...aiheesta, johon muutaman kerran olen viime päivinä puuttunut, ja olen saanut aivan uusia nimityksiä monien entisten lisäksi. Mm. tekosiveäksi moraalipoliisiksi minua näkyi joku tituleeraavan, kun ilmaisin kantani eräiden tapaan kirjoittaa Tanja Karpelan sairaudesta.
Edelleen olen ja tulen aina olemaan sitä mieltä, että ihmisten henkilökohtaisiin intiimeihin asioihin ja varsinkin heidän onnettomuuksiinsa puuttuminen poliittisista syistä on lievästi sanoen sopimatonta. Sama koskee kaikkia ihmisiä, niin täällä esiintyviä kuin poliitikkoja, sillä ihmisiä hekin ovat.
Minua kukaan täällä ei pitäne kepulaisena (vai pitääkö joku?). Siitä huolimatta minua sieppasi suuresti se, kun Matti ja Merja Vanhasen avioerolla täällä oikein räävittiin. Sai siinä jo silloin osansa myös Tanja Karpela, ja mitä todennäköisimmin aivan aiheetta. Minä uhkasin silloin äänestää pressanvaalissa Vanhasta, jos rääviminen ei lopu. Taisi auttaa, sillä ei kai minua kukaan Vanhasen äänestäjäksi halunne, ei kepulaisetkaan.
Karpelan sairaudella ilakointi nyt on ala-arvoista ja kertoo vain ilakoijan alamittaisuudesta. Kun julkisuuteen saatetut luotettavat tiedot kertovat sairauden vakavuuden ja myös sen psykosomaattisen luonteen, luulisi ihmisen ajattelevan hieman, miten asiasta puhuu. Vain säälipisteitä kerjätäkseenkö ihminen ajaisi itsensä siihen kuntoon, että joutuu tehohoitoon ja mm. verenvaihdon kohteeksi? Jos tuollainen on tarkoitettu huumoriksi, niin omituisesta huumorintajusta se kertoo. Onneksi täällä tapahtuva ei varmaan tule Karpelan tietoon, eikä enää pahenna hänen psykosomaattista laatua olevaa sairauttaan.
Minä yhdyn niihin täällä esitettyihin käsityksiin, joiden mukaan Karpela on ollut varsin huono ministeri. Kukapa pystyisi nimeämään hänen jonkin myönteisen aikaansaannoksensa? Hänen harkintakykynsä on pettänyt pahasti silloin, kun hän evankelisluterilaisen kirkkomme asioista vastaavana ministerinä on halannut hindujumalatarta äiti-Ammaa ja polvistunut roomalaiskatolisen kirkon pään Paavin edessä. Sellainen ei ole ekumeniaa, vaan todennäköisimmin missiaikoina opittua julkisuushakuisuutta keinojen sopivuutta enempää miettimättä.
Voisi hyvinkin olla parasta Karpelalle itselleenkin ja ennen muuta hallitukselle ja maalle, että Vanhanen valitsisi nyt Karpelan tilalle uuden ministerin. Uskoakseni tuollainen vakava sairaus antaisi siihen riittävän perusteen. Mutta onkohan Vanhasessa niin paljon miestä tässäkään asiassa? Epäilen, mutta toivon ilahduttavaa yllätystä.
Täällä on paljon soitettu suuta vain suun soittamisen ilosta. Olen minäkin niin tehnyt, joskus ihan härnätäkseni ja provosoidakseni niitä, joiden olen katsonut sellaista kerjänneen. Niin voi ja saakin mielestäni tehdä, se menee paljolti vielä huumorinkin piikkiin, vaikka kaikkien huumorintaju ei riitä sitä ymmärtämään.
Mutta henkilöön kohdistuvat törkeydet, solvaukset ja herjaamiset, hänen kuvaamisensa jos millaiseksi kieroutuneeksi poikkeavuudeksi ja hirvitykseksi ilman totuuden hiventäkään ei ole koskaan huumoria. Se on kunnianloukkausta, vaikka tuollainen esiintyminen jo itsessään osoittaa, että ei loukkaaja ymmärrä niin tekevänsä. Hänellä on kaiken sopivan ja sopimattomuuden raja jo täysin hämärtynyt.
