Epävakaan persoonallisuushäiriöisen kanssa?
Kuvaus:
Sosiaalisten roolien merkitys (hyljätyksi tai torjutuksi tulemisen pelko, ripustautuminen toiseen ihmiseen) on korostunut. Toisten ihmisten kanssa on vaikea tulla toimeen, ja ihmissuhteita sävyttävät vihamielisyys, turvattomuus, epäluulo ja epäluottamus. Potilas on myös herkkä toisten kielteisille arvioille.
https://www.kaypahoito.fi/khp00074
Pidempi kuvaus tuolla
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00994
Kuvaus:
Sosiaalisten roolien merkitys (hyljätyksi tai torjutuksi tulemisen pelko, ripustautuminen toiseen ihmiseen) on korostunut. Toisten ihmisten kanssa on vaikea tulla toimeen, ja ihmissuhteita sävyttävät vihamielisyys, turvattomuus, epäluulo ja epäluottamus. Potilas on myös herkkä toisten kielteisille arvioille.
https://www.kaypahoito.fi/khp00074
Pidempi kuvaus tuolla
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00994
Vastaukset 56
Vanhimmat
Kysytkö omasta puolestasi vai kiinnostaako muuten vaan vastaus?
Muuten vaan. Kaikki vannoo ettei sairaudet ole este. Mutta entäs jos käytös on huonoa sairauden takia kumppaniaan kohtaan?
Vai kysytkö jonkun toisen puolesta? Oletko itse kiinnostunut henkilöstä jolla on nuo ja haluat vertaistukea?
Minä en pidä huutamisesta enkä jatkuvasta kiukuttelusta, sellainen pelottaa ja ahdistaa minua.
Tämä ei ensimmäiseltä vastaajalta.
Jos rakastuisin häneen ja jos hän ei uhkaisi henkeä ja terveyttä niin joo.
En. Kyllä niitä lyhyitä teinisuhteita pystyis raivoisan kanssa vetään läpi. Mutta niinku joku kuvaus netissäkin sanoi että epävakaan suhteet on lyhyitä ja hyvin intensiivisiä suuria tunteita sisällä pitäviä ja dramaattisia
Eli suhteeseen pitäs mennä vähän teiniasenteilla et täs nyt kulutetaan aikaa yhdes hetki kun ei nyt oo muutakaan tekemistä. Mut suhde ei montaa kuukautta kestä.
Mä itse tähtään 30 vuoden parisuhteeseen joten ei järkee tynkään mennä hetkeks tappeleen.
T: Karoliina
Pahan heitit.
Sanotaan että voisin, mutta vain jos toinen saa haluaa ja ongelmiinsa ammattiapua sekä mahdollisesti soveltuvaa lääkitystä. Muuten en, se on sen verran rankkaa touhua verrattuna keskimääräiseen parisuhteeseen, jossa siinäkin saa olla välillä kumppanin terapeutti ja välillä kumppanin potilas.
Harvemmin noita saadaan lääkittyä ja hoidettua kovinkaan hyvin. Toiveajattelua lähinnä, että pysyisi elämä tasaisena. Vähän sama kuin maanisen kanssa.
Epävakaa ei ole välttämättä ole johdonmukainen, raivarit voi tulla ihan mistä vaan pikkuasiasta ja tunteet menee ylös-alas ja potenssiin 100x. Usein kuvittelee loukkauksia siellä missä niitä ei ole, oma minä on hauras. Hetkessä ollaan maailman rakastuneimpia, sitoutuminen ja läheisriippuvuus alkaa lähes heti, ja yhtä kovaa tullaan alas ja siirrytään seuraavaan. Jos ei ole itse mieleltään vahva vaurioita tulee välttämättä.
En halua seurustella epävakaan kanssa, mutta jos joskus tarvitsisi apua jossain tilanteessa, niin ehkä voisin auttaa.
No luotan ennemmin viranomaisten antamaan infoon, jonka perusteella yli puolet on pääosin oireettomia jonkun vuoden hoidon jälkeen.
Mulla on useampikin eri-ikäinen ja eri-iässä BiPo-diagnoosin saanut tuttu ja hyvin ovat kaikki asettuneet hoidon myötä, etenkin maniat ovat pääosin hävinneet kokonaan.
Ihan uusi tieto minulle, kiitos.
Ole hyvä vain :)
Asia on mainittu näemmä myös toisessa aloittajan linkissä kohdassa "Ennuste":
https://www.kaypahoito.fi/khp00074#s7
Ja tokihan tuo mainittu yli puolet lienee tarkoittaa noin 51% :D
"randombypasser", lakkaa jo leikkimässä palstatohtoria ja joka ainoan alan asiantuntijaa. Sinähän sekoitat keskenään bipon ja borderline personality disorderin! Kaksi kokonaan eri häiriötä, vaikka oireilu voisikin vaikuttaa maallikon silmissä samankaltaiselta. Joka keskusteluun ei ole pakko osallistua.
