Mitä rakkaus on sinulle ja mistä tiedät itse että olet rakastunut?
Mitä on rakkaus?
208
1436
Vastaukset
Minulle rakkaus ja rakastuminen ovat kaksi eri asiaa.
Rakastumisella tässä tarkoitin romanttista rakkautta että mistä tunnistaa olevanss rakastunut.🙂.
Mikkojuhan kirjoitti:
Joo on erilaista rakkautta. Romattista rakkautta, rakkautta läheisiä kohtaan jne. jne.
Mutta hei .. minä en koskaan ole rakastanut mitään niin paljon kuin rakastan merta. Ihan oikeasti olen aikalailla täynnä rakkautta kaikkea ja kaikkia kohtaan, muttä oikea rakastettuni on meri.
Sitä on vaikeaa sanoittaa, mutta rakkauteni merta kohtaan on käsittämätön ja niin laaja, että se voittaa kaiken. Eli jopa kaikki ihmisuhteeni.Mikkojuhan kirjoitti:
Rakastumisella tässä tarkoitin romanttista rakkautta että mistä tunnistaa olevanss rakastunut.🙂.
Kyllähän se tunne on yksilöllinen, mutta olen rakastamisen osaaja omassa elämässäni ja valitettava totuus on, etten ehkä koskaan ole ollut rakastunut.
Nähdäkseni rakastuminen on kuin tulisi hulluksi. Sitä vaan sekoaa toisesta.Pikku-pirpana kirjoitti:
Kyllähän se tunne on yksilöllinen, mutta olen rakastamisen osaaja omassa elämässäni ja valitettava totuus on, etten ehkä koskaan ole ollut rakastunut.
Nähdäkseni rakastuminen on kuin tulisi hulluksi. Sitä vaan sekoaa toisesta.Näinhän se on. Tuntuu että tulee hulluksi. Toista ei saa mielestään mitenkään.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Rakastumisella tässä tarkoitin romanttista rakkautta että mistä tunnistaa olevanss rakastunut.🙂.
Se on yksilöllistä mu ehkä lähtisin sinuna siitä liikkeelle kun tunnet jotain sellaista jotain kohtaan mitä et ole koskaan aiemmin tuntenut
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se on yksilöllistä mu ehkä lähtisin sinuna siitä liikkeelle kun tunnet jotain sellaista jotain kohtaan mitä et ole koskaan aiemmin tuntenut
Niin. Sellainen tunne, kun anomuumi muumitetaan, on jotain erilaista, vakuutan. Se on hyvin yksilöllistä miten siihen kukin suhtautuu 😵💫 ettäs miltä nyt tuntuu?
Anonyymi kirjoitti:
Se on yksilöllistä mu ehkä lähtisin sinuna siitä liikkeelle kun tunnet jotain sellaista jotain kohtaan mitä et ole koskaan aiemmin tuntenut
Ei huono neuvo.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Näinhän se on. Tuntuu että tulee hulluksi. Toista ei saa mielestään mitenkään.
Näinhän se on. Tuntuu että tulee hulluksi. Toista ei saa mielestään mitenkään.
Se on hurmaa..Oikea Rakkaus on välittämistä,tukea,huolen pitoa,ohjaamista ja lämpöä toiselle !
Rakkaus on toki moninainen mutta ei se ole ettei toista saa mielestä pois,vaan se Rakas on aina mielessä.
Kun te ymmärätte Rakkauden joka on pitkän kantaman Rakkaus toiseen.
Ei hetken 1-5-7 v höpöt.. Mikkojuhan kirjoitti:
Näinhän se on. Tuntuu että tulee hulluksi. Toista ei saa mielestään mitenkään.
Tiesitkö että randombypasser ja g lover ovat hulluja?
Lyhytfleda kirjoitti:
Tiesitkö että randombypasser ja g lover ovat hulluja?
En mä koe kyllä niin. Itseasiassa oon tullu tosi hyvin toimeen kummankin kanssa. On tosi ikävää että sä et tuu heidän kanssaan toimeen. Ainakin nyt tällä hetkellä se tuntuu siltä. Mutta eihän kaikki ihmiset voi tullakaan toimeen keskenään. Joidenkin kemiat ja ajatusmaailmat ei vaan yksinkertaisesti kohtaa keskenään ja siitä tulee helposti sitten konflikteja. On ihmisiä irl esimerkis keiden kanssa mä en tule toimeen sitten millään vaikka kuinka yrittäisin. Liian erilaiset näkökannat asioihin ja sitten tulee väärinkäsityksiä ja eikä kykene toista ymmärtämään ja siitä ne konfliktit sitten lähtee eskaloitumaan.🙂.
Mikkojuhan kirjoitti:
En mä koe kyllä niin. Itseasiassa oon tullu tosi hyvin toimeen kummankin kanssa. On tosi ikävää että sä et tuu heidän kanssaan toimeen. Ainakin nyt tällä hetkellä se tuntuu siltä. Mutta eihän kaikki ihmiset voi tullakaan toimeen keskenään. Joidenkin kemiat ja ajatusmaailmat ei vaan yksinkertaisesti kohtaa keskenään ja siitä tulee helposti sitten konflikteja. On ihmisiä irl esimerkis keiden kanssa mä en tule toimeen sitten millään vaikka kuinka yrittäisin. Liian erilaiset näkökannat asioihin ja sitten tulee väärinkäsityksiä ja eikä kykene toista ymmärtämään ja siitä ne konfliktit sitten lähtee eskaloitumaan.🙂.
Ei sillä ole mitään kun emme ole yhteydessä.
Lyhytfleda kirjoitti:
Olen huono ihminen kun olen haukkunut muita. 😭
No etkä ole. Kaikki varmasti on joskus puhunut rumasti joillekin ja sitä katunut. Mutta kaikella ystävyydellä sanottuna sun mielialat kyllä tuntuu heittelevän laidasta laitaan. Enkä tarkoita sitä pahalla.🙂.
Mikkojuhan kirjoitti:
No etkä ole. Kaikki varmasti on joskus puhunut rumasti joillekin ja sitä katunut. Mutta kaikella ystävyydellä sanottuna sun mielialat kyllä tuntuu heittelevän laidasta laitaan. Enkä tarkoita sitä pahalla.🙂.
No ei se oikein ole että ensin arvostaa ja sitten ei.
Lyhytfleda kirjoitti:
No ei se oikein ole että ensin arvostaa ja sitten ei.
Ei se ole niin mustavalkoista ja yksinkertaista. Eikä kyse ole arvostamisesta tai siitä ettei arvostaisi. Olen pahoillani jos loukkasin sanomalla noin olisi ehkä pitänyt olla vain hiljaa.🙂.
Mikkojuhan kirjoitti:
Ei se ole niin mustavalkoista ja yksinkertaista. Eikä kyse ole arvostamisesta tai siitä ettei arvostaisi. Olen pahoillani jos loukkasin sanomalla noin olisi ehkä pitänyt olla vain hiljaa.🙂.
Hän sanoi että arvostaa ei vastannut kun kysyin että arvostaako vai eikö arvosta kun aikaisemmin arvosti. Näiden mun kirjoitusten jälkeen ei taida enää arvostaa.
Lyhytfleda kirjoitti:
Hän sanoi että arvostaa ei vastannut kun kysyin että arvostaako vai eikö arvosta kun aikaisemmin arvosti. Näiden mun kirjoitusten jälkeen ei taida enää arvostaa.
Siihen en kyllä toisen puolesta kykene kantaa ottamaan.🙂.
