Vai koetko sen ylimääräisenä lahjana, tai jopa armona? Oletko itse tehnyt jotain ponnisteluja asian eteen. Oletko valmis mihin tahansa säilyttääksesi raittiuden.
Näitä tuli esiin, kuunnellessani muutamien aa-kavereiden puheita, ennen palaveria.
Olisi mielenkiintoista kuulla sinunkin kokemuksia
tästä asiasta
Näitä tuli esiin, kuunnellessani muutamien aa-kavereiden puheita, ennen palaveria.
Olisi mielenkiintoista kuulla sinunkin kokemuksia
tästä asiasta
Vastaukset 17
Vanhimmat
on taistelemalla saavutettu "etuus" sitä on paha ottaa pois, ellen minä itse halua
enää ei tarvi tapella viinaa vastaan, seon taka-alalla ensimmäiseen ryyppyyn asti
Se on tämä åpoi paperialan työläisiä, yrittäkää ymmärtää.
tai edes johonkin työhön kykenis,mutta ku ei
Minulle raittius on itsestäänselvää, ei ole vaihtoehtoja. Samoin jos sairastaisin diabetesta huolehtisin luultavasti insuliinista, en haluaisi vaipua koomaan.
En koe sitä lahjana vaan minulle sopivana elämäntapana. Tietenkin sen eteen on täytynyt ponnistella, ensin myöntäminen olevansa alkoholisti, keksiä keinot lopettaa juominen, omaksua uusi asenne moniin asioihin, voittaa kiusaukset.
Viimeinen on vaikein, mutta vastaus on kyllä normaalin rajoissa.
ei ole.oon antanu itselleni "kaikki on sallittua,jos vaihtoehtona on ryyppy" luvan.ensimmäinen raitis kesä tulossa,ihan mukavat värinät siitä saa jo etukäteen.itsestäänselvyys se ei ole,työtä sen eteen pitää tehdä joka päivä ja välillä yölläkin.
tsemppiä vaan kaikille sielunveljille ja -sisarille.
Tosiaankaan! raittius ole ainakaan
minulle itsestäänselvyys..n.15 vuoden
kurjuuden ja kuningas alkoholin otteessa
olleena se ei ole itsestäänselvyys että
elän tänään raitista elämää..raitistuminen vaatii
paljon nöyrtymistä ja luovuttamista..minulle raittius on "lahja" ja tämän "lahjan" soisin kaikille juoville alkoholisteille,, mutta asia ei
ole minun käsissäni..voin olla vain pienenä
"välikappaleena" saattaakseni sanoman vielä kärsivälle alkoholistille mutta päätöksiä en voi tehdä kenenkään puolesta saatikka että voisin raitistuttaa jonkun ihmisen..se ei ole
minun käsissäni
Itsestäänselvyys raittius on minulle siksi, etten pysty juomaan puoltakaa pullollista esim kaljaa tai siideriä, etteikö putki alkaisi.
Tässä asiassa ei ole omalta kohdaltani ollut epäselvyyksiä moneen vuoteen, mutta siitä huolimatta olen usein retkahtanut. Onneksi raittiit jaksot ovat aina pidentyneet retkahduksen jälkeen, joten jotain aina oppii lisää itsestään parin viikon kännäilystä.
Se retkahdus ei ole maailmanloppu kuitenkaan vaikka siltä tuntuu ja oma viimeinen retkahdukseni 1v 5 kk sitten otti todella voimille. Alla oli jo 2 hyvää vuotta , ja sitten...minä tarvitsin kaiken toisilta liikenevän tuen, jotta siitä selviäisin ja saisin uutta puhtia jokaiselle seuraavalle raittiille päivälle.
Siellä Niksulassa kun istuskelin kuukauden päivät puolinaamaa mustana ja välttelin peiliin katsomista, niin minä päätin, että ellei minuun väkisin kaadeta viinaa, niin olen valmis tekemään pari juttua ennen kuin alan ryypiskellä.
