanteeseen, jossa pettäminen tuntuu houkuttelevalta vaihtoehdolta, jopa oikeutetulta, mutta se on kyllä joka tilanteessa hyvin selkärangaton valinta. Jollei suhteessa saa sitä, mitä kaipaa, niin sitten on syytä lähteä eri teille.

        Siitä olen samaa mieltä, että suhteesta täytyy pitää hyvää huolta. Toista täytyy arvostaa, kunnioittaa ja antaa lämpöä ja läheisyyttä. Elämässä on kuitenkin tilanteita, kun voimavarat saattavat olla vähissä eikä ehkä jaksa panostaa samalla tavalla suhteeseen. Silloin oikea ratkaisu ei ole lähteä etsimään puuttuvia asioita suhteen ulkopuolelta vaan yrittää yhdessä korjata tilanne. Jollei se onnistu, niin sitten on uskallettava lähteä.

        "Silloin oikea ratkaisu ei ole lähteä etsimään puuttuvia asioita suhteen ulkopuolelta vaan yrittää yhdessä korjata tilanne. Jollei se onnistu, niin sitten on uskallettava lähteä."

        Hienolta kuulostaa, mutta tuo ei loppuviimein ole oikeasti mikään ratkaisu. Lähdet siitä ajatuksesta kuin noita korjausliikkeitä ei olisi jo suhteessa mietitty. Joskus on mietitty paljonkin, vuosia. Mutta esimerkiksi seksielämän pohdiskelu kumppanin kanssa ei lisää tyytyväisyyttä seksielämään. Puhumalla ei ratkea kaikki ongelmat, usein puhuminen vain haittaa ja kuormittaa parisuhdetta entisestään.

        Suhteesta lähtemistä jopa ennen kuin pettää ensimmäistäkään kertaa tarjotaan myös aivan liian kepeästi ja liikaa ratkaisuksi. Sehän olisi hätävarjelun liioittelua ja täydellistä tunnekylmyyttä kumppania kohtaan. Ihmiset ovat parisuhteissa kaikki omista syistään, aivan samoin eroavat omista syistään. Suuri osa parisuhteista kestää uskottomuuden ja paljon pahempiakin asioita elämässä. Kriisien kautta kasvaa elämänkokemus ja mennään eteenpäin. Enkä tietenkään tarkoita, että kaikkien pitäisi heti paikalla lähteä vieraisiin, kun siltä vähänkin tuntuu. Omalla kohdalla voi ajatella ja tehdä niinkuin on paremmaksi katsoo. Toisten parisuhteiden kohdalla voisi olla paljon objektiivisempi. Kaikissa parisuhteissa on kaksi ihan erilaista ihmistä ja dynamiikka heidän välillään on vielä erilaisempi.

        - Sheena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Silloin oikea ratkaisu ei ole lähteä etsimään puuttuvia asioita suhteen ulkopuolelta vaan yrittää yhdessä korjata tilanne. Jollei se onnistu, niin sitten on uskallettava lähteä."

        Hienolta kuulostaa, mutta tuo ei loppuviimein ole oikeasti mikään ratkaisu. Lähdet siitä ajatuksesta kuin noita korjausliikkeitä ei olisi jo suhteessa mietitty. Joskus on mietitty paljonkin, vuosia. Mutta esimerkiksi seksielämän pohdiskelu kumppanin kanssa ei lisää tyytyväisyyttä seksielämään. Puhumalla ei ratkea kaikki ongelmat, usein puhuminen vain haittaa ja kuormittaa parisuhdetta entisestään.

        Suhteesta lähtemistä jopa ennen kuin pettää ensimmäistäkään kertaa tarjotaan myös aivan liian kepeästi ja liikaa ratkaisuksi. Sehän olisi hätävarjelun liioittelua ja täydellistä tunnekylmyyttä kumppania kohtaan. Ihmiset ovat parisuhteissa kaikki omista syistään, aivan samoin eroavat omista syistään. Suuri osa parisuhteista kestää uskottomuuden ja paljon pahempiakin asioita elämässä. Kriisien kautta kasvaa elämänkokemus ja mennään eteenpäin. Enkä tietenkään tarkoita, että kaikkien pitäisi heti paikalla lähteä vieraisiin, kun siltä vähänkin tuntuu. Omalla kohdalla voi ajatella ja tehdä niinkuin on paremmaksi katsoo. Toisten parisuhteiden kohdalla voisi olla paljon objektiivisempi. Kaikissa parisuhteissa on kaksi ihan erilaista ihmistä ja dynamiikka heidän välillään on vielä erilaisempi.

        - Sheena

        Jokainen tottakai toimii kuten itse parhaaksi näkee, onpa sitten pettäjä tai petetyksi tullut. Jokaisella yksilöllä on oikeus ja mahdollisuus valita itse, miten suhteessaan ja noissa tilanteissa toimii.

        Minä kommentoin omasta näkökulmastani. En ole tässä edustamassa kaikkia pariauhteita ja kaikkien ihmisten näkemyksiä vaan kerroin oman näkemykseni.


      • randombypasser kirjoitti:

        "Pettäminen on aina väärin! Silti on parisuhteita, jossa petetyksi tullut on yhtä syyllinen kuin pettäjä. Parisuhteeseen sitoutunut pitää huolta suhteestaan ja pitää omalta osaltaan huolta, että toinenkin saa mitä tarvitsee: tulee nähdyksi, kuulluksi, kunnioitetuksi, rakastetuksi ja rakastelluksi (kaikissa suhteissa ei tietenkään ole kaikkia samoja tarpeita)."

        Tästä olen totaalisen eri mieltä. Tilanne jossa petetyksi tullut on yhtä syyllinen pettämiseen on sama kuin sanoisi, kaveri joka käänsi selkänsä toiselle keskustelutilanteessa on yhtä syyllinen tultuaan pahoinpidellyksi selän kääntämisensä vuoksi kuin pahoinpitelijäkin.

        Aina on olemassa vaihtoehtoja. Aina. Ihan aina. Pettämiselle on aina vaihtoehtoja, mutta ne eivät ole yhtä helppoja tapoja osoittaa pettymystään ja toivoa (huom toivoa, ei pyytää tai tehdä) muutosta. Pettäminen on osoittaa välinpitämättömyyttä, laiskuutta ja yhtälaista kyvyttömyyttä suhteesta huolenpitämiseen kuin sillä toisella joka on jo aiemmin jättänyt huolenpidon suhteensa osalta.

        Olen samaa mieltä, että pettäminen on väärin ja en ole itse pettänyt (nuorena tosin yksi pussailu, jota kadu(i)n) Silti olen elänyt ja nähnyt tilanteita, jossa olisi ollut varsin inhimillistä pettää.

        En oikeuta tekoa, mutta muistutan että ihmisen pitää myös pitää parisuhteesta huolta. Jos esim. torjuu toisen henkisen JA fyysinen läheisyyden ja seksialoitteet 2-3v putkeen, eikä osoita kertaakaan omaa aktiivisuutta kumpaakaan, miten voi kuvitella parisuhteen kestävän tai toisen jatkavan sitoutuneena? Oikea tapa on erota, niin juuri teinkin! Mutta kun suhteessa on lapsia, asia ei ole niin yksinkertaista! On aika pitkä aika odottaa lapsen kasvamista (jotta voi lähteä ilman, että lapsi saa vaurioita) samaan aikaan kun oma vaje on kuin musta aukko. Toimin itse niin, että siinä kohtaa vältin tilanteita, jossa olisi n edes joutunut kiusaukselle alttiiksi. En mennyt pikkujouluihin tai menin autolla ja lähdin 10 aikaan. Tietoinen valinta. Jos parisuhteessa pitää kumppania tietoisesti nälkäkuoleman äärirajalla monta vuotta, hyvin harva on vahva vajeensa kanssa kun tilanne tulee vahingossa ja varoittamatta eteen.

        Toinen esimerkki on yksi ystäväni, hän oli väkivaltaiseksi (henkinen ja fyysinen) muuttuneessa suhteessa. Joskus vuosi myöhemmin ystäväni kertoi, että loppujen lopuksi petti ihan suhteen lopussa ja sanoi, ettei ilman sen miehen rakkautta ja tukea olisi koskaan päässyt pois. Myönnän ettei ole oikein, mutta luultavasti pelasti yhden elämän! Minusta ei ole tuossakaan tilanteessa ensimmäisiä kiveä heittämään.

        Ajatukseni siitä, että myös petetyksi tuleva on hyvin usein ”osasyyllinen” tapahtuneeseen ei ole omani, vaan perheterapiasta. Olen ollut se petetty ja joutunut miettimään miten toimin itse toisin, jotta en ole samassa tilanteessa uudestaan. Tuossa kohtaa maanisuus oli aika iso tekijä tosin, mutta silti omaa osuutta on hyvä myös miettiä. Muuten sama kuvio toistuu helposti seuraavassa suhteessa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Petetyksi tullut voi kyllä olla syyllinen siihen, että suhde on ajatunut kriisiin, mutta mielestäni pettämiseen on vain yksi syyllinen ja se on aina pettäjä. Se kalskahtaa ikävästi oikeutuksen hakemiselta, kun sanotaan, että petti, koska kotona sitä tai tätä, ei saa läheisyyttä jne. Voi olla, että kylmä suhde ja tarpeiden täyttymättömyys on ajanut ihmisen tilanteeseen, jossa pettäminen tuntuu houkuttelevalta vaihtoehdolta, jopa oikeutetulta, mutta se on kyllä joka tilanteessa hyvin selkärangaton valinta. Jollei suhteessa saa sitä, mitä kaipaa, niin sitten on syytä lähteä eri teille.

