Koitetaan analysoida, kuinka jenkkiläistyyppinen pinnallisuus, "bimbous" ja ennenkaikkea sensaatiohakuisuus on muokannut nuorisoamme ja nykyään jopa pääministerin käyttäytymistä.
Ennen 1990-lukua suomalaiset olivat oikeasti siivoa kansaa. Hymy-lehti oli ainut poikkeus hämärryttäessä pornografian ja muun viestinnän rajapintaa. Sitten tulivat Seiska, Matti Nykäsen strippaus, Kikan ontuvuus, Hyvät, Pahat ja Rumat sekä poliittisen vihapornon aloittanut Tony Halme.
Mutta vasta Martina Aitolehti ja Johanna Tukiainen olivat sellaisia nimiä, jotka vielä vuosikymmenten kuluttuakin, mitenkään missään koskaan ansioitumatta, ovat jääneet ikään kuin vaikuttamaan siihen asenteeseen, että jos et synny seksikkäänä niin mene leikkaukseen ja tienaa sittenkin. Heidän jälkeensä tosi-tv:stä on tullut valtavirtaa, itsensä somebrändäys on jokamiehenKINvelvollisuus, nuoriso identifoi itseään termein joita emme tunne ja 7 Päivää julkaisee kuvia pääministerin ahterihahlosta.
Se on se merkitys.
Mutta ei Tukiainen, eikä Autolehtikään, olleet vielä niin ihailtuja, vähintään puolet pitivät jälkimmäistäkin vähän friikkinä, narsistina ehkä. Mutta siinä vaiheessa kun hommaan otettiin mukaan hiphopin röyhkeys ja sosiaalimedian suoma näppäryys, sukupuolet todella heittivät kuperkeikkaa kun uuden sukupolven teinitytöt eivät enää olleetkaan helppoja sidukkapissiksiä, vaan pikemminkin salakavalia, autoritäärisiä ja ilkeitä Nicki Minaj-wannabeita. Niin, kyseinen Nicki Minaj todella oli 2010-luvun jälkipuoliskolla koko Instagramin seuratuin nainen.
Ennen 1990-lukua suomalaiset olivat oikeasti siivoa kansaa. Hymy-lehti oli ainut poikkeus hämärryttäessä pornografian ja muun viestinnän rajapintaa. Sitten tulivat Seiska, Matti Nykäsen strippaus, Kikan ontuvuus, Hyvät, Pahat ja Rumat sekä poliittisen vihapornon aloittanut Tony Halme.
Mutta vasta Martina Aitolehti ja Johanna Tukiainen olivat sellaisia nimiä, jotka vielä vuosikymmenten kuluttuakin, mitenkään missään koskaan ansioitumatta, ovat jääneet ikään kuin vaikuttamaan siihen asenteeseen, että jos et synny seksikkäänä niin mene leikkaukseen ja tienaa sittenkin. Heidän jälkeensä tosi-tv:stä on tullut valtavirtaa, itsensä somebrändäys on jokamiehenKINvelvollisuus, nuoriso identifoi itseään termein joita emme tunne ja 7 Päivää julkaisee kuvia pääministerin ahterihahlosta.
Se on se merkitys.
Mutta ei Tukiainen, eikä Autolehtikään, olleet vielä niin ihailtuja, vähintään puolet pitivät jälkimmäistäkin vähän friikkinä, narsistina ehkä. Mutta siinä vaiheessa kun hommaan otettiin mukaan hiphopin röyhkeys ja sosiaalimedian suoma näppäryys, sukupuolet todella heittivät kuperkeikkaa kun uuden sukupolven teinitytöt eivät enää olleetkaan helppoja sidukkapissiksiä, vaan pikemminkin salakavalia, autoritäärisiä ja ilkeitä Nicki Minaj-wannabeita. Niin, kyseinen Nicki Minaj todella oli 2010-luvun jälkipuoliskolla koko Instagramin seuratuin nainen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin, aivan. Itselleni mieleen tuli ysäriltä/2000-luvun alusta (?) "Kolmas Pyörä" niminen roskaohjelma, jossa haastateltiin muun muassa sellaisia "sankareita" kuin Jammu Siltavuori ja Pekka Siitoin. Siinä on yksi ohjelmasarja mitä ei koskaan olisi pitänyt tuottaa. Näitä pätkiä löytyy edelleen youtubesta, ja yhä uusien sukupolvien nuoret pääsevät sieltä niitä pällistelemään. Etunimi Jammu on mennyt pilalle tuon yhden saastaisen miehen, ja hänelle annetun julkisuuden ansiosta. Tyhmät teinipojat tekivät samoihin aikoihin hänestä oman kotikutoisen räp-parodialaulunkin, joka on todella laajalti tunnettu Suomessa nuorempien sukupolvien keskuudessa. Moinen roska ei olisi ilman nettiä levinnyt mihinkään, koska ei siitä laulusta kukaan olisi rahaa maksanut, mutta nettiä on vaikea sensuroida. Ja siinä se piilevä vaikutus onkin. Eihän meillä Suomessakaan ole ollut ketään Nicki Minajin kaltaista vaikuttajaa, vaan ne huonot vaikutteet ovat tulleet yksistään netin kautta.
😍😍😍😋😋😋😋😍😍😍
🍑 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17737868a
🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞
Minusta on uskomatonta, miten tämä hiphop on ikään kuin antanut luvan artisteille puhua roskaa. Ei missään genressä sitä ennen ole ollut sellaista tapaa. Katsokaapa YLE Areenasta tuota "Savela" -nimistä nuorisosarjaa, ja kuunnelkaa kuinka kalmaisia juttuja siinä päähahmot räppää toisilleen: "sun faijas häpee sua haudankin takaa, sun millimetrisen pikkumunan takii v**un luuseri matafakaa" (afrotytön suusta)
YLElle tiedoksi, että hiphop ei ole kulttuuria. Sitä ei siis tule sinun milloinkaan tukeman. Hiphop on Valkoisen Amerikan ja Euroopan siviilikansalaisten katuryöstelymielialankohottamisviihdettä done by african racizt peoples.
Ennen hiphoppia voimasanoja ei radiosta kuullut, huumesanastosta tai pervouksista puhumattakaan. Irwin Goodmanin jotkut laulut olivat poikkeus siinä missä Junnu Vainion po*nolaulut. Näistäkin miehistä ainakin ensiksimainittu oli totaalinen rasisti, ja viimeksimainittu sadistinen juoppo. Eli ei se huonous genreä tai ihonväriä katso, mutta hiphop ilmiönä on niin laajalle levinnyt, että se on ikään kuin syrjäyttänyt rockin, ja sen lievi-ilmiöt, kuten huumeet tai oudot lantioliikkeet ("tanssi") yhdistetään nykyään jo maamme pääministeriinkin. Lisäksi musiikki oli tonaalisesti korvia miellyttävästi sävelletty, eikä niinkuin "Trap", jossa käytetty kauhutyylinen, kirotun kuuloinen nuottiskaala ei sovi ainakaan mihinkään arkiseen hetkeen taustamusiikiksi.
Samanlainen ilmiö elokuvissa on roskaelokuvien vaikutus etenkin Hollywoodissa, "kiitos" Quentin Tarantinon ynnä muiden kotikasvatusta vaille jääneiden. Elokuvat täynnä raakaa pahuutta eivät ole elokuvan kehitystä, vaan kehitysvammaista vääryyttä.
Jep, hiphopia edeltäneessä punkissakin oli sen verran itsesuojeluvaistoa, että tajusivat soittaa niin lujaa, että rumat sanat jäivät mökän taustalle piiloon :D