Miten te tänään Rauhanyhdistyksessä olevat koette 1970- luvun hoitokokoukset? Voisiko joku ihan rehellisin sydämin kertoa?
Varmaan moni varsinkin Oulun seudulta oleva tietää minut ja perheeni,lasten kummejakin ollaan puolin jos toisin.
Oletteko sitä mieltä, että hoitokokoukset olivat oikeita vaiko vääriä ja millä perusteella?
Saa toisetkin asiasta kiinnostuneet vastata!
Varmaan moni varsinkin Oulun seudulta oleva tietää minut ja perheeni,lasten kummejakin ollaan puolin jos toisin.
Oletteko sitä mieltä, että hoitokokoukset olivat oikeita vaiko vääriä ja millä perusteella?
Saa toisetkin asiasta kiinnostuneet vastata!
Vastaukset 28
Vanhimmat
Sinut kutsutaan vielä takaisin.
Pyytäisin teitä, jotka olitte vielä 1970- luvulla lapsia tai nuoria tai teitä, jotka olette tämän ajan jälkeen syntyneet: kyselkää vanhemmilta aloituksessani mainitusta asiasta!
Olkaa tarvittaessa kirjureina heidän puolestaan, koska tunnette hyvin nykytekniikan "salat".
Voisitteko myös muistella omia kokemuksia lapsen silmin nähtyinä, korvin kuultuina, kuuluttepa nykyään Rauhanyhdistykseen tai ette ?
Omassakin suvussa on runsaasti tuon ajan lapsia "Helsinkiä myön". Eräälle heistä olen ensimmäisestä viestistäni (maaliskuussa)kirjoittanutkin tekstiviestin!
Hoitokokousten aikaan ystävä petti ystävänsä, ei uskaltanut puhua, eihän tiennyt, kuka heistä oli vakooja yms. Kauheaa aikaa!
Voi olla, että halukkuutta muisteluihin ei ole. Tuon ajan tapahtumat ovat kuitenkin monille tpdella kipeää historiaa, josta ei saisi vaieta!
Sydämellinen kiitos vastauksista ja vaivannäöstä!
Taivaallinen vanhin puhdisti silloin puimatannertaan oman tahtonsa ja aikataulunsa mukaan.
Hedelmänä ajattelen sitä ihmeellisen rakkauden ja rauhan ilmapiiriä, joka nyt uskovaisia hellii.
- Tulkaa kaikki kotiin tulkaa -!
Olen miltei syntyperäinen Ry:läinen. Muistan lapsuusajan lämpimät seurat kotipaikkakuntani Ry:llä petromax- lampun valossa 1960- luvulla.
Isot seurat omalla sekä lähipaikkakunnilla, myöhemmin vappu- ja syysseurat Oulussa, suviseuroista ja maakunnallisista seuroista puhumattakaan. Ne ovat olleet erittäin lämmintä rauhan ja rakkauden aikaa kunnes...
Tuli pimeät vuodet ja Rauhanyhdistyksessä alettiin puhumaan vääristä hengistä. Silloin alkoi toisten kyttääminen jne...
Eikö tämä todellakaan tunnu teistä miltään, eikö tämä "musta aukko" pitäisi jo selvittää muuten kuin kehottamalla meitä erotettuja "tulemaan takaisin". Siis mihin, hyväksymäänkö tapahtuneet vääryydet oikeiksi?
Tuo kotipaikkakuntani Ry:lle ("maallista")valoa antava lamppu taisi olla käytössä ennen 60-lukua.
Näilläkään "puhdistuksilla" ei ole mitään tekemistä taivaallisen vanhimman kanssa.
-------------------------------------------
Jaak. 3:15-4:1 Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta.
Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.
Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin
- puhdas,
- sitten rauhaisa,
- lempeä,
- taipuisa,
- täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä,..
...se ei...
- epäile,
- ei teeskentele.
Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.
Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne?
Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
"On ilma lämmin ihana Karitsan kasvoin paisteessa...."
Selvyyden vuoksi, tarkoitin mustalla aukolla sitä henkikokousmyllerrystä, mikä tapahtui.