Poliittisen henkilön kriittisinkään arvostelu ei sen sijaan ole henkilöönkäypää loukkaamista, jos puhutaan vain hänen tekemisistään poliitikkona. Mutta sitä eivät ymmärrä nuo, jotka sumeilematta loukkaavat tuollaisen kritiikin esittäjää henkilökohtaisuuksilla, syytämällä hänen päällensä kaiken sen loan, mitä alhainen mieli suinkin voi tuottaa.
Jokainen ikäluokkaani kuuluva ja jo aikanaan poliittista elämää seurannut voisi kertoa Urho Kekkosen henkilökohtaisesta elämästä mitä mehevimpiä juttuja, joilla mm. lehdet – muutkin kuin Totuuden Torvi – herkuttelivat silloin, kun UK ei ollut vielä presidentti. Ja tiedetäänhän niistä yhtä ja toista ihan historialähteistäkin. Mutta en kekkostutkielmassani kertonut ainakaan mitään kovin pahaa sellaista, ja silti sain solvausryöpyn – ja saan sitä edelleen – siitä, että kerroin moniin historiantutkijoihin perustaen näkemykseni Urho Kekkosesta poliitikkona ja presidenttinä.
Tuolla teollani – Kekkosen kritikoinnilla – sain toisaalta ansaitsematonta mainetta, josta olen maksanut saamillani törkeyksillä. Kun erehdyin kertomaan vaimoni vakavasta ja pian hänen kuolemaansa johtaneesta sairaudesta, siitä ilakoitiin vielä enemmän kuin Vanhasten avioerosta ja Karpelan sairaudesta nyt. Säälipisteitä minäkin kuulemma kerjäsin? Noilta kepulaisilta törkimyksiltäkö? Sekin loukkaa minua, jos minun todellisuudentajuani pidetään niin huonona.
City-Keskusta näkyy kertoneen pari kaskua Kekkosesta. Kannustin häntä pysymään uudella suuntauksellaan. Minä jatkan samaa sarjaa: Olin tänään eläkeläisyhdistyksemme asioissa rengasmatkalla Loppi-Urjala-Somero, siis neljän maakunnan puolella ajelin tuolla yhteensä vajaan 300 km:n matkalla. Forssan läpi ajaessani tuli mieleeni Turkka Malin lausahdus: ”Meillä Forssassa on vain kaksi nähtävyyttä, ja ne molemmat ovat Sirkka-Liisa Anttilalla”.
No niin - nyt vain antamaan minulle uusia nimityksiä tai kertaamaan entisiä, olkaa hyvät!
Edelleen olen ja tulen aina olemaan sitä mieltä, että ihmisten henkilökohtaisiin intiimeihin asioihin ja varsinkin heidän onnettomuuksiinsa puuttuminen poliittisista syistä on lievästi sanoen sopimatonta. Sama koskee kaikkia ihmisiä, niin täällä esiintyviä kuin poliitikkoja, sillä ihmisiä hekin ovat.
Minua kukaan täällä ei pitäne kepulaisena (vai pitääkö joku?). Siitä huolimatta minua sieppasi suuresti se, kun Matti ja Merja Vanhasen avioerolla täällä oikein räävittiin. Sai siinä jo silloin osansa myös Tanja Karpela, ja mitä todennäköisimmin aivan aiheetta. Minä uhkasin silloin äänestää pressanvaalissa Vanhasta, jos rääviminen ei lopu. Taisi auttaa, sillä ei kai minua kukaan Vanhasen äänestäjäksi halunne, ei kepulaisetkaan.
Karpelan sairaudella ilakointi nyt on ala-arvoista ja kertoo vain ilakoijan alamittaisuudesta. Kun julkisuuteen saatetut luotettavat tiedot kertovat sairauden vakavuuden ja myös sen psykosomaattisen luonteen, luulisi ihmisen ajattelevan hieman, miten asiasta puhuu. Vain säälipisteitä kerjätäkseenkö ihminen ajaisi itsensä siihen kuntoon, että joutuu tehohoitoon ja mm. verenvaihdon kohteeksi? Jos tuollainen on tarkoitettu huumoriksi, niin omituisesta huumorintajusta se kertoo. Onneksi täällä tapahtuva ei varmaan tule Karpelan tietoon, eikä enää pahenna hänen psykosomaattista laatua olevaa sairauttaan.