Mikkojuhan kirjoitti:
Siihen en kyllä toisen puolesta kykene kantaa ottamaan.🙂.
Et mutta hän kiusaa minua se on oma mielipiteeni.
Lyhytfleda kirjoitti:
Et mutta hän kiusaa minua se on oma mielipiteeni.
En usko että hän tahallisesti tarkoituksella sua kiusaa. Voin olla myös väärässäkin. Voi olla että hänellä on omat syynsä(ja tässä taas tullaan tähän) mitkä voisi yksityisesti kertoa mutta ei halua tehdä sitä julkisesti täällä. Mutta en todellakaan sillain osaa muuten kantaa ottaa enkä niin edes haluaisikaan. Enkä toisen puolesta puhua.🙂.
Mikkojuhan kirjoitti:
En usko että hän tahallisesti tarkoituksella sua kiusaa. Voin olla myös väärässäkin. Voi olla että hänellä on omat syynsä(ja tässä taas tullaan tähän) mitkä voisi yksityisesti kertoa mutta ei halua tehdä sitä julkisesti täällä. Mutta en todellakaan sillain osaa muuten kantaa ottaa enkä niin edes haluaisikaan. Enkä toisen puolesta puhua.🙂.
Ei sillä ole mitään väliä enää.
Lyhytfleda kirjoitti:
Ei sillä ole mitään väliä enää.
Ei varmaan. On ihan tervettä mennä eteenpäin eikä jäädä kiinni roikkumaan johonkin asiaan siinä vain hankaloittaa omaa elämäänsä.🙂.
Mikkojuhan kirjoitti:
Ei varmaan. On ihan tervettä mennä eteenpäin eikä jäädä kiinni roikkumaan johonkin asiaan siinä vain hankaloittaa omaa elämäänsä.🙂.
Mutta miksi hän vastaa sulle ja kaikille muille paitsi ei mulle?
Lyhytfleda kirjoitti:
Mutta miksi hän vastaa sulle ja kaikille muille paitsi ei mulle?
Hän ei vain jostain syystä halua olla nyt yhteydessä suhun ja syytä voi muut vain arvailla ei tietää. Anna asialle aikaa se voi siitä muuttua. Tai sitten olla myös muuttumatta mitään takuuta ei ole mutta sun ja meidän muidenkin on vaan hyväksyttävä hänen ratkaisunsa asiassa.🙂.
Mikkojuhan kirjoitti:
Hän ei vain jostain syystä halua olla nyt yhteydessä suhun ja syytä voi muut vain arvailla ei tietää. Anna asialle aikaa se voi siitä muuttua. Tai sitten olla myös muuttumatta mitään takuuta ei ole mutta sun ja meidän muidenkin on vaan hyväksyttävä hänen ratkaisunsa asiassa.🙂.
En voi ikävä kyllä odottaa aikaa ei välttämättä ole.
Lyhytfleda kirjoitti:
En voi ikävä kyllä odottaa aikaa ei välttämättä ole.
Kuolema ei peloita koska sitten pääsen Jumalan luokse jos hän ei nyt suuttunut kun haukuin ihmisiä. Näin vuosia sitten kammottavaa unta unet joita näen ne toteutuu.
Lyhytfleda kirjoitti:
Kuolema ei peloita koska sitten pääsen Jumalan luokse jos hän ei nyt suuttunut kun haukuin ihmisiä. Näin vuosia sitten kammottavaa unta unet joita näen ne toteutuu.
Toivon kuitenkin että on pelkkä uni mikä ei toteutuisi. Jatkaisin mielelläni elämää.
Lyhytfleda kirjoitti:
En voi ikävä kyllä odottaa aikaa ei välttämättä ole.
Todella ikävä kuulla jos kyse on jostain vakavasta asiasta. Ei elämässä kyllä ikinä voi tietää täysin varmaksi onko aikaa jäljellä vai ei. Ehkä siksi pitäisi oppia nauttimaan niistä asioista mitä juuri nyt on. Tosin ei elämäänsä voi täysin elää kuin huomista ei olisi se ei johda mihinkään hyvään sen on elämä mulle kyllä kovin karvaasti opettanut.🙂.
Lyhytfleda kirjoitti:
Kuolema ei peloita koska sitten pääsen Jumalan luokse jos hän ei nyt suuttunut kun haukuin ihmisiä. Näin vuosia sitten kammottavaa unta unet joita näen ne toteutuu.
Älä hei murehdi tuollaisia. Jos oikeasti olet todella sisimmässäsi hyvä ja rehellinen ihminen niin kyllä se ymmärretään ja huomataan. Se jumalakin vaikka luulen että meillä voi olla hieman eriävä näkemys siitä asiasta miten jumalan käsitämme. Voi olla myös enneunia en tiedä enkä asiaa varmasti osaa sanoa suuntaan tai toiseen mutta ei elämäänsä kannata vain niiden mukaan elää ja suunnitella kun ihan yhtä hyvin ne voivat vain olla pelkkää unta ja omien aivojen tuotoksia.🙂.
Lyhytfleda kirjoitti:
Toivon kuitenkin että on pelkkä uni mikä ei toteutuisi. Jatkaisin mielelläni elämää.
Ainakin kaikki todennäköisyydet on sen puolella että se on unta vain ja oman pään tuotosta. Oon iloinen että sulla elämänhalua on se on paha juttu jos sen menettää vaikka sen voi aivan hyvin takaisinkin saada mutta se ei ikinä ole hyvä jos kokee ettei elämä ole elämisen arvoista.🙂.
- Anonyymi
Samalla mentaliteetilla raha ja rikkaus ovat kaksi eri asiaa.
Tai omaisuus ja tulot ovat myös kaksi eri asiaa.
Tuloilla eletään ja omaisuus on varalla, jos tulee jotain suurta ja yllättävää.
Tiedän olevani rakastunut, kun rakastumisen kohde pyörii alatati mielessä ja on perhosia vatsassa kohdatessa. Ei uskalla edes hengittää vieressä. Näkee unia ja haaveilee päivät pitkät siitä, kun saisi olla yhdessä ja pitää kiinni.
Rakkaus on sitten paljon syvempää tunnetta, kun ollaan tutustuttu hyvin ja toisesta tietää hyvät ja huonot puolet ja välittää toisesta enemmän kuin mistään muusta. Halua pitää hyvänä ja suojella. Tunne yhteenkuuluvuudesta.Sä puhut nyt vain romanttisesta rakkaudesta.
Rakkautta on monen laista, jos on niitä jotka rakastavatkin.Pikku-pirpana kirjoitti:
Sä puhut nyt vain romanttisesta rakkaudesta.
Rakkautta on monen laista, jos on niitä jotka rakastavatkin.Tietenkin puhun siitä. Sitä minä tahdon. Ja on rakkautta muutakin. Esim omiin vanhempiin ja omiin lapsiin on rakkautta. Mutta minua kiinnostaa enemmän tuo romanttinen, koska siitä on minulla puutetta elämässäni kaikkein eniten.
Prinssi_J kirjoitti:
Tietenkin puhun siitä. Sitä minä tahdon. Ja on rakkautta muutakin. Esim omiin vanhempiin ja omiin lapsiin on rakkautta. Mutta minua kiinnostaa enemmän tuo romanttinen, koska siitä on minulla puutetta elämässäni kaikkein eniten.
