Olen henkisesti sairaan miehen vainon uhri.Olen yrittänyt olla huomioimatta ongelmaa, mutta sekin kääntyy vastaani.
Pipiä pientä miestä mun pitäisi rakastaa, mutta en voi.
Mies on puhunut ympäri kaupunkia, että meidät on tarkoitettu yhteen, että minä olen hänen kohtalonsa, ja päinvastoin. Aloitteita se teki joskus alkuaikana, mutta ne olivat niin ujoja ja epäselviä, että silloin erehdyin luulemaan niitä hyvää päivää - tervehdyksiksi.Sen jälkeen se on puhunut minusta selkäni takana, mutta ei kasvotusten. Lietsonut vihaa kohtaani, koska liian ujona pettyi "kylmyyteeni" joka oli vain omaa epävarmuuttani. En alunperin pitänyt mahdottomana ideana, että olisin voinut tapailla häntä. Mutta nyt varoituskelloni hälyttävät, eihän noin sairaan tyypin kanssa voi..
Mistä vainon uhri saa apua, kun kyseessä on mielisairas "ihailija"? Se vähättelee, pilkkaa ja kuitenkin haluaa minua, tämä tieto tulee mulle aina epäsuoraan, ei häneltä itseltään kasvotusten.
Sillä on rakastajatar, panokaveri-tason tyttöystävä, mutta mä olisin sopiva sinne hellan ääreen vaimoksi.Juu..Tämä on sen vanhanaikainen käsitys "akkainpidosta"..Lisäksi sillä on uusnatsihenkisiä aatteita, muka rodunjalostaa mun lapsia puhtaimmiksi (millä ihmeen dna:lla, suomalaisia ollaan molemmat)mikä on HÄLYTTÄVÄÄ. En voi allekirjoittaa tai kannattaa sellaista.
Pahinta on et se on kääntänyt asian sukkelasti niinpäin, et mä "jahtaan sitä" ja sitä "ärsyttää mun kiihko" vaikka se sit toisaalta itkee "mun kylmyyttä" sen silloisia aloitteita kohtaan.Ilmeisesti mun pitäisi nyt tehdä aloite, mutta olematta ihastunut siihen, käytännöllisesti vain järkkäämällä itseni sen kodinhoitajaksi?
Se kai närkästyy jos "vaimoaines" käyttäytyy kuin rakastajatar, eli odottaa mieheltä tunteita. Tosi sekava jätkä jolla on paljon tukijoita mua, "hirveää ämmää", kiusaamisessa.Se on niin ristiriitainen, että olisiko persoonallisuushäiriä tai jakomielinen persoona? Toisaalta vaatisi minulta uskollisuutta, toisaalta huorittelee selän takana ja kuulemma "tällaista huoraa" voisi hyvinkin lainata kavereille pientä korvausta vastaan. Tuollainen huumorintaju on minusta MAUTON.
Huorahtava nainen en ole, neitsyys meni 23v. hyvin huolellisesti valitulle tyypille, en ole mikään tunteeton jakorasia jolle käy kaikki! Se nimittely on pipi mun tapauksessa.
Kukaan muu mies ei lähesty mua, tuttavapiiristä siis, koska vainoajani on tehnyt jotenkin selväksi, että kuulun hänelle ja että olen sairas.Joskus joku kiinnostuu, mutta suurella vaivalla perääntyy kun muistaa että olen "kiellettyä riistaa" eli "kuulun sille".
Jakomielisyyttä osoittaa se, että mies ei ota yhteyttä, mutta silti puhuu selän takana että "meillä on jotain". Mua kalvaa syyllisyys, koska en kykene tykkäämään noin huolestuttavan psykopaattisesta tapauksesta.Vaikka hän onkin mies ja mun passissa lukee nainen.Sen sijaan ajaudun pikku suhteisiin ihanien miesten kanssa, joiden kanssa on kiva suhteilla, ne ovat tarpeeksi "pahoja" etteivät välitä "kenellle kuulun".
Vainoajalle selvisi yksi bi-ihastukseni ja uskaltaa nyt vainota myös sitä, koska se on nainen.Yrittää selvittää kuka oli jne.
Olenko fiksu vai raaka, kun pidän piiitkää välimatkaa tollaseen, maineenikin uhalla? Pakenen kohta töihin kauemmas..Millaisia oikeusturvia voisin alkaa tutkia, tietääkö kukaan? Lähestymiskiellon saamisen kriteerit?