        Siitä olen samaa mieltä, että suhteesta täytyy pitää hyvää huolta. Toista täytyy arvostaa, kunnioittaa ja antaa lämpöä ja läheisyyttä. Elämässä on kuitenkin tilanteita, kun voimavarat saattavat olla vähissä eikä ehkä jaksa panostaa samalla tavalla suhteeseen. Silloin oikea ratkaisu ei ole lähteä etsimään puuttuvia asioita suhteen ulkopuolelta vaan yrittää yhdessä korjata tilanne. Jollei se onnistu, niin sitten on uskallettava lähteä.

        Olen samaa miltä, mutta elämässä on tilanteita. Aina ei pysty lähtemään moneen vuoteen. Omista tarpeita on voinut kertoa rakentavasti, mutta kaikkia ei vaan kiinnosta puhua. Vastasin juuri Random’lle samasta asiasta.


      • Anonyymi
        Citrinella kirjoitti:

        Olen samaa mieltä, että pettäminen on väärin ja en ole itse pettänyt (nuorena tosin yksi pussailu, jota kadu(i)n) Silti olen elänyt ja nähnyt tilanteita, jossa olisi ollut varsin inhimillistä pettää.

        En oikeuta tekoa, mutta muistutan että ihmisen pitää myös pitää parisuhteesta huolta. Jos esim. torjuu toisen henkisen JA fyysinen läheisyyden ja seksialoitteet 2-3v putkeen, eikä osoita kertaakaan omaa aktiivisuutta kumpaakaan, miten voi kuvitella parisuhteen kestävän tai toisen jatkavan sitoutuneena? Oikea tapa on erota, niin juuri teinkin! Mutta kun suhteessa on lapsia, asia ei ole niin yksinkertaista! On aika pitkä aika odottaa lapsen kasvamista (jotta voi lähteä ilman, että lapsi saa vaurioita) samaan aikaan kun oma vaje on kuin musta aukko. Toimin itse niin, että siinä kohtaa vältin tilanteita, jossa olisi n edes joutunut kiusaukselle alttiiksi. En mennyt pikkujouluihin tai menin autolla ja lähdin 10 aikaan. Tietoinen valinta. Jos parisuhteessa pitää kumppania tietoisesti nälkäkuoleman äärirajalla monta vuotta, hyvin harva on vahva vajeensa kanssa kun tilanne tulee vahingossa ja varoittamatta eteen.

        Toinen esimerkki on yksi ystäväni, hän oli väkivaltaiseksi (henkinen ja fyysinen) muuttuneessa suhteessa. Joskus vuosi myöhemmin ystäväni kertoi, että loppujen lopuksi petti ihan suhteen lopussa ja sanoi, ettei ilman sen miehen rakkautta ja tukea olisi koskaan päässyt pois. Myönnän ettei ole oikein, mutta luultavasti pelasti yhden elämän! Minusta ei ole tuossakaan tilanteessa ensimmäisiä kiveä heittämään.

        Ajatukseni siitä, että myös petetyksi tuleva on hyvin usein ”osasyyllinen” tapahtuneeseen ei ole omani, vaan perheterapiasta. Olen ollut se petetty ja joutunut miettimään miten toimin itse toisin, jotta en ole samassa tilanteessa uudestaan. Tuossa kohtaa maanisuus oli aika iso tekijä tosin, mutta silti omaa osuutta on hyvä myös miettiä. Muuten sama kuvio toistuu helposti seuraavassa suhteessa.

        Olisi parempi jättää syyllisten miettiminen/etsiminen ja miettiä vain syitä.

        - Sheena


      • Anonyymi kirjoitti:

        Aina voi lähteä siitä suhteesta. Mikään ei pakota pettämään.

        Aina ei voi, tässä on esimerkkinä pienet lapset, jotka menee aikuisten edelle.


      • Anonyymi
        Citrinella kirjoitti:

        Olen samaa mieltä, että pettäminen on väärin ja en ole itse pettänyt (nuorena tosin yksi pussailu, jota kadu(i)n) Silti olen elänyt ja nähnyt tilanteita, jossa olisi ollut varsin inhimillistä pettää.

        En oikeuta tekoa, mutta muistutan että ihmisen pitää myös pitää parisuhteesta huolta. Jos esim. torjuu toisen henkisen JA fyysinen läheisyyden ja seksialoitteet 2-3v putkeen, eikä osoita kertaakaan omaa aktiivisuutta kumpaakaan, miten voi kuvitella parisuhteen kestävän tai toisen jatkavan sitoutuneena? Oikea tapa on erota, niin juuri teinkin! Mutta kun suhteessa on lapsia, asia ei ole niin yksinkertaista! On aika pitkä aika odottaa lapsen kasvamista (jotta voi lähteä ilman, että lapsi saa vaurioita) samaan aikaan kun oma vaje on kuin musta aukko. Toimin itse niin, että siinä kohtaa vältin tilanteita, jossa olisi n edes joutunut kiusaukselle alttiiksi. En mennyt pikkujouluihin tai menin autolla ja lähdin 10 aikaan. Tietoinen valinta. Jos parisuhteessa pitää kumppania tietoisesti nälkäkuoleman äärirajalla monta vuotta, hyvin harva on vahva vajeensa kanssa kun tilanne tulee vahingossa ja varoittamatta eteen.

        Toinen esimerkki on yksi ystäväni, hän oli väkivaltaiseksi (henkinen ja fyysinen) muuttuneessa suhteessa. Joskus vuosi myöhemmin ystäväni kertoi, että loppujen lopuksi petti ihan suhteen lopussa ja sanoi, ettei ilman sen miehen rakkautta ja tukea olisi koskaan päässyt pois. Myönnän ettei ole oikein, mutta luultavasti pelasti yhden elämän! Minusta ei ole tuossakaan tilanteessa ensimmäisiä kiveä heittämään.

        Ajatukseni siitä, että myös petetyksi tuleva on hyvin usein ”osasyyllinen” tapahtuneeseen ei ole omani, vaan perheterapiasta. Olen ollut se petetty ja joutunut miettimään miten toimin itse toisin, jotta en ole samassa tilanteessa uudestaan. Tuossa kohtaa maanisuus oli aika iso tekijä tosin, mutta silti omaa osuutta on hyvä myös miettiä. Muuten sama kuvio toistuu helposti seuraavassa suhteessa.

        Pettäminen ei koskaan ole inhimillisesti oikein tai petetyn syy


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisi parempi jättää syyllisten miettiminen/etsiminen ja miettiä vain syitä.

        - Sheena

        Miksi olet noin pettämismyönteinen? Tullut petettyä ja selittelet mustaa valkoiseksi?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olisi parempi jättää syyllisten miettiminen/etsiminen ja miettiä vain syitä.

        - Sheena

        Jos syitä ei mieti, petetty on helposti taas seuraavassa suhteessa petetty. Ja myös pettäjän pitää ymmärtää miksi petti ja oppia ratkaisemaan asia seuraavalla kerralla mielummin toisella tavalla. Syiden ymmärtäminen on molempien kannalta oleellista, yhtä oleellista kuin anteeksi pyytäminen.


      • Anonyymi
        Citrinella kirjoitti:

        Aina ei voi, tässä on esimerkkinä pienet lapset, jotka menee aikuisten edelle.

        Aina voi. Pienet lapset ovat todella huono syy jäädä huonoon suhteeseen. He ovat huonoin mahdollinen syy, sillä heillä on oikeus kunnolliseen malliin aikuisten ihmissuhteesta. Juuri lasten takia pitäisi tuollaisesta ehdottomasti erota, eikä altistaa lapsia tuollaiselle mallille.


      • Anonyymi
        Citrinella kirjoitti:

        Olen samaa miltä, mutta elämässä on tilanteita. Aina ei pysty lähtemään moneen vuoteen. Omista tarpeita on voinut kertoa rakentavasti, mutta kaikkia ei vaan kiinnosta puhua. Vastasin juuri Random’lle samasta asiasta.

        Olet oikeassa, kaikkia ei kiinnosta puhua ja toinen ei välttämättä sinnikkäistäkään yrityksistä huolimatta ymmärrä tai halua ymmärtää, mistä kenkä puristaa. Elämässä eteen voi tulla monenlaisia tilanteita eikä kaikki ole aina niin mustavalkoista. Minun asiani ei myöskään ole tuomita muita, mutta pettäminen tekona on silti harvoin sellainen, mikä vie asioita parempaan suuntaan.

        Aihe on itselleni kipeä. Tulin petetyksi kymmenisen sitten ja aiheen muistelu tuo mieleen viiltävät muistot. Minut petetyksi tuleminen ja sitä seurannut elämänvaihe rikkoi täysin. Minulla kesti todella kauan kerätä palasia kokoon niin, että uskalsin taas luottaa. Tiedän siis, miten raadolliset seuraukset pettämisellä voi olla. Se ei ole mitään kaunista. Tämä on toki vain oma kokemukseni. Joku toinen on saattanut kokea, että pettäminen (tai sen jälkeinen suhteen prosessointi) on parantanut suhdetta, mutta oma näkemykseni on erilainen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Aina voi. Pienet lapset ovat todella huono syy jäädä huonoon suhteeseen. He ovat huonoin mahdollinen syy, sillä heillä on oikeus kunnolliseen malliin aikuisten ihmissuhteesta. Juuri lasten takia pitäisi tuollaisesta ehdottomasti erota, eikä altistaa lapsia tuollaiselle mallille.

