Miksiköhän se anteeksiantamuksen saarna pitää kuulla? Eiköhän riittäisi että uskoo?
Uskoo Jeesukseen. Miksihän pitää olla uskovainen ihminen, joka voi saarnata synnit anteeksi? (Nämä ovat yleisiä kysymyksiä tänä aikana)
Voisikohan esim. toisen ihmisen tappanut murhaaja uskoa. Heti puukon laskeuduttua tulisi katumapäälle, ja rukoilisi Jumalaa, että anna minulle tämä synti anteeksi. Tai sellainen henkilö, joka kävisi toisen kimppuun tarkoituksella tappaa. ja huomaisi sittenkin jäävänsä alakynteen. Voisiko Jumala armahtaa tällaisen henkilön muutamassa silmänräpäyksessä?
Ajatellaanpa tällaistakin mahdollisuutta:
Erittäin paha henkilö, joka toimii keskitysleirin johtajana. Hän elämäntyönään kiduttaa ihmisiä, tappaa, ja tekee pahaa. Eräs päivä keskitysleirissä: Hän kiduttaa vankia parhaillaan. Vanki pyytää armoa. Johtaja, paha mies vain nauraa, ja kiduttaa entistä kauheammalla tavalla. Yht'äkkiä idän taivas ruskottaa. Valtava kirkkaus valaisee maan. Kuolleet nousevat haudoistaan. Paha mies muistaa yhden paikan Raamatusta: "Jokainen, joka Herran nimeä avuksensa huutaa, pelastuu."
Hän huutaa: Herra, Herra!! Rukoilee Jumalaa, armahda minua. Ajattelee näin: Minä uskon Jumalaan, niin pelastun.
Kysyn Teiltä, lukijani: Olisiko oikeudenmukaista että tämä paha mies pelastuisi?
Raamattu vastaa tähän puolestamme: (Vapaasti muisteltuna)
"Mutta kuinka hän huutaa, ellei hän usko. Ja kuinka hän uskoo, ellei häntä opeteta. "
(En muistanut millään sanasta sanaan tätä kohtaa, joku korjatkoon, joka muistaa)
Synnit pitää uskoa anteeksi jo täällä ajassa, ja jokaisella ihmisellä on etsikkoaikansa, milloin Jumala häntä oikein erikoisesti kutsuu. Tälle kutsulle pitää olla kuuliainen. Etsikkoaika voi mennä ohi.
Miksi Jeesus ennen taivaaseen astumistaan antoi lähetyskäskyn:
(Puhalsi heidän päällensä ja sanoi:
"Ottakaa Pyhä Henki, joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joilta te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt"
Jumala on näin säätänyt, että täytyy olla Pyhän Hengen saanut, joka voi toiselle saarnata synnit anteeksi.
Uskoo Jeesukseen. Miksihän pitää olla uskovainen ihminen, joka voi saarnata synnit anteeksi? (Nämä ovat yleisiä kysymyksiä tänä aikana)
Voisikohan esim. toisen ihmisen tappanut murhaaja uskoa. Heti puukon laskeuduttua tulisi katumapäälle, ja rukoilisi Jumalaa, että anna minulle tämä synti anteeksi. Tai sellainen henkilö, joka kävisi toisen kimppuun tarkoituksella tappaa. ja huomaisi sittenkin jäävänsä alakynteen. Voisiko Jumala armahtaa tällaisen henkilön muutamassa silmänräpäyksessä?
Ajatellaanpa tällaistakin mahdollisuutta:
Erittäin paha henkilö, joka toimii keskitysleirin johtajana. Hän elämäntyönään kiduttaa ihmisiä, tappaa, ja tekee pahaa. Eräs päivä keskitysleirissä: Hän kiduttaa vankia parhaillaan. Vanki pyytää armoa. Johtaja, paha mies vain nauraa, ja kiduttaa entistä kauheammalla tavalla. Yht'äkkiä idän taivas ruskottaa. Valtava kirkkaus valaisee maan. Kuolleet nousevat haudoistaan. Paha mies muistaa yhden paikan Raamatusta: "Jokainen, joka Herran nimeä avuksensa huutaa, pelastuu."
Hän huutaa: Herra, Herra!! Rukoilee Jumalaa, armahda minua. Ajattelee näin: Minä uskon Jumalaan, niin pelastun.
Kysyn Teiltä, lukijani: Olisiko oikeudenmukaista että tämä paha mies pelastuisi?
