Eikö Purralle mikään riitä?

Et sitten lukenut juttua, tai sitten et vaan ymmärtänyt koko juttua.

Aika säälittäväähän tuollainen haloottaminen, mutta niin kuin aina. Itsesi sinä teet noilla jutillasi hömelöksi ja naurettavaksi.

Erittäin hyvä kun Purralke maksetaan tuo 3000 e. Siitä kun vetot otetaan pois niin ei mahdottomia jää . Tuollainen 5000 voisi hyvinkin maksaa puolue maamme parhaimman puolueen puheenjohtajalle joka on parasta a ryhmää Suomen kansalle.

ÖÖööööömmmmmmm....,,,
"– Tapamme on ollut, että puolueen puheenjohtajan tehtävästä ei makseta palkkiota, jos puheenjohtaja on ministeri, ryhmän puheenjohtaja tai puhemiehistön jäsen."

Soini ei nostanut yhtä paljoa palkkaa, vaikka oli Purraa pätevämpi.

Purralle maksetaan, jotta on kuuliainen setämiesosastolle?

Aika huippua, demareiden fanikerho fanittaa persuja ja Riikkaa 365 päivää vuodessa, kiitos siitä.

Niin, ja jos Sanna Marinille maksettaisi puoluetuesta palkkaa, niin persutrollien älämölö olisi ihan järkyttävää.

Kumma, että noinkin tyhjäpää saa toimia persujohtajana. Kovaa palkkaakin (lue: veronmaksajien rahoja) pistää taskuihinsa. Hoitajat tekevät 100 kertaa hyödyllisempää työtä puolet pienemmällä palkalla. No, pesuissa kähmintä on hyve. Hoitajalla toisesta ihmisestä huolehtiminen.

Tässä ketjussa sitä onkin roimasti, nasivihaa, persuvihaa ja vihaa yleensäkin, jo versoaa tietämättömyydestä. Sitä tietämättömyyttä myös huutaa hoirikkö koko ketjun matkalla. Kuinka tyhmä antipersu oikein voikaan olla, ei ymmärrä lukemaansa, ei selitettynä ei yksinkertaistettuna, mutta vihaansa huutaa palstalla.

Loppujen lopuksi naurettavaahan tuollainen on, mutta tyo typeryyden määrä, se on uskomaton.

Rikas puolue persut on. Pitäisi ottaa puolutuet pois, persut ei tarvi.

Riikan puolustukseksi pitää sanoa, että hänelle riittää 3000€ siinä missä Soini edellytti itselleen pääministeritason palkkiota.

Tottahan toki persut on alusta lähtien ollut puolueeksi naamioitu uskonlahko ja pyramidihuijaus, jonka tarkoitus on turvata mukava elintaso johdolle ja kapealle joukolle muita syöttiläitä samalla kun rivipersut ja vaalikarja saavat velloa pahassa olossaan. Tuo paha olo kanavoituu sitten persujen kannatukseksi, vaikka puolue ei tarjoa ratkaisuksi muuta kuin kurjentaa jonkun muun oloja niin, että persukannattaja saattaisi kokea itsensä suhteellisen hyväosaiseksi. Ja kun tätäkään ei pystytä tai halutakaan toteuttaa, paha olo pysyy ja persujen kannatus. Eräänlainen poliittinen ikiliikkuja, siis

Miten meni komukoiden vaalit, vituttaa kuin pientä eläintä sanoi puheenjohtaja, opetusministeri Andersson, siinä opetuksen mallia koulumaailmaan.

Viherpunikkeja ymmärrettävästi ketuttaa ja vituttaa kommari Anderssonin sanoin: vituttaa kuin pientä eläintä. Lisäksi Marin, Andersson ja Ohisalo luikkivat kuin rotat pakoon ja jättivät rauniot jättimäisine velkoineen muiden kontolle.

Veronmaksajat maksaa purran palkan puoluetukena.

Purra eli 2004 -2016 sossun elättinä, joten nykyinen ahneus ei ole ihme.

En yhtään ihmettelisi, vaikka Purra veisi vielä Niikon kanssa leipäjonosta köyhien ruuat.

Älä vollota!

Päätin vielä kertoa empiristi Lapissa
tutkimuksia tekemässä, -jutun.

