Tämä retkemme on viimeinen,
sen jälkeen palstalta häippäsen.
pysyvästi toivottavasti ja ainiaan,
en tule tänne enää ikävoimään en kaipaamaan.
Lepäämme vierekkäin taivasta katsellen kun revontulet esittävät meille kahdelle näytelmää.
Kuin valon verho tai harso taivaalla valon tuulissa se rauhassa liehuu ja valaisee taivaan ja on kaunista katseltavaa ja niin olet sinäkin kaunis ja rauhassa.
Luojan luomaa kumpikin, kaunista ja täydellistä, saan vain katsella ja nauttia läheisyydestä ja kauneudesta.
Tähän asti avaruus on ollut bitti avaruus ja läheisyys kirjainten läheisyyttä.
Se on kantanut viestimme kauas digitaalisessa valtakunnassa ja on aika palata reaali maailmaan toteuttamaan ja elämään se kaikki unelma ja tekemään siitä totta.
Sinä olet siellä jossain ja lähden sinua etsimään.
Meren saaret odottavat, uusi maailma odottaa,
uusi aika on alkamassa, siellä jossain sinäkin odotat.
Uusi maa, uusi kieli, taakse jää tämä maa ja synkkä mieli.
uudet tuulet, todelliset mahdollisuudet,
toisaalla odottavat ja luokseen kutsuvat.
Sieltä sinut löydän, naisen ihanan rakastavan.
Sinne uuden kotini teen ja elämän rakennan,
siellä maalaan ruohon vihreämmäksi,
teen elämän yltäkylläisen ilossa elettäväksi.
Palaan kun sadonkorjuu on ohi ja lusteet kerätty,
korruptio kitketty ja syntivelat korkoineen peritty.
Maa puhdistettu, tulella poltettu,
kuivat puut hakattu ja kannot juurineen maasta revitty
Viha vuodatettu, kosto suoritettu,
paha maasta poistettu ja palkka maksettu.
Voihan sitä jäädäkin, mutta miksi yksin eläisin?
katsoin jo muita maita, kaipaan lämpöä ja tuulia raikkaita,
merta ja huoletonta elämää, josta hyvä muisto jää.
orjuudesta ja helvetistä vapauteen,
uuteen maahan elämään uuteen.
Kaikki jätetään taakse ja kadotaan,
uusi kansalaisuus muualla anotaan.
ehkä, ehkä ei,
sitä koskaan tiedä ei.
sen jälkeen palstalta häippäsen.
pysyvästi toivottavasti ja ainiaan,
en tule tänne enää ikävoimään en kaipaamaan.
Lepäämme vierekkäin taivasta katsellen kun revontulet esittävät meille kahdelle näytelmää.
Kuin valon verho tai harso taivaalla valon tuulissa se rauhassa liehuu ja valaisee taivaan ja on kaunista katseltavaa ja niin olet sinäkin kaunis ja rauhassa.
Luojan luomaa kumpikin, kaunista ja täydellistä, saan vain katsella ja nauttia läheisyydestä ja kauneudesta.
Tähän asti avaruus on ollut bitti avaruus ja läheisyys kirjainten läheisyyttä.
Se on kantanut viestimme kauas digitaalisessa valtakunnassa ja on aika palata reaali maailmaan toteuttamaan ja elämään se kaikki unelma ja tekemään siitä totta.
Sinä olet siellä jossain ja lähden sinua etsimään.
Meren saaret odottavat, uusi maailma odottaa,
uusi aika on alkamassa, siellä jossain sinäkin odotat.
Uusi maa, uusi kieli, taakse jää tämä maa ja synkkä mieli.
uudet tuulet, todelliset mahdollisuudet,
toisaalla odottavat ja luokseen kutsuvat.
Sieltä sinut löydän, naisen ihanan rakastavan.
Sinne uuden kotini teen ja elämän rakennan,
siellä maalaan ruohon vihreämmäksi,
teen elämän yltäkylläisen ilossa elettäväksi.
Palaan kun sadonkorjuu on ohi ja lusteet kerätty,
korruptio kitketty ja syntivelat korkoineen peritty.
