Olipa hyvä kirjoitus Hesarissa:
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000009320665.html
Suosittelen lämpimästi lukemaan ja miettimään omaa elämää kirjoituksen viitoittamana. Mikä on oikeasti tärkeää itselle, onko se juuri omaisuus? Tekeekö työ onnelliseksi vai jotkin muut asiat? Miksi enemmän on enemmän -ideologia ajaa ihmiskuntaa?
Adios palstalle tältä päivää!
Päivän anti - Ihmisistä on tullut suorittajakansalaisia
36
112
Vastaukset
Itse kamppailen samanlaisten ajatusten kanssa, olen kamppaillut jo vuosia. En ole tyyppiä joka haluaa hukkua suorittamisen ja tulosten maailmaan. Tekemällä työtä hullunkiilto silmissä saavuttaakseen klooriaa tai läjäpäin massia. Ei, en arvosta yhtään.
Olen tyyppiä joka haluaa vapautta ja rakkautta, tuoda maailmaan lempeitä arvoja ja ajatuksia, aikaa rakkaille, elämyksiä maallisen krääsän sijaan. Olen eräänlainen elämäntapa inkkari, boheemi ja kannatan auttamisen tuomaa hyvää mieltä.
Tykkään muuten Avatar elokuvista. Uppoudun itsekin usein toiseen todellisuuteen, kun en kestä enkä siedä tätä maailman menoa mitä se on. Miten rumaa ja epäinhimillistä roboottimaista kertiskulttuuria.- Anonyymi
Minulle työ on pikemminkin intohimoa, ei suorittamista. Se että saa intohimostaan vielä palkkaa on luksusta.
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
Minulle työ on pikemminkin intohimoa, ei suorittamista. Se että saa intohimostaan vielä palkkaa on luksusta.
- SheenaJoillakin noin. Itse en osaa yhdistää työtä ja intohimoa yhteen. Kuulostaa absurdilta.
- Anonyymi
Hmm ... mun täytyy nyt kyllä todeta, että en oikein tunnista tuosta tekstistä itseäni enkä oikein lähipiiriänikään. Tuo on jotenkin ihan vieras maailma minulle, jota tuo teksti kuvaa. Siis vaikka mä olen onnistunut jopa kärsimään burn outin, niin se ei johtunut suorittamisesta, Se johtui pikemmin siitä, että mä en ollut oikeasti oppinut tuntemaan itseäni ja olin tunkenut itseni ihan vääränlaiseen paikkaan, jossa en kyennyt lainkaan palautumaan. Mä olen sosiaalinen inrovertti ja vaikka sosiaaliset tilanteet tosiaan ovat minusta ihan miellyttäviä, niin ne syövät multa tosi paljon voimia. Silloin en tajunnut antaa itselleni reilusti aikaa palautua niistä tilanteista.
- Anonyymi
En lukenut juttua. Olen nämä jutut hiffannut jo jonkin aikaa sitten - omatoimisesti.
Muutama aika sitten eräs tyyppi sanoi minulle, että toivoisi minun olevan tehokkaampi. Vastasin että niin minäkin toivoisin - hymyn kare suupielessä. Molemmat meistä tiesi, että en tule jatkossakaan heiluttamaan räpylöitäni yhtään nopeammin :)))
-keinovaginamies- - Anonyymi
Matt:6:24 Paljon on paljon enemmän kuin tarpeeksi.
En sanoisi olevani suorittaja kuin yhdessä mielessä...
Jos olen palkallisella ajalla, koen että minun tulee antaa vastinetta palkkaani nähden. Eli olen ahkera ja tunnollinen työntekijä. Mutta kun kellokortti viuhahtaa.. se jää siihen. Ei voisi vähempää kiinnostaa.
Rahaa minulla on vähän ja aina olen saanut sen riittämään henkissä säilymiseen. Enempiä en oikein tarvii.. tyydyn vähään ja saanut paljon.
Rakkauden utopia.. ei toteudu koskaan. Yhteiskunta koostuu yksilöistä ja kun noita lumihiutaleita on noin 8 miljardia, niin utopiaksi jää. Mutta ihminen kehittyy.. ehkä joskus, ellei ole sitten liian myöhäistä.
En paljoakaan usko, että suorittaminen loppuisi. Heitän nyt hatusta, mutta luulen ettei suurin osa suomalaisista ymmärrä alkuunkaan kuinka hyvä meidän on oikeasti olla. Meidän yhteiskunnassamme.
