Paniikkihäiriö ja lääkitys

Hei!

Sain ensimmäisen paniikkikohtaukseni pari viikkoa sitten. En lääkäriin mennessäni tiennyt mitä se oli, luulin vain etten jostain syystä saa tarpeeksi happea. Myös verenpaineeni oli kovasti koholla 110/150. Nyt minulla on jo 3 päivää ollut pää kipeänä ja paha olo, myös korvat menevät lukkoon ja aukenevat taas niellessä. Mietin vain onkohan kyse paniikkihäiriöstä, vai voiko korkea verenpaine aiheuttaa samoja oireita? Lääkäri määräsi jo cipralexia, mutta haluan ensin toisen lääkärin mielipiteen ennenkuin alan syödä sitä. Onko kellään muulla vastaavia kokemuksia? Voivatko oireet kestää noin monta päivää? Olen menossa lääkäriin verenpaineeni takia viikon päästä, en halua mennä sinne aiemmin, koska en ole syönyt lääkkeitäkään:(

Samoin mietin sitä, onko paniikkihäiriöön lääkkeitä, joita käytetään vain sillon kun ahdistaa, vai pitääkö kaikkia lääkkeitä käyttää koko ajan? En haluaisi alkaa syömään niitä vakituiseen:( Muutenkin ajattelin ensin kokeilla jotain hiukan luonnonmukaisempaa menetelmää ja myös terapiaa jos mahdollista.
710025
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Cipralex on ihan hyvä lääke paniikkihäiriöön. Sen vaikutus alkaa 4-6 viikon päästä aloittamisesta. Myös on olemassa rauhoittavia, esim. xanor, joka on ainut paniikkihäiriöön tarkoitettu rauhoittava. Vaikutta nopeasti ja ei ole veressä kuin sen 4-6 h kun normaalisti rauhoittavat auttaa sen 10-12h. Xanor on kuitenkin koukuttavin rauhoittava, joten sen tarpeen mukaista käyttöä kannatan, en joka paiväistä. Näin koukustus mahd. pienenee.

terapien yhteydessä psykiatri yleensä määrää tueksi myös nuo masennuslääkkeet eli tässä tapauksessa cipralexin, tosin lääkkeeseen ei ole pakko suostua. Kuitenkin suosittelisin sinulle sen C:n aloittamista...masennuslääkkeitä syödään vähintään se ½ vuotta ja uskon, että se 6 kk riittää jo sinulle, koska paniikkisi on vasta noin uusi.

Äänestä
  • Kiitos vastauksesta:) Kauhean ahdistavaa, kun ei oikein tiedä mitä olisi viisainta tehdä. Nyt tuli vielä kauhea lisästressi, kun sain tietää että työkään ei jatku..Eipä olisi kyllä pahempaan aikaan voinut tuokaan ilmoitus tulla.

    Epäröin vähän sentakia lääkityksen aloittamista, että mielestäni lääkärit määräävät noita lääkkeitä vähän turhankin herkästi. Tämä taitaa kuitenkin olla sellainen vaiva jota on vähän pakko lääkitä jos muu ei auta:( Eniten noissa lääkkeissä pelottaa ne mahdolliset sivuvaikutukset:(Ja toisaalta taas se pelottaa, että jos liikaa odotan, se pääsee vain pahenemaan. Ajattelin nyt kuitenkin odottaa ensi tiistaihin ja tarkistaa sen verenpaineen ensiksi. Se että se oli niin korkealla eikai johtunut pelkästään siitä kohtauksesta, vaan oli muutenkin korkea. Verenpaine ei näet laskenut vaikka lääkäri antoi rauhoittavia ja mittasi sen myöhemmin uudelleen.

    Täytynee nyt koittaa jaksaa ensi viikkoon ja katsoa sitten mitä tekee. Lääkäriltä saa varmaan lähetteen sinne terapiaankin?