Juu luonnollisesti saa puhua omasta lähtökohdasta lähtien. Ei se ole kuin sinun näkemyksesi asiasta ja se ei ole sen oikeampi tai väärempi kuin muidenkaan, Ihan hyvä kuvaus tuo oli sinun käsityksestäsi rakkaudesta.
Pikku-pirpana kirjoitti:
Juu luonnollisesti saa puhua omasta lähtökohdasta lähtien. Ei se ole kuin sinun näkemyksesi asiasta ja se ei ole sen oikeampi tai väärempi kuin muidenkaan, Ihan hyvä kuvaus tuo oli sinun käsityksestäsi rakkaudesta.
Niin no, ei siitä osaa sanoa muuten kuin omasta näkökulmasta... Siksi hyvä että tänne vastailee muutkin. :)
Prinssi_J kirjoitti:
Tietenkin puhun siitä. Sitä minä tahdon. Ja on rakkautta muutakin. Esim omiin vanhempiin ja omiin lapsiin on rakkautta. Mutta minua kiinnostaa enemmän tuo romanttinen, koska siitä on minulla puutetta elämässäni kaikkein eniten.
Sama vika. Koen kyllä rakastavani ja olevani rakastettu. Se romanttinen rakkaus vain puuttuu.
Mikkojuhan kirjoitti:
Sama vika. Koen kyllä rakastavani ja olevani rakastettu. Se romanttinen rakkaus vain puuttuu.
Näin juurikin. Sitä ei omassa elämässä tahdo saada mistään. Aivan kuin olisi kirottu taikka jotain. Ei mikään lähimmäisen rakkaus taikka oman lapsen rakastaminen ole sama asia ollenkaan. Puuttuu rakastavan ihmisen kosketus ja hellyydenosoitukset. Seksistä puhumattakaan. Kyllä siitä kärsii, kun sitä jatkuu ja jatkuu vaan loppuun saakka. Tuntuu että on ihan paska ihminen, jota ei kukaan halua rakastaa.
Prinssi_J kirjoitti:
Näin juurikin. Sitä ei omassa elämässä tahdo saada mistään. Aivan kuin olisi kirottu taikka jotain. Ei mikään lähimmäisen rakkaus taikka oman lapsen rakastaminen ole sama asia ollenkaan. Puuttuu rakastavan ihmisen kosketus ja hellyydenosoitukset. Seksistä puhumattakaan. Kyllä siitä kärsii, kun sitä jatkuu ja jatkuu vaan loppuun saakka. Tuntuu että on ihan paska ihminen, jota ei kukaan halua rakastaa.
Kyllä se sattuu välillä niin pirusti mutta silti sitä jaksaa kuitenkin toivoa ja uskoa löytävänsä. Välillä on kyllä ollut pahasti usko koetuksella.
Mikkojuhan kirjoitti:
Kyllä se sattuu välillä niin pirusti mutta silti sitä jaksaa kuitenkin toivoa ja uskoa löytävänsä. Välillä on kyllä ollut pahasti usko koetuksella.
Sitten kun satut vielä rakastumaan johonkin, ja... On tämä sellaista aikaa vastaan taistelemista. Kun ikää alkaa olla. Väkisin tulee mieleen, että mitä tämä elämä enää tarjoaa?
Prinssi_J kirjoitti:
Niin no, ei siitä osaa sanoa muuten kuin omasta näkökulmasta... Siksi hyvä että tänne vastailee muutkin. :)
Tuossa olet ihan oikeassa. Täältä parhaimmillaan saa omiin lähtökohtiinsa .. jos ei nyt uutta täytettä, mutta lisämausteita. Jos on avoimin mielin liikenteessä.
Oikeasti täällä ei ole oikeaa tai väärää mielipidettä. On vain erilaisia ja jokaisella omansa. Ja kaikki ne on hyviä kun suhteuteetaan ne siihen yksilöön, josta ne on lähtöisin.Pikku-pirpana kirjoitti:
Tuossa olet ihan oikeassa. Täältä parhaimmillaan saa omiin lähtökohtiinsa .. jos ei nyt uutta täytettä, mutta lisämausteita. Jos on avoimin mielin liikenteessä.
Oikeasti täällä ei ole oikeaa tai väärää mielipidettä. On vain erilaisia ja jokaisella omansa. Ja kaikki ne on hyviä kun suhteuteetaan ne siihen yksilöön, josta ne on lähtöisin.Niin minäkin sen näen. Avoimin mielin tietysti. Jokaisen oma kokemus on oma kokemus ja itselle tärkein.
Prinssi_J kirjoitti:
Sitten kun satut vielä rakastumaan johonkin, ja... On tämä sellaista aikaa vastaan taistelemista. Kun ikää alkaa olla. Väkisin tulee mieleen, että mitä tämä elämä enää tarjoaa?
Mä rupesin itkemään tällä viikolla hommissa kun kuulin tän biisinhttps://youtu.be/NRQ6Io9-8qY yksin jäämisen pelko on hirveää.
Pikku-pirpana kirjoitti:
Tuossa olet ihan oikeassa. Täältä parhaimmillaan saa omiin lähtökohtiinsa .. jos ei nyt uutta täytettä, mutta lisämausteita. Jos on avoimin mielin liikenteessä.
Oikeasti täällä ei ole oikeaa tai väärää mielipidettä. On vain erilaisia ja jokaisella omansa. Ja kaikki ne on hyviä kun suhteuteetaan ne siihen yksilöön, josta ne on lähtöisin.Oikeassa olet itsekin.🙂.
Mikkojuhan kirjoitti:
Mä rupesin itkemään tällä viikolla hommissa kun kuulin tän biisinhttps://youtu.be/NRQ6Io9-8qY yksin jäämisen pelko on hirveää.
Ymmärrän nuo tunteet. Itsekin olen vuodattanu kyyneleitä useat illat, kun mietin tätä yksin olemista ja yksin jäämistä.
Prinssi_J kirjoitti:
Ymmärrän nuo tunteet. Itsekin olen vuodattanu kyyneleitä useat illat, kun mietin tätä yksin olemista ja yksin jäämistä.
Sympatiseeraan kovasti.🙂.
- Anonyymi
Tämä kuvailusi on minun mielestäni jo sairasta ja ennen kaikkea kertoo siitä että mielesi ei ainakaan ole omassa hallinnassasi
- Anonyymi
Prinssi_J kirjoitti:
Näin juurikin. Sitä ei omassa elämässä tahdo saada mistään. Aivan kuin olisi kirottu taikka jotain. Ei mikään lähimmäisen rakkaus taikka oman lapsen rakastaminen ole sama asia ollenkaan. Puuttuu rakastavan ihmisen kosketus ja hellyydenosoitukset. Seksistä puhumattakaan. Kyllä siitä kärsii, kun sitä jatkuu ja jatkuu vaan loppuun saakka. Tuntuu että on ihan paska ihminen, jota ei kukaan halua rakastaa.
Taasko sä aloitat ton säälin hakemisen
Anonyymi kirjoitti:
Tämä kuvailusi on minun mielestäni jo sairasta ja ennen kaikkea kertoo siitä että mielesi ei ainakaan ole omassa hallinnassasi
Niin sinä olet epäempaattinen ja tunteeton ihminen?
Anonyymi kirjoitti:
Taasko sä aloitat ton säälin hakemisen
Minä kerron siitä mitä tunnen. En voi sille mitään että se ärsyttää sinua.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Mä rupesin itkemään tällä viikolla hommissa kun kuulin tän biisinhttps://youtu.be/NRQ6Io9-8qY yksin jäämisen pelko on hirveää.