        Samaa mieltä, mutta vain osittain. Kun lapsi on alle 4v tutkitusti ero on hänelle vahingollinen. Itsellä suhteessa ei ollut mitään lasta vahingoittavaa kuten huutaminen, pettäminen (lapsi näkee vihan), väkivalta. Isä vain oli kaiken aikaa töissä tai autotallissa tai söi itsekseen (harvoin osallistui edes yhteiseen ruokahetkeen kuin pakottamalla ja kun ei ole omaa halua ei kannata pakottaa). Muutama vuosi, rakkaudesta lapseen, on pieni hinta. Eron ehtii parin vuoden päästäkin siinä tilanteessa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olet oikeassa, kaikkia ei kiinnosta puhua ja toinen ei välttämättä sinnikkäistäkään yrityksistä huolimatta ymmärrä tai halua ymmärtää, mistä kenkä puristaa. Elämässä eteen voi tulla monenlaisia tilanteita eikä kaikki ole aina niin mustavalkoista. Minun asiani ei myöskään ole tuomita muita, mutta pettäminen tekona on silti harvoin sellainen, mikä vie asioita parempaan suuntaan.

        Aihe on itselleni kipeä. Tulin petetyksi kymmenisen sitten ja aiheen muistelu tuo mieleen viiltävät muistot. Minut petetyksi tuleminen ja sitä seurannut elämänvaihe rikkoi täysin. Minulla kesti todella kauan kerätä palasia kokoon niin, että uskalsin taas luottaa. Tiedän siis, miten raadolliset seuraukset pettämisellä voi olla. Se ei ole mitään kaunista. Tämä on toki vain oma kokemukseni. Joku toinen on saattanut kokea, että pettäminen (tai sen jälkeinen suhteen prosessointi) on parantanut suhdetta, mutta oma näkemykseni on erilainen.

        Itse tulin petetyksi ja ymmärsin mikä oli oma osani (vaikka suurin merkitys oli ex sairaus, hypomania). En mennyt rikki, koska minulla oli paljon muuta mikä piti minua kasassa ja ei siihen olisi edes olut varaa kun jäin totaali-yksin 9kk ja 2.5v kanssa. Onneksi (KoP-KoP) turvaverkkoni on aina ollut vahvat. Tuo pettäminen oli paljon pienempi asia kuin kakki muu haaste mitä ex sairaus toi.


      • Anonyymi
        Citrinella kirjoitti:

        Itse tulin petetyksi ja ymmärsin mikä oli oma osani (vaikka suurin merkitys oli ex sairaus, hypomania). En mennyt rikki, koska minulla oli paljon muuta mikä piti minua kasassa ja ei siihen olisi edes olut varaa kun jäin totaali-yksin 9kk ja 2.5v kanssa. Onneksi (KoP-KoP) turvaverkkoni on aina ollut vahvat. Tuo pettäminen oli paljon pienempi asia kuin kakki muu haaste mitä ex sairaus toi.

        Ei se itselläkään auttanut kuin pysyä kasassa lapsen takia, mutta sisältä olin rikki. Eikä se johtunut pelkästään petetyksi tulemisesta (se tosiaan oli lopulta yllättävän pientä verrsttuna kaikkeen siihen muuhun kipuun) vaan myös siitä seuranneesta elämänvaiheesta/tapahtumista, joita en tähän sen enempää aukaise. Se on mennyttä elämää eikä sitä sen enempää ole syytä märehtiä.

        Hienoa, kun sinulla on vahvat tukiverkostot. Itse asun aika kaukana lähimmistäni, mutta onneksi he ovat silti olleet tukenani. Tuollaisina aikoina ne lähimmät ovat kultaakin kalliimpia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei se itselläkään auttanut kuin pysyä kasassa lapsen takia, mutta sisältä olin rikki. Eikä se johtunut pelkästään petetyksi tulemisesta (se tosiaan oli lopulta yllättävän pientä verrsttuna kaikkeen siihen muuhun kipuun) vaan myös siitä seuranneesta elämänvaiheesta/tapahtumista, joita en tähän sen enempää aukaise. Se on mennyttä elämää eikä sitä sen enempää ole syytä märehtiä.

        Hienoa, kun sinulla on vahvat tukiverkostot. Itse asun aika kaukana lähimmistäni, mutta onneksi he ovat silti olleet tukenani. Tuollaisina aikoina ne lähimmät ovat kultaakin kalliimpia.

        Läheiset ihmiset on elämässä tärkeintä rakkauden lisäksi. Monesti myös noissa tilanteissa ystävät häviää, mutta sain olla onnellinen, että jokainen ystäväni pysyi rinnalla ja jaksoi puhua asiasta pinta monta kertaa. Tosin olin itsekin vastaavissa tilanteissa ollut tukena aiemmin niille, kellä oli jo aiemmin ollut haastavaa. Eikä oma tilanteeni ei ollut edes kaikista noista haastavin. Joskus elämä on vaikeaa, joskus haikeaa ja kyllä sitä onnellisuuttakin vilahtaa joskus joukkoon!


      • Anonyymi
        Citrinella kirjoitti:

        Läheiset ihmiset on elämässä tärkeintä rakkauden lisäksi. Monesti myös noissa tilanteissa ystävät häviää, mutta sain olla onnellinen, että jokainen ystäväni pysyi rinnalla ja jaksoi puhua asiasta pinta monta kertaa. Tosin olin itsekin vastaavissa tilanteissa ollut tukena aiemmin niille, kellä oli jo aiemmin ollut haastavaa. Eikä oma tilanteeni ei ollut edes kaikista noista haastavin. Joskus elämä on vaikeaa, joskus haikeaa ja kyllä sitä onnellisuuttakin vilahtaa joskus joukkoon!

        Ihana kuulla, että sinulla on noin välittävä ystäväpiiri. Itsenikin kohdalla ystävät pysyivät ja tukivat, ja vaikka vaikeita ja yksinäisiäkin aikoja oli, niin se tunne, että tietää voivansa soittaa vaikka keskellä yötä jollekulle, on todella tärkeä.

        Onnellisuuttakin onneksi elämään mahtuu. Toivotan sitä sinulle jatkossa enenevissä määrin 😊


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aina voi. Pienet lapset ovat todella huono syy jäädä huonoon suhteeseen. He ovat huonoin mahdollinen syy, sillä heillä on oikeus kunnolliseen malliin aikuisten ihmissuhteesta. Juuri lasten takia pitäisi tuollaisesta ehdottomasti erota, eikä altistaa lapsia tuollaiselle mallille.

        Jos nyt vähän enemmän ajattelet, voit huomata ettei eronneiden kummankin vanhemman alati vaihtuvat parisuhteetkaan ole välttämättä lapselle hyväksi. Ihan turha arvostella toisten ihmisten parisuhteita.


      • Anonyymi
        Citrinella kirjoitti:

        Samaa mieltä, mutta vain osittain. Kun lapsi on alle 4v tutkitusti ero on hänelle vahingollinen. Itsellä suhteessa ei ollut mitään lasta vahingoittavaa kuten huutaminen, pettäminen (lapsi näkee vihan), väkivalta. Isä vain oli kaiken aikaa töissä tai autotallissa tai söi itsekseen (harvoin osallistui edes yhteiseen ruokahetkeen kuin pakottamalla ja kun ei ole omaa halua ei kannata pakottaa). Muutama vuosi, rakkaudesta lapseen, on pieni hinta. Eron ehtii parin vuoden päästäkin siinä tilanteessa.

        Valitettavasti monet ihmiset näkevät eronkin ilmiönä, että joku päivä vain herää, ajattelee "tänään eroan" ja samantien toteuttaa. Itseasiassa tällainen vasta on lapselle haitallista. Eroon kypsytään, oli taustalla mitä tahansa.


      • Anonyymi
        Citrinella kirjoitti:

        Jos syitä ei mieti, petetty on helposti taas seuraavassa suhteessa petetty. Ja myös pettäjän pitää ymmärtää miksi petti ja oppia ratkaisemaan asia seuraavalla kerralla mielummin toisella tavalla. Syiden ymmärtäminen on molempien kannalta oleellista, yhtä oleellista kuin anteeksi pyytäminen.

        Palstalla ollaan täysin eri levelillä pettämisen syiden suhteen mitä tosielämässä. Ilman jokaisen keskustelijan ymmärrystä ihmisten ja parisuhteiden erilaisuudesta pettämisestä ei kannata keskustella. Se on tyhjänpäiväistä jauhamista "oikeasta" ja "väärästä".


      • Anonyymi kirjoitti:

        Valitettavasti monet ihmiset näkevät eronkin ilmiönä, että joku päivä vain herää, ajattelee "tänään eroan" ja samantien toteuttaa. Itseasiassa tällainen vasta on lapselle haitallista. Eroon kypsytään, oli taustalla mitä tahansa.

        Itsellä ero vei >3v juuri tuosta syystä! On ihan eri asua erota lapsettomana vuokra-asunnosta. Tuota aikaa ennen meni 2v niin, että yritin muuttaa omaa osuutta ja haastaa pehmeästi vastapuolta keskustelemaan. Jos on perheetön, senius lähtee ja jättää toisen järkytyksen kouriin.


      • Anonyymi
        Citrinella kirjoitti:

        Itsellä ero vei >3v juuri tuosta syystä! On ihan eri asua erota lapsettomana vuokra-asunnosta. Tuota aikaa ennen meni 2v niin, että yritin muuttaa omaa osuutta ja haastaa pehmeästi vastapuolta keskustelemaan. Jos on perheetön, senius lähtee ja jättää toisen järkytyksen kouriin.