Ensinnäkin kirjoitin lämiskään kymmenkunta puhelinnumeroa, joihin jokaikisen aion soittaa ennen kuin lähden haahuilemaan viinoja. Siinä omassa puh luettelossa on AA- palveleva, klinikka,Niksula(katko), vertaisryhmäläismies, ja muutama pitkän aikaa raittiina ollut tuttava tuolta matkan varrelta. Yhdenkään sukulaisen numeroa ei ole, koska he saavat minut aina hermostumaan lisää, jos päässä alkaa kierrättää.
Kun olen suht äkkipikainen päätöksenteossa ja toimeenpano käy melkein samoilla minuuttilukemilla, niin kymmenen puh soiton jälkeen aikaa on kulunut jo niin pitkään, että on ehtinyt jo miettiä mahd juomaanlähdön mielekkyyttä.
Tuntosarvet olen oppinut pitämään pystyssä haistelemassa tuulia ja olenkin huomannut joitain samankaltaisuuksia kaikissa juomaputkea edeltävissä ajanjaksoissa. Yksi on kiire, toinen on epäsopu tai riita jonkun kanssa, toistelen sanoja tai lauseenparsia selvinpäin, joita olen käyttänyt juodessani, mietiskelen mielialalääkkeiden käytön mielekkyyttä,,,jne.
Yksin en selviä, se on taivahan tosi. Minun on aika-ajoin pakko käydä klinikalla ottamassa kuuri keskustelua tai akupunktiota rentoutuakseni ja hyvä on käydä killalla.
Viimeksi menin A-killalle ihan vain aikaa tappaakseni koska kotona oli liian monta kaljapulloa.
Mitä lähemmäs kiltaa pääsin, niin sitä mukaa mieleni herkistyi ja killan pihalla helpotuksen tipat olivatkin jo silmissä. Tiesin, että voisin mennä sinne ihan sellaisena kuin olen - pahalla mielellä - saisin itkeä hiljaa tai ääneen pahan mielen pois.
Kukaan ei olisi sanomassa: älähän Arja nyt itke, kyllä se siitä, kyllä se aurinko paistaa vielä risukasaankin. Nuo sanat olen kuullut tarpeeksi usein omalta äidiltäni ja ne saavat minusta esiin sen pahemman minäni. (negatiivisten tunteiden näyttäminen meidän perheessä ei ollut sallittua, vaan ne aina vaikka väkisin tungettiin komeroon tai maton alle)
Raittiina päivänä ei ole varaa jäädä - ainakaan minulla - paistattelemaan päivää raajat levällään ja olla varma etten koskaan ikinä enää juo. Jokaiselle päivälle aamulla teen suunnitelman: vaikka mitä tapahtuisi, niin se vihonviimeinen on vasta juominen; sitä ennen seison vaikka päälläni nurkassa jos siitä on apua.
Tuolla aikaisemmin kritisoitiin kitkerin sanoin tipattomien ketjua, mutta jollekin siihen ketjuun kirjoittaminen on lupaus itselle: tänään en juo. Ja se lupaus on annettava jokaiselle päivälle.
aahoohoo!
Tuo "tuntosarvijuttu" oikein erityisesti kolahti. Uskon itse(kin) siihen, että retkahdus on prosessi, joka alkaa siitä, että ajatusmaailma muuttuu (sen jälkeen muuttuu käytös ja ellei vielä siinäkään vaiheessa ymmärrä pysähtyä niin seuraa retkahdus). Omat varoitusmerkkini olen ottanut AA-ohjelman kymppiaskeleesta: "Tarkkaile jatkuvasti ettet ole Kaunainen, Itsekäs, Epärehellinen tai Pelokas". Olen lyhentänyt tuon itselleni muotoon KIEPutus. Eli jos alkaa kieputtaa niin on parempi pysähtyä, puhua kummin kanssa ja/tai käyttää kolmannen askeleen rukousta.
Toinen AA:lainen varoitusmerkki jota käytän (ja josta muistutan joskus muillekin :-)) on "HALT", eli ei pidä päästää itseään nälkäiseksi (Hungry), vihaiseksi (Angry), yksinäiseksi (Lonely) tai liian väsyneeksi (Tired).
