Tein joskus sellasen virheen, kun mulla
oli kaikkein pahin vaihe paniikkihäiriöni
kanssa, niin en mennyt mihinkään, en uskaltanut.
En mennyt edes lääkäriin, kaikki pelotti vaan niin vietävästi.En omasta pihastani pidemmälle uskaltanut poistua.
Kaiken tämän lisäksi minuun iski masennus,
makasin vain kotona, itkin vähän väliä, pelkäsin,
laihduin.
Yleensä pahimmat kohtaukseni sain öisin, silloin
se on kaikista kamalampaa, jos vielä lisäksi olin yksin. Kaikki alkoi kummallísesta olosta,
huimasi, sydän hakkasi, vapisutti, oli kylmänhiki,
kuolemanpelko,sekoamisenpelko, siis ihan kaikkee ja tuntui ihan kamalilta.
Mutta kerran sain tarpeekseni, menin lääkärille, sain lääkettä(ennen en ollut huolinut,typerää),
muutaman kerran terapialla.
Nyt olen elämäni kunnossa.Aamulla otan kapselin
Seronilia ja se siitä.
Mikään ei ole enää este.
Tottakai minua joskus ahdistaa, mutta
ei tule kohtauksia, se on ihan normaalia, että joskus ahdistaa jä välillä masentaa.
Yksin ei asiaa kannata jäädä pohtimaan, jo puhuminenkin asiasta auttaa, salailu on vain energian tuhlausta.
Yksi asia vielä, kaikkiin paikkoihin kannattaa
mennä, aina kun pääsee päämääräänsä se on jo voitto. Ei kannata alkaa missään vaiheessa kuten minä joskus, ei uskaltanut mihinkään, se on virhe.
Apua löytyy ja apua saa!
Elämä voittaa aina!
Ja jos jotain positiivista olen saanut, niin
ylipainoa ei ole tullut!
MUista et ole yksin, meitä on monia, mutta
paraneminen lähtee itsestä!
oli kaikkein pahin vaihe paniikkihäiriöni
kanssa, niin en mennyt mihinkään, en uskaltanut.
En mennyt edes lääkäriin, kaikki pelotti vaan niin vietävästi.En omasta pihastani pidemmälle uskaltanut poistua.
Kaiken tämän lisäksi minuun iski masennus,
makasin vain kotona, itkin vähän väliä, pelkäsin,
laihduin.
Yleensä pahimmat kohtaukseni sain öisin, silloin
se on kaikista kamalampaa, jos vielä lisäksi olin yksin. Kaikki alkoi kummallísesta olosta,
huimasi, sydän hakkasi, vapisutti, oli kylmänhiki,
kuolemanpelko,sekoamisenpelko, siis ihan kaikkee ja tuntui ihan kamalilta.
Mutta kerran sain tarpeekseni, menin lääkärille, sain lääkettä(ennen en ollut huolinut,typerää),
muutaman kerran terapialla.
Nyt olen elämäni kunnossa.Aamulla otan kapselin
Seronilia ja se siitä.
Mikään ei ole enää este.
Tottakai minua joskus ahdistaa, mutta
ei tule kohtauksia, se on ihan normaalia, että joskus ahdistaa jä välillä masentaa.
Yksin ei asiaa kannata jäädä pohtimaan, jo puhuminenkin asiasta auttaa, salailu on vain energian tuhlausta.
Yksi asia vielä, kaikkiin paikkoihin kannattaa
mennä, aina kun pääsee päämääräänsä se on jo voitto. Ei kannata alkaa missään vaiheessa kuten minä joskus, ei uskaltanut mihinkään, se on virhe.
Apua löytyy ja apua saa!
Elämä voittaa aina!
Ja jos jotain positiivista olen saanut, niin
ylipainoa ei ole tullut!
MUista et ole yksin, meitä on monia, mutta
paraneminen lähtee itsestä!
Vastaukset 5
Vanhimmat
seronillia aamulla 2 kapselia ja taas maistuu meno ;0) .olen sairastanut paniikkia jo 15 vuotta ja seronil on vienyt oireet melkein kokonaan pois.ennen ei tarvinnut kuin kuvitella käyvänsä esim.isoissa tavarataloissa niin heti iski kauhea paniikki kaikkine inhottavine oireineen,se oli ihan kamalaa kuten varmaan tiedättekin.. mutta nyt elämä maistuu ja kesää odotellaan.
Onko annos kaksi kertaa 20mg?
annos on 40mg vrk.aloitin vuonna 93 yhdellä kapselilla ja viime vuonna kun oireet alkoivat yhä enemmän nousemaan pintaan nostettiin annosta.
minulla on juuri tuollaisia oireita. ja tämä on kauheaa. olen joillekin puhunut asiasta mutta se ei auttanut yhtään ja lisäksi muut vähättelevät asiaa. ´minun pitäisi käydä lääkärillä mutta en uskalla enkä saa aikaiseksi. en edes tiedä mitä tehdä? mihin soitan, minne menen ja mitä sanon? kaikki alkaa ahdistaa, ehkä tiedät tunteen ja voit auttaa?
hei, itse olen menossa ylihuomen päivystykseen hakemaan apua paniikkiolotilaan.turvaton olo alkaa jo masentamaan.söin seronilliä useamman vuoden ja lopetin sen yli kuukausi sitten.olo oli loistava ja uskalsin lopettaa, mutta nyt tuntuu siltä että ehkä onkin niin että mun on parempi vain popsia seronilliä että jaksan.