    -ruusunen

    Äänestä

  • ruusunen kirjoitti:

    Kiitos vastauksesta:) Kauhean ahdistavaa, kun ei oikein tiedä mitä olisi viisainta tehdä. Nyt tuli vielä kauhea lisästressi, kun sain tietää että työkään ei jatku..Eipä olisi kyllä pahempaan aikaan voinut tuokaan ilmoitus tulla.

    Epäröin vähän sentakia lääkityksen aloittamista, että mielestäni lääkärit määräävät noita lääkkeitä vähän turhankin herkästi. Tämä taitaa kuitenkin olla sellainen vaiva jota on vähän pakko lääkitä jos muu ei auta:( Eniten noissa lääkkeissä pelottaa ne mahdolliset sivuvaikutukset:(Ja toisaalta taas se pelottaa, että jos liikaa odotan, se pääsee vain pahenemaan. Ajattelin nyt kuitenkin odottaa ensi tiistaihin ja tarkistaa sen verenpaineen ensiksi. Se että se oli niin korkealla eikai johtunut pelkästään siitä kohtauksesta, vaan oli muutenkin korkea. Verenpaine ei näet laskenut vaikka lääkäri antoi rauhoittavia ja mittasi sen myöhemmin uudelleen.

    Täytynee nyt koittaa jaksaa ensi viikkoon ja katsoa sitten mitä tekee. Lääkäriltä saa varmaan lähetteen sinne terapiaankin?

    -ruusunen

    Kannattaa aloittaa se lääkitys, jos olet alannut pelkäämään kohtauksen uusimista kuukaudenkin ajan. Mulle kävi niin, että sain stressin takia ekan paniikkikohtauksen ja kun stressi vain jatkui niin elimistökin oli koetuksella. Tuosta on kulunut jo vuosi ja sen aikana olen saanut muutaman kohtauksen.

    Välillä koko asia unohtui, mutta silti huomasin itsessäni välttelykäyttäymistä. Se alkoi sitten jo niin stressaamaan ja v**maan, että hakeuduin lääkäriin. Ei yksinkertaisesti voimat riittänyt aina aloittaa alusta, kun kohtauksia tuli silloin tällöin - vaikkakin vain muutama. Mulla pms altistaa kohtauksille, nyt olen syönyt muutaman viikon cipralexiä ja ainoana sivuvaikutuksena oli oikeastaan väsymys. Verenpaine on laskenu lääkityksen myötä, joten nyt pitää huippaukseen vaan tottua.

    Mä en pidä itseäni varsinaisesti paniikkihäiriöisenä ja uskon pääseväni siitä eroon pelkästään jo sillä, että uskaltauduin kokeilemaan lääkkeitä. Ja odottelen muuten aikaa hypnoosiin.. En usko, että mun kohtaukset johtuu mistään psyykkisestä, ennemminkin fyysisistä syistä. Tsemiä sulle!

    Äänestä

  • ruusunen kirjoitti:

    Kiitos vastauksesta:) Kauhean ahdistavaa, kun ei oikein tiedä mitä olisi viisainta tehdä. Nyt tuli vielä kauhea lisästressi, kun sain tietää että työkään ei jatku..Eipä olisi kyllä pahempaan aikaan voinut tuokaan ilmoitus tulla.

    Epäröin vähän sentakia lääkityksen aloittamista, että mielestäni lääkärit määräävät noita lääkkeitä vähän turhankin herkästi. Tämä taitaa kuitenkin olla sellainen vaiva jota on vähän pakko lääkitä jos muu ei auta:( Eniten noissa lääkkeissä pelottaa ne mahdolliset sivuvaikutukset:(Ja toisaalta taas se pelottaa, että jos liikaa odotan, se pääsee vain pahenemaan. Ajattelin nyt kuitenkin odottaa ensi tiistaihin ja tarkistaa sen verenpaineen ensiksi. Se että se oli niin korkealla eikai johtunut pelkästään siitä kohtauksesta, vaan oli muutenkin korkea. Verenpaine ei näet laskenut vaikka lääkäri antoi rauhoittavia ja mittasi sen myöhemmin uudelleen.

