On täysin normaalia huomata että jokaisella on ollut useita kumppaneita tai eksiä elämänsä aikana.
Se pistää miettimään että monesko tulee olemaan jonkun jonossa ja kauanko suhde tulee kestämään. Sitä jopa odottaa pessimismisesti olevansa väliaikainen kun ajan henki ei ole antanut syytä pitää yhteistä tulevaisuutta itsestään selvänä vaikka sitä kovasti kaipaisikin.
Olen itsekin yhden miehen nainen. Haluan suunnitella. Ei ole halua tai energiaa jahdata jotakuta ja esitellä jatkuvasti itseäni jollekulle deittailutarkoituksessa hetken mielijohteesta.
Haluan tietää miten sen ajatus jonka asuu saman katon alla juoksee, tietää täsmälleen mitä hän tarvitsee niin henkisesti kuin fyysisesti. Miten ei olla vain hänen kumppaninsa vaan myös hänen paras ystävänsä.
Tosin monen kohdalla se näyttäisi olevan se viimeinen henkilö jonkun elämässä. Usein sen jälkeen kun ollaan koettu jo monet pettymyksen rakkauselämässä, ollaan tehty useimmat työt, lasten hakkiminen ei ole enää kuvassa ja ennen kukassa ollut vartalo alkaa kuihtumaan.
Miten mahtaa käydä.
Onko paras suhde nykyaikana se viimeinen?
28
77
Vastaukset
Hmm, vaikea kysymys. Mitenkä lienee on. Ainakin omalla kohdallani luulen, että olen nyt elämäni viimeisessä parisuhteessa. Olen sen jotenkin lukinnut omassa päässäni jo kauan sitten, vaikka on ollut hetkiä kun olen sen kyseenalaistanutkin.
Visio, jos olisin single? En jotenkin näe itseäni enää markkinoilla, en jaksa enää myötäillä ja myöntyä niin paljon mitä nuorempana, löytääkseni jonkun. Miellyttämisenhaluni on jäänyt mukavuudenhaluni jalkoihin. 😄
Itse aikoinaan häpesin kertynyttä kumppani määrää. Koin olevani epäonnistuja, jolla on kauhea määrä exiä. Heitä on 6 kpl. Siinäkin 5 liikaa.
Olen tällainen, haluan parisuhteelta paljon, elämän mittaisen toveruuden. 😊
Oletko huolissasi milloin se joku osuu kohdallesi vai?Elionrie kirjoitti:
Luultavasti. Ehkä siihen vaikuttaa sekin että oma äitini on ollut epäonninen.
Meinaat, että huono onni periytyy? Ehkäpä olet oppinut jotain läheisen huonosta onnesta, syistä huonoon onneen? Etkä tee samoja mahdollisia virheitä?
Tunnen vahvasti, että olen vanhempi kuin sinä, joten kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon, että et voi tietää, monesko suhteistasi on paras, mutta ei sillä ole väliäkään.
Elämä on parasta juuri nyt, koska huomisesta et voi tietää. Kannattaa elää joka päivä, eikä mitään "sitten kun" -elämää. Nauti elämän pienistä asioista ympärilläsi ja huomaa iloiset asiat joka päivä. Kumppanin kanssa mitään tai ketään ei saa pitää itsestään selvyytenä. Kiinnitä huomiota omaan jaksamiseesi ja omaan hyvinvointiisi samanaikaisesti parisuhteen ja perheen hyvinvoinnin kanssa.- Anonyymi
Ei sitä voikaan tietää ennen kuin jälkikäteen. Kokemusta keräämällä. Kun on pelkkiä exiä ei mikään ole onnistunut järin hyvin….
Anonyymi kirjoitti:
Ei sitä voikaan tietää ennen kuin jälkikäteen. Kokemusta keräämällä. Kun on pelkkiä exiä ei mikään ole onnistunut järin hyvin….
Onnistunut ja onnistunut... Voihan olla kokenut hyvän suhteen, joka vain on päättynyt. Olla iloinen siitä, että on saanut kokea sen tarinan.