Minä yhdyn niihin täällä esitettyihin käsityksiin, joiden mukaan Karpela on ollut varsin huono ministeri. Kukapa pystyisi nimeämään hänen jonkin myönteisen aikaansaannoksensa? Hänen harkintakykynsä on pettänyt pahasti silloin, kun hän evankelisluterilaisen kirkkomme asioista vastaavana ministerinä on halannut hindujumalatarta äiti-Ammaa ja polvistunut roomalaiskatolisen kirkon pään Paavin edessä. Sellainen ei ole ekumeniaa, vaan todennäköisimmin missiaikoina opittua julkisuushakuisuutta keinojen sopivuutta enempää miettimättä.
Voisi hyvinkin olla parasta Karpelalle itselleenkin ja ennen muuta hallitukselle ja maalle, että Vanhanen valitsisi nyt Karpelan tilalle uuden ministerin. Uskoakseni tuollainen vakava sairaus antaisi siihen riittävän perusteen. Mutta onkohan Vanhasessa niin paljon miestä tässäkään asiassa? Epäilen, mutta toivon ilahduttavaa yllätystä.
Täällä on paljon soitettu suuta vain suun soittamisen ilosta. Olen minäkin niin tehnyt, joskus ihan härnätäkseni ja provosoidakseni niitä, joiden olen katsonut sellaista kerjänneen. Niin voi ja saakin mielestäni tehdä, se menee paljolti vielä huumorinkin piikkiin, vaikka kaikkien huumorintaju ei riitä sitä ymmärtämään.
Mutta henkilöön kohdistuvat törkeydet, solvaukset ja herjaamiset, hänen kuvaamisensa jos millaiseksi kieroutuneeksi poikkeavuudeksi ja hirvitykseksi ilman totuuden hiventäkään ei ole koskaan huumoria. Se on kunnianloukkausta, vaikka tuollainen esiintyminen jo itsessään osoittaa, että ei loukkaaja ymmärrä niin tekevänsä. Hänellä on kaiken sopivan ja sopimattomuuden raja jo täysin hämärtynyt.
Poliittisen henkilön kriittisinkään arvostelu ei sen sijaan ole henkilöönkäypää loukkaamista, jos puhutaan vain hänen tekemisistään poliitikkona. Mutta sitä eivät ymmärrä nuo, jotka sumeilematta loukkaavat tuollaisen kritiikin esittäjää henkilökohtaisuuksilla, syytämällä hänen päällensä kaiken sen loan, mitä alhainen mieli suinkin voi tuottaa.
Jokainen ikäluokkaani kuuluva ja jo aikanaan poliittista elämää seurannut voisi kertoa Urho Kekkosen henkilökohtaisesta elämästä mitä mehevimpiä juttuja, joilla mm. lehdet – muutkin kuin Totuuden Torvi – herkuttelivat silloin, kun UK ei ollut vielä presidentti. Ja tiedetäänhän niistä yhtä ja toista ihan historialähteistäkin. Mutta en kekkostutkielmassani kertonut ainakaan mitään kovin pahaa sellaista, ja silti sain solvausryöpyn – ja saan sitä edelleen – siitä, että kerroin moniin historiantutkijoihin perustaen näkemykseni Urho Kekkosesta poliitikkona ja presidenttinä.
Tuolla teollani – Kekkosen kritikoinnilla – sain toisaalta ansaitsematonta mainetta, josta olen maksanut saamillani törkeyksillä. Kun erehdyin kertomaan vaimoni vakavasta ja pian hänen kuolemaansa johtaneesta sairaudesta, siitä ilakoitiin vielä enemmän kuin Vanhasten avioerosta ja Karpelan sairaudesta nyt. Säälipisteitä minäkin kuulemma kerjäsin? Noilta kepulaisilta törkimyksiltäkö? Sekin loukkaa minua, jos minun todellisuudentajuani pidetään niin huonona.