Raamattu vastaa tähän puolestamme: (Vapaasti muisteltuna)
"Mutta kuinka hän huutaa, ellei hän usko. Ja kuinka hän uskoo, ellei häntä opeteta. "
(En muistanut millään sanasta sanaan tätä kohtaa, joku korjatkoon, joka muistaa)
Synnit pitää uskoa anteeksi jo täällä ajassa, ja jokaisella ihmisellä on etsikkoaikansa, milloin Jumala häntä oikein erikoisesti kutsuu. Tälle kutsulle pitää olla kuuliainen. Etsikkoaika voi mennä ohi.
Miksi Jeesus ennen taivaaseen astumistaan antoi lähetyskäskyn:
(Puhalsi heidän päällensä ja sanoi:
"Ottakaa Pyhä Henki, joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joilta te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt"
Jumala on näin säätänyt, että täytyy olla Pyhän Hengen saanut, joka voi toiselle saarnata synnit anteeksi.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Niin, eihän se usko yleensä noin vaan tule yhtäkkiä jossain tukalassa tilanteessa, alakynteen joutuessa, niinkuin noissa sinun esimerkkitapauksissasi. Siinä olet oikeassa. Eikä silloin saa syntejänsä anteeksi, kun ei ole sitä uskoakaan. Ei nuo murhamiehet kovin uskovilta vaikuttaneet, taikauskoisilta enemmänkin. Luulivat raukat, että pääsevät taivaaseen pelkällä "Herra, Herra!"-huudolla.
Mutta mitenkäs nämä esimerkkitapaukset nyt oikeastaan edes liittyivät anteeksiantamuksen saarnaan? Se saarna liittyy uskoontulemiseen, katumukseen, synnintunnustukseen ja parannuksen tekemiseen. Ei mihinkään hätäpäissään ja ilman uskoa huudettuun "Herra, Herra"-huutoon, jossa ei kuitenkaan niitä syntejänsä edes ole tunnustettu ja myönnetty, eikä parannusta edes aiottu tehdä.
Ei liity esimerkkitapaukset anteeksiantamuksen saarnaan, eivätkä liity myöskään uskoontulemiseen.
Oskari kirjoitti:
"ja jokaisella ihmisellä on etsikkoaikansa, milloin Jumala häntä oikein erikoisesti kutsuu."
Tiinaliina:
Voisitko antaa raamatunkohtia perustelemaan tuota näkemystäsi erityisistä etsikkoajoista?
T: Tiinaliina
"Mutta mitenkäs nämä esimerkkitapaukset nyt oikeastaan edes liittyivät anteeksiantamuksen saarnaan?"
Vastaus: Ei mitenkään. Niissä ei tapahdu missään tapauksessa minkäänlaista anteeksiantamusta, vaan ne ovat täysin mahdottomia tilanteita saada syntejä anteeksi. Juuri sitä hain takaa.
Oskari kirjoitti:
"ja jokaisella ihmisellä on etsikkoaikansa, milloin Jumala häntä oikein erikoisesti kutsuu."
Tiinaliina:
Voisitko antaa raamatunkohtia perustelemaan tuota näkemystäsi erityisistä etsikkoajoista?
Oskari vastaa:
Kolme kertaa on yhteinen kutsuminen (etsikkoaika) kaikille ihmisille tapahtunut, ensin Aadamin aikana vedenpaisumisen jälkeen, 1Mos.3:8,9,15. Sitte Noan aikana vedenpaisumisen jälkeen, 1Mos 9:9. 2 Piet. 2:5 Vihdoin apostolein kautta, Mark. 16:15,20.
Raamatunhistoriasta voimme lukea, ettei kansojen etsikkoaika ole aina ollut pitkä, vaan jos ihmiset eivät ole olleet kutsulle kuuliaisia on jopa kokonaisia kaupunkeja Jumala tuhonnut heidän kovakorvaisuutensa tähden.
Anteeksi sekoiluni, tuo kohta piti olla näin:
Kolme kertaa on yhteinen kutsuminen (etsikkoaika) kaikille ihmisille tapahtunut, ensin Aadamin aikana 1Mos.3:8,9,15. Sitte Noan aikana vedenpaisumisen jälkeen, 1Mos 9:9. 2 Piet. 2:5 Vihdoin apostolein kautta, Mark. 16:15,20.
