Täytin tällä viikolla 45 vuotta. Viimeiset 4 vuotta olen tarponut pelkästään vastuuntunnosta työnantajaa ja lapsiani kohtaa. Ei mitään odotettavissa. Päivät miltei identtisiä. Lapset äidillänsä ja minulla joka toinen vkonloppu.
Näinkö elämä meni. Avioeron jälkeen olen sulkeutunut kuoreeni ja vietän aikani lähinnä kotona. Suoraan sanottuna kaikki on harmaata ja tylsää. Olisin voinut kuvitella jotenkin erilaista elämää. Sellaista kuin se joskus oli. Värejä.
Joka päivä toivon, että se olisi viimeinen päivä. Saisinpa syövän jonka voisin jättää hoitamatta. Onneksi suvussa on äkkikuolema hyvinkin tuttu juttu ja ensimmäiset infarktit yleensä tulee viiden kympin molemmin puolin. En hoida enää tähän johtavaa sairautta eli hyperkolesterolia.
Onko muita jotka ovat luovuttaneet ja nostaneet kädet ylös kun elämä valuu ohitsemme. Jos Suomi on maailman onnellisin maa niin ihmettelen kuinka surkeaa muualla voikaan olla.
Elämä ohitse. Näinkö se nyt meni
22
191
Vastaukset
- Anonyymi
Ei tartte luovuttaa , jokaisen elämässä on aikoja jolloin elämä tuntuu mahdottomalta , ja kunpa tietäisit miten lasten elämään vaikuttaa vanhemman huono vointi.
Muuta fokus lapsiin ja unohda hetkeksi omat juttusi, masennus on aika tavallista ja menee aina ohitse ei siis sen kummempaa.
Tiedän mitä on jäädä yksin pienten lasten kanssa kun toinen kuolee , joten älä viitsi edes ajatella kuolemaa, se on jotenkin oman navan ympärillä pyörimistä
Jokainen kuolee ajallaan, ja elämässä on aina haasteita , tärkeintä on kuitenkin juuri se että olet lastesi kanssa kun he ovat sinulla ja keksit jotain kivaa tekemistä heidän kanssaan , ja ” vapaa viikoilla” mene salille treenaamaan ja tapaa muita ihmisiä , syö kunnolla ja lopeta se avioerosta miettiminen ja näytä maailmalle että sinä pystyt siihen kun muutkin
Et ole suinkaan ainoa joka on eronnut , niitä on niin monta muutakin samassa tilanteessa, ajattele jos kaikki haaveilisivat kuolemasta . Muista että sinä olet hommannut lapsia maailmaan ja silloin niistä huolehditaan kunnes ovat aikuisia .- Anonyymi
Kirjoituksesi ei sisältänyt mitään uutta mitä en olisi jo kuullut. Kävin muutama vuosi sitten hakemassa ammattineuvoja ja oli yhtä tyhjän kanssa. Muutama esimerkki..
Tapaa muita ihmisiä: Miten? Ei ole ystäviä enkä käy missään.
Käy salilla: Miksi. En näe syytä miksi huolehtisin enää itsestäni. Ei ole mitään syytä.
Oman navan ympärillä: Kyllä. Ajattelen vain itseäni. Lapsille jää kyllä mukava pesämuna tulevaisuuteen. Jos ex ei niitä rahoja lähellä.
En enää mieti avioeroa. Siitä ei ole kysymys. Elämä on valmis ja minä valmis jatkamaan matkaa koska tulevaisuudessa ei ole mitään mitä odottaa.
AP - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kirjoituksesi ei sisältänyt mitään uutta mitä en olisi jo kuullut. Kävin muutama vuosi sitten hakemassa ammattineuvoja ja oli yhtä tyhjän kanssa. Muutama esimerkki..
Tapaa muita ihmisiä: Miten? Ei ole ystäviä enkä käy missään.
Käy salilla: Miksi. En näe syytä miksi huolehtisin enää itsestäni. Ei ole mitään syytä.
Oman navan ympärillä: Kyllä. Ajattelen vain itseäni. Lapsille jää kyllä mukava pesämuna tulevaisuuteen. Jos ex ei niitä rahoja lähellä.
En enää mieti avioeroa. Siitä ei ole kysymys. Elämä on valmis ja minä valmis jatkamaan matkaa koska tulevaisuudessa ei ole mitään mitä odottaa.
APTodella ei mitään uutta.
Mutta jostainhan sitä on aloitettava.