Mitä alkuperäiseen kysymykseen tulee niin raittius ei todellakaan ole minulle itsestäänselvyys, mutta niin kauan kuin tahtoni ja elämäni ovat kolmannen askeleen mukaisesti Korkeamman Voimani hallussa, minun ei tarvitse pelätä retkahtamista. Ja silloin toteutuu kymppiaskeleen lupaus:
"Olemme lakanneet taistelemasta mitään tai ketään vastaan - edes alkoholia. Tässä vaiheessa olemme saaneet järkemme takaisin. Viina kiinnittää mieltämme harvoin. ..."
Joka päivä joudun vääntämään itseni kanssa kättä asiasta. Raittiuteen olen pyrkinyt jo kymmenen vuotta, mutta aina retkahtanut saman kaavan mukaan. Se alkaa vaikkapa pullosta ykkösolutta. Seuraavana päivänä jo kolmosta..
Viikon kuluessa siitä ykkösestä olen jo ns. karusellikännissä.
Onneksi olen myös oppinut huomaamaan retkahdusta edeltävät merkit itsessäni. Näkyvät olevan tuttuja muillekin.
Nytkin kesän lähestyessä muistelen joskus olleita 'mukavia' oluella höystettyjä grilli-iltoja. Samalla unohdan ilmeisen tietoisesti kaikki kyseisiin muistoihin liittyvät epämiellyttävät tapahtumat.
Kyllä minun on tosiaan päivittäin huudettava itselleni: TÄNÄÄN EN JUO!
selvänä, mutta nöyränä
- vanhatenu -
Haluan olla tänään raitis, se on selvää. Mutta olen elänyt aikoja, jolloin juominen oli minulle tärkeintä, jonka takia luovuin kaikesta, ns. tavallisesta elämästä. Sairaalat, katkaisut, asuntolat ja elämän laitapuoli tuli tutuksi. Ne olivat juoppouden hintana.
Sitten pääsin ensimmäiseen AA:n kokoukseen, kaverini avustuksella. Sain vastaanottaa AA: sanoman, se muutti koko elämäni suunnan. Tajusin, että minun oli tehtävä elämässäni täyskäännös aikaisempaan elämääni verraten. Minun oli asennoiduttava kaikkeean uudella tavalla, jopa ajatusmaailmaa oli muutettava.
Tutustuin AA:n kirjallisuuteen, osallistuin kaikkiin mahdollisiin AA:n toimintoihin, opettelin uskomaan Korkeimpaan Voimaan. Raittius oli uuden elämän hintana, sen halusin maksaa, se on ollut minulle mahdollisuus palata takaisin yhteiskuntaan, sen täysivaltaiseksi jäseneksi.
Tänään uskon, että perikato-alkoholisti on Jumalan Armosta raittiina. Raittius edellyttää oikeanlaista, rehellistä toimintaa toisten ihmisten kanssa. Tänäänkin olen hyväksynyt olevani alkoholisti, voimaton alkoholiin ja elämään nähden,rukoilen Jumalalta raitista päivää, jotta voisin olla hyödyllinen ihminen.
Raittius ei aina ole itsestäänselvyys, joka vain tulee, sitä on todella hoidettava parhaimmpien kykyjensä mukaan. Se olenko valmis mihin tahansa, säilyttääksen raittiuden lahjan, minun on vastattava; olen valmis. Nimittäin kaikki mitä minulla nyt on, olen saanut raittiuden ja AA:n myötä, ajattelen, että ne ovat "lainaa AA:lta".
Olen elämäni velkaa AA:lle, jota haluan maksaa toimalla tänäänkin alkoholismin parissa. Käynnit katkaisuasemalla ja osallistuminen Auttavaan Puhelimeen on minulle tärkeitä asioita.
Raitista kevättä, näiden sivujen lukijoille;
Päivä kerrallaan.
totta, toi Nöyrtyminen ja Jumalanarmosta. Koittakaa nyt hyvät ihmiset tajuta, että itse te sen oman raittiustyönne teette. Ei ryhmät, ei vertaistuki, ei Jumala, eikä ne askeleet.
Onko se niin vaikea paikka olla ilman viinaa, et tarvii viä seotakkin.
Hyvä Tupu!
Onko sinulla tietoa siitä, kun kaikki keinot on kokeiltu, mikä auttaa juoppoa raitistumaan.
Siis eroon viinasta. En tarkoita kuolemaa.
