Tunteet olisivat heräämässä taas sitä yhtä naista kohtaan henkiin. Minulta ei kuitenkaan löydy henkisiä voimavaroja edistääkseni asioita eteenpäin. Nämä ovat henkimaailman asioita. Pienet eleet ja vuorovaikutukset voivat saada isoja tunnelatauksia aikaiseksi, vaikka aiemmin mainitut kestäisivät vain hetken. Se on petollista. Akilleen kantapääni on kaikki ihastumiseen ja rakastumiseen sisältyvät asiat. Niiden tuntemusten edessä koen olevani yhtä voimaton kuin luonnonmullistusten iskiessä. Taistele tai pakene. Yhden kerran olin sellaisessa tilanteessa, siis tunnevyöryjen keskellä. Ensin jäädyin ja sitten lopulta pakenin. Pelkäsin häntä tai sitten omia tunteitani niinkuin pikkulapsi Muumien Mörköä 😵. Se taisi mennä niin metsään kuin olla ja voi sillä jos sitä vertaa esim. lähestyvään tsunamiin ja noin käy, niin se elämä olisi luultavasti sitten siinä.
Ihan kuin ne
Anonyymi-ap
586
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ikävää että tuo miten reagoit häneen näyttää varmasti hänelle juuri siltä kuin inhoaisit häntä sielusi pohjasta asti.
Tunnevammat kannattaa käsitellä.
Kuvittele onnelinen ja ymmärtäväinen suhde jossa saat olla oma itsesi ja sinua rakastetaan sellaisena kuin olet.
Sitä pakenet.
Sulla jää elämä elämättä.
Nyt kannattaa unohtaa. Kamalia puheiuta