Silloin kuljeskelin maailmalla ja sydämeni ei tuntenut surua. Kaikki alla oli hienoja ihmisiä ja mielenkiintoisia paikkoja. Olin utelias ja nautin vapaudesta jossa sain olla ja kulkea. Aikani kuljin kunnes sinut kohtasin ja kuin sattuman kautta omat ajatukseni pettivät minut kuin olisin saanut puukon selkääni...
Sinun silmiisi kiinni jäin. Kaikki sinussa tuntui niin oikealta ja täydelliseltä. Tuntui kuin elämä ja kohtalo olisivat viimeinkin ankkuroineet minut paikalleen ja näyttäneet minulle maailmani, joka vaikutti loistavan kuin aurinko kevät hangilla...
Kuitenkin vain harhauduin ja unohdin kaikista tärkeimmän. Kului vuodet ja kuukaudet kun katseesi minut kahlitsi ja vapauteni vangitsi. Silti en tajunnut mikä väärin olisi, vaan päivästä toiseen kahleisiini takerduin. Odotin ja toivoin aina uudestaan että paikan vierelläni lunastaisit...
Mutta en enää. Minä iskin kahleet rikki ja mursin taikasi joka minua vankinaan niin säälimättä piti. Enää en odottanut. En myöskään toivonut. Sydämeni vaikenee vangittuna ja sen lopulta tajusin. Vapaaksi minä itseni taistelin ja kestin niinkuin Moskova Wehrmachtin raivon kaikessa tulessa ja tuskassa!
Tiedän että onneni on muualla kuin se olisi ollut kanssasi. Se onni on minun yksinäisen maani, jonne matkaani jatkan jälkeesi. Siellä kohtaan ja lopulta suljen syliini itse Auringon.
Sillä tulee päivät, jolloin sanotaan, ’Onnellinen on se kohtu, joka ei ole kantanut ja rinnat, jotka eivät ole maitoa antaneet.”
Sinun silmiisi kiinni jäin. Kaikki sinussa tuntui niin oikealta ja täydelliseltä. Tuntui kuin elämä ja kohtalo olisivat viimeinkin ankkuroineet minut paikalleen ja näyttäneet minulle maailmani, joka vaikutti loistavan kuin aurinko kevät hangilla...
Kuitenkin vain harhauduin ja unohdin kaikista tärkeimmän. Kului vuodet ja kuukaudet kun katseesi minut kahlitsi ja vapauteni vangitsi. Silti en tajunnut mikä väärin olisi, vaan päivästä toiseen kahleisiini takerduin. Odotin ja toivoin aina uudestaan että paikan vierelläni lunastaisit...
Mutta en enää. Minä iskin kahleet rikki ja mursin taikasi joka minua vankinaan niin säälimättä piti. Enää en odottanut. En myöskään toivonut. Sydämeni vaikenee vangittuna ja sen lopulta tajusin. Vapaaksi minä itseni taistelin ja kestin niinkuin Moskova Wehrmachtin raivon kaikessa tulessa ja tuskassa!
Tiedän että onneni on muualla kuin se olisi ollut kanssasi. Se onni on minun yksinäisen maani, jonne matkaani jatkan jälkeesi. Siellä kohtaan ja lopulta suljen syliini itse Auringon.
Sillä tulee päivät, jolloin sanotaan, ’Onnellinen on se kohtu, joka ei ole kantanut ja rinnat, jotka eivät ole maitoa antaneet.”
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitä helwettiä sää selität?!
Melkosen pateettinen esitys! Saanen aplodeerata 👏👏 seisaaltaan.
Tuom. ev. 79
Sää olit Jasper ja mää olin Iris, ja lopulta Iris näki sokaisevan valon, sillä eihän Jasper ollur Sarahia jättänyt, vaan yhä kihloissa hänen kanssaan. Ja Iris meni treffeille Arthurin kanssa ja eli elämänsä onnellisena ever after.
Neitsyttä sitten korkkaamaan vaan.