Älä sinä höpötä, en minä sitä sekoittanut, vaan edellinen totesi tuon maanisuuden, jonka myötä kerroi, että minulla useita bipo-tuttuja, joilla etenkin maniavaihe on saatu hyvin lääkkeillä kuriin.
Josko jatkossa voisit lukea ensin koko keskustelun ja vasta sitten kommentoida, kiitos.
Ja sama pätee muuten sinuun, kaikkiin keskusteluihin ei ole pakko kommentoida.
Vaikka sanot, että bipolaarisuus on tuttavilla saatu hoitoon, se ei ole koko totuus.ä! Koska on sattuneesta syystä kokemusta bipolaarisesta ex, olin ihan eri kuvassa mitä sanot jo sen perusteella mitä joskus lääkäriystävää konsultoin asiasta ja piti käydä tarkistamassa käypähoito:
”Kaksisuuntainen mielialahäiriö on krooninen sairaus, johon yleensä liittyy uusiutuvia sairausjaksoja.”
”Hypomanian ja erityisesti maniajaksojen aikana potilas voi aiheuttaa itselleen vakavia ongelmia hakeutumalla harkitsemattomiin ihmissuhteisiin, käyttäytymällä liikenteessä muista piittaamatta, käyttämällä päihteitä.”
”Hoitomyöntyvyyden ongelmat ovat yleisiä. Suomalaisessa tutkimuksessa alle puolet kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista sitoutui säännölliseen pitkäaikaiseen lääkehoitoon. Haittavaikutukset, motivaation puute ja kielteiset asenteet lääkehoitoa kohtaan olivat yhteydessä huonoon sitoutumiseen hoitoon 16.”
Tuo viimeinen kpl on varmaan yksi iso syy kroonisuuteen, kun ollaan (hypo)maanisia omasta mielestä menee hyvin ja lääkkeet jää pois, ja sitten onkin helvetti irti.
En itse lähtisi epävakaan kanssa parisuhteeseen. Kun totuus on, että yli puolet parantuu viidessä vuodessa, se tarkoitaa myös ettei noin puolet parane! Ja viisi haastavaa vuotta heti suhteen alkuun ei paranna onnistumisen mahdollisuutta kovin paljon! Jos sairaudesta on jo parantunut, asia on jo hieman erilainen. Epävakauteen ei taida olla ”omaa” lääkitystä, vaan sivussa kulkevia mielen ongelmia hoidetaan esim. ahdistus ja masennus. 25% avohoidon potilaista kärsii vaivasta linkkisi mukaan. Käypähoidosta löytyy neljä syytä miksi en puolisona epävakaata harkitsisi:
-Kielteiset tunteet ovat pinnalla.
-Tunteet vaihtelevat vihaisuuden ja ahdistuneisuuden sekä masennuksen ja ahdistuneisuuden välillä.
-Toimintaa leimaa huomattava impulsiivisuus ja päivittäinen mielialan vaihtelu.
-Vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa on vaikeaa.
Elämä olisi liian rankkaa, epävakaa tarvitsee apua, jota maallikko ei pysty antamaan. Luultavasti tilanne kävisi oman ja lasten terveyden päälle pitkällä juoksulla.
Edelleenkään en menisi suhteeseen sokkona, vaan tutustuisin ensin. Muutaman kuukauden tutustumisen aikana käy kyllä selväksi missä mennään ja pärjäisinkö sellaisessa suhteessa vai rikkoisinko itsenikin.
En sinällään sulje mitään pois, ennen kuin olen itse kohdannut sen ihmisen/asian. Siksi tällaiset kyselyt eivät oikein toimi itselleni, koska näkemykseni on tietyllä tavalla avara kuin maailmaan tutustuvalla lapsella. Voihan sitä halutessaan sanoa sinisilmäisyydeksikin, mutta itse koen sen ennemmin ennakkoluulottomuutena.
Tiedän sen saman sinisilmäisyyden… Sama periaate ollut itsellänikin vahvana. Tuomita ei saa etukäteen. Kokemusta on kahdesta pitkästä suhteesta, siitä etten annan asioiden, jota olisi useimmille este, häiritä vaan katson ihmistä. Siinä kohtaa toki jo vaalean punaisten lasien läpi. Ja siitä sinisilmäisyydestä olen sitten maksanut kovat oppirahat. Ei kiitos enää omalle kohdalle! Olen oman osani tuosta taakasta jo kantanut .
En arvostele sinun vapauttasi valita sinänsä. Kunhan sanon, ettei nuo sairaudet ole keskimäärin mitään helppoa kauraa puolisolle ja puolison riski sairastua ohessa on suuri.