City-Keskusta näkyy kertoneen pari kaskua Kekkosesta. Kannustin häntä pysymään uudella suuntauksellaan. Minä jatkan samaa sarjaa: Olin tänään eläkeläisyhdistyksemme asioissa rengasmatkalla Loppi-Urjala-Somero, siis neljän maakunnan puolella ajelin tuolla yhteensä vajaan 300 km:n matkalla. Forssan läpi ajaessani tuli mieleeni Turkka Malin lausahdus: ”Meillä Forssassa on vain kaksi nähtävyyttä, ja ne molemmat ovat Sirkka-Liisa Anttilalla”.
No niin - nyt vain antamaan minulle uusia nimityksiä tai kertaamaan entisiä, olkaa hyvät!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mehän ruvetaan tulemaan juttuun:)
Kyllä täällä riittää hörhöjä.
Et sinä minun mielestäni ole yhtään moraalisempi rääpijä Karpelan sairastumisista tai Vanhasen kanssa viettämistään aamuyön tunneista kuin me muutkaan, jotka emme vain osaa pukea sanojamme yhtä kauniiseen piilovittuiluun kuin sinä kykenet.
Tulipa pitkä lause.
Sinä vain ensin kyttäilet sitä, että muut morkkaavat sinun mielestäsi ala-arvoisesti näitä perhearvoista puhuvia ministereitä, jotka sitten harrastavat mitä ilmeisimmin perhearvoista puhumisen vastapainona jonkinasteista parinvaihtoa tai mitä lie ristiinnaintia.
Tulipa pitkä lause.
Sitten kun muut kirjoittajat ovat rääpineet noita asioita, sinä tulet hurskastelemman, että sinä et voi hyväksyä sellaista, mutta samaan kirjoitukseen liität sujuvasti omat moitteesi kyseisiä henkilöitä vastaan.
Tulipa pitkä lause.
Missä se moraalinen ero on sinun ja niiden välillä, jotka sanovat samat asiat vähemmän hienostuneesti?
Muistelen sinunkin erään kerran paheksuneen jotain homottelukirjoittelua, jonka minä olin kirjoittanut parodiana erään toisen kirjoituksesta.
Pyysin sitä anteeksikin ja sinä annoit kunnian minulle siitä, että joku edes ymmärtää pyytää anteeksi.
Mutta mitä max mä näinkään?
Seuraavana päivänä olit jo itse alentunut samanmoisiin homottelukirjoituksiin.
Sinä et ymmärtänyt edes pyytää anteeksi, vaikka homottelit ihan omasta päästäsi, toisin kuin minä, joka vain parodioin kepulaisten kirjoitelmia.
Sanottuani ensin mielipiteeni törkykirjoittelusta, totesin sitten näin:
>> Minä yhdyn niihin täällä esitettyihin käsityksiin, joiden mukaan Karpela on ollut varsin huono ministeri. Kukapa pystyisi nimeämään hänen jonkin myönteisen aikaansaannoksensa? Hänen harkintakykynsä on pettänyt pahasti silloin, kun hän evankelisluterilaisen kirkkomme asioista vastaavana ministerinä on halannut hindujumalatarta äiti-Ammaa ja polvistunut roomalaiskatolisen kirkon pään Paavin edessä. Sellainen ei ole ekumeniaa, vaan todennäköisimmin missiaikoina opittua julkisuushakuisuutta keinojen sopivuutta enempää miettimättä.> Sitten kun muut kirjoittajat ovat rääpineet noita asioita, sinä tulet hurskastelemman, että sinä et voi hyväksyä sellaista, mutta samaan kirjoitukseen liität sujuvasti omat moitteesi kyseisiä henkilöitä vastaan. > Poliittisen henkilön kriittisinkään arvostelu ei ole henkilöönkäypää loukkaamista, jos puhutaan vain hänen tekemisistään poliitikkona.
ei suinkaan ollut pelkästään kommentointia siihen kirjoitukseesi pelkästään, johon suoranaisesti vastasin, vaan siinä oli jo aiemmista kirjoitteluistasi muodostuneita ajatuksiani.
Sinä väität, että minä en kykene tekemään eroa poliitikon kritikoinnin ja hänen solvaamisensa välillä.
Ymmärsinkö oikein?
Mihin perustat moisen väitteen?
Väitätkö minun kirjoittaneen henkilökohtaisia solvauksia jotain poliitikkoa kohtaan?
