Nii, eli oon tällanen ujo ihminen ja haluaisin alkaa tutustumaan uusiin ihmisiin nyt kun uuteen kouluunkin oon menossa.. Eli miten kannattaa lähestyä muita ihmisiä? Oon oikeesti tosi ilonen ihminen ja puhelias mut mua on niin paljon "painettu alaspäin" tässä elämässä että itsetunto on hävinny lähes kokonaan..., mut silti jaksan iloita ja uskoa parempaan.. Mä vaan haluaisin näyttää, että mä olen oikeasti tosi kiva ihminen ja ystävällinen ja luotettava ja hauska ym. mutta mä en oo ollu oma itseni, joten kukaan ei ole nähnyt oikeata minääni! Nyt todella haluun näyttää oikean minäni, joten neuvoja otan innolla vastaan!!
Miten kannattaa mennä tutustumaan uusiin ihmisiin?
Minä;)
71251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin sitä pitää. Eihän kukaan vaadi toiselta "täyspuolista näyttöä" heti aluksi. Ihmiset yleensä tutustuu yhteen sun toiseen, ilman että asiaa sen enempää ajattelisi. Parhain tapa tutustua on tutustua sattumalta -silloin se on kaikkein luontevinta. Eli kyllä ne sut kelpuuttaa mukaan, vaikket toisikaan parhaita puoliasi esille heti ensitapaamisella. Tietenkin on sitten pelko, että sattuuko törmäämään juuri (itselle) sopiviin ihmisiin. No siihenkään ei ole muuta ratkaisu kuin kokeilu (ikävä kyllä). Ja kyllä sen aika nopeasti huomaa, jos toinen on ihan eri maata.
Ole ylpeä itsestäsi. Se, että tiedät olevasi luotettava, on todella arvostettava piirre nykyaikana. Moni on ystävää vailla, jonka sanaan voisi luottaa.
kannattaa sitten vaikka heti ekana päivänä mennä ruokailussa pöytään missä istuu tyyppejä sinun luokalta ja alkaa jutella vaikka siitä mitä seuraavana päivänä tapahtuu / mihin aikaa tullaan kouluun tms.
Sitten vaan alat jutella niitä näitä ja ennen kuin huomaat olet saanut ystäviä joiden kanssa olet jokapäivä ainakin koulussa.
Moikka! Täällähän on tullu hyviä vinkkejä. Sun tarinas kuulosti omaltani. Itsekkin olen uuteen kouluun menossa joten se on uusi alku ja uudet ihmiset joihin on helpompi tutustua kuin ihmisiin jotka jo tavallaan tuntevat sut ja sitten sulla on vuosikaudet se tietty rooli. Pitää vaan rohkeasti mennä toisten luokse ja moikata ja osoittaa että on kiinnostunut heidän seurastaan. Mua tavallaan pelottaa aika paljon et mitäs jos en saakkaan uudessa koulussanikan ystäviä, mutta ehkä on parempi mennä positiivisesti eteenpäin niinkuin sinäkin! Aurinkoista kesää! (:
Itelläni on vähän sama. Tässä yks päivä kaikkien mun luokkalaisten piti kirjoittaa jokaisesta jotain positiivista mut kyllä vaan siel muutamal pojallaki tuli mun kohalle "hiljainen"
Mull on toi sama et oon oikeesti iloinen ja puhelias,ystävällinen ja kiva mut mulle on suoraan sanoen vittuiltu a-a:lla ni sen takii kaikki mun luokkalaisetkaan ei huomaa todellista minääni, koska en osaa olla siellä oma itseni. Johtuen ehkä siitä et se vittuilu tapahtu just koulus...Mut mielestäni itsetunnosani ei ole mitään vikaa, mä en vaan osaa olla koulus oma itseni ku siel mun luokkalaisetki on jotenki nii erilaisii ku mä, rauhallisempii.Mä en kuulu sinne enää.. Ja mull ongelma on se että uusiin ihmisiin tutustuminenkaan ei ole kovin helppoa, en kyllä sanoisi että olen ujo eikä mielestäni itsetunnosakaan ole mitään vikaa, mut joku kumminkin on...
mull on ihan sama tilanne!miten jollain voi olla noin samallainen tilanne(:
Mullakin on aika sama tilanne!Mä oon kaikkien mielestä hiljanen ja ujo ja en oo ulospäinsuuntautunut. Menin viime syksynä uuteen kouluun ja luulin et voisin alottaa alusta, mut ei helpottanu yhtään.Oikeestaan tilanne vaan paheni. No sain mä yhen hyvän kaverin, johon uskallan jo lähes täydellisesti luottaa. Mulla alko olee jo aika hyvä itsetunto...kunnes kaikki meni pilalle. Tytöt, joiden seurassa olin paljon, alko ottaa mut syntipukiks joka asiasta. Mä en osannu niitten mielestä tehä mitään oikein ja mä olin niin tyhmä ja hölmöilin. Mun mielestä nuo ei ollu totta vaan ne yritti saada mun elämästä hirveää ja niin siitä tulikin. Ensin en tajunnu et se oli kiusaamista...siis henkistä, mut sitä se todella oli. Pahinta oli se et mun ns.kaveri ei ollu mun puolella vaan kiusaajien puolella. Meiltä meni sit kunnolla välit noiden ihmisten kans ja kevät oli tuskaa ku ei ollu oikein ketään kaveria. Niin sitä vaan et toi vei mun paremman itsetunnon rippeet ja nyt on vielä vaikeempi olla oma itsensä. Kovin moni ei oikeesti tunne mua. Toivosin vaan et löytäsin jonkun, joka löytäs mut ja et synkkais. Uusiin ihmisiin vaan on niin vaikee tutustuu...
Tuli aika elävästi mieleen omat paniikit kavereiden saamisesta.. Ekassa muutossa ensimmäinen kosketus uuteen luokkaan oli, kun lv talutti mut luokkaan kesken tunnin. Kukaan ei tietenkään tuijottanut, kun koitin epätoivoisena etsiä sieltä istumapaikkaa, eikä kääntyillyt ympäri koko lopputuntia... Värisyttää vieläkin. No, tarkoituksena oli kuitenkin sanoa, että olen uuteen kaupunkiin tullut pari kertaa ja onnistunut saamaan ihan hyviä kavereita, vaikken olekaan niin hirveän sosiaalinen ihminen... Bongaat vaan sen toisen paniikkisen näköisen tyypin ja menet sähläämään sille jotain, vaikka just koulusta, niin olet jo hyvässä alussa! Voitte sitten yhdessä alkaa jutella muiden kanssa, silloin se on jo paljon helpompaa.