Mielestäni parempi olla yksin kuin petollisen ihmisen vieressä tai lähellä
Anonyymi kirjoitti:
Mielestäni parempi olla yksin kuin petollisen ihmisen vieressä tai lähellä
kuulostat katkeralta. Olet pettynyt ihmisiin.
Anonyymi kirjoitti:
Mielestäni parempi olla yksin kuin petollisen ihmisen vieressä tai lähellä
Miksi rakkauden kohteen pitäisi olla muka petollinen välttämättä.
Mikkojuhan kirjoitti:
Miksi rakkauden kohteen pitäisi olla muka petollinen välttämättä.
Tuo onkin rakkauteen pettyneen kirjoitusta. Ilmeisesti kaikki ei mennyt niin kuin olisi halunnut.
Prinssi_J kirjoitti:
Tuo onkin rakkauteen pettyneen kirjoitusta. Ilmeisesti kaikki ei mennyt niin kuin olisi halunnut.
Niin kyllähän sen tietysti ymmärtää että kun satuttaa itsensä todella pahasti sitä yrittää välttää viimeiseen asti uudestaan.
Mikkojuhan kirjoitti:
Niin kyllähän sen tietysti ymmärtää että kun satuttaa itsensä todella pahasti sitä yrittää välttää viimeiseen asti uudestaan.
Kyllä. Kyllä se tekee varovaiseksi, kun on huonoja kokemuksia.
- Anonyymi
Näin se on rinssi,olet oikeassa !
- Anonyymi
On helpompi paeta rakkautta kuin uskaltaa rakastaa.
- Anonyymi
Ei ole helppo paeta anomuumia 😵💫
- Anonyymi
Jos ei uskalla rakastaa ei voi rehellisesti sanoa koskaan eläneensä päivääkään ja siksi toisekseen pettymykset kasvattaa enemmän kui onnistumiset ja olemalla rehellinen itse itselleen ei ainakaan tarvitse itseensä pettyä
Mikkojuhan kirjoitti:
Rakkaus voi tosiaan myös satuttaa ja siksi pelottaa.
Totta tuokin on... Etenkin ihastuessa, tulee epävarmaksi itsestään ja alkaa vältellä toista, ettei satuttaisi itseään.
- Anonyymi
Olin just sanomassa samaa asiaa, minkä Pirppis ehti jo tuossa edellä sanoa. Minulle rakkaus ja rakastuminen ovat kaksi täysin eri asiaa. Tai ehkä tarkemmin ilmaisuna rakastaminen ja rakastuminen ovat minulle kaksi eri asia. Rakastuminen on asia, josta en oikeastaan edes pidä ja jota ilman pärjäisin helposti lopun ikääni. Sitä tunnetta ei ole ikävä. Vaan rakastamiseen on vaikea päästä ilman rakastumista. 😃
Minä puolestani koen kovin helpoksi rakastamisen. Kun taas minulle tuo rakastuminen on aika tekemätön paikka.
Pikku-pirpana kirjoitti:
Minä puolestani koen kovin helpoksi rakastamisen. Kun taas minulle tuo rakastuminen on aika tekemätön paikka.
Mitä siinä rakastumisessa pelkäät? Mikä siinä ahdistaa?
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Minä puolestani koen kovin helpoksi rakastamisen. Kun taas minulle tuo rakastuminen on aika tekemätön paikka.
Niin, mutta eipä siihen rakastamiseen pääse, ilman rakastumista. Kun puhutaan hormoneista, niin noin se on. Kyse ei ole mistään vaikeudesta, vaan biologiasta.
Rakastuminen on kemiallista epätasapainoa, joka menee aikanaan ohitse ja jonka aikana niitä vahvoja tunnesiteitä luodaan. Kyllä mä rakastuin ihan silmittömästi omaan lapseeninkin, silloin kun tämä syntyi. Tietenkin se rakastuminen oli täysin erilaista, kuin aikuiseen ihmiseen, kun toinen oli täydellisen 100%:sen riippuvainen ja avuton, mutta se tunne ja höyrähtäneisyys oli ihan samaa. Se kun toista vaan katseli ja silitteli ja ihasteli ja se kun ei kyennyt olemaan poissa toisen luota ja olo oli levoton ja ahdistunut ja niin maan pirun vaikea, kun se toinen ei ollut siinä, iholla. Tietenkin voisin selitellä sitä joksikin vaistoksi ja huolehtimiseksi ja blaa blaa blaa, mutta kyllä se ihan puhdasveristä rakastumista oli. Sitä, kun olen omiin vanhempiini rakastunut, en tietenkään muista. Vaan samanlainen hormonimyrskyhän siellä vauvan päässä tutkimusten mukaan riehuu.
Mä olen kokenut lähestulkoon samanlaista höyrypäisyyttä elämäni jokaisen koiranpennunkin kanssa. Silmitöntä rakastumista ja samalla ahdistusta, kun se toinen on nyt siinä 100%sti huollettavana ja vastuulla. Tosin koiranpentujen suhteen mun ahdistumiseni on ollut paljon voimakkaampaa kuin se lapsen suhteen oli. Niiden kanssa mä olen kokenut viikkotolkulla tunnetta siitä, että olenko tehnyt svirheen sen koiran ottaessani, mutta koiranhan voisi antaa pois, joten tuo tunne on mun luonteelleni luontainen
Ja siis ihan samaa mä koen ja tunnen, jos rakastun. Tosin silloin siitä puuttuu se tunne siitä, että toinen olisi mun vastuullani ja sen tilalla on tunne siitä, että voiko siihen tunteeseen luottaa ja voiko ihmiseen luottaa ja voiko elämään luottaa. Ahdistus siitä, että olisiko järkevämpää vain poistua ja toisaalta tietoisuus siitä, että ei siitä poistumisesta enää siinä kohtaa mitään hyötyä olisi.
Rakastaminen on sitten ihan eri asia. Minulle se on vakaata ja horjumatonta. Vähän liiankin horjumatonta. Kun kerran menen ja rakastun, niin eipä siitä meinaa enää eroon päästä. Prinssi_J kirjoitti:
Mitä siinä rakastumisessa pelkäät? Mikä siinä ahdistaa?
En pelkää tai ahdistu. At all.
Ei vaan ole tähän ikään tullut sellaista rakastumista vastaan, että sanoisin olleeni rakastunut. Vahvasti ihastumisia on ollut, mutta aina sellaisiin henkilöihin, joiden kanssa ei ole ollut mahdollisuuksia. Joten ne tunteet ovat kuoleentuneet omia aikojaan
Ihmisenä olen kova ihastumaan ja jopa hyvinkin pienellä sykkeellä. Kerran ihastuin poikani lääkäriin. Ensimmäisellä lääkärikäynnillä.Pikku-pirpana kirjoitti:
En pelkää tai ahdistu. At all.
Ei vaan ole tähän ikään tullut sellaista rakastumista vastaan, että sanoisin olleeni rakastunut. Vahvasti ihastumisia on ollut, mutta aina sellaisiin henkilöihin, joiden kanssa ei ole ollut mahdollisuuksia. Joten ne tunteet ovat kuoleentuneet omia aikojaan
Ihmisenä olen kova ihastumaan ja jopa hyvinkin pienellä sykkeellä. Kerran ihastuin poikani lääkäriin. Ensimmäisellä lääkärikäynnillä.Tarkoitatko, että et ole ihastunut kehenkään niin paljon, että et pysty ihastumaan enää uudelleen kehenkään toiseen? Vaan että se tunne on mennyt viikoissa ohi ja sitten olet taas ihastunut johonkin uuteen? Minulla taas on ollut tuo viimeisin ihastuminen sitä luokkaa kovaa, että en ymmärrä enää itsekään sitä. Pidän häntä aina ykkösenä, vaikka vastaan tulis ketä.