Ettei muka tulevaisuudessa ole mitä odottaa, vaikuttaa juuri sitä oman itsensä jossittelua, jota masentuneisuus usein aiheuttaa.
Ei kenenkään elämä ole ohitse 45 vuotiaana , joten elämässä on paljon mahdollisuuksia kun näkee asiat toisessa valossa
Masennus johtuu aina jostain, normaalisti tunnistetaan syy siihen .
Siitä lähtee paraneminen . - Anonyymi
🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑
🍑 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17750278p
🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞
- Anonyymi
AP: lle: Kirjoituksessasi esille tulleet asiat kuulostivat minusta niin kovin, ja liiankin tutuilta. Olen itsekin paininut samanlaisten asioiden ja ajatusten kanssa. Monesti niistä ajatuksista ja tunteista tulee oravanpyörä, jonka sisälle ihminen helposti jää ja alkaa uskoa, että mitään muuta ei ole olemassa, edessä, tai tulossa. Muutama asia aloituksestasi tuli mieleen. Tässä näitä seuraavaksi.
Koska en ole alalla oleva, niin en lähde sanomaan, mikä on diagnoosisi. Eikä se olisi edes asiallistakaan. En myöskään kehota hakeutumaan julkiselle, tai yksityiselle terapeutille, koska en ole THL: n, enkä minkään muunkaan terveystahon edustaja, tai lääkäri. Sinällään uskon silti enemmän meissä jokaisessa itsessämme piileviin kykyihin ja taitoihin selvittää omat ongelmamme itse, kuin ulkopuolisiin tahoihin. Koska se on meihin jokaiseen sisäänrakennettuna. Ulkopuoliseen apuun saa toki turvautua, mutta en suosittele koskaan aloittamaan ja käyttämään mitään nykypsykiatriassa markkinoilla ja käytössä olevia lääkkeitä, etenkään masennuslääkkeitä niiden mahdollisten koko eliniäksi tulevien vahinkojen ja terveyshaittojen takia. Keskusteluapu on silti aina mahdollista käyttää, mikäli varallisuutta ja yksityisellä sektorilla toimiva hyvä ja luotettava terapeutti löytyy. Ei sekään miksikään pahaksi ole, mutta heidän käytössään olevista menetelmistä ja niiden toimivuudesta en tiedä.
Lähinnä minulle tulee mieleen se, että joskus ihminen tekee liian paljon töitä, on liian paljon vastuuta, velvollisuuksia, ja stressiä. Jolloin oma itse, omat tarpeet ja toiveet unohtuvat. Ihmisestä tulee konemainen robotti, joka kyllä tekee ja hoitaa omat velvollisuutensa, mutta silti uupuu ja tai masentuu jollakin tavalla, joko henkisesti, tai fyysisesti, riippuen siitä, millaista työtä sitten tekeekin. Jos elämästä tulee vain jotakin suorittamista, niin jossakin vaiheessa sitä alkaa kysyä itseltään, että: " Mitä hemme*in järkeä tässä kaikessa on?" Pahimmillaan, jos on kiertänyt sitä oravanpyörää ja joitakin tärkeitä asioita alkaa puuttua omasta elämästä liian pitkään, alkaa kyseenalaistaa koko elämisen. Itsekin olen ajatellut niin elämässäni monta kertaa. Ajattelin ryhtyä täyspäiväiseksi juopoksi. Eikä tästä ole kovin pitkä aika. Sitten ryhdyin miettimään, miksi minä oikeastaan ajattelen niin? Lähinnä kai menneisyyden, toteutumattomien unelmien, kokemieni ikävien kokemusten ja pieleen menneiden ihmissuhteiden takia. Unohdin, miten hirveä olo ja hengenahdistus sitten tulee juotuani sen pari pulloa valkkaria, joka sitten kestää ainakin seuraavat pari päivää. Mieli on kovin unohtavainen joidenkin asioiden suhteen. Yritän ainakin muistaa sen, että juominen ei ainakaan auta mihinkään elämässä olevaan ongelmaan. Vaikka vaikeaa se onkin. Oman elämäni lopettamistakin olen miettinyt jo ainakin 100- 200 kertaa elämäni aikana, lähinnä vaikeiden päällä olevien kroonisten sairauksien takia. Silti en ole vieläkään sitä tehnyt. Ja toivon, että kukaan muukaan ei siihen ratkaisuun päädy.