- Anonyymi
Miksi parisuhteita ylipäänsä laittaisi johonkin paremmuusjärjestykseen? Ainkin itselläni jokainen kolmesta parisuhteestani on ollut sillä hetkellä hyviä, eikä niistä yksikään näin jälkeenpäinkään tunnu mitenkään huonolta. Jotenkin en osaa ajatella niinkään, että mikä sen toisen osapuolen parisuhteista olisi ollut paras. En mä ole ollut millään tavalla kiinnotunut kyselemään tai tietämään toisen eksistä ja aiemmasta parisuhteesta. Kyllä niistä nyt puhua saa, mutta ei siihen ole mitään tarvetta.
- Anonyymi
Autovertauksethan ovat aina hyviä. Naiset tykkävät viritetyistä miehistä jotka ottavat hyvät kierrokset tarvittaessa, varsinkin siinä alkuvaiheessa kun vaikutus pitää tehdä. No, eihän se kestä kauaa kun sellainen meno tyssää. Pitkäjänteiset miehet taas koetaan masentuneiksi ja syrjäytyneiksi joten eipä meistä kukaan piittaa.
Pitkäjänteisillä miehillä joiden tunteita on usein hankala lukea voi olla todella hyviä yllätyksiä sisällään mutta kovin moni ei tunnu haluavan ottaa siitä selvää.
Mä en antaisi nykyajan määritellä liikaa sitä millaisen suhteen juuri sinä haluat. Mutta se energian puute saattaa olla ikääntymisen vääjäämätön seuraus.
- Anonyymi
Ilman parisuhdetta voi elää hyvää elämää ja mieluummin yksin, jos ei löydä itselleen sopivaa kumppania.
Voi olla kyse siitäkin että kulutan sen ajan ja energian muuhun kuin suhteiden aktiiviseen etsimiseen. Keskityn yleensä harrastuksiin enkä ole mm. yhdessäkään deittiapissa.
- Anonyymi
Elionrie kirjoitti:
Voi olla kyse siitäkin että kulutan sen ajan ja energian muuhun kuin suhteiden aktiiviseen etsimiseen. Keskityn yleensä harrastuksiin enkä ole mm. yhdessäkään deittiapissa.
Juuri noin minäkin elämääni elän. Saattaa olla niin, että yksi lyhyt suhde ja yksi kauan kestänyt parisuhde riittävät minulle. Mutta en sulje pois suhteen mahdollisuutta, jos sattuisin kohtaamaan joskus sellaisen ihmisen, joka todella herättäisi mielenkiintoni.
Anonyymi kirjoitti:
Juuri noin minäkin elämääni elän. Saattaa olla niin, että yksi lyhyt suhde ja yksi kauan kestänyt parisuhde riittävät minulle. Mutta en sulje pois suhteen mahdollisuutta, jos sattuisin kohtaamaan joskus sellaisen ihmisen, joka todella herättäisi mielenkiintoni.
Sama täällä. Deittiäpeissä ajatus ei tunnu kauhean luonnolliselta etenkään kun somessa yleensä laitetaan näkyville vain se paras puoli itsestään.
Voidaan lähestyä asiaa tekemällä sellainen hypoteesi, että viimeinen suhde tosiaankin olisi paras, kuten varmaan subjektiivisesti katsoen varmaan toivotaan. Sitten voidaan tarkastella, millaiset asiain kulut tällaiseen johtavat.
Yksi edellytys on, että ihmiset alkujaan pariutuvat jotenkin epäoptimaalisella tavalla. Pareina ja parittomina olemme ikään kuin suuressa pahvilaatikossa, jota jatkuvasti ravistetaan niin, että osa pareista irtoaa toisistaan ja sitten osa irronneista ja parittomista muodostaa uusia ja aiempia parempia pareja.
Subjektiivisesti katsoen edellytys on, että meistä yksilöinä jotenkin ajan kuluessa tulee parempia vaikka siis toisaalta jo esitimme että motivaatiota ja energiaa pariutumiseen on vähemmän. Tähän positiivisuuteen taipuvainen ihminen kenties on valmis uskomaan, mutta uskooko myös siihen, että jokaisesta exästä myös ajan saatossa tulee parempia ja houkuttelevampia ihmisiä, jotka muodostavat jonkun muun kanssa paremman parin kuin juuri minun kanssani?- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ilman parisuhdetta voi elää hyvää elämää ja mieluummin yksin, jos ei löydä itselleen sopivaa kumppania.