Sinulla on sitä paitsi ihan eri tilanne kuin itselläni, lapsia ei tarvitse ajatella ja pääset suhteesta pois heti kun itse haluat, vaikka seuraavana päivänä vain sanomalla moikka.
No onhan tuota itsekin saanut maksella oppirahoja, mutta sekin kuuluu elämään, sillä tavoin toivottavasti myös oppii jotain.
Pääseehän sitä helpommin pois kun ei ole jälkikasvua, mutta kun ei se silti helppoa ole, niin en viitsi kovin hätäisesti suhteesen ryhtyä tosissani. Aikaa on harkita ja katsella.
Mutta itse olet ripustautuneena täällä, miettien yhtä henkilöä.
Ei kai ole peiliin katsomista sitten tässä asiassa.
Jaa'a, kummallehan tämä nyt oli osoitettu?
Citrinellasta en tiedä, mutta itse en mieti ketään yhtä henkilöä. Tai no äitiä on tullut mietittyä, kun äiteinpäivä tulee pian, mutta ei liity varsinaisesti palstaan.
Höpö höpö. Epävakauden toimii erittäin hyvin dialektinen terapia ja henkilö voi olla sen jälkeen oireetonkin.
Sinulla menee nyt diagnoosit sekaisin.
Ei mene. Mutta kun et vaivaudu lukemaan koko keskustelua, niin et ymmärrä. Mutta itsehän teet itsestäsi narrin, ole hyvä vain.
Tuskinpa. Olen hyvin rauhallinen ja harkitseva itse. Vaikka huumorintajuni on vähän erikoinen. Toisaalta haluaisin joskus seurustella ihmisen kanssa joka omistaa tunteita.
Minulla on perheenjäsen, jolla on tuo diagnoosi. Ja kyllä voisin seurustella sellaisen ihmisen kanssa. Ensinnäkään tuo persoonallisuushäiriö ei ole pahimmasta päästä ja toiseksi kaikki sitä "sairastavat" eivät ole samanlaisia.
Se on totta. Minä ajattelen niin, että sellaiset jotka ovat erityisherkkiä ja kokevat elämässään isoja vaikeuksia, sen seurauksena persoonasta voi tulla epävakaa.
Mitä väliä miten ja miksi on sairastunu, jos sairastunut pettää, haukkuu, heittelee tavaroilla, tönii, raapii potkii, lyö ja tuhlailee kaikki rahamme vaikka heräteostoksiin?
Eipä sillä silloin ole mitään merkitystä.
Herkkyys on aivan toinen asia, eikä mikään sairaus. Epävakaat eivät ole mitenkään herkkiä.
Epävakaan kanssa voisi olla hankalaa kun itsekin olen sellainen. En haluaisi. Liian rauhallisen kanssa voisi mennä hermot myös.
Olen itse masentunut ja ahdistushäiriöinen, joten se olisi varmasti aika hankalaa minulle itselleni ja omalle oireilulleni. Mutta jos olisin itse paremmissa sielun ja ruumiin voimissa, en sulkisi epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastavaa pois pelkän diagnoosin takia. Kaikkihan ovat erilaisia ja jos rakastuu, niin on valmis tekemään "ylimääräistäkin" työtä suhteen eteen.
"Toisten ihmisten kanssa on vaikea tulla toimeen, ja ihmissuhteita sävyttävät vihamielisyys, turvattomuus, epäluulo ja epäluottamus. Potilas on myös herkkä toisten kielteisille arvioille."
Tuossa lainauksessa kerrotaan "potilaasta". En tunnista itseäni kuvauksesta, joka kertoo siis uhrista. Siis nuo seikat tunnistan, että ihmissuhteita sävyttää nuo ominaisuudet. Mutta jos epävakaalla tulee sairaudentunto, hänhän lähtee hoitamaan kyseistä häiriötään.
En käytä mitään lääkkeitä hoitaessani itseäni. Olen oppinut omien tunteideni säätelyä. Opettelen uusia tapoja toimia kaiken aikaa. Ja se tapahtuu parhaiten niin, että on ihmisten kanssa tekemisissä. Tunnetaitoja voi opetella, ei lääkkeet siihen auta.
Tunnen paljon kaltaisiani, eikä heistä ulospäin mitään outoa huomaa, koska tekevät kovasti töitä itsensä kanssa. Eli siis hyvin itsekriittisiä voidaan myös olla.
Lievästi ärsyttää kuvaus, että olisimme jotain holtittomia, muille vaarallisia hulluja. Eniten itse kärsimme siitä, että on vaikeuksia säädellä omia tunteita. Nuorempana provosoiduin helposti ristiriitatilanteissa ihmisten kanssa. Ja menetin myös sen takia ihmissuhteita.