Väinä Kuivakkakumpu ja Terhi Puljander-Kymäräinen lähtivät Lappiin tutkimusmatkalle. Vastassa heitä odotti jo kärsimättömästi Aslakki Näsvänkijärvenahonnotko. Aslakkia jännitti josko nuo etelän varekset ehtivät tulla ennen kuin kaikki todistusaineistot ehtivät tuhoutua.
Mutta huh, helpotuksesta, nuo tyhmät tutkijat, jotka eivät oikiasthan mithän ymmärrä,
-Aslakki mietti, tulivat kuin tulivatkin 1.4. aamujunalla Rovaniemen karulle rautatieasemalle, eli juuri ajoissa toteamaan empiirisestikin todettavan kauhean tosiasian.

Aslakki oli jo pitkään uumoillut ja merkinnyt kalenteriinsa päiviä ja turistien määriä ja vakuuttunut, että empiiristen tutkimusten on vuorenvarmasti osoitettava hänen olevan oikeassa. ”No tulittahan te lopulta. Mie jo ajattelin, että eivät ne etelän varekset tänne kuitenkhan koskhan lennä muuten ko varastamhan meiltä kaikki mikä vain irtoaa.”
”Kättäpäivää nyt-päivää-päivää” -kättä paiskattiin ja etelän varekset tietenki Helsingissä totuthun taphan menivät sen jälkhen epäkohteliihasti käsiä pesemhän ja desinfioimhan. …No eipä sillä, -niimmieki tehin. Mistä nuista tietää mitä bakteerheja kantavat mukanhan tahalhan tänne Lapin puhthaille lumile,- Aslakki ajatteli.

”Sitte eiku asiihan” -Aslakki aloitti. Matkasta väsyneet vieraat tutkijat ehdottivat, että ensiksi mentäisiin syömään lounas jossakin hyvässä ravintolassa. Junamatka Rovaniemelle oli ollut pitkä ja nälkäkin oli alkanut jo kiristyttää mieliä ja vöitä. Sitä paitsi tuo Aslakki oli heti ensi tapaamisessa alkanut vaikuttaa epäkohteliaalta ja jotenkin oudolta. Vaikka empiirikoksi hänkin oli itsensä esitellyt. Oli sanonut esimerkiksi Kekkosen viisauksia ladellen: ”Niin on jos siltä näyttää.” Juristiperheessä kasvaneella Terhillä sydän oikein läikähti tuon kuullessaan. Ehkä tuo Aslakki ei niin sydämetön olekkaan vaan hänkin olisi kyvykäs näkemään tunteiden, vaikutelmien ja mielikuvien merkityksen tutkimusongelmia selvitettäessä ja päätöksiä ratkottaessa.

Terhi muisti elävästi hänen ja Ison Heikin välisen väittelyn. Heikki oli väittänyt ykskantaan, että kaikki päätökset tehdään tunteella. Sen verran Terhikin oli lakia lukenut, että näki tuossa ristiriidan laintulkinnalle asetettavan objektiviteettiperiaatteen noudattamisen ja laissa syyttäjälle ja tuomarille asetettavan näyttötaakan siirtämisen käytänteissä vastaajalle, välillä. Ristiriidan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin näkökulmista. Mutta hänkin naisena ymmärsi olla hiljaa, eikä maininnut asiasta. Olihan noissa tapauksissa aina kysymyksessä naisen oikeus miesten oikeudettomaa asemaa vastaan.

