Mistä olet saanut tuon arkuuden? Perintöäkö vai lapsena peloteltu? Se harmittaa, koska et uskalla ottaa askelta tuntemattomaan. Oltais voitu kokeilla, mitä tapahtuu. Mutta ei, oet sellainen varmistelija, ymmärtääkseni.
Miksi olet niin arka?
Anonyymi-ap
28121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Voihan sen aloitteen mieskin tehdä. Ehkä jopa kannattaa.
Kenelle tämä on?
Heh en ole arka. :)
Mitäs jos tuo on joskus kokeillut ja nähnyt mitä on tapahtunut ja tietysti lukuisia muita syitä. Sanoisin myös, että ihmistyyppi joka vaan kokeilee mitäs tämä nyt menis ei yleensä kykene pitkäjänteisyyteen ei suhteissa, ei työelämässä ym. He eivät ehkä edes uskalla tosissaan yrittää saada hommaa toimimaan, on kyse sitten mistä tahansa ja minä näen heidät enemmänkin pelkureina. Näetkös, asian voi nähdä monella tapaa.
Mies tekee ehdotuksen ensin tapaamisesta.
Ikääntyessä sitä on oppinut varomaan työntämästä käsiään suin päin paskaan.
Olen aika herkkä. Tulen araksi helposti asioihin jos säikähdän. On ihme jos tapaan naisen kuka rakastaa ja ymmärtää minua ja voidaan olla aviopari.
Sitten kun totutte, niin kaikki on ihan toisin. Minäkin järkytyn vähän kaikesta, mutta olen silti hyvinkin rakastettava ja lähisuhteissa avoin ja aloitteellinen.
Kyllä minä olin se joka teki kaiken! Älä jaksa. Luuseri olet mies. Ei susta ole tähän. Anna olla jo. Nähty jo ajat sitte kuka peräänty
Kevättä on ilmassa
Mistä olet tuollaista päähäsi saanut!!!
Et sit kyllä tunne minua.
Kannattas vaan mennä tulta päin
Todennäköisesti kyseessä ei ole arkuus vaan toinen ei vaan halua sinua. Olet kuvitellut kaiken teille.
Arkuutta en ole kuvitellut.
Pyydätkö liikaa kerralla? Jos tiedät, että toinen on arka ja kaipaa varmistusta ja turvallisuudentunnetta, niin miksi et anna sitä? Mikä sua vaivaa??
Kuvitteletkö, että muutama lause kyökkipsykologiaa pyyhkii pois esim turvattoman lapsuuden?
Mitä tuo "hyppy tuntemattomaan" edes tarkoittaa? Sitäkö, että heti täysillä seksisuhteeseen ja sinun ei tarvi muuta kun avata housujen vetskari. Sehän on miehille usein joku mukamas osoitus naisen rohkeudesta ja "aidosta" kiinnostuksesta ja turmeltumattomasta luottamuksesta, että nainen on heti valmis ihan mihin vaan. Ei käy.
Kyllä ihminen jolla on vähänkään järkeä ja hyvä tasapainoinen elämä, niin harkitsee ja haluaa tutustua kehen ryhtyy.
Teit tulkinnoissa aimo harppauksia
Tulkinta oli kyllä hyvä.
Sivusta
Hyvä se saattoi olla, mutta väärä.
Siinä oli monia vaihtoehtoja.
Minut äiti hylkäsi ensin pienenä vauvana ja myös jätti syöttämättä. Tämän näin omasta neuvolakortistani. Kun vastasyntyneen lapsen paino alkaa pudota 2,5 viikkoiseksi tasaiseen tahtiin. Sitten kasvatusäidin huomio lopahti, kun en ollut enää sylikoirakokoa, jäin täysin syrjään, eikä minua enää huomioitu paitsi saamalla huvia minun kiusaamisesta ja vähättelystä. Sitten kun alle 10 v reagoin, niin toistuvasti uhattiin lähettää lastenkotiin. Ala-asteella vaihdlin koulua ja sieläkin kiusattiin. Keskiluokkainen ok-yhteisö oli henkisesti ja emotiomaalisesti ihan täysi persläpi. Lapset koulussa olivat vanhempiensa kaltaisia ja luokkajsko kuului asiaan ja opettajatkin tukivat sitä.
Elin jatkuvassa pelossa ja ahdistuksessa ja niin toisinaan vieläkin.
Ehkä se oli väärä sinun suhteesi.
Nyt kuitenkin ymmärrät, miltä jostain voi tuntua, vaikka ei päälleppäin näy.
Eih pidä paikkaansa. Jos et ymmärrä, miksi jatkaa. Sellaisen kanssa
Ei voi jatkaa jos ei ole päässyt alkuunkaan.
En ole arka eikä ole peloteltu ensinnäkään missään.
Etsitkö kokeilueriä kuin kirppuja konsanaan lantakasasta. Niitäpä löytyy tuon tuosta.
Olen askeltanut kohti tuntematonta, ei ole mitään uutta, jos uudeemman tuntemattoman tulisin löytäneeeksi.
Sosiaalisuuden määrä tekee oman loven kärsivällisyyteeni, joka on seurannut mukana.
No i 'm not
Uskallan ottaa askeleen mihin tahansa. Aloitetta en tee kovin herkästi.
Sinä oletkin se rohkea, joku muu, joka uskaltaa.
En tiedä, ja itse en pidä sitä niinkään arkuutena vaan staattisuutena ja sitten joskus ehkä jokin kärsimättömyys ihan jo maailmaakin kohtaan ottaa vallan minusta ja se aktiivisuus saattaa olla mieleenpainuvaa kun ei tule käyttäydyttyä ihan tavan mukaisesti. Ajattelen olevani jokin mekanistinen liikuttaja melkein sitten siinä. Sitten taas kun tuo sanakaan ei ole kovin hyvin hallussa ehkä koska en oikein usko niihin tulee maailmassa oltua melko hiljaa. Joskus saatan tosiaan tarttuakin johonkin tapahtumaan, vihjeenä ottamaani ja rynnätäkin sen kanssa siinä päänä, kuumeisesti yllättyneenä itsestäni, mutta sitten tuoda sen takaisin itseeni ja luopuakin siitä äkillisesti, silloin ehkä melkein kuin arkailla, kuin joku tottelevainen noutaja, joka on ollut riittävä ja sitten taas on jotain muuta. En nyt tiedä selvensikö tämä nyt sitten mitään.
Miten se arkuus sitten näkyi?