Onko Karpelan sairaudesta keskusteleminen henkilökohtaista solvaamista?
Sehän vaikuttaa Karpelan kykyyn hoitaa virkaansakin, joten ei siitä pidä tehdä kiellettyä keskustelunaihetta, saati että se olisi pitänyt kokonaan salata.
Tuota ei pidä käsittää niin, että kaikkea Karpelaan liittyvää kirjoittelua minäkään hyväksyisin, mutta kai Karpelan mallikuvalinkitkin ovat hyväksyttävissä, koska itse CITY-Kookin niihin on linkittänyt?
(Siis kuvaamaan sitä, miltä pohjalta sosionomi Karpela on ministeripallille ponnistanut)
Minä kun olen luullut, että minä en olisi ensimmäisiä, jolle tullaan sanomaan, että minulla olisi sopivan ja sopimattoman raja hämärtynyt.
Minähän vain puhuin muista kirjoittajista ja heidän kirjoituksistaan tekemistäni johtopäätöksistä aivan samoin kuin sinun kirjoituksistasi ja sinun kirjoitustesi herättämistä ajatuksista tämän asian suhteen.
Karpela on ollutjulkisuuden henkilö jo ennen poliittista uraansa. Hän osaa käyttää mediaa hyväkseen, mutta tällä kertaa media käyttää häntä hyväkseen.
Karpelan julkisuushakuisuus ilmenee hyvin konkreettisella tavalla esimerkiksi siitä kun he yhdessä Sauli Niinistön kanssa antoivat kihlauksen purkautumisen jälkeen tiedotteen joka päättyi toteamukseen ettei suhdetta enääpuida julkisuudessa.
Vain vähän aikaa sitten Karpela kuitenkin Me Naiset lehdessä ruoti suhdettaan Niinistöön, siis tyypilliseen kepulaiseen tapaan petti aiemmat puheensa. Siltä osin Vanhanen oppi-isänään kepulaisuus on hyvin sisäistetty.
Jos esiintyy niin kuin Karpela esiintyy niin silloin on syytä kestää myös ne lööpit jotka aiheuttaa
...Karpela on tuolla käyttäytymismallillaan, johon minäkin viittasin, aiheuttanut itselleen kestämättömiä paineita, jotka ovat sitten laukaisseet hänen sairautensa. Mutta nyt sairaus on kuitenkin todellinen, enkä väisty kannastani, että sillä rääpiminen ei ole sopivaa.
Karpelan julkisuushakuista menettelyä saa arvostella, mutta sitä voidaan tehdä asiallisemmalla tavalla. Samoin hänen toimintaansa tai toimimattomuuttaan ministerinä saa ja pitääkin arvostella, aihetta siihen on todella, mutta siinäkään ei tarvitse käyttää välineenä hänen sairauttaan.
Minun mielestäni hän - kuten myös Vanhanen ja moni muu poliitikko - on antanut ja antaa koko ajan ihan poliittisella toiminnallaan kyllin syitä kriittiseen arvosteluun. Asianomaisen sairauksien, perheasioiden tai joidenkin intiimien ominaisuuksien vetäminen mukaan vesittää asiallisen arvostelun, saa monet ajatteleman siitäkin, että "se nyt on vain tuota samaa paskaa".
Kysyin jo aiemminkin, etkö tiennyt, että Karpelalle oli tullut korkealta kirkolliselta taholta pyyntö polvistua paavin edessä, koska hän edustaa maassamme kaikkia kirkkokuntia. Jos hän ei olisi polvistunut, olisitko nyt siitä huutamassa, hän ei kunnioittanut toisen uskontosuunnan edustajaa jne.
Mitä tulee sanaan hindujumalatar jne, muistaakseni siitäkin viestin itsellesi, on hyvä, että jokainen etsii elämänsä aikana sellaista lähdettä, että hänen on hyvä olla itsensä kanssa. Jos hän kokee itämaisessa ajattelutavassa lohdutusta, mitä se meille kuuluu, annetaan kaikkien kukkien kukkia.