Nykyään yritän välttyä joutumasta riitatilanteisiin. Ja ihan siksi, että kärsin niistä kovasti ja se mitä eniten tavoittelen on, että voisin elää tasapainossa itseni ja ulkomaailman kanssa. Ei kannata arvioida ihmisiä pelkästään jonkun lääkärin diagnoosin kautta, vaan yrittää nähdä ihminen kokonaisuutena siellä diagnoosin takana. Kun ihmisessä on varmasti paljon muutakin, kuin mainittu mielenterveyshäiriö. Ja kuka voi sanoa olevansa itse kaikella tavalla terve? Mitä se edes pitää sisällään?
Mitähän siitä sitten tulis kun molemmat samanlaisia?
Saa peilata itseään toisen kautta 👍
Ei me olla samanlaisia. n-m
Voisin aivan hyvin. Miksi? Uskon siihen että kun on omaa kokemusta rikkinäisyydestä joka varmasti aikoinaan omalla osaltani juuri omalla kohdalla tietyn asteiseen epävakaaseen persoonallisuushäiriöön. Enää en sitä sairasta. Olen kokemusten myötä vahva joten en ns. pelästy epävakaisuutta. Elämä muutenkin on meillä kaikilla tavallaan kaikenlaisen epävakauden kanssa tasapainottelua 24/7 on sitten jotain diagnoosia tai ei enemmissä ja vähemmissä määrin.
Eihän se ole este, jos on avoimuutta.
Laulajatar Yonalla on epävakaa persoonallisuushäiriö ja katsokaa miten ihana ihminen hän on.
Hän on taitava ja lahjakas mutta on eri asia elää parisuhteessa persoonallisuushäiriöisen kanssa. En lähtisi koittamaan.
Antaako tällainen ihminen energiaa vai väsyttääkö lopulta läheisensä? Jokainen päättää itse mihin lähtee.
Aloittaja on varmasti mustamaalaaja, joka käyttäytyy ensin huonosti ja sitten täällä mustamaalaa henkilöä joka hänelle huonosta käytöksestä sanoo.
Näin se onkin, mustamaalaajalla on itse tämä persoonallisuushäiriö.
Klisheet vie aivovaurioon kiss my ass
En seurustelusi. Tuo epävakaa on hyvin raskas tyyppi ihmisenä. Todennäköisesti elämä on yhtä vuoristorataa.
Olin naimisissa sellaisen kanssa. Puoli vuotta. Kävi hyvin äkkiä raskaaksi kun hän oli myös alkoholistimies
En kykenisi seurustelemaan mistään huonossa hoitotasapainossa olevasta mt-ongelmasta tai vastaavasta kärsivän kanssa.
Sama. Ensiksi pitää tiedostaa ongelmansa ja tajuta, että tarvitsee apua, hakea sitä apua, sitoutua siihen hoitoon ja käydä siellä hoidossa, jotta tilanne saadaan tasapainoon. Tuon jälkeen voisin kyllä seurustella ko. henkilön kanssa.
Ihmisillä on itsensä kanssa eniten ongelmia.
Riippuu varmasti tapauksesta, koska vaihteluahan on kuitenkin todella paljon henkilöstä ja elämäntilanteesta riippuen. Vihamielisyys on kyllä ikävin piirre, jos se on pahana, koska aggressiivisuus/konfliktit tekevät tiukkaa. Monessa muussa jutussa löytyy paljon paremmin ymmärrystä ja jaksamista.
Jos itselläkin masentuneena menee elämä hyvin, niin sitä ei juurikaan huomaisi edes puoliso. Harmillisesti yksinäisyys on yksi pahoja ongelmia aiheuttava asia, joten parisuhteen etsiminen on vaikeampaa. Villisti veikkaisin epävakaan persoonallisuushäiriön stabiloituvan hyvissä oloissa, mutta voin toki olla väärässä.
Persoonallisuushäiriöt ovat osa luonnetta. Persoonaa.
Ei luonne parane
Oireita voi kuitenkin lieventää ja oppia pärjäämään ongelmien kanssa paremmin. Se helpottaa sekä hänen että muiden elämää.
Noin se varmasti on.
Elämä epävakkaan ihmisen kanssa on aika hastavaa kun siihen vielä lisätään ripaus narsismia.
Koskaan et tiedä mitä tuo tuleva päivä tullessaan, jos tykkäät tasaisesta elämästä nämä ihmiset eivät ole sinulle sopivia kumppaneita.
Toivottavasti itse en koskaan enää sekaannu moiseen soppaa, siitä selviäminen vie kauan ja on raskas tie.
En.
EN.
Kaikki sosiaaliset haasteelliset, assburgerit, ujot, muuten vaan vittumaiset jne.
Naisia nähty vaikka minkälaisia ja jos et ole tasapainossa itsesi kanssa niin olet parisuhteessa VITUN HYÖDYTÖN.
En voisi seukata.