Vuosien varrella tullut kerran jos toisenkin nolattua itsensä kännissä (humalaiset viestit ja puhelut mukaan lukien yöllinen häiriköinti, baareista lentäminen, liiallinen avautuminen asioista jne jne..) ja sitä mukaa kun näitä kertyy niin morkkiksesta ei oikeastaan enää ikinä varsinaisesti toivu vaan jokainen uusi tapaus jää aina edellisten jatkoksi kalvamaan mieltä ikuisiksi ajoiksi. Nykyään häpeän silmät päästäni noita viinanhuuruisia häröilyjä (ja itseäni ylipäätäänkin) aivan jatkuvasti joka päivä aamusta iltaan ja saan tämän takia esim pakko-oireita kuten tahdotonta ääneen kiroilua joka kerta kun nämä tuskallisen nolot muistikuvat vyöryvät päälle. Ihmisten ilmoilla liikkuessa koko ajan vainoharhainen olo kun pelkään että joku satunnainen muistaa jonkun sekoiluni enkä kehtaisi näyttää naamaani enää oikein missään. Edellä mainituista(kin) syistä olo sen verran tukala ettei yleensä kovin kauaa kestä olla selvinpäin kerrallaan ja niinpä näitä morkkiksia ruokkiva kohellus vain jatkuu ja syöksykierre senkun kiihtyy eikä ulospääsyä ole. Vihaan itseäni, olen naurettavin tietämäni pelle ja idiootti sekä kaikin puolin arvoton paskaläjä ihmisenä muutenkin. Elämäni on muuttunut täydeksi farssiksi ja nyt harkitsen itsemurhaa päivittäin. Onko muita saman kohtalon kokeneita tai onko joku peräti joskus toipunut vastaavasta?
Krooninen morkkis
Anonyymi-ap
6337
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mullakin on sama, mutta vähän eri twistillä. Kun humallun., rupean toteuttamaan mielihalujani lähinnö koprofilian ja rimmingiin kentältä ja saan mielihyvää julkisella paikalla housuunkakkaamisesta.
Samaa tosinteen ihanselvinpäinkin.
Auttaako raitistuminen sontaseppoa?
Asd
Sinua ei auta kuin köysi katossa.
Epäilemme, että sinulla on aivojen kehitys jäänyt liskon tasolle.
Tulihan sitä nuorena sähellettyä kännipäissään sen verran, että oli pahoja morkkiksia ja reilusti häpeääkin.
Vanhemmiten, kun alkoholin käyttö on vähentynyt huomattavasti, ei enää morkkiksia ole, vaikka joskus tulee vähän hölmöiltyäkin humalapäissään.
Ehkä sitä oppii ajattelemaan, ettei kaikella ole niin väliä, jokainen mokaa joskus ainakin jonkin verran.
Omaa itseä asiat jäävät enemmän vaivaamaan pidemmäksi ajaksi, vaikka muut unohtavat toisen mokat nopeastikin.
Jos on juotava itsensä siihen kuntoon ettei pysty vastaamaan omista teoistaan , niin eikö se jo todista jotain ihmisestä. Ensinnäkin että osais ajatella hieman ettei viina sovi hänelle . Ja toiseksi ei kukaan edes jaksa olla kännisen seurassa.
Jostain syystä sitä aina ajattelee että juuri nämä omat mokat on nolompaa kuin kenenkään muun ikinä ja juuri minä jään kaikkien mieleen sinä yhtenä silmiinpistävän outona sekopäänä jonka kaikki muistaa jälkikäteen. Minkä ikäinen olet, mietin vaan että kuinkahan kauan tätä piinaa vielä jatkuu ennen kuin uskaltaa taas näyttää naamansa missään? Tämänkin kirjoitan kännissä ja luultavasti taas huomenna häpeän silmät päästäni.
Kännisen on helppo löytää kännistä seuraa.
Ihminenhän liikkuu porukoissa, jotka vastaavat hänen omaa elämäänsä, elintapojansa, näin se yleensä menee.
Kännissä monikin saattaa mokata, ja toki vastaa omista teoistaan, mutta teot eivät välttämättä ole negatiivisia, tai kenellekään vahingollisia.
Tietysti on myös hyvä ajatella, sopiiko viina itselle vai ei.