Onko ketään muita, jotka eivät ole hankkineet ajokorttia heti 18-vuotiaana,vaan vasta useamman vuoden päästä ja miten teillä sujui autokoulu? Mä en todellakaan aiemmin saanut aikaiseksi mentyä autokouluun, kuin vasta 25-vuotiaana. Ajokortille ei siis ollut aiemmin tarvetta. Ajamaan opettelu oli mielestäni todella hauskaa ja mielenkiintoista, eikä tuottanut suurempia vaikeuksia. En ollut ennen autokoulua ajanut yhtään millään moottorilla varustetulla kulkuneuvolla. Tosin teoriatunneilla oli hassua istua lukiolaispoikien kanssa, jotka uskoivat osaavansa ajaa autolla ilman sen kummempia opetteluja. Auto oli pakko saada heti kortin saatuani, ja onkin ollut tosi tarpeellinen töiden vuoksi.
Ajokortti "vanhana"
seikkailija
103999
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Menin autokouluun 20 vuotiaana ja kortti on ollut nyt vajaan viikon:) Minullakaan ei ollut tarvetta mennä aiemmin autokouluun, kun se "kuski" oli aina siinä vierellä. En kokenut edes olevani valmis auton rattiin 18-vuotiaana, pidänhän itseäni vieläkin ihan kersana.
Minun onnekseni autokoulussa oli samaan aikaan oman ikäisiä tyyppejä ja jopa 10 vuotta vanhempia. Opetus ja oppiminen oli siis kaikin puolin rentoa ja koenkin nyt, että tuo oli paras aika mennä autokouluun minun kohdallani:) Tsemppiä kaikille liikenteeseen!
Nyt välivaiheessa, kakkosen suoritan tänä kesänä. Kirjalliset läpi ekalla, samoin inssi. Ajelen ihan ilokseni asioillani itse, ei tarvitse aina pyytää miestä kuskiksi. Pitkillä matkoilla minä olen yleensä kuskina ihan harjoituksen vuoksi, mutta onhan hyvä, että molemmilla se kortti on.
Edellispäivänä sain kortin RANKAN yrittämisen jälkeen.Eli helppoa se EI ollut missään tapauksessa,ja nyt itsenäisenä kuskina liikenteessä vielä vähemmän.Enää ei ole kukaan vieressä painamassa jarrua ja eilen meinasi tulla kuuma,kun liikenneympyrässä lähes posautin pakettiauton kylkeen...Harjoitusta,harjoitusta ja vielä enemmän harjoitusta tuo vaatii ja ajamaan ei opi muutakuin ajamalla.
Autokouluun meneminen näin "vanhana" oli vaikeaa ja monta kertaa peräännyin.Lopulta sain itseäni niskasta kiinni ja menin sinne 15 teinin joukkoon.Jotain kertonee se,että kukaan muu ei ollut vielä täyttänyt kahdeksaatoista...
Enpä ollut minäkään istunut minkään moottorikäyttöisen vempaimen ohjaksien takana ennen autokoulua.Varmasti oppiminen on helpompaa sellaisille,jotka esim.mopokortin hankinnsaa opettelevat jo liikennesääntöjä ja siitä kevarin kautta on helppo siirtyä auton rattiin.Opettaja sanoikin,että nykyään kortti hankitaan lähes poikkeuksetta 18-vuotiaana.Pappa betalar..toista se on kun itse joutuu säästämään monta vuotta ennen kuin voi ilmoittautua kurssille...NYYH!Nooh,en ole marttyyri.Nyt olen onnesta soikeana kortin haltija ja otan ensiaskeliani autoilijana.Onnea kaikille kanssasisarille ja veljille...
mennä noin vanhana autokouluun?!
Itse olen kyllästynyt lippalakkijunioreihin. Kammottaviin tilanteisiin olen joutunut liikenteessä juuri näiden teinien vuoksi. Arviointi muusta liikenteestä täysin hakusessa, ei tietenkään koske kaikkia mutta valitettavan useita.
Minä olen nyt nelikymppisenä autokoulussa. Aikaisemmin ei ollut korttiin tarvetta, nyt asuinpaikka on sellainen, että ilman ajokorttia ja autoa liikkuminen on vaikeaa.
Koulunkäynti ei ole minun tapauksessani sujunut mitenkään onnistuneesti. Alussa pelkkä oppikirja oli täysi järkytys, koulukirjamainen opus täynnä ulkoa opeteltavaa nippelitietoa. Normaali oppikirja on minusta yliopiston tenttikirja satoine sivuineen vaatien kokonaisuuksien hallintaa, ei yksityiskohtien. Opinkin asiat lukemalla tieliikennelakia. Kirjalliset menivät läpi ensimmäisellä kerralla.
Ajoharjoittelu on minusta taas lähinnä vain stressaavaa, oppiminen ei ole ollut helppoa ja lisätunteja joudun ottamaan rutkasti. Ja tästä on ollut seurauksena suuresta rahanmenosta vihainen puoliso.
Minä sain ajokortin 6kk sitten, 38- vuotiaana. Rahallisesti ei ole ollut aiemmin mahdollisuutta ajaa korttia.
Sekä kirjalliset että inssi läpi ekalla yrityksellä. Kyselyistäni huolimatta en lisätunteja ajanut, ajo-opettaja oli sitä mieltä etten niitä tarvitse... :-)
Ensin olin sitä mieltä etten autoa itselleni hommaa. Mutta kuinkas kävikään. Kuukausi inssin jälkeen, minulla oli jo oma kulkuri, vanha ja vähän raihnainenkin, mutta OMA! Ja olen erittäin tyytyväinen että sen hankin. Nyt olen siis sillä ajellut ja jokaisella kerralla nautin ajamisesta entistä enemmän. Sellaista paikkaa tai kellonaikaa ei vielä ole vastaan tullut,etten olisi uskaltanut ajaa. Jos ei tuota parkkeeraamista lasketa.... siinä tunnen itseni vielä epävarmaksi, mutta sitäkin harjoittelen. Olen siis päättänyt tulla hyväksi kuskiksi, kaikinpuolin. Tsemppiä sinulle autoiluun!
Heips, mä ajoin kortin 32-vuotiaana ja ilman mitään ongelmia. Inssi ja kirjalliset ekalla läpi. Ajokortille ei ennen ollut tarvetta ja oikeesti ei vieläkään mitään tarvetta. Auton kyllä ostin heti kortin saannin jälkeen ja kakkosvaiheen suoritin nyt keväällä. Ajaminen on ihan hauska harrastus. Jotain jännitystä elämään.
Mä ajoin kortin 30-vuotiaana. Kortti ollu nyt pari vuotta, ja en mitenkään paljon oo ajanu. Kiva kummiskin, et löytyy kortti, ja ajaminenkin on ihan mukavaa, joskin aina pikkasen jännittää aluksi. Teoria ja inssi kerralla läpi!
Opetin avopuolisoni ajamaan ajo-opetuksen kautta ja kortti saatiin kuukausi sitten. Hän on 27 vuotias ja kortin hankkiminen jäi opiskeluiden ja töiden takia hieman myöhäisemmäksi. Oli ilo opettaa ajamaan henkiköä jolla on hieman kypsempi asenne autoiluun ja elämään kuin useilla 18- vuotialla. (Eihän ikä tosin kypsyyttä takaa!! ) Eikä me saatu edes varoitteluista huolimatta kunnon riitaa aikaiseksi opetuksen aikana. Halvemmaksikin tuli kuin autokoulu joten ei muuta kuin parisuhde testiin ja opettamaan omaa puolisoa!!