Mistä ystävä?

Ei sitä koskaan kuitenkaan pääse kenenkään pään sisään. Ei voi koskaan todella tietää jonkun toisen ajatuksia. Ja ajatukset ratkaisevat koska ne ovat todellisuutta. Tekoja voidaan väärentää.

Asiat ovat todellisia vasta kun ne voi menettää, voiko menettää yksinäisyyttään.

Rukoilin vuoden, jotta saisin uusia ystäviä. Menin te-toimiston kurssille, josta sain 2 kaveria. Sitten liityin avantouintiryhmään, josta sain yhden kaverin.

Jos liittyy ryhmiin ja yhdistyksiin, saa kavereita.

Hei, täällä ihan sama tilanne. Ymmärrän niin hyvin mitä kirjoitat ja tunnet. Lähin pieni verkosto on mutta eivät ehdi hekään juuri yhteyttä pitää tai on muita syitä. Ystäviksi luullut osoittautuivat viimeisen vuoden aikana kaikkea muuta kuin ystäviksi. Tuntuu ettei tämä voi olla totta,kuinka paljon Suomessakin on jo ihmisiä mutta koko ajan enemmän yksinäisiä. Miten sitä voisi yhdistää voimansa ja perustaa vaikka jonkun ryhmän jossa olisi nyt ainakin alkuun edes kirjoitteluseuraa...näitä pohtinut jo tovin. Toivoa ja jaksamista tähän päivään joka tapauksessa sinulle ja kaikille muillekin yksinäisille! ♡

Hei!
Minusta olisi hyvä, jos aloittaisit jonkin harrastuksen tms. Sehän voi olla urheilulaji, jooga tai joku muu sellainen. Onko sinulla jotain lajia tmv mistä voisit tykätä? Oletko joskus harrastanut jotain?:)

Olisit laittanut Kaupunki jossa asut. Toivotan kaupunkisi on diakonisa laitos,menen niiden sivuille tai Punainen risti. Kirkko ainakin on.Varaa aika diakonille.Järjestä ystävän yksinäiselle, Kuin Punanen risti. Diakoni laitos ryhmässä tekmistä vaikka mitä,Miksi itse et ryhdy yksinäiselle ystäväksi.Kurrseja siihen on Kirkolla ,Punasella ristillä.Kuin eri palvelutaloissa ja sairaaloissa. Joissa on paljon yksinäisiä.Terv. Helsinki

" Ihmiset ovat häipyneet ja unohtaneet.."
Olisiko mahdollista, että on myös oma yhteydenpito muihin jäänyt pikkuhiljaa pois ?

Itselläni on ainakin osittain niinkin päin, ettei tule paljoa pidettyä yhteyksiä kovinkaan moneen, eli tavallaan voin itseäni syyttää yksin olemisesta.
Toisaalta olen liikuntarajoitteinen, en pysty enää lähtemään ja menemään joka paikkaan ja milloin tahansa, sekin kyllä karsii ihmisiä ympäriltä.
Pikkuhiljaa hiipunut niin, ettei kukaan enää kyselekään mukaan minnekään kun usein joutunut sanomaan, etten pysty lähtemään, voimat ei riitä.

Vielä sentään jonkin verran pystyn liikkumaan, johonkin osallistumaan, silloin tapaan joskus paljonkin tuttuja.
On se aina piristystä päivään.
Jotenkin etukäteen mietityttää, kuinka tulee käymään sitten, jos tulee eteen tilanne, etten enää pääse kotoa mihinkään lähtemään.

Tulee kaikenlaista mietittyä, siihen miettimiseen kun riittää aikaa ja paljon.

jos ystävyys on sitä, että haluaa vaan koko ajan avautua toiselle ongelmistaan ja murheistaan, niin muille ihmisille on helpompaa kun erakoituu. sori, siis itsekin uskon vastavuoroisuuteen ja olen energiasyöppöjen vuoksi muuttunut erakoituneeksi, kun jaksa kaiken muun kuormituksen keskellä ja vajaalla voinnilla enää kannatella muita taikka toimia jonain "mittatikkuna" muille huonovointisille, jotka luulee, että omaa huonoa vointiani voi peilata siihen valheeseen että itse muka voisi paremmin. raskasta myöntää, että kaikki voi yhtä huonosti

Onhan se ystävän puute monen meidän ihmisten ongelmana nykyisin .
Syitä on monia, ja moni toivoo tapaavansa oikean sydänystävän jonka kanssa voisi jutella kaikenmaailman asioista , ihminen on menettänyt puolisonsa ja sen mukana usein myös ne ns ystävät .syitä on monia, ja yksinäisyys lisääntyy yhteiskunnassa, huolimatta siitä että kaikki yksinäiset eivät haluaisi olla yksin .
Joten ystävä olisi se jonka kanssa voisi keskustella asiasta kun asiasta , ja jossa ei kateutta olisi edes heidän välillä

Itselläni ei läheisiä ystäviä ole oikein koskaan ollut, pelkkiä kavereita ja eläkkeelle jäätyäni muutama vuosi sitten ja muuttoni vuoksi ei enää niitäkään. Ketään ei kiinnosta miten minulla menee, mutta toisaalta olen nauttinut kun ei ole tarvinnut ketään perässään enää vetää eikä kenestäkään huolehtia esim matkoilla. Yhteydenpito oli hyvin yksipuolista muutenkin kun se oli aina minun varassani.