Itkeä vollotan täällä

Semmoista se on välillä. Tuttua juttua, siihen ei paljoa tarvita: koiranäyttelyt, sotilasparaati, eräs alkuperäisrotu, surullinen eläintarina, surullinen ihmiskohtalo, muisto pienestä rakkaasta, itkevä ihminen jne. Kyllä. Meistä jokainen itkee joskus. Nyt unille.

Minäkin itkin eilen...

Mulla kaikki padot murtui joskus muutama vuosi sitten. Oli vaikea elämäntilanne, voin erittäin huonosti. Lääkäri määräsi minulle mielialalääkettä, joka turrutti tunteita. Toleranssi kasvoi vähitellen ja lääke ei enää auttanut. Aloin saamaan tunteja kestäviä itkukohtauksia. Pyysin lääkäriltä että laskisi annostusta vähitellen, jotta voisin lopettaa sen kokonaan. Lääkäri ei siihen suostunut, vastasi vaan että nostetaan annosta. Lopetin sitten itse sen lääkkeen kannabiksen ja viinin avulla.

Miettikää hyvät ihmiset, mitä myrkkyjä teille syötetään. Itse olen pahoillani, että annoin hädän hetkellä kun en parempaan kyennyt, ohjat heille. Elin osan elämästäni lähes zombina. Nyt terveydenhoitoni on omissa käsissäni, se ei muille enää kuulu. Uskaltakaa ottaa vastuu omasta, lahjaksi saadusta elämästänne.

Itke suru pois ni hetken päästä on kevyempi ja parempi olo