        Minun eroni vei ainakin viisi vuotta, ei ollut edes omistusasuntoa, lapsia kyllä. Yhdessä oltiin oltu lähelle 30 vuotta erotessa viimein. Hain myös eroa yksin lopulta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet oikeassa, kaikkia ei kiinnosta puhua ja toinen ei välttämättä sinnikkäistäkään yrityksistä huolimatta ymmärrä tai halua ymmärtää, mistä kenkä puristaa. Elämässä eteen voi tulla monenlaisia tilanteita eikä kaikki ole aina niin mustavalkoista. Minun asiani ei myöskään ole tuomita muita, mutta pettäminen tekona on silti harvoin sellainen, mikä vie asioita parempaan suuntaan.

        Aihe on itselleni kipeä. Tulin petetyksi kymmenisen sitten ja aiheen muistelu tuo mieleen viiltävät muistot. Minut petetyksi tuleminen ja sitä seurannut elämänvaihe rikkoi täysin. Minulla kesti todella kauan kerätä palasia kokoon niin, että uskalsin taas luottaa. Tiedän siis, miten raadolliset seuraukset pettämisellä voi olla. Se ei ole mitään kaunista. Tämä on toki vain oma kokemukseni. Joku toinen on saattanut kokea, että pettäminen (tai sen jälkeinen suhteen prosessointi) on parantanut suhdetta, mutta oma näkemykseni on erilainen.

        Pettäminen vie useinkin asioita parempaan suuntaan. Se voi olla alkurysäys joko eroon tai sen kautta saadaan kunnollinen tunneyhteys palautettua ajanmyötä suhteeseen, vaikka ennen sitä kumppani ei olisi ollut vuosiin tekemään mitään suhteen eteen eikä puhumaan. Kriisi on mahdollisuus, pettäminen on joskus ainoa tai ainakin viimeinen mahdollisuus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi olet noin pettämismyönteinen? Tullut petettyä ja selittelet mustaa valkoiseksi?

        Pettäminen on yleinen tosiasia, aivan turha olla puolesta tai vastaan.

        - Sheena


      • Anonyymi
        Citrinella kirjoitti:

        Jos syitä ei mieti, petetty on helposti taas seuraavassa suhteessa petetty. Ja myös pettäjän pitää ymmärtää miksi petti ja oppia ratkaisemaan asia seuraavalla kerralla mielummin toisella tavalla. Syiden ymmärtäminen on molempien kannalta oleellista, yhtä oleellista kuin anteeksi pyytäminen.

        Syitä voi tietysti miettiä, mutta ei etsiä syyllisiä kuten tuossa jo sanoinkin.

        - Sheena


      • Anonyymi kirjoitti:

        Syitä voi tietysti miettiä, mutta ei etsiä syyllisiä kuten tuossa jo sanoinkin.

        - Sheena

        Luulen, että olet oikeassa. Itse käytin ihan väärä sanaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aina voi lähteä siitä suhteesta. Mikään ei pakota pettämään.

        Mikään ei myöskään pakota lähtemään. Monet jäävät suhteeseen pettämisestä huolimatta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jokainen tottakai toimii kuten itse parhaaksi näkee, onpa sitten pettäjä tai petetyksi tullut. Jokaisella yksilöllä on oikeus ja mahdollisuus valita itse, miten suhteessaan ja noissa tilanteissa toimii.

        Minä kommentoin omasta näkökulmastani. En ole tässä edustamassa kaikkia pariauhteita ja kaikkien ihmisten näkemyksiä vaan kerroin oman näkemykseni.

        Tuo on totta, jokainen toimii kuten parhaaksi näkee, oli sitten pettäjä, tai petetyksi tullut. Harva tässä ketjussa kuitenkaan ymmärtää sen.


    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Hyvä veto :)

        -keinovaginamies-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä veto :)

        -keinovaginamies-

        No niinpä :) Ihmisyys on vaikea laji. Ensimmäinen vastaukseni poistettiin nopeasti varmaankin palstasiveyden nimissä.


    • Anonyymi

      Olen pettänyt enemmän itseäni, uskomalla asioihin, mitkä eivät ole mahdollisia toisen kohdalla. Erehtynytkin luulemaan ihmisistä liian hyvää. Luullut myös itsestäni liikoja.

    • Anonyymi

      Rölli sairas

    • Anonyymi

      Suurimmaksi osaksi itseäni. Toki väliin tuntuu, että ihmisillä voi olla suuremmat odotukset minusta kuin mitä oikeesti olen eli siinä mielessä olen pettänyt ihmisten odotuksia. Mutta parhaani yritän ja elämäntaitovalmentajani mukaan sen täytyy riittää. Tää on nyt niin filosoofinen kymysys etten jaksa itseeni ja toki hieman pettynyt olen itseeni tämänkin vuoksi.

    • Anonyymi

      Pettäjä harvoin tunnustaa pettäneensä.
      Minä en ole pettänyt kuitenkaan. En minä kehtaisi katsoa tyttöystävää silmiin jos olisin pettänyt. On helpompaa olla uskollinen.

    • Minä voin olla tämän ketjun pahis.

      "Oletko pettänyt koskaan aikuisena yli 25v?"
      Olen pettänyt useastikin ja tulen varmaan pettämäänkin vielä. Olen varmaankin sellainen patologinen pettäjä, vaikka en pakonomainen. Edellisestä kerrasta lienee 6 vuotta.

      "Miksi petit ja mitä tilanteeseen oli johtanut? "
      Kyllä kyseessä on varmaan, oman egon kohotus ja tilaisuus, joka tekee varkaan. sekä vaihtelunhalu. Yleensä kyseessä on joku baari-ilta vieraalla paikkakunnalla, jossa tapaan jonkun hyvännäköisen naisen.

      "Oliko teko virhe ja jos ei ollut, oliko tekosi mielestäsi moraalisesti oikeutettu?"
      Ei sitä varsinaisesti virheeksi voi sanoa, kun olen sen tieten tahtoen tehnyt, mutta en myöskään pidä sitä oikeutettuna, vaan hyvin tuomittavana tekona.

      "Missä on henkilökohtainen pettämisen rajasi parisuhteessa? "
      Varmaan suutelu olisi selkeä raja. Toisaalta raja lienee siinä, minkä voi kertoa vapaasti puolisolleen. Tällöin esimerkiksi intensiivinen viestittely vastakkaisen sukupuolen kanssa henkilökohtaisista asioista voisi ylittää rajan.

      "Pystyisitkö itse vapaaseen suhteeseen, miksi tai miksi ei?"
      Kyllä pystyisin ja vapaa suhde voisi olla minulle parempikin parisuhdemuoto vaihtelunhalun takia. Harvinaisen harva sitä vaan haluaa.

      • Anonyymi

        Jos tai kun edellisestä kerrasta on 6 vuotta, et ole patologinen pettäjä..

        - Sheena


      • Anonyymi

        Tällöin esimerkiksi intensiivinen viestittely vastakkaisen sukupuolen kanssa henkilökohtaisista asioista voisi ylittää rajan.


        Entäs saman sukupuolen kanssa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tällöin esimerkiksi intensiivinen viestittely vastakkaisen sukupuolen kanssa henkilökohtaisista asioista voisi ylittää rajan.


        Entäs saman sukupuolen kanssa?

        Hyvä kysymys.

        Tai entä jos viestittelee liikaa palstalla?

        - Sheena


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tällöin esimerkiksi intensiivinen viestittely vastakkaisen sukupuolen kanssa henkilökohtaisista asioista voisi ylittää rajan.


        Entäs saman sukupuolen kanssa?

        Sama kait se on kumpaako sukupuolta on, jos jutut on sellaisia mitkä on omiaan pettämiseen liittymään tai niitä edes ajatuksen tasolla pitää kumppanilta salattavana materiaalina?

        Kait se on myös kumppanista kiinni minkä hän mieltää pettämiseksi ja minkä ei? Ihmisillä on hyvin erilaisia näkemyksiä tästäkin.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Sama kait se on kumpaako sukupuolta on, jos jutut on sellaisia mitkä on omiaan pettämiseen liittymään tai niitä edes ajatuksen tasolla pitää kumppanilta salattavana materiaalina?

        Kait se on myös kumppanista kiinni minkä hän mieltää pettämiseksi ja minkä ei? Ihmisillä on hyvin erilaisia näkemyksiä tästäkin.

        Kaikissa ihmissuhteissa on paljon sellaista, joista ei toiselle kerrota. Parisuhteessakin on täysin normaalia olla kertomatta asioita, suurelta osin se on myös persoonallisuuskysymys.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Sama kait se on kumpaako sukupuolta on, jos jutut on sellaisia mitkä on omiaan pettämiseen liittymään tai niitä edes ajatuksen tasolla pitää kumppanilta salattavana materiaalina?

        Kait se on myös kumppanista kiinni minkä hän mieltää pettämiseksi ja minkä ei? Ihmisillä on hyvin erilaisia näkemyksiä tästäkin.

        Ja vaikkei jotain asiaa mieltäisi pettämiseksi, niin voihan se silti v.tuttaa. Ihan vaikka vain yletön ajankäyttö, joka on pois jostain toiselle tärkeästä, voi pistää ärsyttämään. Se voi ärsyttää, vaikka toinen kuluttaisi sitä aikaa äitinsä luona kahvipöydässä juoruamassa. Tuota tuskin kuitenkaan kukaan pettämisenä pitää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja vaikkei jotain asiaa mieltäisi pettämiseksi, niin voihan se silti v.tuttaa. Ihan vaikka vain yletön ajankäyttö, joka on pois jostain toiselle tärkeästä, voi pistää ärsyttämään. Se voi ärsyttää, vaikka toinen kuluttaisi sitä aikaa äitinsä luona kahvipöydässä juoruamassa. Tuota tuskin kuitenkaan kukaan pettämisenä pitää.