Ev.lut kirkon sivuilta löytyy selitys ja raamatunkohtia:
"Etsikkoaika on aika, jolloin Jumala katsoo kansansa puoleen (Luuk. 1:68, 19:44) ja kutsuu ihmisiä. Etsikkoajalla voidaan viitata sekä yksityisen ihmisen elämänkaaren vaiheeseen että seurakunnan tai kansakunnan tilanteeseen, jolloin koetaan Jumalan erityisesti puhuttelevan. Kirkkovuodessa etsikkoaika on esillä erityisesti 11. sunnuntaina helluntain jälkeen."
Niin, yhteinen kutsuminen, kansojen (tai kansan) etsikkoaika. Mutta missä päin Raamattua sanotaan Jumalan antaneen jokaiselle yksilöihmiselle oman etsikkoaikansa? Minulle ei tule mieleen muuta, kuin että "Herra kutsuu kahdesti tai kolmesti". Oliko muitakin kohtia?
Olen kuullut (=lukenut netistä) tähän etsikkoaika-asiaan toisenlaisenkin selostuksen. Siksi olisi mukava kuulla, miten te siitä opetatte. Olisi vähän mitä vertailla.
T: Tiinaliina
Oskari kirjoitti:
""Mutta mitenkäs nämä esimerkkitapaukset nyt oikeastaan edes liittyivät anteeksiantamuksen saarnaan?"
Vastaus: Ei mitenkään. Niissä ei tapahdu missään tapauksessa minkäänlaista anteeksiantamusta, vaan ne ovat täysin mahdottomia tilanteita saada syntejä anteeksi. Juuri sitä hain takaa."
Tiinaliina:
Kysehän on siitä, että MIKÄ tekee ne mahdottomiksi tilanteiksi (saada syntejä anteeksi). Syy ei ole se, että ne esimerkkitapausten ihmiset olivat yksin huutamassa, ilman uskovaa ihmistä vierellä saarnaamassa syntejä anteeksi.
Vaan syy on se, että nämä ihmiset eivät oikeasti olleetkaan uskovia, eivät huutaneet Jumalaa siksi, että olisivat tunteneet syntinsä ja niitä katuneet. Vaan he huusivat ainoastaan "varmuuden vuoksi" uskomatta siihen itsekään, ja motiivinaan oman nahkansa pelastaminen epämiellyttävässä tilanteessa.
Eli epäusko on se mikä estää syntejen anteeksisaamisen. Niin noissakin (kuvitelluissa) tapauksissa. Yhtälailla niissä olisi anteeksisaaminen jäänyt saamatta, vaikka olisi joku uskovakin ollut vieressä päästösanoja lausumassa, koska noilta ihmiseltä puuttui usko.
T: Tiinaliina
Oskari kirjoitti:
Synnit pitää uskoa anteeksi jo täällä ajassa, ja jokaisella ihmisellä on etsikkoaikansa, milloin Jumala häntä oikein erikoisesti kutsuu.
Tiinaliina kirjoitti:
Mutta missä päin Raamattua sanotaan Jumalan antaneen jokaiselle yksilöihmiselle oman etsikkoaikansa?
Mistä tuo sana "oma" tuli tuonne väliin?
Minä en sitä sinne kirjoittanut vaan Tiinaliina.
Kirjoitin kyllä näin: "ja jokaisella ihmisellä on etsikkoaikansa, milloin Jumala häntä oikein erikoisesti kutsuu. "
Oikein erikoisesti kutsuu. Tämä erityinen kutsuminen tulee varmasti jokaiselle henkilökohtaiseksi vaikkakin koettelemukset kansoille voivat olla yhteisiä.
Esimerkiksi suomen talvisota. Kansamme yhteinen koettelemus. Koko kansa kärsi. Mutta varmasti moni poikansa menettänyt äiti kysyi sydämmessään: Missä olit Jumala? Miksi et varjellut minun poikaani?
Näinkin Jumala voi erityisesti kutsua yhtä ihmistä. Vaikkakin kansan kohtalo on yhteinen.
mieleen Hebrealaiskirjeen kohta, jossa viitataan Psalmeihin:
"Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne."(Hebr. 4:7)
Ei meillä korosteta kertoja, milloin Jumala kutsuu vaan sitä, että kutsuun pitäisi suhtautua vakavasti.
Minua kai on jäänyt vähän häiritsemään se vapaasuuntalaisten vouhottaminen etsikkoajoista, kun olen kuullut siitä ppuhuttavan siihen tyyliin, että "Kiire, kiire! Juokse alttarille, ettei etsikkoaikasi mene ohi! Tänään voi olla viimeinen mahdollisuutesi". Sitten on puhuttu, kuinka kaikille ihmisille annettaisi kaksi, korkeintaan kolme etsikkoaikaa. Ja siksi sitten olisikin niin kiire. Siis siitä tuli vissiin se "oma"-sanakin.