Näin minäkin ajattelen. Ei ole exiä, eikä nyxiä. Olen kadottanut luottamuksen muihin jo lapsena, siksi ei ollut helppoa luoda suhteita toisiin. Oli kavereita, muttei luottamuksellisia kaverisihteita. Olin yleensä se kolmas tai neljäs... Johon ei ollut niin sitä lojaliteettia. En uskaltanut suhteisiin, koska en luottanut niiden kestoon. Avioero- lapsi olen.
Tunneihminen ei uskalla/ halua sitoutua, jollei voi mennä toisesta takuuseen, silloin parempi olla yksin kuin pettyä toisen seikkailu aktiviteetteihin ym. Ihmiset ajattelevat itsekkäästi toisinaan ja tällaiset exien ja nyxien pyörittelyt ovat sitä itsekkyyttä pahimmillaan. Luottamuksen merkitys korostuu itsellä aina, sen puutetta kohdannut paljon.
Ei osata olla itsensä kanssa yksin vaan aina pitää olla joku omana turvana. En lynkkaa sitä, että kaksin ei olisi parempi vaan enempi sitä vastuunottoa. Vastuunotto itsestä puuttuu turhan monelta.
Kannattaako pyöriä suhde mankelissa vuodesta toiseen, peläten koko ajan sitä, että jää jostain paitsi/ yksin (katastrofi monille)? Tällaisen kanssa voisi olla todella vaikea synnyttää luottamusta, mennyt jättää jälkensä niin totta.
- Anonyymi
Sama tässä ollut jo 45 vuotta , uusi ei varmaan viihtyis ku en osaa turpaani pienemmällä .- Jos tekis jottai erilaiila ku vanha :)
Amen- Anonyymi
Aplodit tälle 👏👏👏 Noin pitkät suhteet on tänä päivänä hyvin harvinaisia.
No itsehän olen aina lähtenyt siitä ajatuksesta, jos olen johonkin ihastunut js rakastunut, että tämä voisi olla se viimeinen.
Ehkä tuosta saman katon alle muuttamisen mahdollisuudesta ei ole tullut etukäteen ennen tunteiden syttymistä kovin suuria suunnitelmia, mikä saattaa pidemmän päälle nakertaakin suhdetta, jos ei ihan ääneen, niin kummankin mielessä.
Lapset yleensä torppaa sen ajatuksen, joko naisen tai omat...eletään eri kaupungissa. Erilaiset sitoutumiset omiin psikkoihin. Loppujen lopuksi kun miettii, niin ehkä jotkut kunnon suhteet vaatiikin kunnon tilan, tai sitten on pystyttävä odottamaan aikaa, kun lapset on omillaan ja asuu jossain vuokrakämpässä tms.
Mä oon ainakin tällähetkellä niin jumissa tässä torpassa, että ihan äkkiä mä fn voisi lähteä mihinkään. Mm. Siksi ei edes hotsita miettiä tämän kummemmin mitään suhteita.Tuohan se aikuisena ja lähempänä keski-ikää tahtoo olla, että on jo valmis sabluuna mihin molempien pitäisi mahduttaa vielä uusi kumppani. Joskus miltei mahdoton tehtävä.
Tyhjältä pöydältä on niin helppo lähteä, kun sabluunaa vasta aletaan rakentaa ja siihen haetaan kumppania.G-LoveR kirjoitti:
Tuohan se aikuisena ja lähempänä keski-ikää tahtoo olla, että on jo valmis sabluuna mihin molempien pitäisi mahduttaa vielä uusi kumppani. Joskus miltei mahdoton tehtävä.
Tyhjältä pöydältä on niin helppo lähteä, kun sabluunaa vasta aletaan rakentaa ja siihen haetaan kumppania.Joo. Sitä joskus ajatteli, että kun oikein kovasti toista rakastaa, kaikki muu tapahtuu aikanaan jne.