Sitten, voitko nyt julkisesti luetella minullekin ja meille muille, mitkä ovat ne työtehtvät, mitä Karpela on laiminlyönyt ja mitä hänen olisi pitänyt tehdä paremmin tai toisin. Esimerkkejä eikä vain musta tuntuu...
Jos ihminen on kokenut lastensa isän kanssa rakkauden, onko hänen avioliittonsa purkautuminen yksin hänen syynsä, ei varmasti, siihen on aina kaksi syyllistä ja ei kuulu meille. Jos vapaana sinkkuna erittäin hyvin julkisuudessa tunnettuun naistenkaatajaan ihastui ja rakastuikin kai, niin eikös se taas osoita Karpelalta vastuuta, että huomasivat ajoissa purkaa suhteensa kuin katua jälkikäteen, mitä tuli tehtyä.
Itse kullakin meillä on ollut omat ihastuksemme, mutta oikeuttaako se tällaiseen revittelyyn ja huoritteluun, mitä näillä sivuilla on ollut. Häpeän naisena, että olen lukenut näitä sivuja ja ajattelen, joka toisen päälle lokaa heittää, ilmaisee oman sisäisen arvomaailmansa ulostuomista. Näin se on ja sitä Karpela varmasti raskaassa työssään, aikaerot eri puolille maapalloa alati, haki, inhimillisyyttä, hyväksyntää ja lähimmäisen pyyteetöntä rakkauden tunnetta, äiti Ammanin kautta.
Meneekö tämä tämän sivuston lukijoiden hilseen yli,jos, valitan, jos ei, kumarran kiitokseni.
...antaa periksi, jos huomaan olleeni väärässä tai antaneeni liian jyrkän lausunnon jostakin. Niin tekemällä katson jopa osoittavani joltistakin viisautta ja ymmärrystä.
Nyt minulla on tarvetta sellaiseen. Myös Sinun kirjoituksessasi esittämiesi näkökohtien johdosta, mutta lisäksi siksi, että juuri luin Tanja Karpelan vastineen Suomen Kuvalehdelle lehden viime numerosta.
Hän on otsikoinut sen "Kohteliaisuus parempi vaihtoehto", ja hän kertoo siinä Paavin tapaamisen edellä tiedustelleensa ulkoministeriön protokollaosastosta oikeata käyttäytymistapaa ja saaneen tiedon, että pään peittäminen pitsiliinalla ja polvistuminen olisi protokollan mukaista käytöstä.
Jos ja epäilemättä kun näin on ollut, niin mahdolliset moitteet pitänee osoittaa UM:n protokollaosastolle eikä Karpelalle. Ja onhan toki niin, että pienempi virhe on ehkä tarpeettoman nöyristelevä kohteliaisuus kuin ylenkatse tai muu moukkamainen käyttäytyminen.
En minä yksityisihminen Tanja Karpelalle mitenkään sopimattomana pitäisi hindujumalattarenkaan halailua, mutta Suomen kirkkoministerille se on vähintään kyseenalaista ellei sopimatonta.
Noihin mietteihisi Tanja Karpelan avioliiton, muiden miessuhteiden ja muun yksityiselämän revittelystä täällä yhdyn täysin; tein sen jo avauksessani. Ja tuohon
>> joka toisen päälle lokaa heittää, ilmaisee oman sisäisen arvomaailmansa ulostuomista
>>>En minä yksityisihminen Tanja Karpelalle mitenkään sopimattomana pitäisi hindujumalattarenkaan halailua, mutta Suomen kirkkoministerille se on vähintään kyseenalaista ellei sopimatonta.>>>
Ei sille voi mitään, mutta tuo kirkkoministeri-asia ei vaan mene järkeen. Eli kun tuntuu, että se on jo vanhaan elettyyn aikaan kuuluvaa. Pitäisikö siis Suomen hallituksen kulttuuriministerin olla ev.lut.kirkon puolestapuhuja? Eikö nyt olisi jo aika erottaa koko kirkko pois valtion asioista ja antaa sen hoitaa omat asiansa? Joku halaus muuhun uskontoon kuuluvan kanssa ei kuulosta miltään ministeririkkeeltä. Mutta kun kerran tässä kirkkoasiassa on niin kova luterilaisuusjärjestys, niin ehkä ne hänen matkansa Intiaan ja sen sellaiset ei olisi kannattanut kotisivulle laittaa.