Anonyymi kirjoitti:
Niin, mutta eipä siihen rakastamiseen pääse, ilman rakastumista. Kun puhutaan hormoneista, niin noin se on. Kyse ei ole mistään vaikeudesta, vaan biologiasta.
Rakastuminen on kemiallista epätasapainoa, joka menee aikanaan ohitse ja jonka aikana niitä vahvoja tunnesiteitä luodaan. Kyllä mä rakastuin ihan silmittömästi omaan lapseeninkin, silloin kun tämä syntyi. Tietenkin se rakastuminen oli täysin erilaista, kuin aikuiseen ihmiseen, kun toinen oli täydellisen 100%:sen riippuvainen ja avuton, mutta se tunne ja höyrähtäneisyys oli ihan samaa. Se kun toista vaan katseli ja silitteli ja ihasteli ja se kun ei kyennyt olemaan poissa toisen luota ja olo oli levoton ja ahdistunut ja niin maan pirun vaikea, kun se toinen ei ollut siinä, iholla. Tietenkin voisin selitellä sitä joksikin vaistoksi ja huolehtimiseksi ja blaa blaa blaa, mutta kyllä se ihan puhdasveristä rakastumista oli. Sitä, kun olen omiin vanhempiini rakastunut, en tietenkään muista. Vaan samanlainen hormonimyrskyhän siellä vauvan päässä tutkimusten mukaan riehuu.
Mä olen kokenut lähestulkoon samanlaista höyrypäisyyttä elämäni jokaisen koiranpennunkin kanssa. Silmitöntä rakastumista ja samalla ahdistusta, kun se toinen on nyt siinä 100%sti huollettavana ja vastuulla. Tosin koiranpentujen suhteen mun ahdistumiseni on ollut paljon voimakkaampaa kuin se lapsen suhteen oli. Niiden kanssa mä olen kokenut viikkotolkulla tunnetta siitä, että olenko tehnyt svirheen sen koiran ottaessani, mutta koiranhan voisi antaa pois, joten tuo tunne on mun luonteelleni luontainen
Ja siis ihan samaa mä koen ja tunnen, jos rakastun. Tosin silloin siitä puuttuu se tunne siitä, että toinen olisi mun vastuullani ja sen tilalla on tunne siitä, että voiko siihen tunteeseen luottaa ja voiko ihmiseen luottaa ja voiko elämään luottaa. Ahdistus siitä, että olisiko järkevämpää vain poistua ja toisaalta tietoisuus siitä, että ei siitä poistumisesta enää siinä kohtaa mitään hyötyä olisi.
Rakastaminen on sitten ihan eri asia. Minulle se on vakaata ja horjumatonta. Vähän liiankin horjumatonta. Kun kerran menen ja rakastun, niin eipä siitä meinaa enää eroon päästä.No minä koen rakastavani montaakin henkilöä. Vakaata ja aitoa rakkautta. Ihan olman sitä rakastumisen tunnetta. Ehkä minun aivokemioissa on jotakin vikaa, vikaa, vikaa..
En koe rakastuneeni koskaan.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
No minä koen rakastavani montaakin henkilöä. Vakaata ja aitoa rakkautta. Ihan olman sitä rakastumisen tunnetta. Ehkä minun aivokemioissa on jotakin vikaa, vikaa, vikaa..
En koe rakastuneeni koskaan.Luultavasti koet sen rakastumisen sekopäisyyden vain laimeammin. Ei se sitä rakkautta tietenkään yhtään laimeammaksi tee. Sinä vaan reagoit siihen rakastumiseen eri tavalla, kuin vaikka minä. Ehkä hormonimäärät ovat pienempiä tai toleranssisi niiden suhteen on suurempi, who knows. Tuskinpa aivoissasi ja niiden kemioissa silti mitään vikaa on.
Prinssi_J kirjoitti:
Tarkoitatko, että et ole ihastunut kehenkään niin paljon, että et pysty ihastumaan enää uudelleen kehenkään toiseen? Vaan että se tunne on mennyt viikoissa ohi ja sitten olet taas ihastunut johonkin uuteen? Minulla taas on ollut tuo viimeisin ihastuminen sitä luokkaa kovaa, että en ymmärrä enää itsekään sitä. Pidän häntä aina ykkösenä, vaikka vastaan tulis ketä.
Olen ollut niin ihastunut, että luulin rakastuneeni. Sitä on nyt kestänyt sellsisen .. 12 vuotta.
Ihastumiseni jalostui ajan myötä yksipuoliseksi rakastamiseksi. Sopeuduin ja nykyään tunteeni on olemassa kuin kaunis ajatus vain.Anonyymi kirjoitti:
Luultavasti koet sen rakastumisen sekopäisyyden vain laimeammin. Ei se sitä rakkautta tietenkään yhtään laimeammaksi tee. Sinä vaan reagoit siihen rakastumiseen eri tavalla, kuin vaikka minä. Ehkä hormonimäärät ovat pienempiä tai toleranssisi niiden suhteen on suurempi, who knows. Tuskinpa aivoissasi ja niiden kemioissa silti mitään vikaa on.
No ainakin se on tosiasia on, että aivoni ovat vaurioituneet tässä vuosien varrella. Ainakin viisi vaurioaluetta.. joten aivoissani on todistettavasti vikaa.
Ehkä kuitenkin tuossa sanomassasi voipi olla perää. Että minussa saattaisi asustaa pieni psykopaatti ja koen tunteet jotekin laimeammin. Olen aika viilipytty muutoinniin. Mene ja tiedä...- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Olen ollut niin ihastunut, että luulin rakastuneeni. Sitä on nyt kestänyt sellsisen .. 12 vuotta.
Ihastumiseni jalostui ajan myötä yksipuoliseksi rakastamiseksi. Sopeuduin ja nykyään tunteeni on olemassa kuin kaunis ajatus vain.Oletko koettanut koskaan mitään addiktoivia aineita? Esim. nikotiinia?
-keinovaginamies- Anonyymi kirjoitti:
Oletko koettanut koskaan mitään addiktoivia aineita? Esim. nikotiinia?
-keinovaginamies-Juu.. kessuttelin 26 vuotta. Lopetin kahdeksan vuotta sitten. Kylmiltään ja kertakeitolla. Päätin vain, että nyt se oli tässä.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
No ainakin se on tosiasia on, että aivoni ovat vaurioituneet tässä vuosien varrella. Ainakin viisi vaurioaluetta.. joten aivoissani on todistettavasti vikaa.
Ehkä kuitenkin tuossa sanomassasi voipi olla perää. Että minussa saattaisi asustaa pieni psykopaatti ja koen tunteet jotekin laimeammin. Olen aika viilipytty muutoinniin. Mene ja tiedä...No en mä sun tunteidesi syvyyteen ottanut kantaa. Jos itse koet noin, niin se on tietenkin sitten niin. Minä tarkoitin, että eivät kaikkien ihmisten reaktiot eri asioihin samanlaisia ole. Jo ihan pelkästään noita hormoneja erittyy eri ihmisillä eri määriä ja tosiaan toleranssitkin eri asioille ovat yksilöllisiä.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Juu.. kessuttelin 26 vuotta. Lopetin kahdeksan vuotta sitten. Kylmiltään ja kertakeitolla. Päätin vain, että nyt se oli tässä.