    Täytynee nyt koittaa jaksaa ensi viikkoon ja katsoa sitten mitä tekee. Lääkäriltä saa varmaan lähetteen sinne terapiaankin?

    -ruusunen

    Kannattaa tosin se verenpainekin kattoa, lues toi http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000405&posting=22000000008213413

    Äänestä

  • ruusunen kirjoitti:

    Kiitos vastauksesta:) Kauhean ahdistavaa, kun ei oikein tiedä mitä olisi viisainta tehdä. Nyt tuli vielä kauhea lisästressi, kun sain tietää että työkään ei jatku..Eipä olisi kyllä pahempaan aikaan voinut tuokaan ilmoitus tulla.

    Epäröin vähän sentakia lääkityksen aloittamista, että mielestäni lääkärit määräävät noita lääkkeitä vähän turhankin herkästi. Tämä taitaa kuitenkin olla sellainen vaiva jota on vähän pakko lääkitä jos muu ei auta:( Eniten noissa lääkkeissä pelottaa ne mahdolliset sivuvaikutukset:(Ja toisaalta taas se pelottaa, että jos liikaa odotan, se pääsee vain pahenemaan. Ajattelin nyt kuitenkin odottaa ensi tiistaihin ja tarkistaa sen verenpaineen ensiksi. Se että se oli niin korkealla eikai johtunut pelkästään siitä kohtauksesta, vaan oli muutenkin korkea. Verenpaine ei näet laskenut vaikka lääkäri antoi rauhoittavia ja mittasi sen myöhemmin uudelleen.

    Täytynee nyt koittaa jaksaa ensi viikkoon ja katsoa sitten mitä tekee. Lääkäriltä saa varmaan lähetteen sinne terapiaankin?

    -ruusunen

    Hei Ruusunen,
    Olen olevinani kärsinyt paniikkihäiriöstä 15 vuotta, mutta n. kuukausi sitten aloin seurailemaan oireitteni aikana verenpainetta ja totesin sen todella korkeaksi (160/115), mulla oli sellaset oireet kun paniikkihäiriössä, mutta vielä niin että kramppasin lihaksista ja musta tuntu että verisuonet posahtelee päässä. Tilasin lääkäriin ajan ja kun lääkäri mittasi aamutuimaan paineet ne oli 180/117, ja eikun suoraan labraan ja sydänfilmiin ja verenpainelääkitys päälle.
    Nyt voin todella hyvin, mitä nyt ACE-estäjästä pikkusen yskänpoikasta on tullut sivuvaikutuksena. Eli todennäköisesti mulla verenpainetauti teki noi oireet. Lepopulssi oli myös paineitten aikan aina yli 100 ja nyt lääkityksellä 70, eipä ihme etten ennen jaksanu yhtään mitään ja aina pienikin touhuaminen hengästytti. Kannattaa tutkittaa itsensä ennen kun alkaa mielialalääkkeitä syömään, vika saattaakin olla jossain aivan muussa. Sain labrojen tulokset viime viikolla ja kaikki oli ok, jopa hemoglobiini 150 ja lääkäri nauro että kohta joudutaan ottamaan asperiinit käyttöön kun noin rautainen nainen olet.

    Hoida se verenpaine kuntoon, ja katso sitten miltä olo tuntuu.

    Oikein mukavan hauskaa kesänodotusta sinulle.