        Kuinka paljon pettämisessäkin on kyse vain tuosta vi*****sesta? Ajatellaan, että kumppanin vieraissa käynti on itseltä ajallisesti pois, vaikka ihan yhtä paljon tai enemmänkin ajallisesti kumppani voisi istua kahvipöydässä äitinsä tai kivan työkaverinsa kanssa, touhuta verstaalla, tehdä ylipäätään jotain mistä nauttii.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ja vaikkei jotain asiaa mieltäisi pettämiseksi, niin voihan se silti v.tuttaa. Ihan vaikka vain yletön ajankäyttö, joka on pois jostain toiselle tärkeästä, voi pistää ärsyttämään. Se voi ärsyttää, vaikka toinen kuluttaisi sitä aikaa äitinsä luona kahvipöydässä juoruamassa. Tuota tuskin kuitenkaan kukaan pettämisenä pitää.

        Nojoo. Toki. Vituttaa voi mikä vaan loppujen lopuksi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kaikissa ihmissuhteissa on paljon sellaista, joista ei toiselle kerrota. Parisuhteessakin on täysin normaalia olla kertomatta asioita, suurelta osin se on myös persoonallisuuskysymys.

        No en mä taas ole kertomatta oikeen mitään. Minkä arvelen olevan luottamuksen kannalta oleellista. Olenkin epänormaali, kuten olen usein kuullut olevanikin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuinka paljon pettämisessäkin on kyse vain tuosta vi*****sesta? Ajatellaan, että kumppanin vieraissa käynti on itseltä ajallisesti pois, vaikka ihan yhtä paljon tai enemmänkin ajallisesti kumppani voisi istua kahvipöydässä äitinsä tai kivan työkaverinsa kanssa, touhuta verstaalla, tehdä ylipäätään jotain mistä nauttii.

        Kyllä sillä usein tuntuu olevan paljonkin tekemistä myös tuon ajankäytön kanssa. Itse ainakin myönnän ihan suoraan, että mulle se itse paneminen olisi melko toisarvoista ja pyydettäessä voisin hyvinkin ihan antaa luvankin. Sillä edellytyksellä, että se muiden paneminen ei veisi mitään pois minun seksielämästäni, eikä muutoinkaan minun elämästäni.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä sillä usein tuntuu olevan paljonkin tekemistä myös tuon ajankäytön kanssa. Itse ainakin myönnän ihan suoraan, että mulle se itse paneminen olisi melko toisarvoista ja pyydettäessä voisin hyvinkin ihan antaa luvankin. Sillä edellytyksellä, että se muiden paneminen ei veisi mitään pois minun seksielämästäni, eikä muutoinkaan minun elämästäni.

        Se kun ymmärrettäisiin, ettei toisen sivusuhteet, harrastukset, työ tai mikään sinänsä vie pois mitään kumppanin elämästä ei seksielämästäkään. Usein juuri päinvastoin, mikäli mikään ei lähde käsistä ts. ajankäyttö ei lähde käsistä sivusuhteisiin, työhön ym.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        No en mä taas ole kertomatta oikeen mitään. Minkä arvelen olevan luottamuksen kannalta oleellista. Olenkin epänormaali, kuten olen usein kuullut olevanikin.

        Ei kertomisessa ole mitään sen epänormaalimpaa tai normaalimpaa kuin kertomattomuudessakaan. Jokainen kertoo harkintansa mukaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se kun ymmärrettäisiin, ettei toisen sivusuhteet, harrastukset, työ tai mikään sinänsä vie pois mitään kumppanin elämästä ei seksielämästäkään. Usein juuri päinvastoin, mikäli mikään ei lähde käsistä ts. ajankäyttö ei lähde käsistä sivusuhteisiin, työhön ym.

        Tietysti ne voivat viedä. Ihan turha väittää, etteivätkö voisi. Eivät välttämättä vie, mutta ehdottomasti voivat viedä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se kun ymmärrettäisiin, ettei toisen sivusuhteet, harrastukset, työ tai mikään sinänsä vie pois mitään kumppanin elämästä ei seksielämästäkään. Usein juuri päinvastoin, mikäli mikään ei lähde käsistä ts. ajankäyttö ei lähde käsistä sivusuhteisiin, työhön ym.

        Kyllä sivusuhde useimmiten vie parisuhteesta sen tärkeimmän eli tunnesiteen. Toisesta tulee tyypillisesti etäinen, jopa kylmä ja panostus omaan suhteeseen lakkaa. Hyvin harvoin ihminen pystyy pitämään sivusuhteita niin, ettei se muka vaikuttaisi omaan suhteeseen millään tavalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tietysti ne voivat viedä. Ihan turha väittää, etteivätkö voisi. Eivät välttämättä vie, mutta ehdottomasti voivat viedä.

        Lisään vielä, että itselleni tosiaan on oleellista juuri se, että ne eivät vie. Rehellisesti esimerkiksi, jos miehellä vielä riittää seksidraivia sen jälkeen, kun minä olen täydellisen tyytyväinen, niin siitä vaan. Vaan jos minä jään yhtään puutteeseen muualla harrastetun vuoksi, niin se on TODELLA paha moka mieheltä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä sivusuhde useimmiten vie parisuhteesta sen tärkeimmän eli tunnesiteen. Toisesta tulee tyypillisesti etäinen, jopa kylmä ja panostus omaan suhteeseen lakkaa. Hyvin harvoin ihminen pystyy pitämään sivusuhteita niin, ettei se muka vaikuttaisi omaan suhteeseen millään tavalla.

        Pettää voi ilman suhteiluakin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei kertomisessa ole mitään sen epänormaalimpaa tai normaalimpaa kuin kertomattomuudessakaan. Jokainen kertoo harkintansa mukaan.

        No joittenkin mukaan pitää olla asioita, joita ei kerrota edes kumppanille (tai on epänormaali). Pidetään omana tietona. Mulla tuollainen asia on lähinnä jonkun mulle uskottu asia, joka on vain mulle uskottu. Tai vaitiolovelvollisuuden alla oleva asia.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        No joittenkin mukaan pitää olla asioita, joita ei kerrota edes kumppanille (tai on epänormaali). Pidetään omana tietona. Mulla tuollainen asia on lähinnä jonkun mulle uskottu asia, joka on vain mulle uskottu. Tai vaitiolovelvollisuuden alla oleva asia.

        Itselläni on paljon asioita, jotka voisin kyllä ihan hyvin kertoa, mutta ei käy mielessäkään, kun ovat niin yhdentekeviä. Mulle on täysin eri asia tietoisesti jättää jokin kertomatta kuin olla edes ajattelematta, että siinä olisi mitään kerrottavaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Itselläni on paljon asioita, jotka voisin kyllä ihan hyvin kertoa, mutta ei käy mielessäkään, kun ovat niin yhdentekeviä. Mulle on täysin eri asia tietoisesti jättää jokin kertomatta kuin olla edes ajattelematta, että siinä olisi mitään kerrottavaa.

        No ne ei ole sitten niitä mainitsemiani asioita, jotka voivat vaikuttaa luottamukseen. Jos ovat yhdentekeviä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä sivusuhde useimmiten vie parisuhteesta sen tärkeimmän eli tunnesiteen. Toisesta tulee tyypillisesti etäinen, jopa kylmä ja panostus omaan suhteeseen lakkaa. Hyvin harvoin ihminen pystyy pitämään sivusuhteita niin, ettei se muka vaikuttaisi omaan suhteeseen millään tavalla.

        Usein vaan se tunneside on jo lähtenyt, vasta sitten lähdetään vieraisiin. Tunneside parin välillä ei ole koskaan samanlainen, se koetaan hyvinkin eritavalla.

        - Sheena


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        No ne ei ole sitten niitä mainitsemiani asioita, jotka voivat vaikuttaa luottamukseen. Jos ovat yhdentekeviä.

        Sekin on henkilökohtainen kokemus ja mielipide, että mikä voi vaikuttaa luottamukseen. Eivät taida nuokaan olla kaikilla ihmisllä täysin samanlaisia. Itselläni ei ole mitään tarvetta siihen, että mullekaan noita kaikkia juttuja kerrottaisiin, eli ei tule sitten itsellekänä mieleen. Esimerkiksi nyt vaikka, että jos en ITSE ole tehnyt mitään, enkä ollut myötävaikuttamassa johonkin tapahtuneeseen, niin ei mulle välttämättä tule edes mieleen sanoa. Sanotaan nyt vaikka, että jos joku minua jossain pussaisi, täysin pyytämätä, täysin myötävaikuttamatta ja niin, että pyrin siitä vain pois, niin jos ei vaikka heti tulisi asia puheeksi, niin se voisi ihan aidosti unohtua. Sitten kun tulis ehkä ajan kuluttua mieleen, niin voisi jopa olla typerämpää enää ottaa puheeksi, kuin jättää sanomatta.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        No joittenkin mukaan pitää olla asioita, joita ei kerrota edes kumppanille (tai on epänormaali). Pidetään omana tietona. Mulla tuollainen asia on lähinnä jonkun mulle uskottu asia, joka on vain mulle uskottu. Tai vaitiolovelvollisuuden alla oleva asia.

        Jos kaikki ajatuksensa, tunteensa, tekemisensä kertoo kumppanille (tai kenelle tahansa), se on kyllä merkki omien rajojen puutteesta.

        - Sheena


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sekin on henkilökohtainen kokemus ja mielipide, että mikä voi vaikuttaa luottamukseen. Eivät taida nuokaan olla kaikilla ihmisllä täysin samanlaisia. Itselläni ei ole mitään tarvetta siihen, että mullekaan noita kaikkia juttuja kerrottaisiin, eli ei tule sitten itsellekänä mieleen. Esimerkiksi nyt vaikka, että jos en ITSE ole tehnyt mitään, enkä ollut myötävaikuttamassa johonkin tapahtuneeseen, niin ei mulle välttämättä tule edes mieleen sanoa. Sanotaan nyt vaikka, että jos joku minua jossain pussaisi, täysin pyytämätä, täysin myötävaikuttamatta ja niin, että pyrin siitä vain pois, niin jos ei vaikka heti tulisi asia puheeksi, niin se voisi ihan aidosti unohtua. Sitten kun tulis ehkä ajan kuluttua mieleen, niin voisi jopa olla typerämpää enää ottaa puheeksi, kuin jättää sanomatta.