"Ei siellä enää muisteta, ett´ ompi oltu sodassa. Ei turmeluskaan ahdista, vaan kaikk´ on tyyntä, suloista."
Minulla on Jumalan rauha rinnassa!
siltä, että sulla olis kaikki tyyntä ja suloista.
Jumala kutsuu sinua, siksi sun pitää menneitä vatvoa.
Tule!
kutsumasta Sinua.
Muistan jotain hoitokokousten viimeisiltä ajoilta. Katselin, kun sedät ja tädit kävivät seurakunnan edessä kuka minkäkin nimisen asian vuoksi. Yhden ainoan tapauksen muistan niin tarkkaan, että voin kertoa, mistä tämä mies halusi tehdä parannusta. Mies kertoa joutuneensa matkalla juoppouden syntiin ja se painoi hänen mieltään. Tämäkin syntisraukka sai kuitenkin uskoa lankeemuksensa anteeksi ja unohtaa sen iäksi. Eikä mennyt monta vuotta, kun hän sai jättää ajan vaivat eikä enää vihollinen päässyt pulloineen kiusaamaan.
Olin todellakin pieni poika vielä silloin, kun hoitokokoukset loppuivat, eikä minulla ole niistä edellä kerrotun lisäksi muuta muistikuvaa. Tätä palstaa lukiessani on mieleeni kuitenkin usein noussut kysymys, miksi jotkut muistelevat tuota aikaa niin suurella katkeruudella.
Muistakaamme raamatun kertomus opetuslapsista myrskyssä. Vene heilui rajusti ja miehet luulivat jo hukkuvansa. He huusivat: "Herra auta, me hukumme!" Jeesus tyynnytti myrskyn sanallaan ja pursi pääsi jälleen tyveneen. Opetuslapset olisivat todennäköisesti hukkuneet, ellei Jeesus olisi tullut heidän keskelleen. Miksi otin tämän esimerkin? Siksi, että Jumalan valtakuntaa koettelevissa myrskyissä pääsee tyveneen, jos on oikealta paikalta uskomassa. Myrskyjä on kyllä, koska Jumala sallii niiden tulla koetellakseen lastensa uskoa.
Olen kiittänyt Jumalaa siitä, että minulla oli uskovainen koti, jossa rakkaat vanhempani hoitivat lapsia ajallisten asioiden lisäksi evankeliumilla. Oikeastaan järjestys oli toisin päin, sillä ajallista tavaraa siellä oli varsin vähän. Mutta voi kuinka onkaan kallisarvoista, että vanhemmat pitävät huolen lasten kuolemattomasta sielusta! Ei mikään ajallinen rikkaus voi korvata tuota määrätöntä Jumalan rakkautta, jota hän voi osoittaa köyhässäkin uskovaisessa kodissa. Tähän väliin totean, ettei jokaisella tarvitse olla kaltaistani menneisyyttä, sillä uskoahan saa jokainen.
No niin, olen tässä kehuskellut kodillani, mutta se ei ole päätarkoitukseni. Miksi vanhempiani ei "heitetty" ulos Rauhanyhdistyksestä tai edes riepotettu mikrofonin eteen luettelemaan syntejään noina paljon parjattuina hoitokokousten aikoina? Heissäkinhän oli vaikka minkälaisia vikoja, isässä erityisesti, jos muita oli uskominen. Ei tullut syytteitä myöskään väärästä hengestä. Kylläpä taisivat sittenkin vanhempani olla oikeita malliuskovaisia, vai olivatko? Olivathan he siinä mielessä, että halusivat panna syntiä pois, kun sitä tarttui ja opettivat meitä lapsiakin pitämään hyvää omaatuntoa sekä hoitamaan sitä. Isä ja äiti eivät pohtineet, onko joku asia niin turvallinen, että uskovainen voi harrastaa sitä, vaan he neuvoivat karttamaan kaikkea pahennusta ja pysymään kuuliaisena Jumalan sanan neuvoille.