Maa puhdistettu, tulella poltettu,
kuivat puut hakattu ja kannot juurineen maasta revitty
Viha vuodatettu, kosto suoritettu,
paha maasta poistettu ja palkka maksettu.
Voihan sitä jäädäkin, mutta miksi yksin eläisin?
katsoin jo muita maita, kaipaan lämpöä ja tuulia raikkaita,
merta ja huoletonta elämää, josta hyvä muisto jää.
orjuudesta ja helvetistä vapauteen,
uuteen maahan elämään uuteen.
Kaikki jätetään taakse ja kadotaan,
uusi kansalaisuus muualla anotaan.
ehkä, ehkä ei,
sitä koskaan tiedä ei.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Oi ihana olet paras. Näin teemme rakkahin.
Eikä. Ei näin. Hyvää matkaa jos olisit kaivattuni.
Menen vaikka japaniin,
neon valo viidakkoon,
löydän naisen vuorilta,
joka pukeutuu kimonoon.
Taon samurai miekan,
kaadan sillä riisin ja ohran,
sakea valmistan ja maistan,
sushia syön ja kobea kasvatan.
Vuoristossa kanssasi vaellan,
kimonosi riisun ja sinua rakastan,
kulttuurin vanhan ja uuden opimme,
siitä yhdessä rauhassa nautimme.
Ehkä se on se juttu,
Mistä sitä tietää.
voihan sitä kokeilla.
ehkä sitä paremmin sietää.
ei vaan jaksais täällä enempää,
pakko tehdä jotain järkevää,
tähän hajoaa vain pää,
ja paha mieli vain jälkeen jää.
https://www.youtube.com/watch?v=CBlxTPjLdH0
Kaunis kutsu vai mainostemppu.........
kokeilemalla se selviää........
Mene, mene.
......tekel, ufarsin.
Mentäisiinkö Meksikoon,
sinne tätä kaikkea pakoon?
pidetään hauskaa ja juhlitaan,
maya temppelissä vieraillaan.
pidetään siestaa ja katsellaan,
machetet vöillemme taotaan,
viidakossa liaanit katkotaan,
Ayahuascaa keitellään ja trippaillaan.
huume parooneja vastaan taistellaan,
oma plantaasi sinne perustetaan,
pestään rahaa, vedetään jauhoja,
näytti meille ministerimme jo mallia.
No ei ihan mihinkään extremeen aleta,
mutta kai sielläkin voi rauhassa asua,
viettää aikaa ja elää rauhassa,
kun vain löytyy paikka hyvä ja ihana.
Nautitaan lämmöstä auringosta,
pysytään ongelmilta piilossa,
juhlitaan ja nauttien eletään,
chili con carnea syödään.
Jos et halua minua en voi sille mitään. Sinun pitää mennä minne sydän haluaa.
Mies, kiitos retkistä :)
Joo, näin se jotenniin.💛🗯💤👋
Vai mentäiskö pohjoiseen afrikkaan,
itäisestä kulttuurista nauttimaan,
peduiineina aavikolle matkustamaan,
aavikkolaivoilla saharaan seilaamaan?
Keitaille majoittumaan ja asumaan,
siellä alkeellisesti telttoihin asumaan,
kokemus sekin olisi ja silmät avautuisi,
kun kuulopuheiden sijaan heihin tutustuisi.
Enpä tiedä, ei sitä kauan varmaan jaksaisi,
kun ympärillä pelkkää hiekkaa vain olisi,
olisi se kuitenkin katsomisen arvoista,
voisi oppia sieltäkin ehkä jotain uutta.
Entä jos mennäänkin Romaniaan,
transylvaniaan draculaa katsomaan,
vampyyrien klaaniin tutustutaan,
heidän kanssaan rauhaa hierotaan.
Veren juojia ollaan mekin,
kannibaalejakin kuvainnollisesti,
söimme ihmisen pojan lihan ja joimme veren
ikuisen elämän perimme liitossamme hänen.
teemme diilin pimeyden kanssa,
asumme sovussa rauhassa,
valon ja pimeyden lapset yhdessä,
voimme olla ja sovussa elellä.
olemme kuin day walkereita,
voimme pimeyden herroina kuljeskella,
he meitä kunnioittaisi ja pelkäisi,
palvelisi ja kanssamme sovussa eläisi.