        Itse taas olisin niin tuohtunut, jos joku minua pussaisi, joku muu kuin kumppani, että takuulla sanoisin siitä kumppanilleni, enkä unohtaisi ihan heti moista käytöstä.

        Pthyi!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jos kaikki ajatuksensa, tunteensa, tekemisensä kertoo kumppanille (tai kenelle tahansa), se on kyllä merkki omien rajojen puutteesta.

        - Sheena

        Kaikki? Tuskin kukaan kaikkea kertoo. Pitäisi olla melkoinen moottoriturpa, jos kaikki ajatukset puhuu ulos.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sekin on henkilökohtainen kokemus ja mielipide, että mikä voi vaikuttaa luottamukseen. Eivät taida nuokaan olla kaikilla ihmisllä täysin samanlaisia. Itselläni ei ole mitään tarvetta siihen, että mullekaan noita kaikkia juttuja kerrottaisiin, eli ei tule sitten itsellekänä mieleen. Esimerkiksi nyt vaikka, että jos en ITSE ole tehnyt mitään, enkä ollut myötävaikuttamassa johonkin tapahtuneeseen, niin ei mulle välttämättä tule edes mieleen sanoa. Sanotaan nyt vaikka, että jos joku minua jossain pussaisi, täysin pyytämätä, täysin myötävaikuttamatta ja niin, että pyrin siitä vain pois, niin jos ei vaikka heti tulisi asia puheeksi, niin se voisi ihan aidosti unohtua. Sitten kun tulis ehkä ajan kuluttua mieleen, niin voisi jopa olla typerämpää enää ottaa puheeksi, kuin jättää sanomatta.

        "Sekin on henkilökohtainen kokemus ja mielipide, että mikä voi vaikuttaa luottamukseen."

        Tämän myös oppii tietämään, kun on tarpeeksi tuttu kumppaninsa kanssa, että mitkä asiat tähän kuuluu ja mitkä ei. Edellyttäen, että on puhuttu mitään millä oppii toisen tuntemaan.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Itse taas olisin niin tuohtunut, jos joku minua pussaisi, joku muu kuin kumppani, että takuulla sanoisin siitä kumppanilleni, enkä unohtaisi ihan heti moista käytöstä.

        Pthyi!

        No aina ei ole sellaisia tilanteita, jossa tulisi se kumppani heti seuraavan vastaan. Enkä mä jaksa vetää moisista pitkäksi aikaa hernettä nekkuuni. Nostan metekin siinä hetkessä ja sitten annan asian olla.


      • Anonyymi kirjoitti:

        No aina ei ole sellaisia tilanteita, jossa tulisi se kumppani heti seuraavan vastaan. Enkä mä jaksa vetää moisista pitkäksi aikaa hernettä nekkuuni. Nostan metekin siinä hetkessä ja sitten annan asian olla.

        Mulla taas tulee kumppani aina vastaan päivittäin, kun samassa kodissa asutaan ja en hengaile päiväkausia tai tuntikausia muualla. Joten mulla tulis hyvinkin kumppani seuraavana vastaan.

        Ja muistaisin silti röyhkeän pussailijan ja mainita asiasta.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Mulla taas tulee kumppani aina vastaan päivittäin, kun samassa kodissa asutaan ja en hengaile päiväkausia tai tuntikausia muualla. Joten mulla tulis hyvinkin kumppani seuraavana vastaan.

        Ja muistaisin silti röyhkeän pussailijan ja mainita asiasta.

        Päivittäin ehkä. En mä jaksa tuollaisia niin kauaa vatvoa. Ja toisekseen, en kokisi tarvetta siihen, että mulle tollasista pitäisi puhua.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Mulla taas tulee kumppani aina vastaan päivittäin, kun samassa kodissa asutaan ja en hengaile päiväkausia tai tuntikausia muualla. Joten mulla tulis hyvinkin kumppani seuraavana vastaan.

        Ja muistaisin silti röyhkeän pussailijan ja mainita asiasta.

        Ei mua muiden tekemiset kiinnosta, kumppanin omat vain. tietenkin jos hän nyt jotain lohdutusta tai traumanhoitoa kaipaa, niin ehkä sitten. Tosin oletan aikuisen ihmisen tuollaisesta selviävän ilmankin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Päivittäin ehkä. En mä jaksa tuollaisia niin kauaa vatvoa. Ja toisekseen, en kokisi tarvetta siihen, että mulle tollasista pitäisi puhua.

        Mutta mä puhuisin, vaikka toinen ei puhuis vittujakaan asioistaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei mua muiden tekemiset kiinnosta, kumppanin omat vain. tietenkin jos hän nyt jotain lohdutusta tai traumanhoitoa kaipaa, niin ehkä sitten. Tosin oletan aikuisen ihmisen tuollaisesta selviävän ilmankin.

        Nyt putosin kärryiltä. Mistä me puhutaan?


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Mutta mä puhuisin, vaikka toinen ei puhuis vittujakaan asioistaan.

        En minä vaan puhu asioista, jotka ovat minulle yhdentekeviä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        En minä vaan puhu asioista, jotka ovat minulle yhdentekeviä.

        Sinulle on varmaan moni sellainen asia yhdentekevä mikä mulle ei ole.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Mutta mä puhuisin, vaikka toinen ei puhuis vittujakaan asioistaan.

        No juuri siitä mistä äsken puhuttiin. Jos ei se kumppani ITSE ole mitään tehnyt, vaan joku TOINEN yrittää häntä pussailla, niin who cares. Jos hän itse menee jotakuta pussailemaan niin sillä onkin väliä. Ei mua tosiaan muiden touhut kiinnosta.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Sinulle on varmaan moni sellainen asia yhdentekevä mikä mulle ei ole.

        No kato nyt tajusit. Tuonhan taisinkin jo sano tuolla ihan ensimmäisenä: "Sekin on henkilökohtainen kokemus ja mielipide, että mikä voi vaikuttaa luottamukseen. Eivät taida nuokaan olla kaikilla ihmisillä täysin samanlaisia. Itselläni ei ole mitään tarvetta siihen, että mullekaan noita kaikkia juttuja kerrottaisiin, eli ei tule sitten itsellekään mieleen."


      • Anonyymi kirjoitti:

        No juuri siitä mistä äsken puhuttiin. Jos ei se kumppani ITSE ole mitään tehnyt, vaan joku TOINEN yrittää häntä pussailla, niin who cares. Jos hän itse menee jotakuta pussailemaan niin sillä onkin väliä. Ei mua tosiaan muiden touhut kiinnosta.

        No kyllä mä ihmettelisin sitäkin mikä mäntti pussailee minun kumppania. Mutta vielä hirveempää olisi joutua itse jonkun pussailtavaksi.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        No kyllä mä ihmettelisin sitäkin mikä mäntti pussailee minun kumppania. Mutta vielä hirveempää olisi joutua itse jonkun pussailtavaksi.

        En minä jaksa moisia pohtia. Hittojako se minulle kuuluu. Kunhan hoitaa asian itse asiallisesti, niin se riittä mulle.


      • Anonyymi kirjoitti:

        No kato nyt tajusit. Tuonhan taisinkin jo sano tuolla ihan ensimmäisenä: "Sekin on henkilökohtainen kokemus ja mielipide, että mikä voi vaikuttaa luottamukseen. Eivät taida nuokaan olla kaikilla ihmisillä täysin samanlaisia. Itselläni ei ole mitään tarvetta siihen, että mullekaan noita kaikkia juttuja kerrottaisiin, eli ei tule sitten itsellekään mieleen."

        Sulla ei ole tarvetta, mutta mulla voi olla. Vieläkö jatketaan? 🤣


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Sulla ei ole tarvetta, mutta mulla voi olla. Vieläkö jatketaan? 🤣

        Itsehän aloit jankata, vaikka ei kukaan edes kysynyt vaan ilmoitti itse kokevansa toisin. Sori, mutta et kykene minun ajatusmaailmaani muutamaan, vaikka kuinka yrittäisit omaasi tuputtaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        En minä jaksa moisia pohtia. Hittojako se minulle kuuluu. Kunhan hoitaa asian itse asiallisesti, niin se riittä mulle.

        Mutta kyllä järkyttyä edes pitää, jos kumppanikin. Hittoja se sulle silloin just kuuluu.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Itsehän aloit jankata, vaikka ei kukaan edes kysynyt vaan ilmoitti itse kokevansa toisin. Sori, mutta et kykene minun ajatusmaailmaani muutamaan, vaikka kuinka yrittäisit omaasi tuputtaa.

        Mistä nyt taas otit herneen nenääs? Ja alat lässyyttää tota puolustus puhetta?


      • G-LoveR kirjoitti:

        Mistä nyt taas otit herneen nenääs? Ja alat lässyyttää tota puolustus puhetta?

        En ole mitään edes tuputtanut tai yrittänyt muuttaa, vain kertonut omaa suhtautumistani. Hjölmö.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Mutta kyllä järkyttyä edes pitää, jos kumppanikin. Hittoja se sulle silloin just kuuluu.

        No ei tarvitse. Yhdentekevää jonkun toisen tekemiset.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Mistä nyt taas otit herneen nenääs? Ja alat lässyyttää tota puolustus puhetta?

