Tekisikö asialle jotain vai jäisitkö vaan katselemaan kauempaa?
Jos tänään tapaisit ihastuksesi
Anonyymi-ap
30616
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Luulen, että katselisin kauempaa. Olen päättänyt olla tekemättä asialle mitään, vaikka tuntisin mitä tahansa. Milloin tahansa.
Tuskin tällä palstalla käyvät tekevät mitään.
En ole ihastunut keneenkään, en ole ollut moneen vuoteen. Kiinnostunut muutamasta, joista en tiedä mitään. Kiinnostavimpia ovat tummatukkaiset ei kovin paljon pidemmät.
Luultavasti tekisin. Itkisin, poistuisin paikalta ja oksentaisin. Tämä toki vain oletukseni, mutta nyt ei mene hyvin.
En tekisi mitään ☺️ katselisin ja nauttisin tunteesta ja hymyilisin pöljää hymyä yksinäni 😄
Disse 😄
Mitä hänestä?
Millainen on pöljä hymy? 🙂
Niin no ei se hymy ehkä pöljä ole tai mistäpä sitä tietää sillä hetkellä 😄 tulee vaan semmonen olo, että näyttää pöljältä yksin hymyillessä, ihastuneena ☺️
Niin mä arvelinkin. Kyse on omasta tunteesta. Mä olen virnuillut palstaakin lukiessani ihastuneena ja ajatellut, että onpa hyvä ettei se kohde näe minun typerää ilmettäni. 😅
Joo,tämä sun viesti nyt hymyilyttää 😄 pitäs katsoa varmaan peiliin nyt😛
Heh, kiva. 😄👍
En voi tehdä mitään jos nyt edes tunnistaisin. Vaikuttaisi oudolta jos lähestyisin kun olen se jonka sähköpostiin ei vastattu silloisen tilanteen takia.
En varmaan voisi tehdä mitään. Oletettavasti tilanteessa olisi muita ihmisiä mukana.
Olen liian outo ja arka enkä tiedä mitä sanoa. Katselen kaukaa häntä.
Mieluiten vain moikkaisin kaukaa. Kielteisiä tunteita ei ole, mutta pelko liian myönteisten tunteiden pintautumisesta saisi minut mieluiten pitämään pienen välimatkan.
Tekisin ohionsalot eli oharin.
En tekisi mitään.
Varmasti hakeutuisin juttelemaan hänen kanssaan.
Tervehtisin iloisesti, jos tunnistaisin. Varmaan hänkin. Ja sitten toivottavasti hän pysähtyisi vaihtamaan pari sanaa kanssani. Se pelastaisi päivän.
En vaan katsele kauempaa vaan juttelen aina hänelle.
Yrittäisin kaikkeni että tulis jotain.
Ilman muuta hakeutuisin seuraan, jos siis olisi yksin. Vähintään kyselisin kuulumisia ja yrittäisin venyttää tilannetta jonninjoutavalla höpöttelyllä, tuskin keksisin siinä tilanteessa mitään järkevää, olisin niin jännittynyt ja ilahtunut jo pelkästään hänen näkemisestään. Siinä samalla kuitenkin etsien merkkejä siitä olenko toivottua seuraa..
n>m
Ootko venyttänyt tilannetta ennenkin höpöttelyllä hänet kohdatessa?
Olen kyllä jonkin verran. Aina ei edes ole keksinyt mitään sanottavaakaan, mutta sitä on silti jäänyt siihen paikalleen, lähelle, viivyttelemään lähtöä. On varmasti ollut aika ilmiselvää käytökseni. Emme juuri ole kohdanneet epävirallisissa merkeissä, joten se olisi enemmän kuin mukavaa kohdata joskus niin ilman että ympärillä pyörii muita ihmisiä. Kaikesta kuitenkin jo aikaa, ehkä liikaa.
Hymyilisin, heilauttaisin kättä tervehdykseksi - ja pakenisin paikalta mahdollisimman nopeasti.
Tänään jos hänet tapaisin olisi hyvä hetki kehitellä mahdollisia tapaamisia lisää
Tekisin. Tällä kertaa en kyselis tönkösti jotain sinnepäin vaan käskisin sen ottaa musta kiinni ja jos ei vapaaehtoisesti niin sitten väkisin.
Joko odottaisin häntä tai kävelisin luokse, missään tapauksessa en tyytyisi vilkuttamaan kaukaa. Jos hän olisi eksyksissä, halaisin häntä ja neuvoisin parhaani mukaan.
https://youtu.be/wy1hUkdgaxw
Potkasisin persuuksille.. ihan konkreettisesti.