Olen ollut huomaavinani että ihmiset joiden aivokemia jää helpommin jumiin riippuvuutta aiheuttaviin aineisiin, ovat pitkälti samoja jotka rakastuvat usein, tai sinne tänne, tai kertomansa mukaan jotenkin ihmeellisen voimallisesti.
Sinun ja minun päässä vaikuttaa olevan paljon samaa. Itse olen joskus nikotiinituotteita kokeillut ja käyttänyt, eikä minkäänlaista riippuvuutta syntynyt. Voin aloittaa käytön milloin tahansa ja vaikka parin kuukauden jälkeen lopettaa milloin tahansa kuin seinään. Ei mitään ongelmaa. Sama alkoholin kanssa. Koskaan ei ole ollut mitään ongelmaa ottaa yksi tai kaksi paukkua ja korkki kiinni. Heroiinilla tai muilla kovilla aineilla en ole vielä testannut :)
-keinovaginamies- Anonyymi kirjoitti:
Olen ollut huomaavinani että ihmiset joiden aivokemia jää helpommin jumiin riippuvuutta aiheuttaviin aineisiin, ovat pitkälti samoja jotka rakastuvat usein, tai sinne tänne, tai kertomansa mukaan jotenkin ihmeellisen voimallisesti.
Sinun ja minun päässä vaikuttaa olevan paljon samaa. Itse olen joskus nikotiinituotteita kokeillut ja käyttänyt, eikä minkäänlaista riippuvuutta syntynyt. Voin aloittaa käytön milloin tahansa ja vaikka parin kuukauden jälkeen lopettaa milloin tahansa kuin seinään. Ei mitään ongelmaa. Sama alkoholin kanssa. Koskaan ei ole ollut mitään ongelmaa ottaa yksi tai kaksi paukkua ja korkki kiinni. Heroiinilla tai muilla kovilla aineilla en ole vielä testannut :)
-keinovaginamies-Olen aika riippuvuuteen taipuva luonne. Röökin polton lopettaminen kävi silti uskomattoman helposti. Kerralla onnistui. Ainoa apu oli viikon flunssa ja kurkkukipu kun en ollut 2 päivään pystynyt polttaan niin totesin että no ei se enää kannata ja siihen se loppu. Kovista aineista voin sanoa kokemuksella että älä testaa. Nyt on vierähtänyt jo 15v opiaattikorvaushoidossa ja se jatkuu todennäköisesti loppu elämän. Se kyllä mun hengen pelasti ja mahdollistaa normaali elämän.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
No minä koen rakastavani montaakin henkilöä. Vakaata ja aitoa rakkautta. Ihan olman sitä rakastumisen tunnetta. Ehkä minun aivokemioissa on jotakin vikaa, vikaa, vikaa..
En koe rakastuneeni koskaan.Tai si sä ehkä olet vain ihminen joka pelkää rakastaa toista ihmistä koska kun rakkaudessa joutuu pettymään ei mikään kipu ole siihen verrattavissa
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Olen aika riippuvuuteen taipuva luonne. Röökin polton lopettaminen kävi silti uskomattoman helposti. Kerralla onnistui. Ainoa apu oli viikon flunssa ja kurkkukipu kun en ollut 2 päivään pystynyt polttaan niin totesin että no ei se enää kannata ja siihen se loppu. Kovista aineista voin sanoa kokemuksella että älä testaa. Nyt on vierähtänyt jo 15v opiaattikorvaushoidossa ja se jatkuu todennäköisesti loppu elämän. Se kyllä mun hengen pelasti ja mahdollistaa normaali elämän.
Kiitos vinkistä. En nyt ihan tosissani ollut :)
-keinovaginamies- Anonyymi kirjoitti:
Kiitos vinkistä. En nyt ihan tosissani ollut :)
-keinovaginamies-No näinhän mä sen kanssa ajattelin. Kunhan varoitin.🙂. Ei ole hauskaa hommaa.
Anonyymi kirjoitti:
No en mä sun tunteidesi syvyyteen ottanut kantaa. Jos itse koet noin, niin se on tietenkin sitten niin. Minä tarkoitin, että eivät kaikkien ihmisten reaktiot eri asioihin samanlaisia ole. Jo ihan pelkästään noita hormoneja erittyy eri ihmisillä eri määriä ja tosiaan toleranssitkin eri asioille ovat yksilöllisiä.
Kyllä, yksilöitähän me ollaan myös hormonitoiminnaltamme. Ja reagointitapa asioihin on myös yksilöllinen.
Itse en ole kovin tietoinen hormoneista, mutta sen tiedän, että ne vaikuttaa ihimisen käyttäytymiseen aikasta paljon. Niin miksipä ne ei vaikuttaisi rakastumiseenkin.Anonyymi kirjoitti:
Olen ollut huomaavinani että ihmiset joiden aivokemia jää helpommin jumiin riippuvuutta aiheuttaviin aineisiin, ovat pitkälti samoja jotka rakastuvat usein, tai sinne tänne, tai kertomansa mukaan jotenkin ihmeellisen voimallisesti.
Sinun ja minun päässä vaikuttaa olevan paljon samaa. Itse olen joskus nikotiinituotteita kokeillut ja käyttänyt, eikä minkäänlaista riippuvuutta syntynyt. Voin aloittaa käytön milloin tahansa ja vaikka parin kuukauden jälkeen lopettaa milloin tahansa kuin seinään. Ei mitään ongelmaa. Sama alkoholin kanssa. Koskaan ei ole ollut mitään ongelmaa ottaa yksi tai kaksi paukkua ja korkki kiinni. Heroiinilla tai muilla kovilla aineilla en ole vielä testannut :)
-keinovaginamies-En osaa sanoa, minä olin todella koukussa nikotiiniin ja kaipaan tupakan polttamista edelleen, Se on jännä tunne. Käyn yhä edelleen aina välillä kahvitauot tupakkapaikalla ja tupakka tuoksuu ihan taivaallisen hyvälle, mutta pystyn olemaan erossa siitä.
Olen kyllä kovin herkkä ihastumaan, mutta en rakastumaan. Ihastun kauniisiin kesäaamuihin siinä missä ihastuttaviin ihmisiinkin. Ihastuminen on kivaa. Mutta ei se merkkaa muuta kuin että olen tykästynyt. Ihastua voi vaikka pihakoivuun. Tai palstalaiseen.
Juu, meissä, sinussa ja minussa on jotakin samankaltaista. Ainakin tuo sisäinen rauha. Asenne. Tai jokin. En tiedä. Mutta koen, että jotakin.
Ja kun tarpeeksi kaivaa, aina löytyy yhtäläisyyksiä kenen kanssa tahansa. Ollaan vain erehtyväisiä ja tavallisia ihmisiä. Inhimillisiä.
Ja luulen olevani addiktoituvaa tyyppiä. Ainakin semi. Halutessani asian loppumista, se loppuu kuin seinään. Tulee sellainen fiilis, että tämä nyt oli tässä.Anonyymi kirjoitti:
Tai si sä ehkä olet vain ihminen joka pelkää rakastaa toista ihmistä koska kun rakkaudessa joutuu pettymään ei mikään kipu ole siihen verrattavissa
En pelkää rakastaa. Päinvastoin, rakastan liiankin heppoisin perustein. Rakastan rakastamista ja teen sitä mielelläni.
