Kuinka ihmeessä pääministeri voi olla niin eksyksissä kuin Marin on

Tulkintani on sellainen, jossa Marinille on käynyt kiireen ja hektisen, hänestä itsestään lähteneen vallantavoittelun tiimellyksessä kämmi. Häneltä on mennyt kaksi erillistä näyttämöä sekaisin. Toinen on se millaisena kuvauksellisena mannekiinipersoonana hänet estradillaan nähdään ja toinen on Perustuslakimme pohjalle rakennettu toimiva hallintorakenne, jonka osana turvallisyyspolitiikkamme on.
Niinpä hän ei näytä tajuavan sitä, miten järjetön on hänen tulkintansa valtiojohdon instituutioitten työnjaosta. Niinpä hän nyt haluaa sitäkin "ravistella" perustamalla pääministeriä tukevan turvallisuusneuvonantajan viran ja kanslian.
Eikö olisi kohtuullista, että hän ottaisi nyt pyrkyryydessään tuumaustauon voidakseen asemoida itsensä yhdeksi tuhansista nuorista lahjakkaista suomalaisista akateemisista naisista.
Ainakaan minä en näe hänessä mitään niin suurta hyvää, että joku hänen mahdollisista huonoista ominaisuuksistaan ei sitä neutraloisi.
Koen hänen käytöksensä jonkinlaisena paniikinomaisena ryntäilynä. Valtakunnallisen päätösvallan delegoiminen panikoivalle, yhtäaikaisesti kaikkiin suuntiin pyrkivälle ihmiselle ei voi kuulua luonnollisena osa parlamentaarisen demokratiaan.
Ehkä Marinin kannattaisi siirtyä ykstyisen työelämän piiriin. Edellyttäen, että joku suostuu rekrytoimaan hänet.