Pipiä pientä miestä mun pitäisi rakastaa, mutta en voi.
Mies on puhunut ympäri kaupunkia, että meidät on tarkoitettu yhteen, että minä olen hänen kohtalonsa, ja päinvastoin. Aloitteita se teki joskus alkuaikana, mutta ne olivat niin ujoja ja epäselviä, että silloin erehdyin luulemaan niitä hyvää päivää - tervehdyksiksi.Sen jälkeen se on puhunut minusta selkäni takana, mutta ei kasvotusten. Lietsonut vihaa kohtaani, koska liian ujona pettyi "kylmyyteeni" joka oli vain omaa epävarmuuttani. En alunperin pitänyt mahdottomana ideana, että olisin voinut tapailla häntä. Mutta nyt varoituskelloni hälyttävät, eihän noin sairaan tyypin kanssa voi..
Mistä vainon uhri saa apua, kun kyseessä on mielisairas "ihailija"? Se vähättelee, pilkkaa ja kuitenkin haluaa minua, tämä tieto tulee mulle aina epäsuoraan, ei häneltä itseltään kasvotusten.
Sillä on rakastajatar, panokaveri-tason tyttöystävä, mutta mä olisin sopiva sinne hellan ääreen vaimoksi.Juu..Tämä on sen vanhanaikainen käsitys "akkainpidosta"..Lisäksi sillä on uusnatsihenkisiä aatteita, muka rodunjalostaa mun lapsia puhtaimmiksi (millä ihmeen dna:lla, suomalaisia ollaan molemmat)mikä on HÄLYTTÄVÄÄ. En voi allekirjoittaa tai kannattaa sellaista.
Pahinta on et se on kääntänyt asian sukkelasti niinpäin, et mä "jahtaan sitä" ja sitä "ärsyttää mun kiihko" vaikka se sit toisaalta itkee "mun kylmyyttä" sen silloisia aloitteita kohtaan.Ilmeisesti mun pitäisi nyt tehdä aloite, mutta olematta ihastunut siihen, käytännöllisesti vain järkkäämällä itseni sen kodinhoitajaksi?
Se kai närkästyy jos "vaimoaines" käyttäytyy kuin rakastajatar, eli odottaa mieheltä tunteita. Tosi sekava jätkä jolla on paljon tukijoita mua, "hirveää ämmää", kiusaamisessa.Se on niin ristiriitainen, että olisiko persoonallisuushäiriä tai jakomielinen persoona? Toisaalta vaatisi minulta uskollisuutta, toisaalta huorittelee selän takana ja kuulemma "tällaista huoraa" voisi hyvinkin lainata kavereille pientä korvausta vastaan. Tuollainen huumorintaju on minusta MAUTON.
Huorahtava nainen en ole, neitsyys meni 23v. hyvin huolellisesti valitulle tyypille, en ole mikään tunteeton jakorasia jolle käy kaikki! Se nimittely on pipi mun tapauksessa.
Kukaan muu mies ei lähesty mua, tuttavapiiristä siis, koska vainoajani on tehnyt jotenkin selväksi, että kuulun hänelle ja että olen sairas.Joskus joku kiinnostuu, mutta suurella vaivalla perääntyy kun muistaa että olen "kiellettyä riistaa" eli "kuulun sille".
Jakomielisyyttä osoittaa se, että mies ei ota yhteyttä, mutta silti puhuu selän takana että "meillä on jotain". Mua kalvaa syyllisyys, koska en kykene tykkäämään noin huolestuttavan psykopaattisesta tapauksesta.Vaikka hän onkin mies ja mun passissa lukee nainen.Sen sijaan ajaudun pikku suhteisiin ihanien miesten kanssa, joiden kanssa on kiva suhteilla, ne ovat tarpeeksi "pahoja" etteivät välitä "kenellle kuulun".
Vainoajalle selvisi yksi bi-ihastukseni ja uskaltaa nyt vainota myös sitä, koska se on nainen.Yrittää selvittää kuka oli jne.
Olenko fiksu vai raaka, kun pidän piiitkää välimatkaa tollaseen, maineenikin uhalla? Pakenen kohta töihin kauemmas..Millaisia oikeusturvia voisin alkaa tutkia, tietääkö kukaan? Lähestymiskiellon saamisen kriteerit?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Rauhoitu hyvä ihminen!
