Minun sieluani olet kovasti ruhjonut. Niin pahasti teit minulle ja vielä useammankin kerran. Valehtelitkin päin näköä kun kysyin totuutta. En ymmärrä miksi kohtelit minua niin ilkeästi ja julmasti, että sain kärsiä ja kunnolla. Ymmärrän toki sen seikan että olen antanut takaisinkin ja että en ole ehkä ollut aina skarppina suhteeseesi. Tein virheitä ja useita, myönnän sen. Ehkä sanani oli ihan hyviä, mutta kun ne on kirjoitettu niin rumasti vaikutti sinuun negatiivisella tavalla. En silloin osannut asiaa edes ajatella, mutta osasinko minä mitään muutakaan tehdä edes tyydyttävällä tasolla.
Loan heittoa. Niin julmia sanoja ja täyttä katkeruutta olen saanut lukea. Vaikka teinkin asioita niin ei sinulle mikään riittänyt. Ei sinulle kelvannut minun sanani tai tunteeni, koskaan niistä mitään hyvää saanut. En edes pienintäkään hyvää. Ja nyt jos tosiaan väität että kaipaat ja sulla olisi tunteita, niin mitä odotat minun tekevän? En todellakaan yhtään mitään. Satuttaa ja loukata kuitenkin vain yhä haluat. Varmaan ilkeä suunnitelma sinulla vielä suhteeseeni, mutta suojelen itseäni siltä kaikelta. En koskaan tahtonut että tälläiseksi olisi kenenkään kohdalla asiat menneet, mutta sinä olet ollut kyllä erikoinen poikkeus.
Sitä vaan, että minusta et ehjää saa. Mikä asia muka voisi palauttaa luottamuksen ja aidon tunteen takaisin? En oikein usko että enää mikään. Ehkä sitä et edes haluakaan, vaan ainoa motiivisi on vain tehdä kiusaa minusta ja kuluttaa vihaasi minuun. En tiedä. En tiedä yhtään sinusta mitään. Niin mahdottoman mahdotonta, etten edes haluaisi ajatella koko asiaa.
Mutta tiedä että satutat. Edes se ymmärrä...
Loan heittoa. Niin julmia sanoja ja täyttä katkeruutta olen saanut lukea. Vaikka teinkin asioita niin ei sinulle mikään riittänyt. Ei sinulle kelvannut minun sanani tai tunteeni, koskaan niistä mitään hyvää saanut. En edes pienintäkään hyvää. Ja nyt jos tosiaan väität että kaipaat ja sulla olisi tunteita, niin mitä odotat minun tekevän? En todellakaan yhtään mitään. Satuttaa ja loukata kuitenkin vain yhä haluat. Varmaan ilkeä suunnitelma sinulla vielä suhteeseeni, mutta suojelen itseäni siltä kaikelta. En koskaan tahtonut että tälläiseksi olisi kenenkään kohdalla asiat menneet, mutta sinä olet ollut kyllä erikoinen poikkeus.
Sitä vaan, että minusta et ehjää saa. Mikä asia muka voisi palauttaa luottamuksen ja aidon tunteen takaisin? En oikein usko että enää mikään. Ehkä sitä et edes haluakaan, vaan ainoa motiivisi on vain tehdä kiusaa minusta ja kuluttaa vihaasi minuun. En tiedä. En tiedä yhtään sinusta mitään. Niin mahdottoman mahdotonta, etten edes haluaisi ajatella koko asiaa.
Mutta tiedä että satutat. Edes se ymmärrä...
Vastaukset 26
Vanhimmat
Toivottavasti tämä ei ollut minulle...
Prinssi olkoon hyvä ja levollinen. Meni naiselle aloitus.
Menee varmaan irl juttelemalle naiselle?
Kyllä.
Ai minäkö oon tollasta tehny, miks en muista. Huomaan kyllä ettet tiedä minusta yhtään siitä siinä oot oikeessa. Mutta en todellakaan ole esimerkiksi valehdellut sulle. Eikä pidä paikkaansa ettei mikään riitä minulle. Muistaakseni sinä olit se kuka kohteli minua kun roskaa että älä jaksa.
Et ehkä muista koska et ole minun kanssani koskaan ollut missään tekemisissä? Tai sitten taas valehtelet. Valehtelet niinkuin silloinkin. Tuskin kuitenkaan. Et vain ole hän. Ja vaikka olisitkin niin luottaisinko yhteenkään sanaan mitä sanoisit... niih.
ja jos minä oon poikkeus niin sinä oot rajatapaus ja minä oon kertonut vaan hyvää ja sitten sinä oot tahaltes ärsyttänyt ja epäillyt ihan kun niillä ei olis ollut mitään merkitystä.
Joo en kyllä muista mitään tällästä mitä valehtelet.
Huutelet vaan tuntemattomille tai sitten vain valehtelet. Päätä itse kumpi.