Mutta sinun vastauksesi kuulosti ihan hyvältä. Ei ollut ainakaan tuollainen "meillä-on-ainoastaan-kaksi-etsikkoaikaa-per-nenä"-vastaus. Eli ei tästä enempää sitten.
T: Tiinaliina
Juu. "Tänä päivänä" tarkoittaa juuri sitä mitä sanookin, eikä siinä mitään kertoja lasketa. Hyvä, että ymmärretään tämä asia samalla tavalla.
Mistä olet tuollaisen nimimerkin keksinyt valita?
T: Tiinaliina :)
Tiinaliina kirjoitti:
"Eli epäusko on se mikä estää syntejen anteeksisaamisen. Niin noissakin (kuvitelluissa) tapauksissa. Yhtälailla niissä olisi anteeksisaaminen jäänyt saamatta, vaikka olisi joku uskovakin ollut vieressä päästösanoja lausumassa, koska noilta ihmiseltä puuttui usko."
Missä kohtaa Raamatussa sanotaan että epäusko estää syntien anteeksisaamisen?
Ristinpuussa riippui yhtäaikaa Kristuksen kanssa ryöväri. Hän oli epäuskoinen. Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti, tänä päivänä olet kanssani paratiisissa"
Olisikohan ristinryöväri päässyt taivaaseen, ellei Jeesus olisi ollut hänen vierellään, ja antanut synninpäästöä?
Ei varmasti hätäisillä huudoillaan olisi muuten päässyt.
Ja ennen taivaaseen astumistaan Jeesus antoi lähetyskäskyn seuraajilleen. Jeesus ei enää anna syntejä anteeksi suoraan kenellekkään. Hän on antanut Pyhän Hengen maan päälle sitä tehtävää varten.
ensimmäisenä mieleeni, kun mietin. Olisiko sinä päivänä ollut Intia jotenkin ajankohtainen tms. Tosin India sanana myös viehättää.
Hyvää yötä, Tiinaliina!
"Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema." (Ilm. 21:8)
Kyllä se on epäusko, mikä kadottaa. Ristin ryövärille Jumala näytti armonsa ja antoi uskon. Hän ei enää ollut epäuskoinen ja siksipä hän saikin syntinsä anteeksi. Eikös hän sanonut suunnilleen: "Herra, muista minua, kun tulet valtakuntaasi". Niistä sanoista voidaan päätellä hänen saaneen uskon. Ja niiden sanojen jälkeen Jeesus lupasi hänelle paikan paratiisissa. Pyysikö ryöväri syntejänsä anteeksi siellä ristillä roikkuessaan? Uskonsa vuoksi hän sai anteeksi, ja olisi saanut vaikka ei olisikaan ollut fyysisesti lähellä Jeesusta.
T: Tiinaliina
Minuakin viehättää "India"-sana. Tiesitkö että riikinkukko on Intian kansallislintu? Todella kaunis lintu. Hyvää yötä, India.
T: Tiinaliina :)
ihan loppuun asti kun tämän kirjoitit:
> Missä kohtaa Raamatussa sanotaan että epäusko
> estää syntien anteeksisaamisen?
>
> Ristinpuussa riippui yhtäaikaa Kristuksen
> kanssa ryöväri. Hän oli epäuskoinen. Jeesus
> sanoi hänelle: "Totisesti, tänä päivänä olet
> kanssani paratiisissa"
Raamatun mukaan ryöväri pyysi Jeesusta muistamaan häntä, kun tulee valtakuntaansa. Hän siis uskoi Jeesuksen päälle ja katui syntejään. Noilla yllä olevilla sanoilla Jeesus saarnasi hänelle synnit anteeksi. Anteeksiantamus vaatii nimen omaan synnin tuntoa ja katumusta synneistä.
Pieni lipsahdus varmaan, muuten kyllä olen yleensä ottaen Oskarin kanssa samoilla linjoilla.
Epäusko kyllä kadottaa, mutta usko ei synny katumuksessa vaan evankeliumin uskomisessa. Evankeliumin uskomista täytyy edeltää katumus eli hätä omasta sieluntilasta. Katumuksen määrää ei tosin mitata, mutta evankeliumi on voimaton suruttoman kohdalla.
