No tämä tyttömenninkäinen

Aurinko kun päätti retken,
Siskoistaan jäi jälkeen hetken
Päivänsäde viimeinen.
Hämärä jo maille hiipi.
Päivänsäde kultasiipi
Juuri aikoi lentää eestä sen,
Kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan,
Se juuri oli noussut luolastaan.
Kas, menninkäinen ennen päivänlaskua ei voi
Milloinkaan elää päällä maan.
Katselivat toisiansa
Menninkäinen rinnassansa
Tunsi kummaa leiskuntaa.
Sanoi:"Poltat silmiäni,
Mut en ole eläissäni
Nähnyt mitään yhtä ihanaa!
Ei haittaa vaikka loisteesi mun sokeaksi saa
On pimeässä helppo taivaltaa.
Jää luokseni, niin kotiluolaan
Näytän sulle tien
Ja sinut armaakseni vien!"
Säde vastas:"Peikko kulta,
Pimeys vie hengen multa,
Enkä toivo kuolemaa.
Pois mun täytyy heti mennä,
Ellen kohta valoon lennä,
Niin en hetkeäkään elää saa."
Niin lähti komea päivänsäde,
Mutta vieläkin,
Kun menninkäinen yksin tallustaa,
Hän miettii, miksi toinen täällä valon lapsi on,
Ja toinen yötä rakastaa


😢

Sellaista se elämä joskus on. Niin on tapahtunut varmasti aika monelle. Eikun eteenpäin vain ja uusia seikkailuja kohti.

Asiat eivät ole niin yksiselitteisiä. Tuntuu välillä, että tämä on täyttä helvettiä .

Ei kannata jäädä luolaan yksin.

Olen tämän näköinen täällä luolassani 🧟‍♀️

Päivänsäde mies on tämännäköinen 🧝‍♂️

Antti pelastaa kaikki toiset naiset.

Keijo keiju tulee ja pelastaa

Pyh. Älä valita ja hae huomiota. Olet sairas.

Kaikkeen löytyy ratkaisut.
Voi rakentaa vaikka viinikellarin, niin voi asua sitten siellä päivisin.
Kunnon verhot ja sälekaihtimetkin pimentää hyvin.
Valoihin jotain maalia pintaan tai pois päältä.

Tytöltä ihan vaikutatkin.