Eivätpä lyöneet hoitokokousten myrskyn laineet sen purren reunojen ylitse, jossa lapsena matkustin vanhempieni kanssa. Mutta kuten myrskyissä aina, silloinkin monet purret upposivat ja niissä hukkaan joutuneiden viimeinen muistikuva on kaikkialta lyövät laineet eikä Jeesusta missään. Oli nukuttu, kun myrsky oli nousemassa ja herätty vasta sen raivotessa täysillä. Vuosikymmenetkään eivät ole parantaneet silloin syntyneitä haavoja, jotka ovat vain pahentuneet maailman meressä ajelehtiessa. Siellä ne eivät koskaan paranekaan, vaan vasta sitten, kun Jeesus saa tyynnyttää myrskyn.
Sellainen oli se myrsky, mutta suurempia on luullakseni tulossa. Ei ole varaa nukkua veneessä.
Kiitos aidon oloisesta kirjoituksestasi! Lienet sinä vanhempiesi kanssa "hoitokokousmyönteisiä"?
Varmaan on aihettakin ihmetellä, miksi näitä asioita kohta kolmenkymmenen vuoden päästä yhä vain jauhan.
Kuten olen kirjoittanutkin, en ole liittynyt mihinkään uuteen. Pienenpienen "seurakunnan" kanssa olemme kokoontuneet muutamien vuosien aikana seurojen merkeissä.
Tämä palsta tuli tietooni vasta talvella. Se ilahdutti kovasti ja toi uutta toivoa, josko jostakin löytyisi samalla tavalla uskovia. Siis siten kuin uskottiin ennen hoitokokouksia.
Aika toivottamalta näyttää!
Suomen Uutiset niminen lehti riitti että lensi
ulos! Se oli "vääräopillinen".
Käsi sydämelle, sinä uskonystävä veli ja sisar. Olen itse elänyt nuo ahdistuksen ajat ja pidän, niin vl kuin olenkin, niitä tekoja SRK:n silloisten vastuullisten puolelta syntinä. Uskovaiset ajettiin silloin kuin karjalauma väärille teille ja toinen toistaan vastaan. Mentiin kohtuuttomuuksiin painostamisessa. Minusta tämä asia pitäisi selvittää.
Itselläni ei ole rohkeutta ehdottaa omassa kotisiionissa että asiassa tehtäisiin aloite.
Tämä kirjoitus tekee todella onnelliseksi, vielä siis on toivoa palaajista!
Kuvitelkaa itsenne siihen tilanteeseen, jossa itse olen ollut jo miltei puolet elämästäni.
Kaikki on kuitenkin Jumalan sallimaa. Hän on luvannut viedä omansa perille saakka.
Ei usko ole muuttunut, ei ainakaan niinä 40 vuotena, jotka olen saanut kristillisyydessämme vaeltaa. Eikä ole ristiriitaa Raanmatun kanssa.
Tule pois palelemasta. Taivaallinen vanhin on herättänyt Sinut, Sinua kutsutaan.
Taistelujen vuosikymmenet olivat Jumalan sallimia.
Ihmisinä me toimimme taitamattomasti, mutta taitamattomuutta ei voi panna uskon syyksi. Uskon kulta on puhdasta, meidän inhimillinen heikkoutemme himmentää sen loisteen.
"ajettiin väärille teille", niin kuitenkin oikeaan osuimme ja rauha palasi Siioniin.
Selityksesi ei ole oikea, mutta sehän on oma mielipiteesi.
Voisitko kertoa, mikä tai mitkä asiat ovat (olleet?) mielestäsi "taitamattomasti hoidettuja?
Uskon, että sinä ihan vilpittömästi uskot opin oikeellisuuteen. Valitettavasti minä en voi!
Ei saakaan olla ristiriitaa Raamatun kanssa! Noina jo moneen kertaankin mainittuina vuosina Ry:n usko poikkesi Raamatusta siinä, että parannusta tehtiin vääristä hengistä, mikä EI OLE Raamatun mukaista. Uskottiin enemmän päämiehiä kuin Raamattua.
Jos tuon ajan opetus olisi ollut Raamatun mukaista, miksi se opetus rajoittui vain noihin vuosiin? Tuo aika ei mielestäni ollut mitenkään poikkeava, kunnes tämä maailmanlaajuinen mylläkkä käynnistyi.
Raamattuun ei saa mitään lisätä ei myöskään vähentää.