Kyllä on tietoa. Tarvitsee vain hiukan pysähtyä miettimään omaa elämäänsä, ja miettiä tarviiko sitä viinaa oikeesti. Onko kaikki muka hienompaa kännissä, onko surut tai murheet ohi kun juo.
Katsella ympärilleen.. Jos ihminen toteaa ettei tarvitse viinaa, hän ei juo sitä viinaa.
Pitää vain tehdä se oma päätös, minä en juo.
Mitä sit jos kaverit,tutut juo, no se ei kauaa häiritse. vähän aikaa kun on ollut ilman, huomaa itsekkin kuinka naurettavaa se söhellys on.
Jokainen päättää omasta elämästään ja varmaan pystyy lopettamaan jos aidosti niin haluaa.
On paljon kaikkea muuta hauskaa, harrastukset, mitä ne sitten kelläkin ovatkaan.
Pääasia ettei surkuttele menneitä juomisiaan ja pyöri niissä, kaatuneelle maidolle kun ei enää mitään voi. Uusi yritys ja menoksi.
AA-ryhmät ym. vastaavat, jankuttavat liikaa, raittiutta ja menneitä, eikä se minun mielestäni ole hyvä.
ja vaikka ekat päivät viikot, on huteria. Niin unettomuuteen saa lääkitystä, ja muihinkin oireisiin.
nimimerkki Tupu ehdotteli alkoholismin hoitoon oman tahdonvoiman käyttöä ja muutamiin juoppouden aiheuttamiin ongelmiin lääkitystä.
Tällaista on yritetty virallisella päihdepuolella ja seurauksena on lääkeriippuvuus -ja sekakäyttö. Toisin sanoen; näillä toimilla ei ole saavutettu kovinkaan hyviä raitistamistuloksia. Ehkä se on liika helppoa, kun ei tehokkaammatkaan toimet auta?
.ja meillä kaikilla on varmasti omat mielipiteemme asiasta. Mutta, miten sitä on kokeiltu virallisella päihdepuolella, en nyt ymmärrä?
Kirjoitin omastatahdosta ym. ei sitä sinulle päihdehoito päähän voi takoa.
Lääkityksellä tarkoitin todellakin alku vieroitus oireita, en mitään viikkojen/kuukausien jatkuvaa rauhoittavien nappailua. Ja minä puolestani rohkenen epäillä tota riippuvuus juttua, jos lääkkeitä käyttää vain sen pahimpien alkupäivien ajan. Tiedän että päihdehoidoissa on erilaisia systeemejä, on näitä ns. lyhyitä katkopaikkoja, joihin saatetaan tulla ihan vaan lepäämään pahin krapula pois ja sitten taas leikki jatkuu.
On pitempi aikaisia hoitopaikkoja, mutta, niissäkn on valitettavasti porukkaa, jotka jauhavat juomistaan kokoajan (samoin kuin ryhmät), eikä heillä välttämättä ole mitään tahtoa kuitenkaan lopettaa. Ja tietysti on myös niitä joilla on halu lopettaa, ja jos se halu on todellinen, lopetus on suhtkoht helppoa.
On paljon tilastoja kuinka monta ihmistä on lopettanut, katkon käytyään, ryhmien avulla ym.
Mutta onko sitä koskaan kyselty tai tilastoitu, kuinka moni lopettaa itse ilman apua. Ei varmasti, päihdepuoli ei halua sellaista julkistaa.
Ihmisille pitää luoda se harha, et yksin et onnistu tarvitset apua.
Eli puhun nyt kokemuksesta,ja tiedoista joita tiedän.
Olen ollut noin 22vuotta asikkaana Meilahden alkoholisairausyksikössä, ja olen hiiukan ehkä saanut auttaakkin alkohilisutuneita lääkäreitä. Vähän aika sitten ratkesin. Onnekseni sain juomiseni poikki. En haluaisi juoda, ilmeisesti minulta puuttuu tahdon voima,koska en haluaisi juoda. AA- Ryhmät eivät minua kiinnosta, sillä en halua elää menneisyydessäni, sillä tulevaisuus minua kiinnosta. Sinulla oli hyvä mielipide. Alkoholisti on holisti vaikka olisi 100vuotta. Haluan kasvaa, niin henkisesti,kuin hebgellisestikkin. martti