Alokas ja Mikael Rautanen keskustelee Inderesillä :
"Se on jännä, miten meistä jokainen tekee elämässä todella isoja päätöksiä, mutta monessa tapauksessa heti kun astuu työpaikan ovesta sisään, sinun ei luoteta kykenevän itsenäisesti edes lyijykynän hankintaan."
"Mut mieti, miten hienoa oli saada uusi kynä ja siitä oli aidosti iloinen. :smiley: Tosin ehkä vähän samalla se oli surullista."
"Kylmä hiki kyllä tuli, jos oli mennyt rikkomaan kynän taikka pari. No monet ottivat kotoa tarvikkeet, niin työnantaja hienosti säästi siinä. :sunglasses:"
Voi Härrw Gyyd sentään 😅 Joku ois tullut minulle kynistä nipottqmaqn, olisin viskannut koko työpöydän ikkunasta ulos 🤣
Omia kokemuksia:
- sain työpaikalta pakun lainaksi, kun oli tarvis, laitettiin vielä muuttolaatikot kyytiin, kun selvisi auton lainauksen tarkoitus. VW-pakettiauto oli hyvässä käytössä.
- Läheiseni sairastui äkillisesti - sain lähteä samantien töistä - palkkaa ei katkaistu
- Mutta kaikista paras muisto on Nokian kumisaappaista 😁 Kerran olisin tarvinnut Nokian saappaita, mutta pienin koko oli 44 😅 suurin koko 46. Soitin hankintaosastolle, että "tarvisi vähän pienemmät Nokian saappaat", ukkeli räjähti nauruun, kun kuuli, mikä oli pienin koko 🤣🤣🤣🤣🤩 Siinä me naurettiin katketakseen, hän sanoi "mutta sinähän mahdut kokonaan siihen yhteen saappaaseen " 😆 Naurusta ei meinannut tulla loppua, mutta minulle tuotiin samana päivänä 37 kokoiset Nokian kummarit. Soitin ja kiitin lähettäjää sen minkä naurusta pystyin.
Kyllä työpaikkoja on monenlaisia, ei voi muuta sanoa. Itselleni tärkein etu oli "auton lainaus" tarpeen mukaan, joko paku tai VW Colf. Se oli oikeasti kullanarvoista. Tunsin ko. Herran, joka niitä "piti pihdeissään", huippu tyyppi. Kampin Autotalosta sai aina auton 🚙🚛
"Se on jännä, miten meistä jokainen tekee elämässä todella isoja päätöksiä, mutta monessa tapauksessa heti kun astuu työpaikan ovesta sisään, sinun ei luoteta kykenevän itsenäisesti edes lyijykynän hankintaan."
"Mut mieti, miten hienoa oli saada uusi kynä ja siitä oli aidosti iloinen. :smiley: Tosin ehkä vähän samalla se oli surullista."
"Kylmä hiki kyllä tuli, jos oli mennyt rikkomaan kynän taikka pari. No monet ottivat kotoa tarvikkeet, niin työnantaja hienosti säästi siinä. :sunglasses:"
Voi Härrw Gyyd sentään 😅 Joku ois tullut minulle kynistä nipottqmaqn, olisin viskannut koko työpöydän ikkunasta ulos 🤣
Omia kokemuksia:
- sain työpaikalta pakun lainaksi, kun oli tarvis, laitettiin vielä muuttolaatikot kyytiin, kun selvisi auton lainauksen tarkoitus. VW-pakettiauto oli hyvässä käytössä.
- Läheiseni sairastui äkillisesti - sain lähteä samantien töistä - palkkaa ei katkaistu
- Mutta kaikista paras muisto on Nokian kumisaappaista 😁 Kerran olisin tarvinnut Nokian saappaita, mutta pienin koko oli 44 😅 suurin koko 46. Soitin hankintaosastolle, että "tarvisi vähän pienemmät Nokian saappaat", ukkeli räjähti nauruun, kun kuuli, mikä oli pienin koko 🤣🤣🤣🤣🤩 Siinä me naurettiin katketakseen, hän sanoi "mutta sinähän mahdut kokonaan siihen yhteen saappaaseen " 😆 Naurusta ei meinannut tulla loppua, mutta minulle tuotiin samana päivänä 37 kokoiset Nokian kummarit. Soitin ja kiitin lähettäjää sen minkä naurusta pystyin.
Kyllä työpaikkoja on monenlaisia, ei voi muuta sanoa. Itselleni tärkein etu oli "auton lainaus" tarpeen mukaan, joko paku tai VW Colf. Se oli oikeasti kullanarvoista. Tunsin ko. Herran, joka niitä "piti pihdeissään", huippu tyyppi. Kampin Autotalosta sai aina auton 🚙🚛
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nyt mä tipahdin 😃😅🤣😂🤩🦽🦽
"Vuosia sitten työskentelin huonekalutehtaalla. Hakkasin lyöntimuttereita kiinni tuoleihin kahdeksan tuntia päivässä. Kun tämä urakka oli tehty, kiinnitin tuoleihin jalkoja pop-niiteillä kahdeksan tuntia päivässä :smiley:"
"Työpaikalla soi aina kello, kun ruokatunti alkoi ja loppui. Palkkalaskua selvitellessä omistajilla oli koko ajan oletus, että yritän huijata joka käänteessä."
"Ihan hauska kokemus, mutta vastaavanlaiseen työympäristöön en mene enää koskaan."
"En ole koskaan ollut yhtä pihi kuin tuona kesänä. Laskin, että tein tunnissa X määrän tuoleja, joten yhden tuolin hinta oli Y. Kun kaupassa olin ostamassa lounasta, aloin nähdä tuotteiden hinnat eurojen sijaan tuoleina. Pöyristelin, että minäkö maksaisin tuosta sämpylästä 35 tuolia? Ei tule kuuloonkaan!"