Jumala näytti armonsa ristin ryövärille. Ehkäpä tuo ehkä murhankin syntiin joutunut mies oli uskovaisen kodin lapsi tai muuten jo aiemminkin ajatellut iankaikkisuutta, joka olisi onneton hänen kohdallaan siinä sieluntilassa. Hän tuli tuntoihinsa Jeesuksen vierellä nähdessään viattoman kärsivän. Hän katui rikoksiaan ja moitti toista ryöväriä tämän pilkasta.
Jumalalla oli vara armahtaa tämä syntinen kuoleman hetkelläkin. Hän johdatti niin, että hänen valtakuntansa lähestyi ryöväriä Jeesuksen myötä. Mutta miten hän olisi pyytänyt Jeesusta muistamaan häntä, ellei Jeesus olisi roikkunut viereisellä ristillä? Siinä se taas kerran oli saarnaaja ja syntinen vierekkäin kun evankeliumia julistettiin. Ryöväri ei pyytänyt syntejään anteeksi sillä sanamuodolla, jonka olemme oppineet tuntemaan, mutta yhtä kaikki hän katui tekojaan ja oli suuressa murheessa iankaikkisuuden edessä. Tämän Jeesus näki ja armahti häntä.
Myös tämän päivän uskovaiset näkevät, kenellä on särjetty sydän ja Jumalan mielen mukainen murhe synnistä. Tällaiselle kuuluu sama evankeliumi kuin ristin ryövärille: Tänä päivänä olet minun kanssani paratiisissa. Se paratiisi on Jumalan valtakunta ja hyvä omatunto, jotka ovat taivas maan päällä.
Olen ihan samaa mieltä noista Janin kahdesta ensimäisestä kappaleesta. Sitten tuleekin pienoista erimielisyyttä.
Jani kirjoitti:
"Myös tämän päivän uskovaiset näkevät, kenellä on särjetty sydän ja Jumalan mielen mukainen murhe synnistä."
Tiinaliina:
Jumala näkee vielä paljon tämän päivän uskovia paremmin, kenellä on särjetty sydän ja Jumalan mielen mukainen murhe. Ja silloin Hän armahtaa ihmistä. Ei Hän siihen tarvitse ihmisiä.
Eri asia onkin sitten se, että me ihmiset tarvitsemme toisia ihmisiä. Olemme niin maallisissa kiinni, että meidän pitää usein nähdä, maistaa ja tuntea, ennen kuin uskomme. Siksi onkin helpompi uskoa syntinsä anteeksi, kun joku toinen ihminen sitä julistaa. Mutta se toinen ihminen julistamassa syntienanteeksisaamista ei kuitenkaan ole ehtona Jumalan toimimiselle, sille että Hän itse antaa anteeksi katuvalle.
T: Tiinaliina
Toteamukseni ihmisen sielunhädän huomaamisesta taisi olla hiukan huono siinä mielessä, että toki Jumalakin näkee ihmisen sydämeen ja kuulee hätääntyneen rukouksen, jossa tämä nöyrästi pyytää päästä Jumalan lapseksi. Kääntymys ja parannus eivät kuitenkaan voi tapahtua omin voimin. Eihän ristin ryövärikään tullut rukouksella autuaaksi vaan Jeesuksen saarnaaman evankeliumin avulla. Jos asia olisi kuten Tiinaliina ymmärtää, ei ryövärin olisi tarvinnut pyytää Jeesukslta armahdusta, koska oli jo mielessään kääntynyt.
Taivaan valtakunnan avaimet ovat yhä vain ja ainoastaan Jumalan seurakunnassa, jossa joko päästetään tai sidotaan. Aika hurja ajatus tänä aikakautena, jolloin ihmisoikeudet ovat korkein ihanne, vai mitä? Jokainen hyvää omaatuntoa kantava uskovainen voi auttaa epäuskoisen evankeliumilla Jumalan lapseksi ja taivaan matkamieheksi. Seurakunta on kaikenlaisilla vioilla peitetty, mutta juuri siksi, etteivät ylpeät ja korskeat pääsisi rikkomaan Jumalan huonetta. Hienot ylistysmenot ja oma vanhurskaus ilman pyhien yhteyttä kyllä kelpaavat katumattomalle ja ylpeälle, mutta sydämen kamarin puhdistaminen kaikesta saastaisuudesta vaatii niin lapsellista mieltä, ettei ole varaa moittia edes sitä rumaa hakomajaa yrttitarhassa. Tällainen on seurakunta, jossa on kuitenkin kaikki tiedon ja taidon aarteet sekä taivaan valtakunnan avaimet.