Sinällään ap: n esittämissä asioissa ei ole mitään uutta. Aika moni tuntee ja kokee ajoittain samanlaisia ajatuksia ja tunteita. Tärkeintä olisi ottaa vähäksi aikaa jokin aikalisä. Vähän vapaata töistä. Edes vähän. Jona aikana keskittyy lepoon, ravintoon ja liikuntaan. Mutta ei niin, että niistä tulee suorittamista. Samalla sinä loma-aikana miettii, mitä tekee seuraavaksi ja mihin asioihin voi vaikuttaa. On hyvä välillä pohtia niitä asioita, joita omassa elämässä on ja mitä toivoo elämäänsä lisää. Ei elämä ole suinkaan ohi 45, 58, tai edes 80 vuotiaana. Nykyisin samaa tuntuu ajattelevan jo 30 vuotiaat! Se on vasta ajatusjumi, jos niin ajattelee noin nuorena. Kyse on siitä, miten asioihin suhtautuu ja asennoituu. Balanssi syntyy meidän aivojemme sisällä, miten me ajattelemme ja tunnemme. Omilla ajatuksillamme ja suunnitelmillamme luomme omaa nykyhetkeä. Luomme uutta ja todellisuutta. Voi kuulostaa jopa pöhköltä. Ja oma mielemme saattaa jopa torjua sen mahdottomana. Mutta oikeasti se on totta.
Positiivisesta ajattelusta voi olla apua. Itsekin opettelen sitä uudestaan. Jokainen toki tekee omat valintansa ja päätöksensä itse.
Toivotan ap: lle kaikkea hyvää. Kiitos, että toit esille tärkeän aiheen, joka sai minut miettimään, miten kovin tutuilta ne kuulostivat. Koskettaa varmasti monia. - Anonyymi
Hei aloittaja. "Kaikki on harmaata ja tylsää". Tuossa iässä ihminen on yleensä tosiaan niin urautunut tuttuihin tapoihin että helposti vain pienenee mukavuusalueelle ja mukavuusalue pienenee. Vaikuttaa siltä että olet kiinni "vanhassa". Sitä ylläpitää kaikki vanha ja tuttu mitä aistisi havaitsevat. Vaikka jokainen tilanne onkin täysin uusi, mieli yhdistää sen silti vanhaan.
Suosittelen että lähtisit kesällä retkeilemään vaikka yksin, kun ilma on sopivan lämmintä ja yöllä tarkenee nukkua. Luonnossa ajatukset järjestyy itsestään ja tulee selväksi mitä haluaa. Lisäksi selviytymisvaistot heräävät. Ei koskaan tiedä mitä löytää. Epämukavuudesta pitää päästä henkisesti yli siellä. Pitää ajatella että kuolema on varmaa ja sekin että kaikista tutuista asioista joutuu joskus luopumaan, eli yhden yön viettäminen oudossa paikassa ei ole mitään järisyttävää. Urautumisestamme johtuen se on kyllä haastavaa. Ole utelias. Nykyhetkeäkin kohtaan. Et todella tiedä mitä esim. ulkona on, tai mitä siellä voi tulla vastaan, mutta projisoimme sinne omat olettamuksemme.
Kuntoiluakin kannattaa yrittää, sellaista itselle mukavaa. Rinkka ja kävelysauvat ja sitten vain epämukavaan mutta jännittävään tuntemattomaan. Siinä on seikkalun makua. Luonnossa ollessa pää tyhjenee entisistä ajatuksista, koska niitä synnyttävät ärsykkeet loistavat poissaolollaan. Siitä voi tulla jonkin uuden alku ja siksi kannattaa ottaa muistivihko mukaan. Tällaista pientä (ja tervettä) harrastetta suosittelisin, vaikken tietysti tarkemmin tiedä onko se juuri Sinua varten.
On myös hyväksi ymmärtää että oma näkemys, asioista, voi olla täysin vääräkin. Jokaisella on eri näkemys.- Anonyymi
Otsikko tuli mieleen, että miksi aloittaja mainitsi ikänsä? Olisiko taustalla ennenaikainen keski-iän kriisi? Tottakai kyllästyminen, masennus, tai itsetuhoiset ajatukset voivat ja tulevat iästä riippumatta. Työ ja sen tekeminen ei voi, eikä saa olla elämässä se ainoa asia. Elämässä kun voi olla paljon muutakin. Harrastuksia, matkailua, uusien ihmisten tapaamista yms. Oravanpyörään jääminen ja saman kehän toistaminen kannattaa lopettaa heti.