Lähtökohtaisesti ollaan tyytymättömiä ihan kaikkeen. Mikään ei riitä ja taivaskaan ei ole rajana. Kuunkin saat taivaalta jos oikein uskot itseesi..
Missä on nöyryys? Ei.. ei sitä ole. On vain kitiseviä lumihiutaleita jotka unelmoivat isosti..
No, kärjistän.
Suomalaiset ovat päässeet niin helpolla kuin olla ja voi. Mutta kun mikään ei riitä. Aina pitää saada enemmän, parempaa ja ylittää itsensä.
Allekirjoitan.. me olemme suorittajakansa.- Anonyymi
👍 Kyllä! Meillä on niin helppoa ja asiat hyvin. Tuntuu ettei kukaan oikeasti ymmärrä sitä. Mun lempisaarnani valittaville ihmisille 😂
xLiner Anonyymi kirjoitti:
👍 Kyllä! Meillä on niin helppoa ja asiat hyvin. Tuntuu ettei kukaan oikeasti ymmärrä sitä. Mun lempisaarnani valittaville ihmisille 😂
xLinerJo se on siunaus, että meillä on juomakelpoista vettä joka kodissa.. ja sitä saa kylmänä ja kuumana. Minun lempifraasini.
Ollaan niin pullamössöä, että valitetaan valittamisen ilosta. Eikä haluta edes nähdä hyviä asioita ympärillämme.
Jo se, että meillä on katuvalot on iso juttu. Kun on vähän matkustellut niin nähnyt paljon muutakin.
Kaikki toimii ja virkamiehiä ei tarvitse lahjoa esimerkiksi saadakseen henkilökortin pankkitilin avaamiseksi...
Niin monta pientä asiaa. Kuitenkin hyviä asioita, joita emme edes huomaa.Siskoseni, mulla on töiden kanssa aivan sama "tauti", jotain tarttis tehdä ja tuottaa, koska "laskutan" siitä ajasta. Ei voi seistä tumput suorana, alkaa vtuttamaan semmonen.
Meillä on kaikki todella hyvin, keskimäärin. Enemmän kuin todella hyvin.randombypasser kirjoitti:
Siskoseni, mulla on töiden kanssa aivan sama "tauti", jotain tarttis tehdä ja tuottaa, koska "laskutan" siitä ajasta. Ei voi seistä tumput suorana, alkaa vtuttamaan semmonen.
Meillä on kaikki todella hyvin, keskimäärin. Enemmän kuin todella hyvin.Juu. Toi on yksi meitä yhdistävä tekijä. Työmoraali.
Mä en käsitä ihmisiä, jotka pystyvät välttelemään töiden tekemistä päivät pääksyten. Ihmettelen suuresti että työnantaja katsoo sellaista läpi sormien. Vai onko se sitten sokeutta vai ihan munattomuutta.. mene ja tiedä.Pikku-pirpana kirjoitti:
Juu. Toi on yksi meitä yhdistävä tekijä. Työmoraali.
Mä en käsitä ihmisiä, jotka pystyvät välttelemään töiden tekemistä päivät pääksyten. Ihmettelen suuresti että työnantaja katsoo sellaista läpi sormien. Vai onko se sitten sokeutta vai ihan munattomuutta.. mene ja tiedä.En ymmärrä minäkään, mutta kukin tavallaan.
Mulla ei vaan luonto anna periksi kun kerran maksetaan, tuntuu väärältä jos vaan neppailee töissä. Mieluummin pyydän sitten palkatonta vapaata jos töissä on liian hiljasta, niinku joskus aikoinaan on käynytkin.
Nykyisessä duunissa toki tilanne on hyvä kun saa määrittää pitkälti itte duuninsa, niin on mitä tehdä. Ja kun välillä pitää apukäsiä työllistää, niin siinäkin on se hyvä, että minä määrään suunnan ja tahdin, silloin ei neppailla ennen määrättyä taukoa 😁randombypasser kirjoitti:
En ymmärrä minäkään, mutta kukin tavallaan.
Mulla ei vaan luonto anna periksi kun kerran maksetaan, tuntuu väärältä jos vaan neppailee töissä. Mieluummin pyydän sitten palkatonta vapaata jos töissä on liian hiljasta, niinku joskus aikoinaan on käynytkin.
