Se yli kymmenen

vuotta sitten päättämäni suunnitelma, miten haluaisin elämäni menevän, tuhottiin totaalisesti ja vain siksi että muita ihmisiä pidettiin tärkeämpinä. Ei sitä muuten voi mitenkään ymmärtää. Aina häirittiin asumista ja aina oli esitystä, mikä pudotti yhä syvemmälle. Sisällä lähes jatkuva pakokauhu siitä etteikö se koskaan lopu, siksi hiljaisuus on todella välttämätöntä kaikkialla. Jos sitä ei tule ette halua minun voivan hyvin! Jos mitään ns. auttamisprojektia ei olisi koskaan aloitettu, psyykkinen, fyysinen ja taloudellinen tilanne olisivat olleet kauan todella hyvässä tasossa. Kuka ottaa vasuutn siitä, että yhden iloisen ja hyvinvoivan ihmisen elämää pilattiin käsittämättömän rankasti vuosien ajan! En koskaan halua olla missään tekemisissä yhdenkään niihin vuosiin kuulunen kanssa! Menettäisin elämänhaluni kokonaan ja lopullisesti. Älkää enää koskaan tehö kenellekään mitään vastaavaa mitä minä olen joutunut kokemaa!