Eihän parannuksen teko ole vaatimus Jumalan lapsena pysymiselle, mutta Jumalan seurakuntaan ei pääse epäuskoinen muuten kuin parannuksen ahtaasta portista. Se portti on useimmille heidän mielestään kuitenkin liian ahdas. Joidenkin mielestä portia ei saisi olla ollenkaan, jotta he voisivat vapaasti kulkea kahden valtakunnan välillä. Niin rakas on maailma monille, vaikka toisaalta olisi halua uskoakin.
Jumala toimii seurakunnassaan, jonka kautta evankeliumia julistetaan. Ei edes kadotuksen vaivaan joutuneen rikkaan miehen anelu varoituksen saattamisesta hänen veljilleen muuttanut tätä järjestystä, vaan "heillä on Mooses ja profeetat, kuulkoot heitä". Jos ihmisen tunto ei aukea Jumalan lasten saarnan alla, ei se aukea myöskään vaikka enkelit taivaasta tulisivat ja kehottaisivat parannukseen. Tässä ei ole kysymys siitä, että uskovaiset haluaisivat "säännöstellä" taivaaseen pääsevien määrää, vaan siitä, että Jumala nöyrryttää ihmisen ja tutkii hänet sisintä myöten. Miten se voisi olla mahdollista, jos itse kukin voisi uskoa yksinäisyydessä omalla tavallaan?
"Raamatun mukaan ryöväri pyysi Jeesusta muistamaan häntä, kun tulee valtakuntaansa. Hän siis uskoi Jeesuksen päälle ja katui syntejään. Noilla yllä olevilla sanoilla Jeesus saarnasi hänelle synnit anteeksi. Anteeksiantamus vaatii nimen omaan synnin tuntoa ja katumusta synneistä."
"Hän siis uskoi Jeesuksen päälle.."
Uskoi.. Riippuu siitä mitä kukin ajattelee sanalla "uskoa".
"Usko tulee kuulosta, ja kuulo Jumalan sanan kautta"
Käsitykseni mukaan sydämen uskoa ryövärillä ei ollut ennen kuin hän sai kuulla Jeesukselta synninpäästön sanat.
Katumusta, ja rakkautta Jeesukseen varmasti oli, ja senpä vuoksi Jeesus katsoi hänen sydämeensä, ja antoi synnit anteeksi.
Tiinaliina on kyllä siinä oikeilla linjoilla, että epäusko on se, joka erottaa Jumalasta. Mutta jos puhutaan,että epäusko estää syntein anteeksi saamisen, niin siihen en yhdy. Onhan kaikilla epäuskoisilla mahdollisuus tehdä parannus, ja uskoa evankeliumin ilosanoma omalle kohdalleen?
Ei ole niin suurta syntistä etteikö syntejä saa anteeksi.
Pitää käydä ahtaasta portista sisälle. Joka tulee lammashuoneeseen sisälle muuta kautta kuin oven kautta on varas taikka ryöväri.
Toivottavasti etsikkoaika suomalaisillekkin jatkuisi vielä kauan, ja mahdollisimman moni saisi löytää armollisen Jumalan.
Katumusta ja rakkautta Jeesukseen ryövärillä oli, mutta ei uskoa. ?äinhän sinä väität tuossa.
Olisiko ryöväri ristillä ainoa poikkeus maailmassa joka ei pelastuisi YKSIN uskolla Jeesukseen, vaan ansaitsisi autuutensa katumalla ja rakastamalla Jeesusta?
EI, kyllä se niin on, että sinä poloinen et ymmärrä vieläkään, mita tarkoittaa uskonvanhurskaus.
Ihminen tulee vanhurskaaksi nimenomaan USKOMALLA
Jeesukseen. Eikä suinkaan katumalla ja rakastamalla Jeesusta.
Ryöväri uskoi Jeesukseen ja sai kuulla pelastuksen sanan Jeesukselta.
Näin se tapahtuu vielä tänäänkin, ihminen saa kuulla palastuksen sanan Jeesukselta.
Se välitetään hänelle Raamatussa josta hän voi sen lukea, ja uskolla ottaa vastaan.
Tuo Jeesuksen todistus syntien anteeksiantamisesta katuvalle syntiselle välitetään hänelle myös seurakunnassa, saarnatun Jumalan sanan ja Pyhien Sakramenttien välityksellä.