Kun aloittaja mainitsee jo otsikossa, että "elämä on ohitse". Miksi ajatella niin? Elämä on ohi, tai päättynyt vasta sitten, kun elinpäivät ovat lopussa, sydän ei enää toimi, hengitys lakkaa, ja ihminen on kliinisesti kuollut. Ts. kun fyysinen koneistomme on tullut tiensä päähän. Miksi sitä kaiken päättymistä edesauttamaan, kun se kuitenkin tulee jonakin päivänä ja on jokaisella meistä edessä.
Aloittajan ja jokaisen, joka vastaavia asioita edes joskus pohtii, niin kannattaisi pohtia, mitä hyviä, positiivisia ja iloa tuovia asioita on omassa elämässä? Mitä asioita arvostaa, mitkä ovat tärkeitä asioita? Se voi olla omat lapset, harrastukset, työ, lemmikit, tai mikä tahansa, riippuen ihmisestä. Ne ovat aina yksilöllisiä. Kannattaa laittaa niitä vaikka paperille, jotta ne hahmottuvat itsellekin paremmin. Toisekseen siitä huolimatta vaikka elämä tuo mukanaan pettymyksiä, eikä unelmat aina toteudu, ja laiffi on useimmiten enemmän sucksia, ja kaikenlaiset tunteet, olivat ne sitten mitä tahansa, ovat tottakai sallittuja ja oikeutettuja, niin sitäkin näkökulmaa voi pohtia, mitä tunteita, tai seurauksia oma ennenaikaisesti toteutettu lähteminen saattaisi muissa, omissa läheisissä aiheuttaa.
On oikeutettua tuntea pettymystä, surua, masennusta, vihaa ja katkeruutta. Kenelläkään ei ole oikeutta tulla ja mennä sanomaan "Ota itseäsi niskasta kiinni". Silti jos pystyy löytämään edes yhden syyn, miksi olla jatkaa, olemassa ja elää, niin sekin on jo hyvä. Pienistä asioista nauttiminen, jonkin uuden päämäärän, työn aloittaminen ja elämästä merkityksellisen tekeminen, tai vaikka toisten auttaminen voi olla se, mitä voi ja kannattaa tavoitella.
Lämmöllä aloittajalle ja muille, jotka kokevat ja käyvät läpi samoja asioita ja tunteita.
- Anonyymi
Meitä on muitakin samanikäisiä jotka painitaan erilaisten asioiden kanssa ja luovuttaminen tuntuisi helpommalla.Itse näkisin että sulla on mahikset vaikka mihin kivaan ja mennä vapaasti.Työnantajalle ei tartte terveyttään antaa,olen nähnyt liian paljon terveyden menetyksiä työmaan takia.Aloita vaikka kävelyllä niin tein minäkin vaikka olen rapakunnossa mutta jostain kai pitää aloittaa.Kyl se tästä päivä kerrallansa.
- Anonyymi
Lähtöä kohti mennään täälläkin. Yli 40 mittarissa. Ei ole minulla ämmää eikä lapsia. Oli toiveissa kyllä. Hommasin netin kautta ystävän toiselta puolen maailmaa. Hänen kanssa vietän viimeiset vuoteni.
Hei ja hyvä, että kirjoitit tänne!
Saitkin jo paljon vastuksia, mutta vastaan vielä minäkin. Etenkin itsetuhoisista ajatuksista kannattaisi keskustella ammattilaisen kanssa.
On olemassa monenlaisia auttavia tahoja, joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä. Ao. palveluista voi halutessaan saada tukea ja vinkkejä myös muuhun avun hakemiseen.
- Tukinet.net - Tukipisteesti netissä https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy mm. Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/
Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Esimerkiksi joka viikko maanantaista torstaihin klo 15-19 on Solmussa-chat päivystys, jossa voi jutella kahden kesken päivystäjän kanssa. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.
- Valtakunnallinen kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.
- Kriisikeskukset
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Osassa yksiköistä myös etävastaanotto on mahdollinen. Yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/
Ystävällisin terveisin
MIELI Kriisikeskus Helsinki/KataTaisi tulla minunkin päivät täyteen.
- Anonyymi
Prinssi se jaksaa valittaa nyt kun nuori tyttö ei halunnut jatkaa keskustelua. Prinssi J ei näe eroa alakoululaisen ja keski-ikäisen välillä. Prinssi nuorekkuus sai osuman kun max 12 vuotias tyttö hylkäsi hänet. H eivät olis kuitenkaan ikinä nähneet.
