Oikeiston mielestä turvallisuuspoliittinen neuvonantaja on turha menoerä?

Sanna Marin on perustamassa Valtioneuvoston kansliaan turvallisuuspoliittisen neuvonantajan instituutiota. Mitä mieltä tästä on oikeisto?

Katsotaanpa, mitä julkioikeistolaiset siitä kirjoittavat, oikeistolaisten julkisella itsensäilmaisun saitilla:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/olli-pekkasalminen/pmn-erikoisyksikko-ylimitoitettu-operaatio-loytyyko-poliittista-tilausta-ministry-of-securitylle/

"Sen sijaan perustellumpaa Natoon liittymisen johdosta voisi olla pohtia Ulkoministeriön ja Puolustusministeriön ”osin päällekkäisten” tehtävien yhdistämistä saman ”sateenvarjon” alle.

Puolustusministeriö: kansainvälinen puolustusyhteistyö, kansainvälinen harjoitusyhteistyö, puolustusmateriaali- ja puolustusteollisuus, sotilaallinen kriisinhallinta, tutkimus, turvallisuus, aluevalvonta, asevalvonta.

Ulkoministeriö: ulko- ja turvallisuuspolitiikka, kriisinhallinta, kyber, suunnittelu ja tutkimus"

Kuten Sanna Marin on itse sitä sanonut todella useaan kertaan, ja me kaikki tiedämme se olevan juuri niin, niin turvallisuuspolitiikka on paljon, paljon laajempi asia kuin ulkopolitiikka ja sotilasasiat. Taloutemme rakenne esimerkiksi on aivan ratkaiseva osa turvallisuuttamme, samoin pidemmällä tähtäimellä myös koulutus, tiestö, asujaimisto, energiapolitiikka... siitä kaikesta olemme juuri saaneet oppitunnin.

En tiedä, missä määrin Puolustusvoimien ja Ulkoministeriön virkamiesten toimet ovat toiistensa kanssa päällekkäisiä, kuten tuo oikeistokirjoittaja väittää (epäilen, että ovat sitä ollenkaan), mutta kumpikaan niistä ei käsittele valtavaa osaa sellaisia asioita, jotka ovat yhtään pidemmän pidemmällä tähtäimellä äärimmäisen tärkeitä meidän turvallisuudellemme. Jonkun olisi syytä tehdä se, ennen kuin tulemme kärsimään siitä, että kukaan ei ole tehnyt sitä.

On ehkä syynsä sille, miksi esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentillä on oma turvallisuuspoliittinen neuvonantajansa. Venäjän presidentillä ei kai muita neuvonantajia olekaan kuin turvallisuuspoliittisia. Suomi-laivan sen sijaan pitäisi oikeiston mielestä jatkossakin seilata yhä sumuisemmaksi käyvässä kansainvälisessä tilanteessa, kaikkien turvallisuuspoliittisten karikkojen keskellä, ilman luotsia, kenties vain oikeistolaisten nettikirjoittajien milloin mihinkin yksittäiseen asiaan sokeasti keskittyvien mouhotusten ohjaamina?

Otetaan nyt esimerkki: vuosikausia on huudettu taloudellisen kannattavuuden olevan maailman tärkein asia. Se seurauksen käyttökelpoisille hiilivoimaloille ei löytynyt ylläpitjää reservissä, joten niistä ei mnuutamien virkamiesten toiveesta huolimatta perustettu reserviä, vaan ne purettiin pois. Nyt oikeisto syyttää siitä nykyistä "viherpuna"-hallitusta, jolla ei ole eikä voi olla mitään tekemistä ennen sen valtaantuloa tapahtuneisiin asioihin.

Mikä oikeistoa ajaa politiikassa, pelkkä oman henkilökohtaisen edun tavoittelu ja loputon pelko siitä, että yhteisten asioiden hoitamisesta voi joutua maksamaan oman osuutensa?

Jälleen kerran Sanna Marin on siis tekemäss