        Ai minä vai. Kukas se juuri äsken kirjoitti: " Sulla ei ole tarvetta, mutta mulla voi olla. Vieläkö jatketaan? 🤣" Älä vedä koko palkokasvia nenäääsi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        No ei tarvitse. Yhdentekevää jonkun toisen tekemiset.

        Empatiakyky!!!


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        En ole mitään edes tuputtanut tai yrittänyt muuttaa, vain kertonut omaa suhtautumistani. Hjölmö.

        Sinä kerroit sen jo aikaa sitten. Et vaan kykene antamaan muille oikeutta omaan kokemukseensa. Jatkat vaan sen omasi tuputtamista.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Empatiakyky!!!

        Empatia ei tuohon mitenkään liity. Empatia on ihan toinen asia.

        Mä sanoin jo, että jos kumppani kokee siinä tukea jostain syystä tarvitsevansa, niin saa tuo kertoa. Minä en tukea tollasessa tarvitse.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ai minä vai. Kukas se juuri äsken kirjoitti: " Sulla ei ole tarvetta, mutta mulla voi olla. Vieläkö jatketaan? 🤣" Älä vedä koko palkokasvia nenäääsi.

        Sinä oot hjölmö, etkä ymmärrä mua useinkaan ihan oikein. Oot vissiin tuntenut vain tosikkoja? Minä en ole tosikko kulta pieni. Opettele tuntemaan, älä olettamaan. 😆👍❣️


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sinä kerroit sen jo aikaa sitten. Et vaan kykene antamaan muille oikeutta omaan kokemukseensa. Jatkat vaan sen omasi tuputtamista.

        Kykenen, mutta eikös me keskusteltu? Sinä oletit tuputukseksi mitä minä pidin vain keskusteluna. 😴


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Sinä oot hjölmö, etkä ymmärrä mua useinkaan ihan oikein. Oot vissiin tuntenut vain tosikkoja? Minä en ole tosikko kulta pieni. Opettele tuntemaan, älä olettamaan. 😆👍❣️

        Älä sitten jatkuvasti tuputa. Sulla on paha tapa jäädä jankuttamaan ja tuputtamaan omaa kokemustasi ainoana oikeana. Et vaan kykene tajuamaan, että ihmiset ovat erilaisia. Ja sitten alat tollaisen passiivisagressiivisen emojisateen, kun ei sulle kelpaa toisen kokemus.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Empatia ei tuohon mitenkään liity. Empatia on ihan toinen asia.

        Mä sanoin jo, että jos kumppani kokee siinä tukea jostain syystä tarvitsevansa, niin saa tuo kertoa. Minä en tukea tollasessa tarvitse.

        Kumppania nyt tarkoitettiinkin. Sinun tulee olla myötäjärkyttynyt.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Kykenen, mutta eikös me keskusteltu? Sinä oletit tuputukseksi mitä minä pidin vain keskusteluna. 😴

        Eihän siinä ollut mitään keskustelua, vain sinä tuputit omaasi ja yritit jankuttaa syitä miksi toisen kokemus on väärä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Älä sitten jatkuvasti tuputa. Sulla on paha tapa jäädä jankuttamaan ja tuputtamaan omaa kokemustasi ainoana oikeana. Et vaan kykene tajuamaan, että ihmiset ovat erilaisia. Ja sitten alat tollaisen passiivisagressiivisen emojisateen, kun ei sulle kelpaa toisen kokemus.

        En tuputakkaan. Tykkään vaan kerrata. 😆

        Älä nyt viitti olla mörkönä taas. Ei aina jaksas tätä mutinaa. Pliis.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Kumppania nyt tarkoitettiinkin. Sinun tulee olla myötäjärkyttynyt.

        Oletat että olisi. No ei todellakaan olisi. Who cares.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Älä sitten jatkuvasti tuputa. Sulla on paha tapa jäädä jankuttamaan ja tuputtamaan omaa kokemustasi ainoana oikeana. Et vaan kykene tajuamaan, että ihmiset ovat erilaisia. Ja sitten alat tollaisen passiivisagressiivisen emojisateen, kun ei sulle kelpaa toisen kokemus.

        passiivisagressiivisen emojisateen, se oli kyllä huumoria, tämä 🤣. Mutta meillä ei huumorit kohtaa. Kohtaanto ongelma.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        En tuputakkaan. Tykkään vaan kerrata. 😆

        Älä nyt viitti olla mörkönä taas. Ei aina jaksas tätä mutinaa. Pliis.

        Et sinä muuta tekään kuin tuputat. Pitää olla sitä ja pitää olla tätä ja pakko tuota ja pakko noin. Et vaan käsitä, että sinä reagoin jotenkin ja toiset toisin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eihän siinä ollut mitään keskustelua, vain sinä tuputit omaasi ja yritit jankuttaa syitä miksi toisen kokemus on väärä.

        Olen eri mieltä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Oletat että olisi. No ei todellakaan olisi. Who cares.

        Jos olisi minä niin olisi ei oletus.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        passiivisagressiivisen emojisateen, se oli kyllä huumoria, tämä 🤣. Mutta meillä ei huumorit kohtaa. Kohtaanto ongelma.

        No juu, en tosiaan tajua huonoa huumoria. Tarvitaan älyä, että olisi huumoria. tuon sun jauhamises on jankutusta miten pakko sitä ja pakko tätä ja empatiaakin muka puuttuu. Sä et ole maailman napa, koeta nyt tajuta taas.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Et sinä muuta tekään kuin tuputat. Pitää olla sitä ja pitää olla tätä ja pakko tuota ja pakko noin. Et vaan käsitä, että sinä reagoin jotenkin ja toiset toisin.

        Sinä et käsitä mitä minä käsitän ja siksi käsität itse melkein kaiken väärin.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Olen eri mieltä.

        Sitten olet taas harvinaisen tyhmä, kun et huomaa miten tuputat. Kymmenkunta viestiä, joissa miten hoet miten olisi pakko sitä ja pakko tätä.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Jos olisi minä niin olisi ei oletus.

        Aivan, mutta kuten jo ainakin neljä kertaa totesin, niin ihmiset ovat erilaisia. Onko sitä oikeasti noin vaikea tajuta?


      • Anonyymi kirjoitti:

        No juu, en tosiaan tajua huonoa huumoria. Tarvitaan älyä, että olisi huumoria. tuon sun jauhamises on jankutusta miten pakko sitä ja pakko tätä ja empatiaakin muka puuttuu. Sä et ole maailman napa, koeta nyt tajuta taas.

        Ristus miten ykstotinen tulkintakaava.

        Olet varmaan sinkku ihan syystä, tämän luettuani näkisin näin.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Sinä et käsitä mitä minä käsitän ja siksi käsität itse melkein kaiken väärin.

        Yleensä kun kirjoitellaan, että pakko sitä ja pakko tätä, niin eipä siinä ole juuri mahdollisuutta ymmärtää väärin. Pakkottamista ja tuputtamista, yksiselitteisesti.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Ristus miten ykstotinen tulkintakaava.

        Olet varmaan sinkku ihan syystä, tämän luettuani näkisin näin.

        Täytyykin sitten ilmottaa tolle ukolle, että olen kuulemma sinkku.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sitten olet taas harvinaisen tyhmä, kun et huomaa miten tuputat. Kymmenkunta viestiä, joissa miten hoet miten olisi pakko sitä ja pakko tätä.

        Ei ole pakko. Mutta on hyvä jos ymmärtää.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Aivan, mutta kuten jo ainakin neljä kertaa totesin, niin ihmiset ovat erilaisia. Onko sitä oikeasti noin vaikea tajuta?

        Älä totea kuin kerran. Mitäs siinä haukut, on sitä vikaa ittessäskin ja paljon onkin!


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Ei ole pakko. Mutta on hyvä jos ymmärtää.

        Ymmärtää ... joo, sieltähän se tuputus taas tuli. Oikein pitää ymmärtää, just joo. Koeta kuule ihan itse kokeilla joskus tuota ymmärtämistä, vaikka se kovin vaikeaa sulle onkin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Yleensä kun kirjoitellaan, että pakko sitä ja pakko tätä, niin eipä siinä ole juuri mahdollisuutta ymmärtää väärin. Pakkottamista ja tuputtamista, yksiselitteisesti.

        Höpöhöpö. Et kai vaan ole armeijan väkeä? Totisuus alkaa kuulostaa siltä.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Älä totea kuin kerran. Mitäs siinä haukut, on sitä vikaa ittessäskin ja paljon onkin!

        Totean juuri niin monta kertaa kun näkyy olevan tarpeen. Ilmeisesti on tarpeen vieläkin, kun tuputus vaan jatkuu.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Täytyykin sitten ilmottaa tolle ukolle, että olen kuulemma sinkku.

        Sano sille vaan surunvalitteluni.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Höpöhöpö. Et kai vaan ole armeijan väkeä? Totisuus alkaa kuulostaa siltä.

        Ainoa totinen näyt olevan sinä. Tunget miljoona emojia, että joku tyhmä niihin uskoisi. todellisuudessa olet taas ihan hiilenä, kun sun ainoaan totuutesi ei uskota.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ymmärtää ... joo, sieltähän se tuputus taas tuli. Oikein pitää ymmärtää, just joo. Koeta kuule ihan itse kokeilla joskus tuota ymmärtämistä, vaikka se kovin vaikeaa sulle onkin.

        Et voi päteä kun itse et ymmärrä edes tuota vähää. On se niin vaikeaa huhhuh.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Sano sille vaan surunvalitteluni.

        Ei tarvii, kun se tuli jo katsomaan mille mä täällä hekottelin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Totean juuri niin monta kertaa kun näkyy olevan tarpeen. Ilmeisesti on tarpeen vieläkin, kun tuputus vaan jatkuu.