Mutta rakastuminen onkin sitten eri juttu. Sitä en ole kokenut.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen ollut huomaavinani että ihmiset joiden aivokemia jää helpommin jumiin riippuvuutta aiheuttaviin aineisiin, ovat pitkälti samoja jotka rakastuvat usein, tai sinne tänne, tai kertomansa mukaan jotenkin ihmeellisen voimallisesti.
Sinun ja minun päässä vaikuttaa olevan paljon samaa. Itse olen joskus nikotiinituotteita kokeillut ja käyttänyt, eikä minkäänlaista riippuvuutta syntynyt. Voin aloittaa käytön milloin tahansa ja vaikka parin kuukauden jälkeen lopettaa milloin tahansa kuin seinään. Ei mitään ongelmaa. Sama alkoholin kanssa. Koskaan ei ole ollut mitään ongelmaa ottaa yksi tai kaksi paukkua ja korkki kiinni. Heroiinilla tai muilla kovilla aineilla en ole vielä testannut :)
-keinovaginamies-Enpä ole asiaa syvemmin tukinut, mutta minä ainakaan en sovi tuohon teoriaasi. Mä tosiaan reagoin hyvin voimakkaasti kun rakastun ja kuten kerroin tuossa aiemmin, niin en pidä siitä olotilasta lainkaan. Mä en tajua ihmisiä, jotka tykkäävät rakastua ja jotenkin koukuttuvat siihen rakastumisen tunteeseen. Mä olen hitaasti lämpeävää sorttia, enkä todellakaan "rakastuvat usein, tai sinne tänne", vaan aivan totaalisen päinvastoin. Rakastun ja edes ihastun hyvin harvoin, mutta sitäkin voimallisemmin.
Mulla ei myöskään ole mitään pelkoa koukuttua riippuvuutta aiheuttaviin aineisiin. En pidä humalatilastakaan. En pidä siitä tunteesta ja vaikka joskus muutaman lasillisen alkoholia juonkin, niin kunnollisessa humalassa olen viimeksi ollut yli kymmenen vuotta sitten. Kerran olen saanut kipuihin huumausaineeksi luokiteltavaa lääkettä (jota myös kaupitellaan huumausaineena). Kokeilin lääkettä kerran ja silloinkin vain puolikkaalla annoksella ja totesin, että ei ole minun lääkkeeni. En tajua kuka helvetti sitä ainetta suostuu vapaaehtoisesti käyttämään.
- Anonyymi
Olisi mukavaa, jos uskoisin siihen vielä täpöllä. Hylkäsin ajatuksen välillä kokonaan, nyt vaalin ajatusta lähinnä salassa. Sellaista se on kun paatuu
Usko ihmeessä. Itse ainakin haluaisin rakastua ja rakastaa myös romanttisessa mielessä vaikka riskinä onkin että satuttaa itseään pahasti.🙂.
- Anonyymi
Täpötellään yhdessä 😵💫
Rakkaus kumppaniin merkitsee luottamusta, läheisyyttä ja yhteisymmärrystä elämän arvoista, sekä toistemme kunnioittamista. Kumppanin huomioiminen ja arjen romantiikka ovat tärkeitä rakkauden osoituksia.
Rakkaus ei kaipaa mitään suuria eleitä, usein pelkkä kumppanin hymy ja läsnäolo riittää.- Anonyymi
Kaunis ajatus kuuleman ja väittämän mukaan pelkkä rakkaus ei riitä mihinkään ja mitä ihmisiä itse seurannu vierestä ni vaikuttas että mikään ei riitä kellekkään aina pitäs olla jotain enemmän parempaa tai muuten hienompaa kui mitä naapurilla on
Anonyymi kirjoitti:
Kaunis ajatus kuuleman ja väittämän mukaan pelkkä rakkaus ei riitä mihinkään ja mitä ihmisiä itse seurannu vierestä ni vaikuttas että mikään ei riitä kellekkään aina pitäs olla jotain enemmän parempaa tai muuten hienompaa kui mitä naapurilla on
Jotkut kai sitten vain on luonteeltaan sellaisia. Tai sitten yhteiskunta siihen yllyttää.
- Anonyymi
Erilaista rakkautta voi kokea niin monenlaisiin asioihin.
Siis tuon lisäksi mitä on jo aiemmin mainittu, eli että rakastuminen ja rakastaminen ovat nekin melkolailla eri asioita.
Tänään rakkaus oli uusi hyvin leikkaava lamellilaikka ja pikkukoira sekä sää.
Veikkaan että täällä suhdehöpötysosiossa tiedustellaan romanttisesta rakkaudesta, mutta siihen vipuun en nyt lähde :)
-keinovaginamies-- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Joo on erillaista ja sitä romanttista hain takaa.🙂.
”Rakkaus” on nykyään kauppatavaraa!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
”Rakkaus” on nykyään kauppatavaraa!
Joo-o.
Puuilosta minä sen lamellilaikan hain, muutama päivä sitten.
-keinovaginamies- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
”Rakkaus” on nykyään kauppatavaraa!
Ehkä enemmän onnellisuus, että on rakastunut ja rakastaa ja kaikki hyvin aina ja ikuisesti 😵💫
- Anonyymi
Minä en edes muista milloin olisin ollut viimeeksi rakastunut. Rakastan kyllä, mutta se ei ole sitä romanttista rakkautta. Luulen, etten vaan enää ole kykeneväinen rekestumaan kehenkään, niin kuin aikaisemin olin.
- Anonyymi
Rekestumaan = rakastumaan rekkautuneeseen. Meillä anomuumeilla on suuri pelko siitä 😵💫
- Anonyymi
Miten sen anomuumi sitten kokenut, jos ei aivoihin paikallistanut? 😵💫
- Anonyymi
Tässä ketjussa kun jotkut miettii rakastumista aivojen kemiallisena reaktiona, niin tekee mieli kysyä, ajattelisitkohan kuitenkaan noin ellet olisi kyllästymiseen asti saanut lukea ja kuulla rakastumisen olevan sitäkin?
Tieteellinen kuvaus kemiallisten reaktioiden aikaansaamista tunteista ei koskaan riitä kertomaan, mitä todella tapahtuu kun kahden ihmisen tunteet kohtaavat rakastumisessa.- Anonyymi
Kyllä ajattelisin, sillä tuntuu ihan pahemman luokan humalatilalta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä ajattelisin, sillä tuntuu ihan pahemman luokan humalatilalta.
Ja lisään vielä, että minusta se on erittäin epämiellyttävä olotila.
Anonyymi kirjoitti:
Ja lisään vielä, että minusta se on erittäin epämiellyttävä olotila.
Hirveä ja ihana yhtäaikaa. Mun mielestä.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Hirveä ja ihana yhtäaikaa. Mun mielestä.
Minusta ihan puhtaasti vain epämiellyttävä. Jättäisin tosiaan mielummin ihan kokonaan väliin.
Anonyymi kirjoitti:
Minusta ihan puhtaasti vain epämiellyttävä. Jättäisin tosiaan mielummin ihan kokonaan väliin.
Jokainen kokee tavallaan.🙂.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minusta ihan puhtaasti vain epämiellyttävä. Jättäisin tosiaan mielummin ihan kokonaan väliin.
Pään sisäinen pistos on salakavalinta 😵💫
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja lisään vielä, että minusta se on erittäin epämiellyttävä olotila.