Nykyisessä duunissa toki tilanne on hyvä kun saa määrittää pitkälti itte duuninsa, niin on mitä tehdä. Ja kun välillä pitää apukäsiä työllistää, niin siinäkin on se hyvä, että minä määrään suunnan ja tahdin, silloin ei neppailla ennen määrättyä taukoa 😁Juu.. minä pyydän yleensä töitä muilta osastoilta jos hommat loppuu. Yleensä jostakin päin taloa on hommia löytynyt. Ja syssyllä kun oli tosi hiljaista .. pidin talvilomani pois kun ei ollut hommia.
Aina tekevälle töitä löytyy. Näin uskon.Pikku-pirpana kirjoitti:
Juu.. minä pyydän yleensä töitä muilta osastoilta jos hommat loppuu. Yleensä jostakin päin taloa on hommia löytynyt. Ja syssyllä kun oli tosi hiljaista .. pidin talvilomani pois kun ei ollut hommia.
Aina tekevälle töitä löytyy. Näin uskon.Näin tein minäkin aikanaan, kun oli osastoja. Oli virkistävääkin käydä välillä tekemässä muita hommia, ei maistunut omat sitten niin puulta enää.
randombypasser kirjoitti:
Näin tein minäkin aikanaan, kun oli osastoja. Oli virkistävääkin käydä välillä tekemässä muita hommia, ei maistunut omat sitten niin puulta enää.
Hei just noin se menee. Ja työpäivät ei ole niin pitkästyttäviä kun on jotakin tekemistä.
Mulla ei ole juuri mitään yhdistäviä tekijöitä osastoni työkavereiden kanssa,nii ei jaksa jauhaa paskaakaan. Suurin osa kun on sellaisia kolmekymppisiä lellimiehiä. Ihan turhaa populaa.. pääasiallinen työtehtävä töiden välttely.
Rajusti sanottu, mutta totta. Työnjohto joutuu paimentamaan niitä kuin karitsalaumaa. Eikä auktoriteetti riitä millään..- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Jo se on siunaus, että meillä on juomakelpoista vettä joka kodissa.. ja sitä saa kylmänä ja kuumana. Minun lempifraasini.
Ollaan niin pullamössöä, että valitetaan valittamisen ilosta. Eikä haluta edes nähdä hyviä asioita ympärillämme.
Jo se, että meillä on katuvalot on iso juttu. Kun on vähän matkustellut niin nähnyt paljon muutakin.
Kaikki toimii ja virkamiehiä ei tarvitse lahjoa esimerkiksi saadakseen henkilökortin pankkitilin avaamiseksi...
Niin monta pientä asiaa. Kuitenkin hyviä asioita, joita emme edes huomaa."Jo se on siunaus, että meillä on juomakelpoista vettä joka kodissa.. ja sitä saa kylmänä ja kuumana"
Aivan, olemme etuoikeutettuja tämän(kin) suhteen.
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
"Jo se on siunaus, että meillä on juomakelpoista vettä joka kodissa.. ja sitä saa kylmänä ja kuumana"
Aivan, olemme etuoikeutettuja tämän(kin) suhteen.
- SheenaMuistaakseni se oli, että kuusi prosenttia maailman väestöstä ei saa ollenkaan puhdasta vettä. Ja se on paljon kahdeksasta miljardista. Ihmisiä kuolee veden puutteeseen ja meillä huuhdellaan paskaa viemäriin juomakelpoisella vedellä.
Siinä olemme tosiaan siunattuja.
Hyvä ja ajattelemaan laittava kirjoitus. Taidan tarvita aikaa pohtia itseäni ennen kuin pystyn kokonaisvaltaisesti asiaa hahmottamaan.
Sen kuitenkin tiedän, että rakkaus, hyvät ihmissuhteet ja näiden ihmisten kanssa vietetty on elämässä loppujen lopuksi kaikkein tärkeintä: lapsuuden perhe, lapset, ystävät, lemmikki työkaverit-joista on tullut läheisiä. Kun ihmissuhteita on ja ne antaa kummallekin osapuolelle hyvää, on elämäkin hyvää,
Työ on tärkeä vain, koska siinä saa älyllisiä haasteita, joita tarvitsen ollakseni on onnellinen. Ja yleensä päädyn töihin missä on suurempi merkitys taustalla. Jos en kaipaisi älyllistä haavetta, voisin hyvin asua maalla omavaraistaloudessa pienellä elintasolla hyvinkin onnellisena. Palkka tai status ei ole ensimmäinen asia valita työtä, vaan työn mielekkyys ja oppiminen. Olen kieltäytynyt historiassa kahdesta isosta jakkarasta (en hakenut, vaan headhunter yhteydenotto), koska kumpikin olisi tehnyt elämän huonommaksi.
Loppu hyvästä elämästä tulee omasta asenteesta itseä ja muita kohtaan sekä siitä, että löytää jotain mitä tavoitella tai mistä unelmoida. Unelman tai tavoitteen ei tarvitse aina olla jotain suurta ja ihmeellistä. Vaikka sieniretkestä tai vaelluksesta tai kesällä paljussa makoilusta haaveilu jo tekee elämästä paljon parempaa.- Anonyymi
Älyllisiä haasteita riittää myös maalla ja ansaintatyöstä riippumatta. Ne pitää vain hiffata ja tarttua haasteisiin.
-keinovaginamies- Anonyymi kirjoitti:
Älyllisiä haasteita riittää myös maalla ja ansaintatyöstä riippumatta. Ne pitää vain hiffata ja tarttua haasteisiin.
-keinovaginamies-Meinasin sanoa samaa. Ehdit ensin. 👍
Anonyymi kirjoitti:
Älyllisiä haasteita riittää myös maalla ja ansaintatyöstä riippumatta. Ne pitää vain hiffata ja tarttua haasteisiin.
-keinovaginamies-Varmasti in haasteita, muttei sellaisia mitä itse haen.
Jälleen kerran voin olla C:n kanssa samaa mieltä. Edellä etenkin siinä, mikä on elämässä oikeasti merkityksellistä.
Suorituskeskeisyys näkyy valitettavasti paitsi työelämässä, myös harrastuksissa ja ihmissuhteissa.
Sitä ruokitaan joka puolella digitaalisessa maailmassa. Postauksissa täytyy yrittää näyttää, miten hienosti menee. On toki onneksi poikkeuksiakin.
Työ lohkaisee päivästä leijonan osan ja jos sitä täytyy tehdä, tulisi sen itsessään olla mahdollisimman mielekästä ja palkitsevaa. Kaikilla tämä ei ole mahdollista ja osalla se on enemmän tai vähemmän vain väline, että voi tehdä jotain muuta, tai saada voita leivälle, tai edes leipää.
Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että saan tehdä työtä, mikä on merkityksellistä monelle ihmiselle, pidän työstäni, ansaitsen varsin hyvin ja voin paljolti vaikuttaa työpäivieni sisältöön. Työ tarjoaa myös älyllisiä haasteita ja välillä vapaa-ajalla on mukava tehdä jotain fyysistä ja jotain simppeliä. Voisin suorittaa työssäni ja paiskia ylipitkiä päiviä. Mutta en tee niin, koska elämässä on paljon muutakin, tärkeämpääkin. Enkä halua ajatella, että kyllä minä sitten joskus ehdin, kun ensin…
Kuten C, voisin myös tehdä jotain muutakin, jos se olisi tarpeeksi mielenkiintoista. Elämän muilla puitteilla ei ole niin väliä. Olen kyllä tietyllä lailla mukavuuden haluinen, mutta voisin elää myös varsin yksinkertasesti ja luonnonläheisesti. Ihmiset ympärillä ovat tärkeimmät.
Jos ajatellaan vielä suorittamista ihmissuhteissa, niin toisinaan tuntuu, että etenkin nuorilla odotukset voivat olla kohtuuttomat. Se saa yliyrittämään ja kenties esittämään jotain odotettua roolia,.
Tulevaisuudessa tosin osa ihmisistä hukkuu virtuaalimaailmaan, missä voit olla millainen vain ja milloin haluat.
Suorittaja ei kykene nauttimaan tässä ja nyt, mikä on kuitenkin ainoa mitä meillä on. Eilinen on mennyt, eikä huomisesta tiedä.Kehonparasta kirjoitti:
Jälleen kerran voin olla C:n kanssa samaa mieltä. Edellä etenkin siinä, mikä on elämässä oikeasti merkityksellistä.
Suorituskeskeisyys näkyy valitettavasti paitsi työelämässä, myös harrastuksissa ja ihmissuhteissa.
Sitä ruokitaan joka puolella digitaalisessa maailmassa. Postauksissa täytyy yrittää näyttää, miten hienosti menee. On toki onneksi poikkeuksiakin.
Työ lohkaisee päivästä leijonan osan ja jos sitä täytyy tehdä, tulisi sen itsessään olla mahdollisimman mielekästä ja palkitsevaa. Kaikilla tämä ei ole mahdollista ja osalla se on enemmän tai vähemmän vain väline, että voi tehdä jotain muuta, tai saada voita leivälle, tai edes leipää.
Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että saan tehdä työtä, mikä on merkityksellistä monelle ihmiselle, pidän työstäni, ansaitsen varsin hyvin ja voin paljolti vaikuttaa työpäivieni sisältöön. Työ tarjoaa myös älyllisiä haasteita ja välillä vapaa-ajalla on mukava tehdä jotain fyysistä ja jotain simppeliä. Voisin suorittaa työssäni ja paiskia ylipitkiä päiviä. Mutta en tee niin, koska elämässä on paljon muutakin, tärkeämpääkin. Enkä halua ajatella, että kyllä minä sitten joskus ehdin, kun ensin…
Kuten C, voisin myös tehdä jotain muutakin, jos se olisi tarpeeksi mielenkiintoista. Elämän muilla puitteilla ei ole niin väliä. Olen kyllä tietyllä lailla mukavuuden haluinen, mutta voisin elää myös varsin yksinkertasesti ja luonnonläheisesti. Ihmiset ympärillä ovat tärkeimmät.
Jos ajatellaan vielä suorittamista ihmissuhteissa, niin toisinaan tuntuu, että etenkin nuorilla odotukset voivat olla kohtuuttomat. Se saa yliyrittämään ja kenties esittämään jotain odotettua roolia,.
Tulevaisuudessa tosin osa ihmisistä hukkuu virtuaalimaailmaan, missä voit olla millainen vain ja milloin haluat.
Suorittaja ei kykene nauttimaan tässä ja nyt, mikä on kuitenkin ainoa mitä meillä on. Eilinen on mennyt, eikä huomisesta tiedä.Lisään edelliseni vielä sen, että olen huomannut, että kovin harva osaa nauttia olemassa olevasta. Monella on pakonomainen tarve hakea jatkuvasti jotain lisää, jotain mistä saisi kicksejä.
Kiireessä moni kaunis asia jää näkemättä ja kohtaamatta.Kehonparasta kirjoitti:
Lisään edelliseni vielä sen, että olen huomannut, että kovin harva osaa nauttia olemassa olevasta. Monella on pakonomainen tarve hakea jatkuvasti jotain lisää, jotain mistä saisi kicksejä.
Kiireessä moni kaunis asia jää näkemättä ja kohtaamatta.Jos elämä on liian hektistä ja vaikka työ syö liian ison osan arjen tarmosta, saa olla aika yli-ihminen, että huomaa kevään ensimmäiset lehdet tai syksyn ruskan tai auringon laskun. Silloin kulkee kuin kuin laput päässä, työ vie luovuuden ja tarmon, ja arki menee helposti automaattiohjauksella. Hetken se voi toimia, mutta sen jälkeen huomaa ettei tässä ole mitään järkeä ja oma tyytyväisyys elämäänsä alkaa laskea vähitellen, jos asioita ei ala muuttaa vähitellen. Vaativa työ on iso plussa elämässä, kunhan pitää sen renkinä eikä anna sen viedä koko elämää!
Parhaat kiksit tulee luonnon kauneudesta, hyvistä keskusteluista (irl), läheisyydestä, avannosta, ihan tavallisesta parisuhde seksistä (jos sellaista on), siitä kun saa läheiselle ihmiselle hyvän mielen tai saa toisen oivaltamaan jotain positiivista, liikunnasta, unelmien tavoittelusta, omista oivalluksista jne. Siis ihan tavallisista asioista elämässä.Citrinella kirjoitti:
Jos elämä on liian hektistä ja vaikka työ syö liian ison osan arjen tarmosta, saa olla aika yli-ihminen, että huomaa kevään ensimmäiset lehdet tai syksyn ruskan tai auringon laskun. Silloin kulkee kuin kuin laput päässä, työ vie luovuuden ja tarmon, ja arki menee helposti automaattiohjauksella. Hetken se voi toimia, mutta sen jälkeen huomaa ettei tässä ole mitään järkeä ja oma tyytyväisyys elämäänsä alkaa laskea vähitellen, jos asioita ei ala muuttaa vähitellen. Vaativa työ on iso plussa elämässä, kunhan pitää sen renkinä eikä anna sen viedä koko elämää!