Mutta ei se ihan niin mene. Jokaisen suhteen alussa kumpikin saa joten dopamiinia sen verran kroppaan, että ihan sama vaikka mahdottomuuden näkis sokea kanakin, niin rakastuneet ei. Sitten kun huurut tasaantuu jossainvaiheessa, vääjäämäyön totuus alkaa selvitä. Suhteesta alkaa tulla toispuoleinen ja väljä henkisestikin.
Ihmisen voi sitoa tiettyyn paikkaan nykyään vaikka mikä. Työt, asuminen, lapset, vanhemmat...nyt sen paremmin itsekin huomaa, kun on tää puulämmitys pelkästään. Ja autona traktoria muistuttava Nissani.
Kyllä pohjimmiltani olen ihan positiivinen ihminen, mutta nykyään realismi on nostanut päätänsä. Ja ikä tuo sen kai, että ihan ei huvita venyttää elämäänsä äörirajoille vain pelkän haaveen vuoksi...
Niin ja sen verran itse mietin etukäteen jo toista, että eipä tulis menemään nallekarkit tasan...joskus itse lähdin yksityisyrittäjän matkaan ja ei mennyt tasan tasan hommat. Alkuun meni, mutta lopulta olis pitänyt vääntää työn kanssa kättä naisen ajasta...
Ei kannata olla liian ylioptimistinen...Disseisback kirjoitti:
Joo. Sitä joskus ajatteli, että kun oikein kovasti toista rakastaa, kaikki muu tapahtuu aikanaan jne.
Mutta ei se ihan niin mene. Jokaisen suhteen alussa kumpikin saa joten dopamiinia sen verran kroppaan, että ihan sama vaikka mahdottomuuden näkis sokea kanakin, niin rakastuneet ei. Sitten kun huurut tasaantuu jossainvaiheessa, vääjäämäyön totuus alkaa selvitä. Suhteesta alkaa tulla toispuoleinen ja väljä henkisestikin.
Ihmisen voi sitoa tiettyyn paikkaan nykyään vaikka mikä. Työt, asuminen, lapset, vanhemmat...nyt sen paremmin itsekin huomaa, kun on tää puulämmitys pelkästään. Ja autona traktoria muistuttava Nissani.
Kyllä pohjimmiltani olen ihan positiivinen ihminen, mutta nykyään realismi on nostanut päätänsä. Ja ikä tuo sen kai, että ihan ei huvita venyttää elämäänsä äörirajoille vain pelkän haaveen vuoksi...
Niin ja sen verran itse mietin etukäteen jo toista, että eipä tulis menemään nallekarkit tasan...joskus itse lähdin yksityisyrittäjän matkaan ja ei mennyt tasan tasan hommat. Alkuun meni, mutta lopulta olis pitänyt vääntää työn kanssa kättä naisen ajasta...
Ei kannata olla liian ylioptimistinen...Hyvin avattu. 👍
Niinhän se menee ja itellä juuri tuo kaikki huuruilla eläminen, myötäily, myönnytykset jne. Ne on siihen mukavuudenhaluun vaihtuneet. Kun asiat rullaa suht hyvin, niin miksipä niitä mutkistaa millään: ajatteluun. ☺️G-LoveR kirjoitti:
Hyvin avattu. 👍
Niinhän se menee ja itellä juuri tuo kaikki huuruilla eläminen, myötäily, myönnytykset jne. Ne on siihen mukavuudenhaluun vaihtuneet. Kun asiat rullaa suht hyvin, niin miksipä niitä mutkistaa millään: ajatteluun. ☺️No tälleen kun on jo se toimiva elämä, niin ei sitä liikaa voi muuttaa. Olkoot vaan kuinka ihana ihminen vastassa. Se rupeaa jossainvaiheessa kuitenkin tökkimään ja pilvilinnat sortuu...eikä se ole mitään muuta kuin betonoitua totuutta. Parisuhde on vain yksi pieni osa kokonaisuutta, se ei pysty kokonaisuutta muovaamaan kovin paljoa, tai sitten se ei ole luonteva parisuhde... se on riippuvuutta, manipuloivaa tms. sitten...
