Onko sydämesi särjetty?
Anonyymi-ap
1782
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei pelkästään särjetty vaan REVITTY IRTI PUUKOLLA KAIVAMALLA RINNASTA.
sain sen kyllä takasin. Sitä oltiin vaan ihan vähän hierottu paskaan ja tallottu.
siinä oli kengänjälkiä, vein sen fbi:lle tutkittavaks ja saatiin selville kenen jäljet siinä oli.
Olla se kyllä
Se on kukaan. Eikä ketään.
Kiitos en puhu suomia äidinkielinäni.
En ap mutta käytän myös ketä ja se jäi minulle kun hengasin yhden, en halua myöntää, mutta mukavan turkulaisen kanssa vuosia. Mukava turkulainen on harvinaisuus.
Lopeta se heti. Kenenkään pitäisi puhua niin.
Ei se haittaa. Virheist oppii ja kokemust karttuu.
Suomi on niin vaikea :) Olen opettelut 0,5 vuotta :)
Onhan nuo totta.
Kun alkaa suhteeseen, niin odotukset on kovat ja pettymys suuri, kun suhde ei onnistu. Väsyttää alkaa sama rundi taas uudestaan, jos nyt edes löytää siihen ketään.
Suhteista irtaudutaan helposti huonoin ja satuttavin keinoin, kun parempaan ei pystytä tai toinen ei päästä irti.
Ennen sitä oikeaa, on monta väärää.
Ehkä juu
"Syvällä sisimmässäsi olet kiltti ja rakastava suurisydäminen tyttö. (ihminen)
Mutta elämä on opettanut sinulle sen, ettet näytä tätä maailmalle, koska ihmiset, jotka näkevät haavoittuvuutesi, tulevat käyttämään sitä hyväkseen.
Sinä selvitit, että sinun tulee suojella itseäsi, joten rakensit muurit ympärillesi pitääksesi myrkylliset ihmiset ulkona.
Sinä et yksinkertaisesti avaudu lähes kenellekään ja kieltäydyt päästämästä uusia ihmisiä elämääsi."
Tämä osuu. Voin avautua, sillä tykkään olla avoin. Silloin olen aidosti itseni. Mutten ole avoin päästämään ihmisiä sydämeeni, liian lähelle ja läheisiksi. Torjun helposti yrittäjät.
Ja joo, olen rakkaus ihminen, mutten rehellisesti halua enää ikinä rakastua enkä ihastua. En jaksa niitä sydänsuruja mitä väistämättä aina seuraa... Ja en enää usko pysyvään rakkauteen, oikeaan. Ei tässä maailmassa ole ketään joka siihen pystyisi.
Yhden kerran on kauan kestäneen parisuhteen päättymisen takia, mutta ymmärsin syyt siihen, joten se ei ole jäänyt vaivaamaan.
On särjetty. Tuntuu niin epäreilulta, kun ei ole kasvanut tarpeeksi vahvaksi ja saanut niitä tärkeitä eväitä lapsuudessa. Yritän parhaani mukaan kyllä toipua, mutta vaikeaa se on kun on niin paljon traumoja. Nämä rakkaudettomuuden traumat sitten nousee pintaan ihmissuhteessa. Aloitin juuri uuden terapeutin kanssa. Tuntuu ainakin sopivalta.
Tästä kohdasta tykkäsin erityisesti:
"Teet sen joka kerta, kun annat menneisyyden demoneille vallan, joka kerta, kun muistutat itseäsi siitä, mitä olet käynyt läpi ja joka kerta, kun annat mitään merkitystä ihmisille, jotka eivät ansaitse sitä."
Eli ainoa mitä voin tehdä, on vältellä häntä loppuun asti. Hän on sieltä "vanhasta maailmasta", missä minulla ei ole enää mitään, ketään. Ihminen joka ei kunnioita rajojani. Ylittää niitä mennen tullen. Röyhkeä sika. Tuntuu siltä, että nauttii siitä, jos kärsin. Tietää vaikean taustani ja silti haluaa nöyryyttää.
Jo pieni näkeminen saa romahtamaan. Pari sanaa vaihdettiin ja se oli siinä. Ensin olin vain vihainen. Seuraavana päivänä romahdin täysin, enkä päässyt liikkeelle. En edes suihkuun tai saanut puettua päälleni. Kaikki voimat lihaksista olivat kadonneet ja pakotin itseni syömään. Itkin koko päivän niin, että silmät turposi ja menin ihan tukkoon.
Sitä seuraavana päivänä pystyin vähän toimimaan, mutta olo oli edelleen huono. Vatsa kramppasi ja oksetti. Viimeksi meni kuukausia, että toivuin näkemisestä. Nyt toivon, että menisi nopeammin ohi. Haluan elää!
Ja niin kuin näkyy, en ole päässyt irti. Olen kuin vanki. En tiedä miten kauan jaksan. Ja siis en ole tekemässä itselleni mitään, mutta tämä syö voimiani.
Toistuvasti lapsesta saakka. Rumaksikin on vanhempi sanonut.