Tiedän että tämä ei ole oikea paikka purkaa tuntojaan mutta annan tulla kuitenkin ja haluan asiasta keskustelua.
Onko todellakin niin, että isovanhemmat ovat hoitovastuussa lastensa lapsista? Miten voi olla, että mummut ja papat joutuu hakemaan lapset päiväjoidosta ja odottelemaan kotiin eskarista. Syöttämään ja huolehtimaan. Järjestämään omat menonsa lastenlasten hoidon mukaan.
Ja miten nämä nykyajan äifit ovat niin huonoa tekoa, että tarvitsevat "omaa aikaa" ja " lapsivaoaata" vaikka makaavat päivät pitkät toimettomana kotona
Olen pian 70 v. Juuri työelämästä pois jäänyt eikä itselläni ole koskaan ollut aikaa lähteä hotelliin juhlistamaan jonkun kissanristiäisen vuosipäivää tai uittamaan puotaan kylpylään saati aikaa risteilyille. Nyt kun siihen olisi aikaa tungetaan kälkikasvu kysymättä hoitoon. Nakellaan niskojaan jos on lääkärissä tai muu välttämätön käynti. Eikä ymmärretä jos kieltäytyy hoitovastuusta, jos ei jaksaisi. Ja miksikö teen ja otan lapset? Sitä ihmettelen itsekin, miksi minulta ei edes kysytä, olen itsestään selvyys ja joka päivä tuntuu vain, että hyväksikäytetään herkkää luonnettani.
Eikö näistä asioista nykyään jutella neuvolassa ja kiinnitetä huomiota esim. äidin kykyyn olla vanhempi. Minusta ihmisen joka hankkii lapsia pitää olla kypsä vanhemmaksi. ajatella lapsen hyvinvointia eikä kynsilakan väriä, pystyä hoitamaan talous, raha-asiat srkä ruoka muillekin perheenjäsenille kuin itselleen.
Mistä näitä itsekkäitä prinsessoja sikiää?
Mitä ajatuksia?
Onko todellakin niin, että isovanhemmat ovat hoitovastuussa lastensa lapsista? Miten voi olla, että mummut ja papat joutuu hakemaan lapset päiväjoidosta ja odottelemaan kotiin eskarista. Syöttämään ja huolehtimaan. Järjestämään omat menonsa lastenlasten hoidon mukaan.
Ja miten nämä nykyajan äifit ovat niin huonoa tekoa, että tarvitsevat "omaa aikaa" ja " lapsivaoaata" vaikka makaavat päivät pitkät toimettomana kotona
Olen pian 70 v. Juuri työelämästä pois jäänyt eikä itselläni ole koskaan ollut aikaa lähteä hotelliin juhlistamaan jonkun kissanristiäisen vuosipäivää tai uittamaan puotaan kylpylään saati aikaa risteilyille. Nyt kun siihen olisi aikaa tungetaan kälkikasvu kysymättä hoitoon. Nakellaan niskojaan jos on lääkärissä tai muu välttämätön käynti. Eikä ymmärretä jos kieltäytyy hoitovastuusta, jos ei jaksaisi. Ja miksikö teen ja otan lapset? Sitä ihmettelen itsekin, miksi minulta ei edes kysytä, olen itsestään selvyys ja joka päivä tuntuu vain, että hyväksikäytetään herkkää luonnettani.
Eikö näistä asioista nykyään jutella neuvolassa ja kiinnitetä huomiota esim. äidin kykyyn olla vanhempi. Minusta ihmisen joka hankkii lapsia pitää olla kypsä vanhemmaksi. ajatella lapsen hyvinvointia eikä kynsilakan väriä, pystyä hoitamaan talous, raha-asiat srkä ruoka muillekin perheenjäsenille kuin itselleen.
Mistä näitä itsekkäitä prinsessoja sikiää?
Mitä ajatuksia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
On ihmeellistä, jos melkein 70-vuotias ei uskalla sanoa suoraan mielipiteitään asianomaisille. Kärsi sitten, äläkä valita. Terveisin 65-vuotias ukki.