    Äänestä

Itse olen sairastanut paniikkihäiriötä,jo käytännössä 22 vuotta.Voin sanoa olevani "paniikkihäiriö-veteraani".Kuitenkin lääkityksen aloitin vasta kolme vuotta sitten! Syön päivittäin 20mg citalopramia ja nyt olen päättänyt puolittaa lääkitykseni 10mg.Kybän otan vuoden parin ja sitten pyrin lääkkeestä eroon.Asia,jota kadun ja asia,joka vaivaa on se,ettei kukaan lähimmäisistäni ohjannut minua lääkärille,kun olin murrosikäinen ja kaikenlisäksi syvästi masentunut.Lääkitys kannattaa aloittaa,kun siihen on syytä.Sama asia keuhkoputkentulehduksen kuin psyykkisten ongelmienkin kanssa.Lääkkeistä pääsee kyllä asteittain eroon,jos siihen on tarvetta.Kaikille citalopram ei sovi.Toiset menettävät sen takia yöunensa.Minulle käy juuri päinvastoin.Otettuani lääkkeen illalla,nukahdan.Reflat ovat kamalat,jos unohdan lääkkeeni,siksi lääkkeen lopettaminen kannattaa tehdä asteittain.Ymmärrän,että lääkkeestä on vaikeampi päästä eroon,jos syö esim 60mg päiväannoksen.Sellaisesta minulla ei ole kokemusta.

Äänestä
  • Olen syönyt citalopramia viime toukokuusta.
    Masennus on hieman helpottanut mutta unettomuus häiritsee elämää ja nukahtamislääkkeitä kuluu aivan liikaa kun en muuten saa nukuttua ja painoa on tullut 10kg lisää toukokuusta.
    Annos nostettiin 60mg n.kk sitten vaikka kerroin lääkärille unettomuudesta ja painon noususta.
    Paniikkikohtauksia ei enää väkijoukoissa tule (syy miksi en vuosiin käynyt festareilla tms), mutta yksin ollessa olo on hieman ahdistuneempi.
    Paniikki häiriöihin citalopram auttaa, mutta unettomuus ja lihominen vie ilon avusta.
    Edellinen lääkärini jäi virkavapaalle ja olen huono väittämään lääkärille vastaan joten uusi lääkäri nosti annostusta ja vaihtoi unilääkkeeni.
    En todellakaan ole lihovaa sorttia, mutta lääkäriä se ei tuntunut haittaavan. Nopea lihominen ja unettomuus eivät ainakaan auta masennukseen.
    Onko kellään kokemusta lääkkeiden vaihdosta unettomuuden tai lihomisen takia?


    ps. 60mg on aivan HIRVEÄT vieroitus oireet jos unohtuu esim. vkonlopun lääkkeet kotiin. Äkkivieroitus ei siis onnistu;)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


ruusunen kirjoitti:

Hei!

Sain ensimmäisen paniikkikohtaukseni pari viikkoa sitten. En lääkäriin mennessäni tiennyt mitä se oli, luulin vain etten jostain syystä saa tarpeeksi happea. Myös verenpaineeni oli kovasti koholla 110/150. Nyt minulla on jo 3 päivää ollut pää kipeänä ja paha olo, myös korvat menevät lukkoon ja aukenevat taas niellessä. Mietin vain onkohan kyse paniikkihäiriöstä, vai voiko korkea verenpaine aiheuttaa samoja oireita? Lääkäri määräsi jo cipralexia, mutta haluan ensin toisen lääkärin mielipiteen ennenkuin alan syödä sitä. Onko kellään muulla vastaavia kokemuksia? Voivatko oireet kestää noin monta päivää? Olen menossa lääkäriin verenpaineeni takia viikon päästä, en halua mennä sinne aiemmin, koska en ole syönyt lääkkeitäkään:(

Samoin mietin sitä, onko paniikkihäiriöön lääkkeitä, joita käytetään vain sillon kun ahdistaa, vai pitääkö kaikkia lääkkeitä käyttää koko ajan? En haluaisi alkaa syömään niitä vakituiseen:( Muutenkin ajattelin ensin kokeilla jotain hiukan luonnonmukaisempaa menetelmää ja myös terapiaa jos mahdollista.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu