En ole varmaankaan ihan samanlainen kuin muut.
Ihan yksin taas pitkään, mutta en tunne itseäni yksinäiseksi.
Anonyymi-ap
2061
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Yksinäisyys on mielentila, jota voi itse hallita, jos haluaa. Yllättävän moni ei taida haluta, päätellen lehtien kirjoittelusta.
Ite oon varmaan friikki muitten silmissä mut haitanneeko tuo 😄
Meitä on moneen junaan. Itsellä ei yksin ollessa ole yksinäinen olo - monesti on yksinäisempää ihmisten seurassa.
Sama täällä, rasittavia on kokoukset ja juhlatilaisuudet. Kotona on hyvä olla vaikka yksin. Toki kavereita on mukava aina joskus pikaiseltaan nähdä.
Kyse on mun mielestä mielenterveyden tasapainosta.
Mullakaan ei nykysin oo mitään ongelmia olla yksin ja viihdyn hyvin pitkiäkin aikoja omassa seurassani.
Mutta niin ei oo ollut aina. Jostain 16 vuotiaasta ehkä 25 vuotiaaksi asti mulla oli ajanjaksoo jolloin enemmän ja vähemmän liittyen ajanjaksosta yksinäisyys oli todella vaikeaa.
Vuosi 2001 sekä vuodet 2006-2007 oli erityisen vaikeita mulle olla yksin sekunttiakaan.
Ahdistuin heti äärimmilleen jos jäin yksin. Muistan sen tuskasuuden mikä lähti vyöryyn heti kun tajusin huoneen tai koko asunnon olevan tyhjä ja hiljainen. Ilmastoinnin humina tyhjässä huoneessa laukas mulle paniikkikohtauksen. Tarvin jatkuvasti samaan tilaan toisen ihmisen ettei henkinen tuskaisuuteni räjähtäny sietämättömäksi.
Jep, mulla oli vakava masennus ja yleistynyttä ahdistuneisuutta teininä eli oli 2001 16 vuotias ja 2006-2007 21-22 vuotias.
Olenkin liittänyt tuon yksin olemisen vaikeuden psyykkiseen tasapainoon ja hyvään mielenterveyteen.
T: Karoliina
Luulen että tuo 16-25 liittyy ikään. Se on vaan ikä jolloin sosiaalisuus on ylikorostettua.
Ehkä ikään mutta erilailla. Olin nuori. Asunut aina jonkun kanssa. Itsenäistyminen omilleen ei ollu vielä täydellistä. Siinä osa syytä mutta kyllä mielenterveyshäiriöni oli silloin myös iso osa syytä miks koin vaikeaksi olla yksin
Mulla on ollut aina päinvastoin. Toisten ihmisten kanssa oleminen, jos tilanteessa tarvitaan sosiaalisuutta, niin saa aikaan hätäännyksen, enkä pysty ajattelemaan selvästi. Työelämässä (ja monin osin kouluelämässä) oleminen on toistaiseksi ollut tämän takia lähes mahdotonta. Jos on minkäänlainen mahdollisuus selvitä ilman tutustumista keneenkään, niin silloin teen niin.
Muiden taitojen puolesta olisin kyllä kykeneväinen ja on jopa itseluottamusta, jos ei tarvitse olla missään tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Sosiaalisten tilanteiden pelko on ollut todella vaikea murtaa, enkä siinä ole toistaiseksi onnistunut.
Mulla oli ahdistuneisuushäiriön oireita masennuksen parina ja sain välillä paniikkikohtauksia.
Paranin mutta se tie oli rankka sillä sisälsi itsensä pakottamista tilanteisiin missä ei viihdy eikä haluaisi olla
Ahdistuneisuushäiriön oireet paheni välttelytaktiikalla siispä en vältelly vaan pakotin itseni tilanteisiin mitkä aiheutti ahdistuneisuutta ja jopa paniikkikohtauksia.
T: Karoliina
Täällä asuu paljon porukkaa yksin. eikä mikään ihme juttu .vai pitäskö olla joku ihme juttu.
Me asutaan yhdessä
Näette todellista yksinäisyyttä vasta vanhuksena, jos ei ole ketään kuka käy katsomassa eikä netissäkään enää osaa hillua
Mihin se taitoa häviäisi jos sen nytkin osaa? Ne vanhukset ei osaa siksi, että niillä ei ollut nettiä ennen ja vanhana ei opi sellaista niin helposti. Uusille sukupolville se on yhtä helppoa kuin takapuolen pyyhkiminen, joten se taito ei katoa.
Voisi ajatella samalla kun kirjoittaa jotain.
Ei se vaan mene noin. Monet fysiologiset ja henkiset esteet tulee vanhuksena vastaan eikä netissä läyhääminen ole prioriteetti. Näet kyllä jos sinne asti elät
Mene välillä ulos käveleen niin äkkiä löytyy kavereita.välillä tykkään lukea ihan yksin tai kaksin.
Ollut joskus ihan erakkona jopa viikon olematta tekemisissä kenenkään kanssa, paitsi puhelimessa muutaman kerran. Elänyt vain itselleen ja touhuta omissa oloissaan ja ajatuksissaan. On se toisaalta aika mukavaakin ja rauhoittavaa. Toki tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, mutta yksinolokin sopii luonteelleni.
Ihan kokonaisen viikon. Oletpa ollut reipas ja taitava!
Ole kuukausia täysin yksin ettei kukaan soita eikä kukaan kysy mitä kuuluu... itelle ihan tuttua
Sun viikon "yksinäisyys" ei oo mitään yksinäisyyttä mitä toitotetaan somessa kun halutaan huomiota varsinkaan kun ei saa jopa viikkoon huomiota mieheltään tai ystäviltään.
Jopas kirjoitus viikon erakkona olosta sai mäkättäjät hereille. Olisi sitten varmaan mennyt kuukausikin koska rauhalliselta ja mukavaltakin tuntui. Jotkut luulee että täältä myötätuntoa tai sankaruutta kaikki hakee, puhuvat vain itsestään.
Olet palstan sankari ajatella viikon...Kiitos