Ja jos hän ei lihansa heikkouden ja syntiensä paljouden vuoksi jaksa uskoa, vaikka hän tahtoo uskoa, niin tuo Kristuksen pelastava sana välitetään hänelle henkilökohtaisen ripin kautta myöskin.
Jumala on lahjoittanut seurakunnalle runsaasti armovälineitä, jotka KAIKKI YHDESSÄ välittävät sanan, Kristukselta syntisen korvaan ja silmiin, sekä myöskin iholla tunnettavaksi, kuten Pyhät Sakramentit tuntuvat sekä suussa että päässä.
tämän, vaikka luulen kyllä, että ollaan asiasta samaa mieltä, vaikka vähän eri sanoja käytämmekin.
Ristillä käytettiin eri sanamuotoja, mutta implisiittinen sisältö kai oli seuraava:
"Herra, muista minua, kun tulet valtakuntaasi" = "Saanko minä uskoa pahat tekoni anteeksi?"
"Totisesti, tänä päivänä..." = "Saat uskoa."
Vähän sama asia kun toteat, että "onpas täällä kuuma", ja kaveri tajuaa sen perusteella avata ikkunan.
Olen samaa mieltä. Näin Raamatun mukaan uskomme.
"Katumusta ja rakkautta Jeesukseen ryövärillä oli, mutta ei uskoa. ?äinhän sinä väität tuossa."
Huomasitko, että kirjoitin näin: uskoa ei ollut ENNEN kuin Jeesus saarnasi synninpäästön hänelle.
Ei pidä jättää mitään pois, jos viittaa toisen kirjoitukseen. Fiksua on ottaa lainaus sellaisenaan, eikö niin?
Kirjoitit:
"Näin se tapahtuu vielä tänäänkin, ihminen saa kuulla palastuksen sanan Jeesukselta. "
Niinkö käsität? Minä en ole kuullut Jeesuksen saarnaavan kenellekkään syntejä anteeksi. En sitten missään, enkä milloinkaan. Oletko jossakin nähnyt kenties sellaisen tapauksen?
Mutta uskovaisia ihmisiä olen nähnyt paljonkin, jotka saaraavat syntejä anteeksi.
Kirjoitit:
"Näin se tapahtuu vielä tänäänkin, ihminen saa kuulla palastuksen sanan Jeesukselta.
Se välitetään hänelle Raamatussa josta hän voi sen lukea, ja uskolla ottaa vastaan. "
Onkohan Raamatussa jossakin kohti näin neuvottu? Jos tarkoitat "pelastuksen sanalla" synninpäästöä, niin en tiedä yhtään Raamatun kohtaa, jossa sanotaan, että: Synnit saa anteeksi lukemalla. Tai rukoilemalla.
Enkä tiedä yhtään Raamatun esimerkkiä sellaisesta. Laita joku kohta jos tiedät..
Siitä voimme kyllä olla yksimielisiä, että Rukous, ja Sakramentit, ja Jumalan sanan lukeminen ovat hyödyllisiä, ja tuovat mukanaan siunauksen.
Rukoilemalla kyllä voi edesauttaa Jumalan valtakunnan lähestymistä. Mutta vain edesauttaa.
Edelleenkin painotan: "Usko tulee kuulosta, ja kuulo Jumalan sanan kautta"
Tästä Raamatun totuudesta en voi lähtä tinkimään omantuntoni tähden. Tuotakaan kohtaa ei voi olankohautuksella ohittaa, että sen on vaan sinne joku kirjoittanut.
Raamatun paikkojen äärellä tulee aina pysähtyä, kuin virvoittavien vesilähteitten tykönä, ja miettiä: uskonko tähän sydämmessäni?
kun kirjoitat viattomasti: "Hän kiduttaa vankia parhaillaan. Vanki pyytää armoa. --- paha mies --- kiduttaa entistä kauheammalla tavalla."
Juuri noin toimivat lakihenkiset saarnaajat hoitokokouksissa.
Yhtä viattomasti kirjoitat lisää: "--- täytyy olla Pyhän Hengen saanut, joka voi toiselle saarnata synnit anteeksi".
Hoitokokousprosessissa kaikki vl-yhteisön jäsenet vaihtoivat Pyhän Hengen antikristuksen henkeen tunnustamalla olevansa väärässä hengessä. Peruuttamaton teko, koska Jeesus ei ole henkiä sovittanut, vaan synnit. Ja syntejä nimenomaan ei hoitokokouksissa saanut tunnustaa, vaan nimenomaan vaadittiin tunnustamaan väärä henki.