Palstalla oli ainakin viime syksynä kirjoittelua hoitokokouksista; kannattaa lukea. Mielestäni hoitokokouksista pitäisi tehdä puolueeton historiallinen selvitys. Tekniikkana voisi olla arkistotutkimus, haastattelut ja muistelmat.
(Muistelmien käytöstä hyvänä esimerkkinä on SRK:n kirja "Tässä auttoi Herra", jossa sodan sukupolvi muistelee sota-ajan tapahtumia. Samanlaisella periaatteella voitaisiin toimittaa kirja, jossa muisteltaisiin hoitokokousajan tapahtumia. Kirjaan pitäisi sisällyttää kaikkien osapuolien näkökulmat, vaikka ne varmasti olisivatkin keskenään ristiriitaisia. Olisi hienoa, jos SRK voisi kustantaa tällaisen kirjan, mutta luultavasti toimittajaksi pitäisi uskottavuussyistä valita joku ulkopuolinen. Jotta ihmiset saataisiin aktivoiduiksi mukaan, olisi tärkeää, ettei tarvitsisi pelätä sensuuria.)
Historian selvittämisen tarkoituksena on saada hengellisille keskusteluille yhteinen asiapohja. Tarkoituksena on myös välttää itsepetos, johon kaikilla osapuolilla on periaatteessa vaara langeta.
Olin 70-luvun lopulla vähän yli 10-vuotias. Uskoin silloin, että hoitokokousmeininki oli oikein. Meni 20 vuotta, ennen kuin uskalsin ajatella asiaa omantunnon valossa. Nykyään suhtaudun tuohon aikaan erittäin kielteisesti tai epäluuloisesti. En voisi hyvällä omallatunnolla olla mukana, jos vl:ssä alettaisiin uudelleen toimia samaan malliin. Olen myös pahoillani siitä, että vl:n virallinen käsitys tuon ajan tapahtumista on se mikä on: 'Ylilyöntejä' myönnetään tapahtuneen, mutta niitä ei ole tarkemmin määritelty eikä ylilyöntien hengellisistä seurauksista ole puhuttu mitään.
"En voisi hyvällä omallatunnolla olla mukana, jos vl:ssä alettaisiin uudelleen toimia samaan malliin."
Niin, minä kysyisin sinulta miten oppi on muuttunut rauhanyhdistyksen sisällä näiden tapahtumien jälkeen?
Itse omilta vanhemmiltani ja muilta ihmisiltä kuultuna, sekä lukeneena en voisi millään ajatella meneväni rauhanyhdistykseen.
Kuuntelimme vaimon kanssa tuossa äsken edesmenneen saarnamiehen saarnan nauhalta. Tämä saarnamies oli jo aika iäkäs. Hän ei aikoinaan hyväksynyt srk:n henkioppeja, eli oli tietysti rauhanyhdistyksen puolelta "eriseuralainen". Puhui juuri saarnassaan myös rauhanyhdistyksen uudesta opista.
Saarna oli nauhoitettu seuroissa, joita pitivät pienellä "erotettejen" porukalla Joensuussa. Saarnan jälkeen toinen mies kertoi nauhalla omin silmi nähtynä, mitä silloin tapahtui hänen kotipaikkakuntansa ry:ssä.
Hirveää kuunneltavaa. Vaikka on koko lapsuuden kuullut näistä jutuista varsinkin vanhemmiltani. Silti se on aina jotenkin käsittämätöntä, kun näistä kuulee uudestaan joltain uudelta henkilöltä.
ON SE OLLUT HIRVEÄÄ. KUKA VOI NOIDEN JOUKOSSA SEISTA TÄNÄPÄIVÄNÄKÄÄN???
Kyllä tekee pahaa lukea viestejä, joissa nykyiset vl:t kiistelevät tapahtuneita tai olevat lopulta samaa mieltä kuin ne "rakkauden hoitajat" aikoinaan.
Jos ihmistä kiinnostaa oma sieluntila, niin minusta kyllä kannattaisi tutkia minkalaisesta opista on kyse. Ihmetyttää kun moni on sitä mieltä että vastuussa olevien pitäisi korjata virheet.
Varsinkin nuoremmille;
Kenen kautta te olette tehneet parannuksen? Ettäkös te ole kaikki samassa hengessä rauhanyhdistyksessä?
