Wikipedia kertoo näin:
Inkeriläisten identiteetti säilyi siitä huolimatta, että heidät ja muita suomensukuisia kansoja ajettiin pois perinteisiltä asuma-aloiltaan, ja Pietari Suuri perusti alueelle Pietarin kaupungin.[8] Inkeriläisistä tuli kuitenkin maaorjia ja merkittäviä vuonna 1703 perustetun kaupungin elintarvikkeiden toimittajia.[15]
Pietarin perustamisen jälkeen Inkerinmaa alkoi venäläistyä.[8] Pietari Suuren vallattua alueen takaisin aateliset siirsivät paljon venäläisiä maaorjia uusille tiluksilleen ja karkottivat samalla inkeriläisiä pois näiden siihenastisilta mailta.[8]
Inkerin alueen suomalaisia vainottiin Neuvostoliitossa eritoten 1920–1950-luvuilla.[7] Neuvostoaikaan siirtymisen jälkeen Inkerinmaan suomalaisten määrä kääntyi jyrkkään laskuun.[13] Maatalouden pakkokollektivisointi vaikeutti maaseudun oloja: vuosina 1929–1931 karkotettiin Inkerinmaalta Karjalaan, Kazakstaniin ja Keski-Aasiaan noin 18 000 ihmistä. Inkeriläisiä talonpoikia karkotettiin myös Kuolan niemimaalle, esimerkiksi Hiipinään.[19] Vuosina 1935–1937 noin 27 000 inkeriläistä karkotettiin Kazakstaniin ja Vienanmeren alueelle.[20]
Stalinin vainot huipentuivat vuosiin 1937–1938, jolloin Inkerinmaan suomalainen väestö väheni arviolta 40 000–50 000 hengellä. 1930-luvulla inkeriläisten suomalaisuus oli neuvostojohtajille merkki neuvostovastaisuudesta.[19] Stalinin lisäksi Andrei Ždanov piti inkerinsuomalaisia valtiolle vaarallisena kansana ja asetti heidät laajamittaisen vainon kohteeksi.[21] Kaikkiaan 1930-luvun aikana inkerinsuomalaisia tuhottiin noin 50 000, eli kolmannes koko kansasta.[21] Vuonna 1937 suomenkielinen opetus kiellettiin Neuvostoliiton kouluissa.[19] 1930-luvulla myös suomalaiset kirjastot ja kulttuurilaitokset sekä inkeriläisten seurakunnat lakkautettiin pakolla.[21] Kirkot suljettiin ja niistä tehtiin muun muassa klubeja ja varastoja tai tuhottiin kokonaan.[22] Ennen talvisotaa Pohjois-Inkerin väestö siirrettiin pois Suomen vastaiselta raja-alueelta ja ohjattiin Sisä-Venäjälle.[21] - (Wikipedia)
Inkeriläisten identiteetti säilyi siitä huolimatta, että heidät ja muita suomensukuisia kansoja ajettiin pois perinteisiltä asuma-aloiltaan, ja Pietari Suuri perusti alueelle Pietarin kaupungin.[8] Inkeriläisistä tuli kuitenkin maaorjia ja merkittäviä vuonna 1703 perustetun kaupungin elintarvikkeiden toimittajia.[15]
Pietarin perustamisen jälkeen Inkerinmaa alkoi venäläistyä.[8] Pietari Suuren vallattua alueen takaisin aateliset siirsivät paljon venäläisiä maaorjia uusille tiluksilleen ja karkottivat samalla inkeriläisiä pois näiden siihenastisilta mailta.[8]
Inkerin alueen suomalaisia vainottiin Neuvostoliitossa eritoten 1920–1950-luvuilla.[7] Neuvostoaikaan siirtymisen jälkeen Inkerinmaan suomalaisten määrä kääntyi jyrkkään laskuun.[13] Maatalouden pakkokollektivisointi vaikeutti maaseudun oloja: vuosina 1929–1931 karkotettiin Inkerinmaalta Karjalaan, Kazakstaniin ja Keski-Aasiaan noin 18 000 ihmistä. Inkeriläisiä talonpoikia karkotettiin myös Kuolan niemimaalle, esimerkiksi Hiipinään.[19] Vuosina 1935–1937 noin 27 000 inkeriläistä karkotettiin Kazakstaniin ja Vienanmeren alueelle.[20]
Stalinin vainot huipentuivat vuosiin 1937–1938, jolloin Inkerinmaan suomalainen väestö väheni arviolta 40 000–50 000 hengellä. 1930-luvulla inkeriläisten suomalaisuus oli neuvostojohtajille merkki neuvostovastaisuudesta.[19] Stalinin lisäksi Andrei Ždanov piti inkerinsuomalaisia valtiolle vaarallisena kansana ja asetti heidät laajamittaisen vainon kohteeksi.[21] Kaikkiaan 1930-luvun aikana inkerinsuomalaisia tuhottiin noin 50 000, eli kolmannes koko kansasta.[21] Vuonna 1937 suomenkielinen opetus kiellettiin Neuvostoliiton kouluissa.[19] 1930-luvulla myös suomalaiset kirjastot ja kulttuurilaitokset sekä inkeriläisten seurakunnat lakkautettiin pakolla.[21] Kirkot suljettiin ja niistä tehtiin muun muassa klubeja ja varastoja tai tuhottiin kokonaan.[22] Ennen talvisotaa Pohjois-Inkerin väestö siirrettiin pois Suomen vastaiselta raja-alueelta ja ohjattiin Sisä-Venäjälle.[21] - (Wikipedia)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Inkerin alkuperäisväestöä ovat itämerensuomalaiset vatjalaiset ja inkerikot (inkeroiset eli isurit).
Slaavilaiset heimot levittäytyivät alueelle ensimmäisen vuosituhannen lopulla. Keskiajalla slaavien välityksellä alueelle levisi kristinusko sen ortodoksisessa muodossa.[10]
Savosta, Jääskestä, Lappeelta ja Viipurista tulleita nimitettiin savakoiksi ja Kannakselta tulleita äyrämöisiksi. Yhdessä nämä ryhmät muodostivat pohjan Inkerinmaan suomalaisväestölle eli inkerinsuomalaisille. Savakoiden ja äyrämöisten erot säilyivät jopa 1900-luvulle saakka.
Myöhemmin alueelle muuttaneita suomalaisia kutsuttiin usein suomenmaakkoisiksi. Venäläiset käyttivät inkeriläisistä 1700-luvulla aluksi termiä maimisty (маймисты), joka oli peräisin nimityksestä maamies eli täkäläinen, jota Inkerinmaan asukkaat tuohon aikaan olivat itsestään käyttäneet.
Maimistojen sisäinen jako äyrämöisiin ja savakoihin selvisi venäläisille vasta 1800-luvulla kansanelämän tutkijoiden välityksellä.