Olihan tuo nykykäytäntö kiistattomasti siis naisten etu. Hänen sydämessään läikähti jälleen ajatus ”oikeusvaltiosta”, jossa naiset päättävät naisen etua, miehiä vastaan koskevissa asioissa, jutuissa ja oikeustapauksissa. Hänen muistellessaan ex-miehensä saattamista oikeuteen, elatusmaksuja vuosiksi maksamaan ja kuvitteellisten syytteiden vuoksi vakilatuomioon. Hänen onnensa muodosti hänen huulilleen äänettömän onnen ja vahingonilon Pikku Myylle luonteenomaisen hymynkareen. Terhi vilkaisi äkkiä ympärilleen, ettei kukaan vain nähnyt, että hän hymyili itsekseen. Terhi oli lukenut viime viikon Helsingin Sanomista korkean tason naissyyttäjän kolumnin, jossa syyttäjä korosti rakkauden merkitystä syyttäjänä ja oikeudenkäynneissä. Iso Heikki oli kuulemma sen myös luettuaan kertonut, että jotenkin tuo oli kuulemma Ison Heikin mielestä tuntunut epätodelliselta, epätotuudelta, irvokkaalta ja Kafkamaiselta. Siis syyttäjän rakkaus? Ketä kohtaan? -ja miten asiat todellisessa käytännössä olivatkaan miesten kannalta. Iso Heikki oli kuulemma vaatinut ainakin säädettäväksi uusi laki, joka kieltäisi toimittajia sakntioiden uhalla ilkikurisesti ja vahingoniloisesti pilaamasta vaikkapa väärin tai ehkä oikeinkin tuomittujen koko elämää loppuelämäksi. Tuota eivät naispäätäjät olleet ottaneet kuuleviin korviinsa. Olihan ihanaa olla mielivallan päällä ja nähdä kuinka oikeusvaltio toimii ”totuutta, oikeutta ja kohtuutta” lukiessaan ja operoidessaan.

Terhin mieli alkoi harhailla opiskeluaikaisissa keskusteluissa. Hän muisti opettajan motivoineen oikeustieteen opiskelijoita esittelemällä Juristien palkkataulukoita ja tuloksista riippumatonta suurien ansiotulojen ”tuloloukkua”, jossa korkeita tuloja on vaikea päästä pakoon. Rahoja tulee teillä riittämään riippumatta siitä, voititteko vai hävisitte juttujanne ja asianajajina. Niin ja sitten opettaja oli kertonut lakimiesten korkeille yhteiskunnallisille paikoille hakeutumisen mahdollisuuksista. Erityisesti naisten, -Suomessa. Toinen opettajan motivointikeino oli kertoa kertomus kylästä, jossa oli ensin vain yksi juristi. Hän näki nälkää, sillä ihmiset eivät halunneet riidellä, vaan sopivat asiat keskenään ilman häntä. Mutta sitten tapahtui onnenpotku. Kylään muutti asumaan toinen juristi. Sen jälkeen kumpikin elivät herroiksi. Noin taloudellisessa.

Mutta palataan alkuperäiseen kertomukseen. -Kun suupielet oli pyyhitty ja päälle röyhtäilty kuuluvasti ja itämaiseen tapaan kohteliaasti, oli aika alkaa kuunnella Aslakin tieteellistä ongelmanasettelua keskittyneesti.

Aslakki kertoi ensin, kuinka Lapissa oli tänäkin vuonna satanut runsaasti uutta lunta. Ainakin metrin verran. Mutta sitten oli tapahtunut kummia. Hän katsahti kalenterimerkintöjään. Joo, se on selvästi ja kiistattomasti osoitettavissa, muuallakin kuin Kittilän Kiistalassa, että kun turistit alkoivat kronologisesti kalenterista nähden lisääntyä päivä päivältä sankemmiksi joukoiksi Lapin lumisille maisemille ns. hiihtämään ja ns. laskettelemaan, -kuten Aslakki oli nähnyt. Olivat lumihanget alkaneet mystisesti kadota. Se oli tilastollisesti todennettavissa maaliskuun alun ja huhtikuun lopun välisenä aikana. Aslakki näki tuon empiirisen kausaliteetin ja alkoi pohtia, mitä oikeastaan tapahtui.

Aslakki kysyi turkijavierailta: ”Onko teillä vielä Helsingin seudulla kunta? Kuin yhteen ääneen empiristitutkijat totisina, mutta hiukan hämillään sanoivat: ”Ei, ei ole.” ”Miksi sitä kysyt.”
Aslakki vastasi oitis. ”No niin tuossa näette, teillä on niin paljon siellä kaikenlaisia hiihtäjiä, että ne ovat kuluttaneet kaikki lumet jo pois.” ”Kuulin myös” Aslakki jatkoi. ”Kuulin, että suurin osa Suomen työttömistä asuu Uudella maalla. Onko se tosi?” Häveliään oloiset tutkijat olivat kuulleet saman uutisen. Hämmentävää oli ollut erityisesti se, että Työllisyys oli noussut samaan aikaan kun työttömyys oli kasanut. Kumpikin etelän vares raapi kuin sattuman oohjaamana päätään samaan aikaan. ”No niin mie arvasinki. Pärhet non niilläki palanu ko töitä ei vain löyvy. Ilman kuumenemisella sen vuoksi voi toki olla kausaalinen stokastinen yhteys lumen sulamiseen. Sanoihan jo edesmennyt filosofikin, että kaikki liittyy kaikkeen. No jatkethan, sanoi Aslakki…