Te jotka kuulutte rauhanyhdistykseen, mutta että tunne itseänne tapahtumiin osallisiksi:
Minä en ymmärrä, miten voitte olla niiden joukossa, jotka nämä julmuudet tekivät ja itsensä Jumalan sanan yläpuolelle asettivat.
Nykyajan vanhoillislestadiolaisuus = sekaoppi.
Olen tämän jo aikaisemmin todennut. Osa porukasta hyväksyy nykyisen henkiopin kokonaisena. Osa taas porukasta hyväksyy osittain opin ("onhan se kurjaa kun on väärin tehty, kyllä niiden pitäis vastuullisten korjata virheet").
Siellä missä istut, sitä edustat!
Joka pitää osittain opillisesti seurakuntaa oikeana, niin eikö olisi sama jos kävisitte muissakin seuroissa? Helluntaiseuroissa, jehovainseuroissa....kyllä näissä luetaan varmasti oikeasti raamatusta oikeita kohtia. Olisi oppi osittain oikein...
"Niin, minä kysyisin sinulta miten oppi on muuttunut rauhanyhdistyksen sisällä näiden tapahtumien jälkeen?"
- Jos nyt toimittaisiin kuin 70-luvulla, minut olisi varmaan sidottu. Nykyisessä vl-yhteisössä vältetään kiistojen kärjistämistä, ja monet jopa suosivat asioiden kyseenalaistamista. Mutta 70-luvun hengellinen ja opillinen tilinpäätös on tekemättä; siinä mielessä asiat ovat ennallaan ja sekaisin.
"Minä en ymmärrä, miten voitte olla niiden joukossa, jotka nämä julmuudet tekivät ja itsensä Jumalan sanan yläpuolelle asettivat."
- Tätä kysymystä olen ajatellut ja sen käsittely on minulta kesken. Mielestäni ihminen on osavastuussa siitä, mitä hänen sidosryhmänsä tekevät, olivatpa ne valtioita, uskonnollisia yhteisöjä, puolueita, yrityksiä tai jotakin muuta. Pitäisi olla rohkeutta elää suu auki pelkäämättä mielipidevainoa. Jos ratkaisevalla hetkellä jättää avaamatta suunsa, syyllistyy pelkuruuteen tai velttouteen. Joskus tosin suun avaamattomuus johtuu siitä, että ihminen ei ole varma oikeassa olemisestaan. Luulen, että 70-luvulla moni vl-aikuinen oli tämänkin takia hiljaa. Toivon, että voisin itse olla rohkeampi ja vireämpi sekä uskonyhteisössäni että muissakin yhteisöissä joihin kuulun. Joskus rohkeus voi johtaa yhteisöstä erottamiseen. Toivon, että kestäisin tarvittaessa senkin.
"Siellä missä istut, sitä edustat! "
- Niin, psalminkin mukaan autuas on se, joka ei istu siellä missä pilkkaajat istuvat ;-). Tuota ajatusta sovelletaan kuitenkin usein liian yksioikoisesti. Esimerkiksi: Jos Suomen valtio toimii moraalittomasti, pitäisikö minun luopua kansalaisuudestani ja muuttaa Ruotsiin tai Venäjälle? Jos luterilaisessa kirkossa on ilmiöitä, joita en hyväksy, pitääkö minun erota kirkosta? Jos ammattiyhdistykseni järjestää lakon jota en kannata, pitääkö minun erota ammattiyhdistyksestä? Virheetöntä yhteisöä ei löydy. Mielestäni tässä tulee helposti ajatusvirhe: 'Erikoisyhteisöiltä' vaaditaan enemmän kuin 'yleisyhteisöiltä', ja vl-yhteisö on suomalaisen yhteiskunnan kannalta erikoisyhteisö. Mutta toisaalta on kyllä totta, että vl-yhteisö on itse osasyyllinen korkeampaan vaatimustasoon. Kun yhteisössä opetetaan, että Jumalan henki vaikuttaa sen keskellä tai että se suorastaan edustaa Jumalan valtakuntaa, on luonnollista, että ulkopuoliset ja varsinkin yhteisön jäsenet odottavat siltä enemmän kuin sellaiselta yhteisöltä joka tunnustautuu maalliseksi ja inhimilliseksi.