Ja sekin ihan, että toiseentutustuminenkin vie aikaa. Ja aikaa monella tämänpäivän ihmisellä ei ole, mikä saa siitä sentyyppisen nykytavoin, että koetetaan tutustua kirjoittelemalla ja soittelemalla...eihän se ole sama kuin livenä...siinä jää mikroilmeet jne pois. Lisäksi se ihokosketus...ääääärimmäisen tärkeä, jos varsinkin keskustelee tärkeästä asiasta. On eri juttu kirjoittaa sähköposti, kun sohvalla pitää kädestä kiinni ja katsoa silmiin ja puhua...
Sitä vaan sokeutuu äkkiä tälle maailmalle, että nyt on mahdollisuuksia vaikka mihin....lopulta ei sen enempää...jopa vähemmän. Ihmiset loitontuu vaan toisistaan.
- Anonyymi
Haluan uskoa, että se paras parisuhteeni on vielä edessäpäin. En pidä silti mielekkäänä vertailla suhteitani. Ne ovat jokainen olleet sillä hetkellä se, missä olen halunnut olla enkä halua antaa liikaa tilaa sille ajatukselle, että kadun jotain tai kunpa ei olisi käynyt niin tai näin, vaikka eritoten viimeisin suhteeni jätti minut avohaavoille pitkäksi aikaa. Olen pyrkinyt oppimaan kaikesta kokemastani ja kasvamaan ihmisenä. Ehkä seuraavassa suhteessani osaan välttää tiettyjä asioita ja olla itsekin parempi kumppani.
En ajattele kauheasti sitä, monesko miehen naisista tai suhteista olen. Sen myönnän, että haluan olla miehelle juuri se, kenet mies haluaa. En halua olla vaihtoehto, johon mies tyytyy, kun ei parempaakaan saa. Ja toivottavasti olen se viimeinen, mutta eihän näissä asioissa mitään takuita ole.- Anonyymi
"En halua olla vaihtoehto, johon mies tyytyy, kun ei parempaakaan saa."
Tuolla tavalla en ole ajatellut tytöistäni ikinä, en koskaan enkä missään vaiheessa (piiritellessäni, seurusteltaessa, tai parisuhteessa).
Ratkaisu on aina tapahtunut ennen piirittelyyn ryhtymistä, se on ollut muotoa: Hän on järkyttävän kaunis (seksikäs), paljon kauniimpi (seksikkäämpi) kuin kukaan muu ('kukaan' viittaa heihin jotka tiedän/tunnen/näen/havaitsen). En ole tehnyt mitään paremmuusvertailua "tyytymisen" kannalta.
- Anonyymi
"On täysin normaalia huomata että jokaisella on ollut useita kumppaneita tai eksiä elämänsä aikana."
Josta seuraa että se joka ei huomaa on epänormaali.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jumala rankaisi; nainen kuoli Suviseuroissa
Eihän näissä joukkohysteriatapahtumissa ole mitään tolkkua. Aina pitää hajauttaa. Toivottavasti lestatkin tulevat nyt1954815Mopomiitti onnettomuus
Vittu se tehdas-alue ole oikea paikka mopomiitille, Ja minkälainen vanhempi hyväksyy, että pojan mopo kulkee järkyttävä1232997Koettakaa nyt Trumpinkin fanit ymmärtää:
Hän on myös jo vanha mies. Kukaan ei tiedä, mitä kunnossa hän on parin vuoden päästä.3422334Pääsit nainen todella
lähelle ja kaikki sinussa oli jotain selittämättömän kiehtovaa. Silti en koskaan ymmärtänyt sinua täysin. Mitä halusit t1392334- 551972
- 811546
YLE kirjoittaa - Viritetyt sähköpyörät aiheuttavat ongelmia poliiseille
"Itse rakennellut ja viritetyt sähköpyörät ovat poliisin ja Liikenneturvan mukaan yleistyvä kirous liikenteessä." https1151472- 311383
Olen miettinyt sinua tänään
Se mitä teit oli oikeasti vähän tylyä. En voi ottaa sitä muuna kuin mitä se konkreettisesti on. Esitän itsellenikin että241210Vieläkö pidät minusta
Vieläkö pidät minusta nuori nainen? Vaikutat etääntyneeltä ja olen ajatellut että haluat olla rauhassa.1051091