Anonyymi kirjoitti:
Prinssi se jaksaa valittaa nyt kun nuori tyttö ei halunnut jatkaa keskustelua. Prinssi J ei näe eroa alakoululaisen ja keski-ikäisen välillä. Prinssi nuorekkuus sai osuman kun max 12 vuotias tyttö hylkäsi hänet. H eivät olis kuitenkaan ikinä nähneet.
Luuletko että se on ainoa syy? Olen pelkkää paskaa kaikkien naisten mielestä.
- Anonyymi
Prinssi_J kirjoitti:
Luuletko että se on ainoa syy? Olen pelkkää paskaa kaikkien naisten mielestä.
Sanoko tyttö J sinun olevan paskaa?
Anonyymi kirjoitti:
Sanoko tyttö J sinun olevan paskaa?
Se riittää että jokainen hylkää ja blokkaa minut. Ei tarvitse erikseen sanoa sitä. Kyllä ymmärrän sen sanomattakin.
- Anonyymi
Prinssi_J kirjoitti:
Luuletko että se on ainoa syy? Olen pelkkää paskaa kaikkien naisten mielestä.
Siis sun mielestä max 12 vuotiaan nuoren tytön jolla ei ole murrosikä alkanut pitäisi keskustella keski-ikäisen miehen kanssa?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siis sun mielestä max 12 vuotiaan nuoren tytön jolla ei ole murrosikä alkanut pitäisi keskustella keski-ikäisen miehen kanssa?
Lapsi ei ole vielä aikuinen nainen niin turhaan sä syytät nuorta tyttöä ettei halunnut jatkaa sun kanssa. Taisit kiintyä tyttö jiihin kun sulla oli hänelle hellittelynimikin ja nyt sä et pysty enää toivottaa hyvää huomenta ja hyvää yötä hänelle. Oletko surullinen kun ette enää ole netissä samaa aikaa ja et löydä naista jonka etunimi alkaa j kirjaimella.
Anonyymi kirjoitti:
Lapsi ei ole vielä aikuinen nainen niin turhaan sä syytät nuorta tyttöä ettei halunnut jatkaa sun kanssa. Taisit kiintyä tyttö jiihin kun sulla oli hänelle hellittelynimikin ja nyt sä et pysty enää toivottaa hyvää huomenta ja hyvää yötä hänelle. Oletko surullinen kun ette enää ole netissä samaa aikaa ja et löydä naista jonka etunimi alkaa j kirjaimella.
Minulla ei ole ketään.
- Anonyymi
Prinssi_J kirjoitti:
Minulla ei ole ketään.
Olihan sulla tyttö J. Pelkäätkö ettet löydä toista tyttölasta hänen tilalleen kun täysi-ikäiset on sun mielestä jo kulahtaneita. Mistä me löydettäis sulle uusi alaikäinen tyttö?
- Anonyymi
Vittu mitä vatusseja tää maa on täynnä
- Anonyymi
Prinssi J suomi24 ssa on Nuoret palsta .Oletko siellä yrittänyt jutella nuorten tyttöjen kanssa kun sua se tyttöjen sielunelämä kiinnostaa.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Paras olisi vain unohtaa
Tuleekohan tähän meidän tilanteeseen ikinä mitään selvyyttä. Epätoivo iskee taas, enkä jaksaisi enää odottaa. Kohta lop751296- 681185
Nämä kaikki alla olevat aloitukset on saman naisen aloituksia
Kuinka paljon täytyy vintissä viheltää että esiintyy välillä jopa miehenä, ja sitten itse vastailee omiin kysymyksiinsä?138896huono omatunto
johtuu siitä, että minulla on tunteita sinua kohtaan. Se vaikuttaa asiaan. Kaipasin sinua tänäänkin.51852Mietitikö nainen koskaan
Miksi me ollaan päädytty tähän pisteeseen. Lähestmistapaa ei ole. Tarvitaanko me oikeasti enää tätä.74779Päätin juuri että
En odota että meidän välillä enää tapahtuisi mitään. Tämä on aivan liian monimutkaista ja kyllä sinäkin olisit joskus mi29752- 60740
Suomalaisia naisia lennätetään seksimatkoille
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/1f5f5e20-8c36-4907-9640-8e0c3b017c5a Gambia on jo vuosia ollut yhtä kuin munanhaku ma157734Onnistuit sohaisemaan mua
Kaikkein herkimpään kohtaan ja kyseenalaistamaan mun luottamuksellisuuden. Kun sitä ei ole niin ei ole mitään muutakaan58727- 76665