Nyt siis jokainen, jolle vl-ihminen julistaa anteeksiannon, saa antikristuksen hengen, ei Pyhää Henkeä.
No, olen niin nuori, kuin neljän lapsen isä voi olla..
että et ainakaan hoitajana ole toiminut vuosikymmenten takaisissa hoitokokouksissa.
Oletkohan ollut niissä mukanakaan?
En ole ollut hoitokokouksissa mukana. En.
Mikähän siinä hoitokokouksissa puhuttaa vielä vuosikymmenten jälkeen? Jumalan seurakunta on yksimielinen, ja vailla lohkoja ja lahkoja. Pakkohan sellaisia henkilöitä on puhutella, jotka eivät ole seurakunta-äidille kuuliaisia.
Nämä hoitokokouksetkin ovat olleet Jumalan sallimia, ja Raamatun opetuksen mukaisia.
Kristuksen kirkkolaki velvoittaa puhuttelemaan rikkonutta veljeä ensin yksin. Sitten pitäisi ottaa mukaan yksi tai kaksi veljeä puhuttelemaan. Jos veli ei vieläkään kuule, niin sitten asia viedään seurakunnan käsiteltäväksi. Ellei hän seurakuntaa tottele, niin häntä pidetään pakanana. Näin Raamattu opettaa.
"Mikähän siinä hoitokokouksissa puhuttaa vielä vuosikymmenten jälkeen? Jumalan"
..se siinä puhututtaa. Ja kun perusmotiivi ja suhtautumistapa on sama niin hoitokokoukset voivat toistua koska tahansa.
Ihminen EI voi KOSKAA antaa TOISEN syntejä anteeksi vaan ainoastaan hyväksyä anteeksiantamuksen omalle kohdalleen omat synnit tunnustettuina jolloin AUTOMATTISESTI SEURAA että toinenkin tulee anteeksiannetuksi omissa silmissä. Silmistä puheen ollen lue Raamatun tukki-rikka -vertaus. Oikea anteeksiantamus toimii aina tätä kautta: oman nöyrtymisen kautta. Lihasta käsin et voi antaa syntejä anteeksi. Pyhä Henki sinussa antaa toiselle synnit anteeksi kun itse olet hiljaa = tuomitsematta toista. Kysymys ei ole lainkaan siitä että Eija-neiti jakaa lainaa pankissa. Ei lainkaan!
Te olette käsittäneet Jeesuksen opetukset PINNALLISESTI JA LIHALLISESTI, ilman Hengen ymmärrystä.
Kirjoitit:
"Ihminen EI voi KOSKAA antaa TOISEN syntejä anteeksi vaan ainoastaan hyväksyä anteeksiantamuksen omalle kohdalleen omat synnit tunnustettuina jolloin AUTOMATTISESTI SEURAA että toinenkin tulee anteeksiannetuksi omissa silmissä."
Haluaisin, että kertoisit Raamatusta otettuja perusteluita tuollaiselle opetukselle. Missä kohti niin lukee?
Esität nyt kyllä täysin omasta päästä kehrättyjä asioita vanhurskauttamisoppiin. Jos minä esittäisin vastaavalla tyylillä asioita ilman Raamatun perusteluita, niin nousisi iso haloo.
Niinpä pyydän sinuakin nostamaan Raamatun totuuksia esille, niin voidaan yhdessä pohtia, ovatko ne riittäviä perusteita uskomaan noin.
Jumala on JO antanut kaikkien maailman ihmisten synnit anteeksi. Ei ole olemassa ketään jonka synnit eivät olisi anteeksi muuten kuin siinä tapauksessa että itse tuomitsemme.
Jos väität että joku tarvitsee anteeksiantoasi niin väität myös että tämän ihmisen synnit eivät olisi anteeksiannetut = tuomitset hänet. Ainoa oikea menettely tässä tilanteessa on lakata tuomitsemasta ja jos tarkoitat anteeksiantamuksella tuomitsemisen lopettamista niin siinä mielessä sinulla on valta antaa anteeksi. Tätä menettelyä Jeesus kuvaa Raamatussa tukki-rikka vertauksella. Kun olet ottanut tukin silmästäsi niin kykenet näkemään sen tosiasian että toisen ihmisen synnit ovat JO anteeksiannetut itsensä Jumalan toimesta.