En tiedä, miltä kirjoitukseni tuntuvat sinusta. Ennen kuin reagoit kovin voimakkaasti, ole hyvä ja lue aiempia kirjoituksiani viime syksyltä ja tältä keväältä. Olen niissä kirjoittanut mielestäni aika kriittisesti hoitokokouksista ja muustakin, ja olen kuvaillut omaa kriisiäni. Olen edelleen aiempien kirjoitusteni takana, mutten halua toistaa uudestaan samoja asioita.
(Kun luin tämän kirjoitukseni läpi, se tuntui minusta jotenkin tunteettomalta. Siksi haluan vielä lisätä, että muistan erinomaisesti tunnelatauksen, joka 70-luvulla vallitsi. Se oli järkyttävää aikaa. Omaa järkytystäni on helpottanut, kun olen saanut tällä palstalla kertoa kokemuksistani. Toivon, että asiat lähtisivät selviämään ja etten olisi itse ainakaan estämässä niiden selviämistä.)
Ymmärrän Sinua. Itse olen entinen vl vuosimallia -79.
... ymmärrät. Sulla lienee siis ollut samantapaisia ajatuksia. Niidenkö takia lähdit vl:sta?
Lämpimästi haluan kiittää sinua nimimerkki Mehem, todellista oikeudenmukaisuutta ja kristillistä vastuullisuutta osoittavasta puheenvuorosta.
Kunpa kaltaisiasi olisi useampia, niitä jotka uskaltaisivat sanoa ääneen myös kipeitä asioita. Tilinpäätös mnenneestä on vl-liikkeessä tekemättä eikä se tosiasia lakkaa hiertämästä. Kollektiivinen vääryys huutaa oikaisua.
Vääryyksien ja selvittämättömien asioiden päälle ei voida milloinkaan rakentaa rehellistä ja avointa uskonyhteisöä.
vaan minut erotettiin, kun en mennyt käskystä hoitokokoukseen. Pidin kiinni siitä, että asiat voi hoitaa ilman kokouksiakin kuten aikaisemmin. Ei kelvannut.
Sanoit olevasi entinen vl vuosimallia 79; tarkoittaako tämä että sinut erotettiin sinä vuonna?
Aluksi luulin, että olisit syntynyt tuolloin, joten en voinut kuvitellakaan, että sinut olisi erotettu. Sellaista kun ei viime vuosina ole kovin paljon tapahtunut. :-)
erotettiin.
En oikein tiedä, olisinko hyvilläni vai pahoillani erottamisesta: maalliselta kannalta se oli tuhoisaa, sprituaaliselta kannalta taas siunauksellista.
Minua irrotettiin maallisista ja kiinnitettiin taivaallisiin. Ymmärrät varmaan, miltä se on tuntunut. Tuntuu yhä. Ehkä en tässä "ruumiissa" pääse irti niistä vaikutuksista.
"Mutta taivaassa parhaiten kiitän, kun on turmelus riisuttu!"
Vuosien päästä tämän kirjoituksen ilmestyessä uudelleen kerron, että alkuaikoina käytin nimimerkkejä ´Erotettu uskova´ ja myöhemmin ´Ry:stä erotettu´ (vai oliko se toisinpäin?). Sitten siirryin nykyiseen merkkiin ilman alkutähteä ja sitten jo pitkään käyttämääni nykyiseen.
Olen halunnut esiintyä nykyisellä nimimerkilläni, (puolituttuna) siksi, että omat tuttavani tunnistaisivat siitä minut. Muutenhan nämä asiat eivät ole henkilökohtaisia, vaan ne ovat hyvin suuren joukon yhteisiä.
Toisekseen alkuaikoina käyttämäni nimimerkit olivat hieman harhaanjohtavia siksi, koska itse lähdin tietoisesti Ry:ltä pois. En halunnut osallistua henkilökohtaisesti kutsuttuihin (hoito)kokouksiin. Ei ollut siis ihan reilua syyllistää silloisen kotipaikkakuntani Ry:tä erottamisestani.
Terveisin sirkka