Vaarnat ja hopealuodit säästyy,
kun ihmissudet lemmikeiksi otamme ,
vampyyrit palvelijoiksi teemme,
siellä linnassa maata hallitsemme,
ja vain vihollisemme seivästämme.
Vai jäädäänkö kuitenkin Suomeen,
ja vedetään koronapiikkiä suoneen,
maksetaan kohtuuttomia veroja,
ja tuetaan niillä maan pettureita?
kärsitään ja maksetaan muiden kuluja,
kun poliitikkomme hankkii palkkiovirkoja,
sysää meille velkaa velan päälle,
ja talouskin ajetaan heikolle jäälle.
Ei kyllä paljon innosta se toiminta,
orjuus ja pakollinen marjojen poiminta,
kasvavat velkataakat ja korruptio heidän,
kun myisivät kaikki omaisuudet meidän.
oltaisko onnellisia kun ei omisteta mitään,
ja lietsottais vihaa naapurille itään,
vaatii puhdistusta tämä maa,
sen politiikka tää aikaan saa.
Onnea etsintään. Kuulostaa kivalle seikkailulle ☺️
Oikein kivoja ajatuksia tässä, mutta missä on ässä?
Muuten sovimme yhteen
Mut stalkkaat minua
Heitä se pois
Ja ne huumeet
Pienesti meni nyt pieleen, mutta ehkääpä tunnen etäältä jonkun tuollaisen.
Tyhjyys tekee oman tilan jollekin.
Se voi olla osa surua ja näyttää uuden mahdollisuuden.
Onko se tämä uusi surullinen päivä?
Jossain olet voimaannuttavana...
Sinulla taitaa olla nyt parempi olo kuin viime viikolla. Hyvä 👍
Skeidaa. Höpö höpö.
En lähtenyt matkalle vielä,
vaikka ei sitä kukaan kiellä,
on niin paljon uusia suuntia,
täytyy niitä tarkkaan harkita.
Hätiköiden turhaantuneena,
ei kannata suuntaa valita,
mistä sinut löydän nainen,
mulle sopiva, oikeanlainen.
Kiltti, hellä ja ihana,
vähän jopa seikkailija,
huolehtiva luotettava,
uskollisesti vierellä aina,
Optimisti, luottavainen,
rakastava, auttavainen,
kiintyvä ja sitoutuva,
rakkaudesta ilostuva,
Elämästä nauttiva,
tärkeimmän tunteva,
iloinen, suloinen, hymyilevä,
odottaen piilossa lymyilevä.
Voi kun löytäisin sinut äkkiä,
ei tarvitsis kahta täkkiä,
kun lämmitämme toisiamme,
rakkauden voimasta palamme,
Hikoilemme viileässä,
olis meillä aina kesä,
lämpimiä olemme, aurinkoja,
loistamme puhtainta valoa,
Polttavaa puhdistavaa,
pimeyden se karkoittaa,
päivän yön keskelle saa,
voidaan vapaasti rakastaa,
Hengittää vapaasti,
loistaa kirkkaasti,
haaveet elää todeksi,
maailma tehdään kodiksi.
Olet kallein aarteeni,
tärkein, oma rakkaani,
sulle tahdon antaa kaikkeni,
ja vähän enemmänkin.
Naiseni sinä ihana,
on mulla suunnitelma,
tänä vuonna projektit tulille,
ja pian matkaamme maille uusille,
Meren saarille, tulivuorille,
paikkoihin uusiin meille "nuorille".
Rakastavaiset, kuin lapsia jälleen,
leikkien jätämme muistoja jälkeen.
tule tule, tule sieltä jo,
poista kaipuu ja ahdinko,
on koti siivoamatta,
muuttolaatikot purkamatta,
ei kiinosta mikään muu,
kuin rakkaan hymyilevä suu,
sun ilo ja onni on onneni ja iloni,
rakkaus liikkeelle pistävä voimani.