Valitettavasti näitä hulluja miehiä ja naisiakin löytyy. Katkaiset tietenkin välit tuollaiseen kokonaan ja hankit jostain muualta kunnon miehen. Vaihda vaikka asuinpaikkaa, jos elämä alkaa liikaa ahdistaa. Toisaalta tuollainen mies saadaan pakkohoitoon ilman hänen tahtoaan esimerkiksi keskustelemalla hänen lääkärinsä kanssa.
Eikö tossa olis jo aihetta tehdä rikosilmotus kunnianloukkauksesta tms?
Ota selvää!!
Ja millä ihmeen perusteilla? Jos kyseessä on ihminen jolla on päänupisa vikaa, kuten ilmeisesti on, niin eihän sellasta saa vastuuseen mistään tollasesta sanallisesta. Esim skitsofreenikot on just tommosia.
Pistä se vastuuseen puheistaan. Eihän tuollaista tarvitse sietää. Mulla on myös kokemusta tyypistä, joka antoi suoraan ymmärtää kaikenlaista, mutta epäsuorasti selän takana muiden kanssa "analysoi" mun käytöstä ja halvensi mielipiteillään mua. Luuli kai, että olen niin naiivi, etten saa tietää mitenkään. Sitten oli edessäpäin, kuin ei mitään. Outoja juttuja tuli korviin aika monelta taholta, eli sain jonkinnäköisen maineen myös. Esim ei halua nähdä, pitää mua hankalana ja ahdistelevana jne.. Myös sen omista tekemisistä sain kaverin kautta aivan väärän kuvan. En tiedä valehteliko kaveri vai tämä tyyppi, mutta totta ne ei ollut. Nuo tuli myös epäsuoraan, koska ei ole pokkaa itse sanoa. Sitten ihmettelee kylmää käytöstäni ja on kuin ei mitään..
Mulla kans alkoi hälytyskellot soimaan lujaa. Kyllä tuossa kannattaa etäisyyttä vetää. Sä voit tehdä ihan selväks oman tilanteesi muille, ei siinä mitään häviä.
tuo tapahtuu, kenties pääkaupunkiseutua?
Minusta naiiveja ovat nuo ihmiset, jotka eivät näe kuinka skitsofreeninen se mies on.
Olen empaattinen ja hoivaan kyllä "ressukoita", soitan apua narkomaaneille, reagoin vappuna maassa makaviin EA-tapauksiin..Omassa suhteessakin kestäisin vaikka ADHDta tai mitä lie lievempää, kunhan itse en olisi vihan tmv. hyökkäävän, verbaalisen tai fyysisen, käytöksen uhrina. Minusta humaaninta mitä voisin antaa tuolle tyypille, olisi osite hoitokotiin.
Ei kenenkään pidä ruveta ihan alkuun omaishoitajaksi, eri asia on jos pitkäaikainen kumppani sairastuu. Vakavasti psyykeongelmaisiahan turvallisuussyistä myös lukitaan jonnekin, eikä sellaista ikinä voisi tehdä perusteetta.Ei voida vähätellä avohoidon ja "antaa kaikkien kukkien kukkia" - asenteen liiallista lepsuutta. Ne "erilailla kukkivat kukat" tarvitsevat joskus suvaitsevaisuuden lisäksi lääkkeitä.
puhut nyt itsestäsi?
Pliis, mä olen itse pskykologi-psykiatri-suvun kasvatti, käynyt terapiassa masennuksen vuoksi, tiedän mistä puhun. Eli en itsestäni, tosiaan.
Harrastan myös ongelmahevosten ratsuttamista..Eli hallitsen myös eläimen pimeät puolet.Miehessä en sitä kestäisi!Hevosessa se on sexyä, kun se hulluna kiitolaukkaa, mut se onkin muutoin tallissa pidettävä otus..
että puhut herra vainoajasta, mutta sinä olet vainottu, koska vastaavanlaisia juttuja olen kuullut ja nähnyt itsekin.
Tee asiasta rikosilmoitus. Kerrot poliisille reilusti kaikki minkä tiedät. Tämä ihminen kutsutaan kuulusteluun. Se jo ehkä? auttaa vetämään ilmoituksen pois. Jos ei niin reilusti haaste ja kunnia takaisin. Ei tuollaista tarvitse kenenkään sietää.