Parhaat kiksit tulee luonnon kauneudesta, hyvistä keskusteluista (irl), läheisyydestä, avannosta, ihan tavallisesta parisuhde seksistä (jos sellaista on), siitä kun saa läheiselle ihmiselle hyvän mielen tai saa toisen oivaltamaan jotain positiivista, liikunnasta, unelmien tavoittelusta, omista oivalluksista jne. Siis ihan tavallisista asioista elämässä.Niin juuri, ei ole pakko kiivetä vuorelle tai hiihtää pohjoisnavalle. Mutta niinkin voi tehdä, kenelle ne on elämässä isoja tavoiteltavia asioita.
On toki mukava, jos on asioita mitä odottaa, kunhan ne eivät saa kulkemaan kuin tunnelissa huomaamatta kaikkea kaunista, mitä on jo ympärillä.
Omalla toiminnallaan voi myös paljolti vaikuttaa siihen mitä saa. Vaikka kuulostaa kliseeltä, että antaessaan saa, niin se kuitenkin vain on niin.Kehonparasta kirjoitti:
Niin juuri, ei ole pakko kiivetä vuorelle tai hiihtää pohjoisnavalle. Mutta niinkin voi tehdä, kenelle ne on elämässä isoja tavoiteltavia asioita.
On toki mukava, jos on asioita mitä odottaa, kunhan ne eivät saa kulkemaan kuin tunnelissa huomaamatta kaikkea kaunista, mitä on jo ympärillä.
Omalla toiminnallaan voi myös paljolti vaikuttaa siihen mitä saa. Vaikka kuulostaa kliseeltä, että antaessaan saa, niin se kuitenkin vain on niin.Allekirjoitan täysin vikan kappaleen!
Jos on kanssaihmisille mukava, välittävä, johdonmukainen, kannustava ja läsnäoleva, ihmissuhteet yleensä voi hyvin ja itsekin saa hyvää takaisin. Jos opiskelee, kehittää osaamistaan senkin jälkeen ja on proaktiivinen työssä, luultavasti saa mielenkiintoisempia hommia ja ehkä hieman parempaa palkkaakin kuin jos ei jaksa opiskella ja tekee työssä innottomasti minimin.
Vuorelle kyllä mielellään kiipeäisin, 😉😆 tosin en vuorikiipeilijänä vaan turistiretkeilijöille tehtyjä valmiita reittejä pitkin ja pienemmän vuoret <2000m riitttää. 🤣 Pieni unelma, jonka ehkä joskus toteutan.
Minä olen ollut suorittaja. En rahan takia vaan siksi, että annoin pirulle pikkusormen ja se vei koko käden. - Sitten laitoin asiat tärkeysjärjestykseen ja asetin lapseni etusijalle, enkä katunut.
Kun lapset aikuistuivat, polkaisin koneen käyntiin ja taas mentiin..
Tällä hetkellä minä olen jo taas luopumassa oravanpyörästä. Olen siis jo jättänytkin asioita toisten hoidettavaksi. - Silloin jää enemmän aikaa myös siihen, että voi pitää omaa hyvinvointiaan tärkeänä.
Sitten kun elämässä tapahtuu jotakin yllättävää, mikä laittaa palikat ihan eri järjestykseen niin arjessa kuin omassa päässäkin, ihminen herää ajattelemaan, mikä oikeasti on tärkeää. - Juuri nyt en oikeasti tiedä. Olen vähän hukassa, mutta uskon, että pian saan taas paletin kasaan 👍
Minä muuten rakastin sitä ekaa 3D Avatar elokuvaa. Itse asiassa aioin juuri tänä viikonloppuna käydä katsomassa sen uudenkin, mutta tulikin muuta ohjelmaa.
Vielä aion ehtiä 🙂En mä varmaan uskalla tota lukea.
Sääpäs olet aikaisin ollut liikkeellä tänään, siis palstalla ja aikaisin lähet.