Kun kehunb miestä, teen sen hyvin tehdyn työn ansiosta. Tapasi olla rehellinen, on harvinaisen suurta herkkua. Siispä odotan vielä tuon oman arvioimisesi:
mitä työtehtäviä Karpela on laiminlyönyt
mitä hänen pitää tehdä toisin
mitä hänen pitää jättää tekemättä
jne
Selkokielelle antakaa nyt paukkua. Monissa jutuissa tulee aivan tavallisen kadun tallaajan huomautus, ei tee mitään leipänsä eteen. No, mitä se on, mitä ei tee.
...eli rehellisyydestäni, mutta se ei ole harvinaista herkkua taholtani: olen áina rehellinen, ja juuri siksi monesta niin kiusallinen!
Mutta varsinaiseen asiaan: Ei minulla ole mitään erityisiä syytöksiä Karpelaa kohtaan edes hänen ministerintoimensa hoitamisesta. Saattaa olla niin, että ei hän ministerinä pahempia mokia ole tehnyt. ”Kun ei tee mitään, niin ei tee virheitäkään”, on vanha totuus. Sen verran Tanja on kuitenkin tehnyt yhtä ja toista, että on usein päässyt – halustaan tai haluamattaan – julkisuuteen, eikä ole aina silloin vain pisteitä noukkinut.
Sinulle vastausta etsiessäni kävin Tanja Karpelan kotisivulla ja myös kulttuuriministerin sivuilla. Linkit niihin alla. Ei niistäkään juuri muuta konkreettista esille tule kuin että paljon Tanja on liikkunut, hyvin monissa tilaisuuksissa on mukana ollut esiintymässä. Mutta mitään ei kerrota siitä, mitä rakentavaa – esityksiä, läpivientejä, vahingollisten hankkeiden pysäyttämisiä yms. – hän olisi tehnyt. Ei niitä tule minunkaan mieleeni, sillä kyllä hän mediassakin on ollut enemmän Tanja Karpelana, entisenä missinä ja mallina, kuin ministeri Karpelana.
http://www.tanjakarpela.net/
http://www.valtioneuvosto.fi/vn/liston/base.lsp?r=684&k=fi
Ovat lehdet myönteisestikin Tanja Karpelasta kirjoittaneet. Liitän tähän alle yhden kirjoituksen Anna-Lehdestä. Ei siinäkään kyllä kerrota, mitä hyvää ministeri Karpela on tehnyt. Kerropa Sinä, ole hyvä!
Kepun Greta Garbo
Jokainen poliitikko pelkää jossain vaiheessa uraansa ammatillista paljastumista; sitä ettei tiedä kaikesta kaikkea. Tunne lienee käväissyt myös kulttuuriministeri Tanja Karpelan päässä viime vuoden aikana.
Ministerin tehtävä ei silti ole tunnistaa tauluja, vaan toteuttaa hallitusohjelmaa ministeriössään. Karpelan kohdalla ainoa saalis oli kadoksissa ollut olohuoneen kirjahylly, joka sekin myöhemmin löytyi makuuhuoneesta.
Kulttuuriministeri Tanja Karpela on nyt hoitanut hommaansa reilun vuoden, eikä ole mokannut kertaakaan. Arvostelijoiden mielestä tämä tietysti ei vielä todista mitään.
Oli Karpelan ministeritaidoista mitä mieltä tahansa, häntä kohtaan on käytetty suomalaiselle oikeuskäytännölle vierasta logiikkaa. Ihmisen joka ei ole jäänyt kiinni mistään täytyy silti muka jatkuvasti todistella syyttömyyttään johonkin, kulisseissa piilevään isoon mokaan tai osaamattomuuteen.
Vaikeasta tilanteesta huolimatta Tanja Karpela tuntuu alun jäykistelyn jälkeen löytäneen karismansa ja jopa vitsailee poliitikoille harvinaisen itseironisesti, säilyttäen silti hyvin viileytensä ja sopivan etäisyyden. Tanja tuntuu alkaneen nauttia hommasta.
Uskomaton siis tapahtui; kepulaisesta missistä kuoriutui itseironinen Greta Garbo!
Tuomas Enbuske