Edessäni istui kaksi noin nelikymppistä naista, jotka jutteli suhdeasioistaan. Sinkkuna toki kuuntelin mielenkiinnolla, vaikka heteroita olivatkin. En kuulu siihen koulukuntaan, jonka mielestä naisten suhteet menee eri lailla.
Toinen siinä selosti " jos alkaisi suhteen aina kun ihastuu, saisi olla vaihtamassa joka viikko" Päteekö tämä lausahdus teihin lukijat?
Toinen siinä selosti " jos alkaisi suhteen aina kun ihastuu, saisi olla vaihtamassa joka viikko" Päteekö tämä lausahdus teihin lukijat?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei päde, vaikka kohtalaisen herkästi ihastuva olenkin.
No ei todella, kunpa ihastuisin. 😁
Ei todellakaan 😂. Viimeksi vuosi sitten oon ollu ihastunut ja teki niin kipeetä että suorastaan välttelen koko asiaa 😁
Ei todellakaan, valitettavasti. Olisi upeaa olla se tyyppi, joka on jatkuvasti ihastuksen pyörteissä ja siten omaa valtavan määrän vaihtoehtoja. Ainakin potentiaalisesti. Sen sijaan mulla on kolme pääongelmaa:
1. Ihastun erittäin harvoin ja hitaasti. Aikaa kuluu...
2. Kun tunteita kehittyy, menee vuosia päästä niistä yli ellei suhteesta tule mitään tai se päättyy. Eli aikaa hassaantuu lisää...
3. En ehdi ja jaksa tavata tarpeeksi uusia ihmisiä. Niitä pitäisi tavata kymmenittäin ja jokaista kymmeniä kertoja.
Että juuuuh...
Ei päde. Ihastun harvoin ja speksit pitää olla kohdallaan. Söpöjä ja seksikkäitä naisia toki löytyy, en koe kuitenkaan pakottavaa tarvetta tehdä lähempää tuttavuutta ja omistani kumppania haen, silloin kun haen. Vaihtoehdot on niin niukat, epäsopivat tai jopa turvattomat että ei kai se ole ihme ettei ihastu tuosta vain kanssalesboihin. Vaatii myös parempaa tutustumista, että saa kiinni ihmisen luonteesta. Kunnolliseen tutustumiseen ei vain osalla ole kiinnostusta, uskallusta tai kärsivällisyyttä, ehkä voimakasta kemiaa odotetaan jo ekoilla treffeillä.
Vai joka viikko, olisi edes joka vuosi. On mennyt monia vuosia vapaana ihastumatta. Ennätys taitaa olla lähellä kymmentä vuotta. Ihmettelen usein missä niitä jatkuvia ihastumisia muille tapahtuu. Ottaisin heti, jos jostain saisi pillerin minkä avulla ihastuisi.
Mulle on vielä tyypillistä, että kiinnostumiset menee ristiin. Silloin kun ihastuminen iskee, voi olla varma ettei toista osapuolta kiinnosta tippaakaan. Myös toisinpäin on käynyt, mikä on sekin kiusallista. Mikähän siinä onkin, ettei vedä sopivia naisia puoleensa. Näistä tilanteista syntyy joskus muutakin haittaa, esimerkiksi ystävyyssuhteiden kannalta. Hankalaa on.
Olen jopa miettinyt muuttamista toiselle paikkakunnalle kumppanin haun takia. Siinä on omat esteensä, työpaikan saanti, rahatilanne, muut ihmissuhteet. Toisena olen miettinyt ulkomailta etsimistä, missä on edellistäkin enemmän käytännön vaikeuksia. Kaikkea tulee spekuloitua.
Mieluusti tapaisin jonkun, jonka kanssa syntyisi molemminpuolinen kiinnostus. Edes pieni kipinä, että jaksettaiisin tutustua ajan kanssa.
Mullakin on mennyt enimmillään melkein kymmenen vuotta ilman ihastumisia ja sinkkuna. Enkä ole istunut kotona. Silti tapaa liian harvoin ketään uutta sillä tavalla, että pääsisi kunnolla puheisiin. Eihän kadulla tai jossain ohimennen mitään synny. Olen myös miettinyt ulkomailta etsimistä, koska monet tutut heterot on löytäneet puolison niin. Siinä on vain ne käytännön ongelmat tässä iässä, miten saisi töistä vapaata, entä järjestelyt tutustumisen jälkeen jne jne...
Monelle tuo on melkein jokapäiväistä,alkaa se imartelu ym keimailu ihmisen läsnäollessa.Siinä kaikki muu ympärillä jää toisarvoiseksi,luulen että jotain on jäänyt vaille elämässä.
Komppaan edellisiä. ihastuminen on harvinaista, muutama kerta niitä on vain ollut elämän aikana. Uskomatonta että joku ihastuu viikottain. Tutustumiset on monesti tyssänneet siihen, ettei kumpikaan ole innostunut. Väkisin ei voi yrittää kehitellä romanssia. Jotkut tulee treffeille toinen mielessä ja siitä riittää juttua. En ala kilpailemaan tai ottamaan tunteiden rippeitä. Paikkakuntakin voi vaikuttaa, pienessä kaupungissa ei ole porukkaa. Koko Suomessa on vähän mahdollisuuksia, siltä välillä tuntuu muiden kanssa jutellessa. Pitäisi tavata enemmän uusia tuttavuuksia, missä, siinäpä kysymys itse kullekin.
Mä ihastun kun ihastun, vanhemmiten vielä harvemmin kun nuorena. Ja silloinkin jo ihastuin hyvin harvoin.
Enää en halua ihastua, koen ihastumisen raskaaksi henkisesti ja fyysisesti. Pää sekaisin oleminen ei ole kivaa.
Sitäpä liikuskelee kaikenlaisia immeisiä, sarjaihastujia, salaa ihastelevia ja vaikka mitä.
Ei kannata usein ihastua. Siinä voi mennä puurot ja vellit sekasin. Aivot suurustaa vellistä liian paksua höttöä, tulee pääjumi.
Ai joo, jumi voi helpottua kun sisäistäis biisin sanoja. Tässäpä oikeita soittimia ja vääristymien kuvaelmaa.
Hooters..
https://youtu.be/YKy4riaOBMk
Enpä tiedä, parasta varmaan olisi ottaa kokonaan toinen näkökulma ja unohtaa ihastumistavoite. Miksi turhaan tavoitella jotain niin vaikeasti saavutettavaa ja kuluttaa siihen aikaansa. Sehän on ihan sattumasta ja tuurista kiinni. Sama kuin yrittäisi ansaita rahaa ostamalla ässäarpoja.
No ei todellakaan pidä paikkaansa mun kohdalla.
olen 29 v. ja aikuisiällä olen ollut tasan 2 krt ihastunut. Sitä ennen ihan pari ihastumista joskin todella vahvoja ja pää sekaisin monta vuotta.
Olen ollut ihastunut ehkä 10 vuotta sitten ja koko elämän aikana ehkä 8 kertaa.
Yksi kaverini oli sarjaihastuja, joka ihastui viikoittain. Kihloissa oli joka vuosi ja oli viisi kertaa naimisissa eri miehen kanssa. Hän nautti elämästä täysillä, mutta onhan se rankkaakin.
Ei päde. Harvoin ihastun. Viimeksi tämä tapahtui vuonna 2017 😊