        No lopetetaan tämä molemmat, vittuako sitä yrittää kun ei suju kummaltakaan.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Et voi päteä kun itse et ymmärrä edes tuota vähää. On se niin vaikeaa huhhuh.

        Ei tarvitse päteä. Se on ihan sun hommasi. Ethän sä kykene sitä lopettamaan.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        No lopetetaan tämä molemmat, vittuako sitä yrittää kun ei suju kummaltakaan.

        Ole hyvä ja lopeta vaan. Sinähän sen alotitkin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei tarvii, kun se tuli jo katsomaan mille mä täällä hekottelin.

        Onko hän yhtään fiksumpi?


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Onko hän yhtään fiksumpi?

        Yhtä fiksu, eli valovuosia sinua edellä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei tarvitse päteä. Se on ihan sun hommasi. Ethän sä kykene sitä lopettamaan.

        No jospa sinä näyttäisit taas mallia kykeneväisenä.


      • G-LoveR
        Anonyymi kirjoitti:

        Ainoa totinen näyt olevan sinä. Tunget miljoona emojia, että joku tyhmä niihin uskoisi. todellisuudessa olet taas ihan hiilenä, kun sun ainoaan totuutesi ei uskota.

        Et tunnista edes hymiöiden merkitystä? Kääk. Ilmankos tulkinta on noin omalaatuista.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ole hyvä ja lopeta vaan. Sinähän sen alotitkin.

        Fiksumpi lopettaa, annan sulle hopeaisella tarjottimella tilaisuuden olla se fiksumpi, katotaan oletko.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Yhtä fiksu, eli valovuosia sinua edellä.

        😂🤣🤣


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        No jospa sinä näyttäisit taas mallia kykeneväisenä.

        Mä en ole edes aloittanut, niin ei ole tarvetta lopettaa.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Et tunnista edes hymiöiden merkitystä? Kääk. Ilmankos tulkinta on noin omalaatuista.

        Sehän se on, kun tajuan tuon passiivisgressiivisen emojiokesnnuksen.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Fiksumpi lopettaa, annan sulle hopeaisella tarjottimella tilaisuuden olla se fiksumpi, katotaan oletko.

        Vain se voi lopettaa, joka on ylipäänsä alottanut. Mä en ole, joten ei ole lopetettavaa.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        😂🤣🤣

        Sellasta se on, että naurattaa, kun on liian tyhmä tajutakseen edes olevansa tyhmä. Hulluilla on halvat huvit, kuten huomaamme.


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        😂🤣🤣

        G lover? Sulla on mies? Mikä sua riipii? Etsit vierasta kullia vai?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sellasta se on, että naurattaa, kun on liian tyhmä tajutakseen edes olevansa tyhmä. Hulluilla on halvat huvit, kuten huomaamme.

        Nauran sulle. Ei maha mittään. Hupimuija oot.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Vain se voi lopettaa, joka on ylipäänsä alottanut. Mä en ole, joten ei ole lopetettavaa.

        Niin kun sä olet se joka EI PYSTY. 😜


      • Anonyymi kirjoitti:

        G lover? Sulla on mies? Mikä sua riipii? Etsit vierasta kullia vai?

        Syöksy sementtiin kulleinesi. 🤪😂


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sehän se on, kun tajuan tuon passiivisgressiivisen emojiokesnnuksen.

        Krräähhäää. 🤣

        🥕 Ota porkkana...

        https://voca.ro/1265aquTV2UH


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Nauran sulle. Ei maha mittään. Hupimuija oot.

        Ymmärrettävästi noin. Kyllä se naurattaa, kun olet liian tyhmä tajutaksesi olevasi tyhmä. Täysin loogista. ✋🐪🚀


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Niin kun sä olet se joka EI PYSTY. 😜

        Lähinnä en halua, koska tämä on liian huvittavaa. 🐌👂🚴‍♀️


      • Anonyymi
        G-LoveR kirjoitti:

        Krräähhäää. 🤣

        🥕 Ota porkkana...

        https://voca.ro/1265aquTV2UH

        Juu, ainnoin sulle vähän aikaa oksentaa tota sappea ulos, ettet ihan tukehdu siihen. 🍰👈🦇


      • Anonyymi

    • Anonyymi

      Ihmiset pettävät itseään enemmän kuin toisiaan.

      Pettämisen rajaa ei voi asettaa etukäteen. Se asettuu kohdalleen mahdollisen kohdatun tilanteen myötä. Pettämisessä, tai tässä uskottomuudessa on kyse omista tunteista, on pettynyt kumppanin toimintaan. Syitä miksi näin on tapahtunut voi ymmärtää tai vähintään yrittää, miettiä miten asia menisi, jos asettaa tilanteen toisinpäin, olisi itse ollut uskoton. Suuri osa uskottomista on sanonut tai ajatellut olevansa uskollinen "En ikinä voisi pettää". Kannattaisi tämän mantran sijaan miettiä missä tilanteessa voisi pettää. Näin saattaa kenties oivaltaa jotain itsestä ja sen myötä muista ihmistä jotain hyvin oleellista.

    • Anonyymi

      En ole pettänyt. En saa pettämisestä mitään mitä en saisi omalta tyttöystävältä. Jos en saisi läheisyyttä tai seksiä omalta tyttöysävältäni niin eroaisin. En minä alkais olee naiseni kanssa pelkkä suhde ilman seksiä.

    • Anonyymi

      Asiasta voi ihan kisata kunnes erehtyy. Kyllä voi.

    • Anonyymi

      Olen , exää. Mutta tunnustin suunnilleen 2 viikon päästä ja ilmoitin että haluan erota. Exä oli siinä vaiheessa sitä mieltä, että olisi paljon parempi, jos olisin kuollut. Muistan tämän vieläkin, vaikka pari vuosikymmentä aikaa. Ehkä jäi lievät traumat

    • Anonyymi

      Olen pettänyt kaivattuani useasti.

    • Anonyymi

      En muuten pystyisi mihinkään vapaaseen suhteeseen.

      En sinänsä ole pettänyt, tai ainakin ne oo n unohtunut

    • Anonyymi

      Olen pettänyt yhden kanssa yli 25-vuotiaana koska halusin eron ja jatkoin eron jälkeen suhdetta muutaman vuoden vielä tämän kanssa jonka kanssa petin. (Nykyään kuollut)

      Itse sain opetuksen pettämisestä kun minua petettiin (toinen ukkeli). Siitä lähtien olen ollut täysin varma etten tule ikinä ketään pettämään. Enkä ole pettänyt. Lasken pettämiseksi myös salaa juttelun/kirjoittelun vastakkaisen sukupuolen kanssa.

      Kaikki se mikä pitää salata on mielestäni pettämistä. Vaikka mies kirjottelee naisen kanssa muttei tekisi sitä jos tietäisin siitä.
      En olisi vapaaseen suhteeseen halukas koska seksistä voi seurata aina lapsia ja koen että parisuhde on nimensä mukaisesti kahden ihmisen välinen ihmissuhde. En voisi luottaa mieheen joka panee ja mahdollisesti saa lapsia vieraan naisen kanssa. Panostan suhteeseen 100% ja vaadin että toinenkin on siinä 100% mukana ja sitoutunut.

    • Anonyymi

      Isot tissit ja muhkea ..
      Muuta ei sitten tarvitakaan
      Onneksi ovat lain tuolta puolen
      Unet erikseen todellisuus on toinen

    • Anonyymi

      Tieto on kohdalle ei satu

      Tatu

    • Anonyymi

      Mahdotonta aina tästä iäisyyteen
      Elokuvissa onnistuu tietysti kaikki.

    • Anonyymi

      Naiset pitävät kyllä huolen että sekin ilo jää kokematta.

      Tapu tapu hyvää vuoden jatkoa.

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mies voi kohta mennä uimahallissa naisten saunaan

      Iltalehdessä oli laaja selvitys siitä voiko sukupuolensa miehestä naiseksi vaihtanut mennä naisten saunoihin. --Kyllä saa mennä, mutta vain julkisiin.
      Maailman menoa
      404
      2161
    2. Ei se haittaa

      rakkaani. Parempi näin. Silti tiedän, että ammuin nuolen sun sydämeen 💘. Sellaisella tarkkuudella, että muut ei siihen (helpolla) kykene🎯. Taisin ol
      Ikävä
      88
      1331
    3. Kyssäriä pukkaa nyt

      Mikä on kaivattusi nimi?
      Ikävä
      59
      1192
    4. Oudolta tuntuu

      Kun on joku joka välittää oikeasti täälläkin.
      Ikävä
      157
      979
    5. Nainen, minne tahtoisit muuttaa kanssani

      Jos meistä tulisi pari?
      Ikävä
      134
      952
    6. Hauskaa sunnuntaita

      Mahdollinen 2x🔥 :).
      Ikävä
      93
      766
    7. Ikävintä on kokea

      Kun toinen lähestyy niin sitä itse vetäytyy. Sitten kun itse lähestyy niin toinen vetäytyy. Vähänkuin magneetit jotka hylkivät toisiaan ja sitä ei ede
      Ikävä
      58
      741
    8. Teki mieli sanoa

      Ajatukseni karkaavat kuin levottomat perhoset sinne missä sinä olet. Teki mieli sanoa, että olet todellinen syyni. Alku ja loppu, avoin äärettömyys. A
      Ikävä
      35
      701
    9. Tämä on naiselle

      Hyvää iltaa ja yötä. Mikäli haluat olla rakas, meidän on nähtävä ja juteltava. näin toivoo.mies
      Ikävä
      34
      683
    Aihe