Kyllä ainakin jotkut varmaan suoritta elämää eikä mieti mitä oikeasti haluaa ja keitä oikeastaan ovat. Tehdään asioita vain siksi koska muka täytyy. Täytyy olla parisuhteessa ettei olisi yksin, täytyy yrittää saada lapsia, koska niin kuuluu, jos on parisuhteessa, täytyy opiskella tiettyyn ammattiin, täytyy olla tietynlainen tukkatyyli ja pukeutumistyyli jne. Mutta täytyykö oikeasti? Itseni mielestä ei täydy. Parisuhteessa ollaan, jos halutaan ja rakastetaan toista ja on löytynyt mieluisa kumppani, lapsia saadaan jos halutaan ja jos niitä tulee, tukka-ja pukeutumistyyli on sellainen kuin itse haluaa ja itselle sopii, opiskellaan siihen ammattiin mihin itse haluaa ja tuntee kiinnostusta ja jota jaksaa opiskella ja näin poispäin. Ei kannata elää niin, että tuntuu kuin eläisi aivan vieraan ihmisen elämää.Olen kerännyt liikaa tekemistä, koska olen ollut kiinnostunut monenlaisesta. Nyt on luopumisen aika ainakin osasta. En halua suorittaa yhtään, vaan edelleen tehdä mielenkiintoisia juttuja, mutta vähemmän.
Artikkelissa mainittua Rutger Bregmania suosittelen lämpimästi lukemaan. Nuori hollantilainen historioitsija, joka kirjoittaa ihmiskunnan vaihtoehtoisista kehityskuluista juurikin suorituskeskeistä kulutusyhteiskuntaa vastaan. Hyvän historia-teos esimerkiksi on mielenkiintoinen.- Anonyymi
Kuinka kauas menneisyyteen pitäisi yhteiskuntarakenteessa mennä, koska tähänhän järjestelmä perustuukin? Oravanpyörässä juoksemiseen. "pila" piirroksessa sliipattu pukutyyppi istuu kuluneen kansalaisen reppuselässä ja heiluttaa onkivavasta roikkuvaa seteliä tämän edessä. Ahneus ja tavaranhimo ruokkivat itseään ja lopusta huolehtii mainostoimistot. Kaiken perässä juokseminen iskostetaan pienestä pitäen seuraavaan sukupolveen. "noo, mikä susta tulee isona". Vertailu(kilpailu)henki iskostetaan peruskoulusta alkaen ja sitten vuosikymmenien päästä kun hoksaat irtautua, niin moniko enää siinä vaiheessa tekee sen konkreettisesti.
- Anonyymi
Elämässä on tärkeää koti, ihmiset, työ ja harrastukset 👌
- Sheena- Anonyymi
Niin, tuo on kuin oppikirjassa. Niiden kaikkien pitäisi olla tasapainossa ja pitää elämän sopivan kiireisenä, ettei ehtisi miettimään turhia. Huolestuttavaa kirjoituksessa, että lapset kokee merkityksettömyyttä omassa elämässään, vaikka kaikki pitäisi olla aikuisten hallussa.
t.sxth
- Anonyymi
Ehkä sen tiedostaa hyvin, että suorittamiselle saa peitettyä tyhjää. Ja ainakin niin päin, että siitä nauttii, mutta heti kun se loppuu, alkaakin ahdistamaan. Kyllä sellaiseen auttaa fantasia ja sellaista jokaisen pitäisi oikeasti kokea irl, mutta edes se hyvä elokuva :)
t.sxthMieluummin hyvä kirja, sinne pääsee upottamaan tietoisuutensa paremmin 😊
Sitähän se usein kai on, tyhjyyden täyttämistä sillä millä osaa sillä hetkellä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tykkään sinusta tosi tosi paljon
Siksi en pysty sisäistämään sitä, että se ei ole molemminpuolista. Sattuu liikaa. En osaa käsitellä sitä tunnetta, koska172320- 1891851
Mitä sä kuvittelit
Kun annoit mulle huomiosi, tottakai minä menin ihastumaan suhun. En ole koskaan ollut se henkilö keneen kukaan kiinnittä1361799- 1291631
- 1451622
Kaupan kassalla kannataa olla kylmä käytös
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010488540.html "19-vuotias Minja ja 59-vuotias Anne työskentelevät sillä todelli1851247Sähköauto ei saastuta
Koska sähköautossa ei ole saastutusputkea kuten polttomoottoriautossa. Saastuttajille tulee mätkäistä kunnon saastutusv3171216Älä nainen leikistä suutu!
Ja kyllä täytyy kritiikkiäkin kestää, mm. ylipaino, se että oot köyhä jne jne Melko tutulta mieheltä1141153- 2341054
- 951045