En varmasti päätä yhtään mitään kun et osaa keskustella nätisti.
Jos et tiedä valehdelleesi, niin mikä aloituksessa sitten tuntuu omalta?
Ei yhtään mikään paitsi toi syyttelevä asenne.
No sitten voimme päättää keskustelumme tähän.
Niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Vaikka ettehän te ulkosuomalaiset siitä ymmärrä. Sosiaaliturva teille kyllä kelpaa. Kun opportunisteja olette. Mutta ette te kestä tämän maan kylmää ja pimeyttä, paitsi omassa sisimmässänne, josta sitä samaa auliisti jaatte kyllä muillekin, joka poikkipuolisen sanan teille uskaltaa sanoa. Te nössöt! Te Riisillä ravitut bambukepit! Jotka köyhdytätte tämän maan loisimalla loputtomiin ja tuomatta mitään hyvää mukananne. Eripuraa, sodomiaa, rikollisuutta, naisvihaa, valheita. Sitä te kyllä tuotatte. Mutta ette hyvyyttä, rakkautta, lempeyttä saati rikkautta.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Sen verran paksua liejua että suoraan roskiin vaan.
Olet. Sitä olet kyllä. Menet sinne mistä tulitkin.
Aahhhaaahhhaaaaaah 🤣🤣 menikö limanuljaskalla tunteisiin 🤣🤣
Haluatko todellakin olla patjani?
Kuinka pitkään patjana?
Miksi kestä muilta,sitä mitä itse teet heille?
Mitä väliä? Kysynpä enää vain.
Tiedän satuttaneeni, niin teit sinäkin.
En sitä enää halua, enkä silloinkaan.
Et minusta kuitenkaan valehtelijaa tee, vaikka haluaisit niin kovasti uskoa.
Enkä missään nimessä halua sinua satuttaa enää milloinkaan.
Rakastan sinua lopunikääni hiljaa sydämessäni.
Sinun ei tarvitse siitä kärsiä.
Tänne en ole avautunut sinusta halaistua sanaa.
Palstaharhaa olet kokenut niin kuin minäkin.
Se varmaan vaikea uskoa, mutta se on totuus.
Minä elän omaa kurjaa elämääni yksin enhän ole kellekkään ollut koskaan rakas tai edes tärkein.
Ei näin rikkinäinen sielu kuin minä ole arvoisesi koskaan ollut.
En tiedä mutta osui kyllä minuun tämä aloitus.
Sen verran vielä, en ole haukkunut ketään täällä.
Enkä yleesäkään edes kirjoita kun tiedän omasta kokemukseta miten voi erehtyä totaalisesti vaikka kuinka varma olisi muka tunnistavinaan.
Joskus muinoin vuosia takaperin purin täällä omia tunteitani kun ei ollut ketään kelle olisi puhunut niistä ja tottakai kuraa tuli niskaan.
Ikävää että koet edelleen noin, se taas sattuu minuun. Niin kuulukin sattua, olen jo tottunut siihen ettei minulle ole sitä rakkautta ja onnea suotu.
En varmaan osaisi sitä edes ottaa vastaan.
Sen vain tiedän ettei minua enää satuteta eikä syytetä sellaiseta mitä en ole tehnyt.
Ei sinua ole syytetty täällä olevista kirjoituksista, koska niistä ei voi tietää keitä kirjoittajat ovat. Tietyt tapahtumat palstan ulkopuolella eivät ole tuntuneet hyviltä. Ja se kun aivan liian paljon oli ihmisiä mukana meteleöimässä. Se rikkoi ja on saanut kauan voimaan todella huonosti. Ei ole mahdollista päästä eteenpäin muuten kuin unohtamalla kaikki tapahtunut, mikä on vaurioittanut.
Valehtelit ja tiedän sen. Mutta tuskin oli edes sinulle. Et ole ensimmäinen joka haluaa omia aloitukseni.
Totuus olisi ollut sinulle silloin ihan liikaa, sen verran tässä vielä itselläkin on itsesuojeluvaistoa arvaamattoman edessä, ja mitä tuohon muuhun tulee niin sinulla on vielä pitkä matka kuljettavanasi voidakseni nimittää itseäsi edes jollain tapaa inhimillisesti olennoksi, joka pystyy ja haluaa luottaa ihmisiin, alusta alkaen se oli yhtä helvettiä, loputtomien todistustaakkojen litaniaa , sitä on kuitenkin syytön kunnes toisin todistetaan, ainakin normaalien ihmisten parissa on tapana aloittaa uskomalla toisesta enemmän hyvää kuin pahaa, että sitä tahtoo alkaa täyttä itseensä kohdistuvia odotuksia jos muu on matkan varrelle kadonnut ehkä iankaikkisesti.
Väsyttävää jarinaa. Olkaa kommentoimatta jos ei teitä koske vai onko se liikaa pyydetty?