Itselleni en rakenna, en tarvitse,
en yksinäistä elämää elää harkitse,
vaan haudan kaivan jonne jään,
vain synkän tulevaisuuden nään.
On elämä turhaa ja aika loppuu,
kuolema mua jo kauniisti kutsuu,
lupaa lepoa ja rauhaa, poistaa kaipuun,
kun vain hänen tahtoonsa taipuu,
on teroitettu viikatteensa,
hautajais vaatteetkin valmiina,
puku musta ja synkkä,
on pimeys mukana.
Tule, hän kutsuu,
vierellä hän istuu,
käy päivä päivältä kauniimmaksi,
on synkkyys tullut niin valoisaksi.
Aina vierellä, uskollisesti odottaa,
voi milloin tahansa hälle elämän antaa,
mukana kulkee, kauniita sanojaan,
viettelee kaipaavaa rakkauden anojaa.
Hello darkness my old friend,
I came to talk to you again.....
tulisit vasta myöhemmin,
pukeudu valkoiseen, niin sut naisin.
Eletään hetki yhdessä,
nyt kosin jo kuolemaa,
tule kanssani elämää koittamaan,
pukusi vaihda valkoiseen valoisaan.
Kokeile edes, meillä voi synkata,
ei tarvitse surullisia enempää lynkata,
heitä sirppisi maahan, kokeile hääpukua,
ei tarvitse tuottaa kuolemankaan surua.
Harkitse nyt, uutta koita,
kuoleman sijaan elämän laulua soita,
ota kantele käteen ja nuolet amorin,
niillä lävistät paksuimman panssarin.
Kuolemani, kuule rakkaani,
pue päälle jo hääpukusi,
lähdetään häämatkalle kahdestaan,
vaik tuonen joelle seilaamaan,
jätä kiireet ja suuret urakat,
korjaamatta sato ja piikkien haitat,
kyllä sitä ehtii myöhemminkin,
näemme silloin zombietkin.
Ei tarvitse toisen meistä kuolla,
toisen häviäjänä haavojaan nuolla,
kirjoitetaan yhteinen tulevaisuus,
luodaan yhdessä maailma uus.
Ollaan me yhdessä kahdestaan,
koska muuten ikuisuuden oottaa saat,
onhan mulla elämä ikuinen,
ihan varmasti tiedät sen.
Tarjoan sinulle myös tilaisuutta,
voit mahdollisuuteen nyt tarttua,
nähdä myös valoisan puolen,
heittää pois ennustetun huolen.
unohtaa tulijärven, sen pelon,
kun yhdessä korjaamme elon,
elämme yhdessä harmoniassa,
uudeksi tehdyssä maailmassa.
vähän järjestellään,
vain luste kitketään,
puhtaaksi maailma,
yhdessä tehdään.
Kuka se täällä lurittelee?
Minä se vaan, suurempi "pukki"
Eipä taida peikko uskaltaa tulla syömään.......
Sohvalla olisi tilaa,
sänkyynkin mahtuisi kaksi,
yksinäisyys elämän pilaa,
tilaa jo kulta taksi.
Tulehan rakas jo sieltä,
mukana iloista mieltä,
tartuta se myös minuun,
kun uppoudun katsella sinuun.
Alkaa mulle jo riittämään,
odotus niin pitkä tää.
Tietäisi vaan mihin tulla. Se taksin osoitteen tarvitsee.
Hieno kirjoitus. Muitakin tässä ketjussa on.
Mitä sinä pakenet ,mikä hajotti noin paljon että pitää paeta
Kaukomaille … minne pakenet.
Minäkin pakenisin heti jos olisin rikas,minulla on siihen syyni .
Mutta on surulista että haava ja arpi ja suru mikä minulla on vuotaisi vielä paratiississäkin …
Missään en rauhaa löydä…
Vaikka löytäisin uuden rakkaan hänkään ei tätä vie pois…
Mut kulje sisä vaikka satumaahan etsimään onnea jos kerta vielä niin vapaa ja vietin olet että pako auttaa…
Mene mene …
Minua et silti unohda. Jos katsot peiliin tai heijastustasi muistat minut.
Pakene siis vaikka oikea suunta kulkee kohti minua.
Naiselta Miehelle