Kyllä se niin täytyi olla, että, -tilastotieteilijä Aslakki käsitti, että tulevat kutalhet tänne Laphin meän lumia kuluttamhan tai varastamhan. Tietää sen nyt ko kymmenet, jopa sajat tuhannet tunkevat tänne joka vuosi tuohon aikhan hiihtämhän, ja ko vielä iltasin juovat ryönät ko sienet, aamulla tekevät pienemmät jos suuremmatkin tarphensa Lapin puhthashen luonthon ja kuluttavat hankia vielä enemmän. Kyllähän se lumi vähemmälläkin hiihtämisellä kulluu. -ajatteli Aslakki. Mutta oliko syynä hiihon aiheuttama kitka ja lumen kuumeneminen ja sen vuoksi lissääntyvä haihtuminen vai varastaminen. Olihan lumi toki harvinaista herkkua etelän lumesta köyhien ihmisten kokea ja varastaa. Tämän lisäksi Aslakki oli laskenut hiihtäjien ja laskettelijoiden hikoilun vaikutukset Lapin ilmaston lämpenemiseen juuri tuohon aikaan. Hänen ajatuksissaan myös iltaisin rumpukalvojakin kuumottavat kauhiat shamanistise rokkipauhut ja niiden aiheuttamat lämpövarähtelyt oli hänelläkin vielä selvittämättä tarkemmin.

Aslakki hätkähti ja keskeytti tutkimusongelmansa kuvauksen. No niinpä tietenki…-En tiiä miksi ne ylpiät etelän varekset, tutkijat,.. empiristit, keräsivät hiljakshen tavaransa, ja lähtivät kävelemhän juna-asemalle päin takasin, ku olisivat unohtanhet jotaki sinne. Mie jäin oottamhan Pohjanhovhin, että tulevat takasin. -Eivät tulhet. Kyllähän mie arvasin, ettei niihinkhän etelän ihmishin voinu luottaa, Aslak mielessään todisti.

Mutta tutkijat olivat jo pian Kurtakon bussiterminaalin kahviossa kahvilla Yllästunturille laskettelemaan menomatkalla. He ottivat kupin kuumaa, muhkean kotileivotun rusinapullan ja kampanisunkin ja pienen kahden desilitran mehupurkin mieheen ja naiseen ja istahtivat pöytään nautiskellakseen lomamatkatunnelmasta keväisen kirkkauden tunkiessa pienistä kahvilan ikkunoista pöytiin saakka. Keväthankien hohde ja kidetimanttien kimallus oli nostanut kulkijoiden mielialat korkealle Lapin lumojen ihanille mietteille ja tasoille.

Sitten he lukivat kahvistelupöydällä olevasta valokuvakehyksiin asetetusta A5 ilmoituksesta asiakkaille. ”Kun olet syönyt, poistu välittömästi, jotta seuraava asiakas saa paikan.”

Tuon lapun minäkin näin Kurtakon linja-autoaseman kahvilassa noin 20 vuotta sitten. Ehkä Lapissa kaikki eivät olekaan niin kohteliaita, -ajattelin. Ja kiirehdin jatkamaan matkaa. -Ehkä en palaa tähän baariin. Ehkä kahvibaareja löytyy muualtakin, pohdin puoliääneen.

Purralla on Kirkkonummella puolen millin velkainen lukaali ja ukolla vaatimaton palkka. Tuollaisia lainoja pikkuliksoilla maksella.

Purran ahneus on kuvottavaa.

Purra vastustaa vain duunareiden palkankorotuksia!
Purran ideologiaan kuuluu, että työntekijän kuuluu maksaa työnantajalle aikaisemmin kuuluneet sosiaaliturvamaksut, kun eihän ne ole kuin 3000 euron kuukausipalkasta kuin 750 euroa vuodessa. Pikkurahoja!

Kiitos, Riikka loistavasta työstä, nyt on muutoksen aika, sillä olemme eläneet hallintohimmeli aikaa liian kauan.