Milloin viimeksi näin käynyt? 😵💫
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Milloin viimeksi näin käynyt? 😵💫
On siitä jo jokunen vuosi aikaa. Enkä ole vieläkään siitä täysin toipunut. 😂
- Anonyymi
Rakkaus on ihmisessä joka haluaa olla merellä myrskyisessäkin säässä.
Sanko kädessä marjastamassa tai sienestämässä, itikoista huolimatta.
Askeltamassa -30 asteen pakkasessa lumi kenkien alla narskuen, lämpöiset ajatukset lämmön lähteenä.
AV Tässä aihetta koskeva biisi🙂.https://youtu.be/MkXKSwrNAf4
Rakastuminen on eri juttu kuin rakkaus.
Rakkaus on enemmän kuin rakastuminen, rakkaus on kahden vastakkaisen ristiinrakastumisen todellisen toteamisen toteaminen puolin jos toisin.
Ymmärrys toisfn elämiseen liki absoluuttinen. Pitkä tie....
Raķkaus ei myöskään katsl kohdetta, se voi olla myös oma kuoleva isä...
https://youtu.be/4-dqvMEYhfs
Olkaa hyvä...Mikkojuhan kirjoitti:
Kiitosta vaan.🙂. Upeasti selitetty.
Ei sitä voi selittää...voi vain koettaa...😊
Rakastuneen olen pöljä ja kaipaan sitä toista jatkuvasti, ajatukset toisesta häiritsevät muuta elämää.
Rakkaus on sitten erilaista, rauhallisempaa ja täydempää, yhtä aikaa tunne ja tietoinen valinta.
Jotenkin tuolleen, yksinkertaistettuna.Mikkojuhan kirjoitti:
Hyvin yksinkertaistettu🙂.
Ainakin noin sitä olen koittanut itselle sanoittaa 😉
- Anonyymi
Rakkautta on miljoonia erilaisia laatuja tässä.kohti pitäisi tarkentaa hieman enemmän mitä rakkautta tarkoitat
- Anonyymi
Miljoona vaihtoehtoa ei mahdu tähän palstalle. Ajattele, kirjoittaja ehtisi kääntyä. Neljä päivää ehtisi kirjoittaa, niin povasivat aikaa max. katastrofin uhreille 😵💫
Jaaha olisikohan se aika lähteä näkemään unta siitä tulevasta rakkaasta. Hyvää yötä kaikille.
Olen samaa mieltä rakkaus ja rakastuminen ovat hieman eri asioita. Uskon rakkauteen, jos en uskoisi, horjuisi oman arvomaailmani perusteet rajusti. Epäonnistuminen ei tarkoita, ettei rakkaus voisi joskus vielä onnistua jonkun toisen kanssa.
Rakkaus on välittämistä, kunnioitusta, tahtoa pysyä rinnalla kävi mitä vaan (esim. lasta ei hylkää, vaikka mitä olisi tehnyt). Rakkaus on sitä, että toinen on omassa tärkeysjärjestyksessä korkealla ja toiselle haluaa hyvää enemmän kuin itselleen. Toki ihmisen pitää myös huolehtia itsestään, eli pitää myös omista tarpeistaan huolta, eli tasapainoinen rakkaus pysyy kohtuudessa.
Vaikka en ole mitenkään superuskovainen, silti Raamatun 1.korinttolaiskirje määrittele rakkauden täydellisesti:
” Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa.”
Rakastuminen on taas prosessi, joka alkaa tutustumisesta, vaihtuu eri asteiseen ihastumiseen ja joskus muuntuu rakastumiseen. Ihastumisen ja rakastumisen ero on siinä, että ihastus poistuu mielestä kun ette ole nähneet vaikka 1-2 viikkoon. Rakastuessa voi olla, ettei vuodenkaan tauko missään kontaktissa saa toista ihmistä pois mielestä. Hän on siellä kuin vanki. Ihastuksen voi vielä lopettaa perustelemalla vaikka järkisyillä, rakastuessa järki ei toimi eikä paina päätöksen teossa. Kun rakastuu, voi olla valmis muutamaan 500 km päähän tai voi päätyä tekemään lapsen, vaikka olisi vannonut aiemmin ettei koskaan enää. Pikkuihastuksen erotta hyvin voimakkaasta ihastuksesta, mutta koska voimallinen ihastus muuttuu rakastuminen voi olla joko höilyvää tai kuin salaman iskusta. Ainakin itselle on käynyt elämässä, niin, että on kuvitellut olevansa ”vain” ihastunut ja sitten yht’äkkiä tajuaa, että perkules miten tässä nyt näin kävi. 😂
Rakastuminen on koko kropan valtaava tunne. Rinnassa ja päässä on lämmin olo. Toinen on jatkuvasti mielessä, mielialat heittelee normaalia enemmän (vuoristorata, rakkaustunami). Parhaimmillaan pelkkä katse voi olla paljon intensiivisempi kuin rakastelu jonkun toisen kanssa. Keskittymiskyky rakoilee, paidat menee väärinpäin päälle, asiat unohtuu, unet saattaa jäädä lyhyeksi ja rauhattomaksi. Seksuaalinen halu kasvaa voimalla, toisen läheisyyteen kaipaa ja silmät alkaa loistaa. Rakastuminen on samaan aikaan maailman ihaninta ja myös aika pelottavaa ja rankkaakin.Mikkojuhan kirjoitti:
Vau...kiitos.😲 . Entiedä oikein todella tiedä mitä muuta sanoa. On niin upeasti kuvailtu.
Jossain kohtaa muutama vuosi sitten joutui asiaa miettimään pohjamutia myöten. Myös mitä merkitystä milläkin on. Elämä on.
- Anonyymi
Minullekin tuon korinttolaiskirjeen rakkauden kuvaus on osuva. Minä en ole superuskovainen, enkä eden miniuskovainen. En ole uskovainen millään tasolla, en edes siinä määrin, että kykenisin olemaan ateisti. Sekin kun vaatii uskoa. 😋
Eli siis:” Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa.” Noin se on minulla todistetusti mennyt. Rakkauteni kestää PALJON, jos se vaan saa joskus myös ravintoa. Mun on äärimmäisen helppo kaivaa itsestäni kymmenen tai useammankin vuoden jälkeen esille se hieman höpsähtänyt ja hieman pilvissä leijaileva rakastunut olotila, jos toinen osapuoli vaan antaa siihen mahdollisuuden. Vaan ei minunkaan rakkauteni loputtomiin kestä, jos ei sitä lainkaan ruokita, vaan joudun sitä yksipuolisesti ylläpitämään. Citrinella kirjoitti:
Jossain kohtaa muutama vuosi sitten joutui asiaa miettimään pohjamutia myöten. Myös mitä merkitystä milläkin on. Elämä on.
Ilmiselvästi olet asiaa syvällisesti ja tarkkaan harkiten läpi käynyt ja sen huomaa kyllä.🙂. Joo elämä on. Joskus hienointa mitä voi kuvitella ja joskus täyttä tuskaa. Vähän kuten rakkauskin.
Anonyymi kirjoitti:
Minullekin tuon korinttolaiskirjeen rakkauden kuvaus on osuva. Minä en ole superuskovainen, enkä eden miniuskovainen. En ole uskovainen millään tasolla, en edes siinä määrin, että kykenisin olemaan ateisti. Sekin kun vaatii uskoa. 😋
Eli siis:” Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa.” Noin se on minulla todistetusti mennyt. Rakkauteni kestää PALJON, jos se vaan saa joskus myös ravintoa. Mun on äärimmäisen helppo kaivaa itsestäni kymmenen tai useammankin vuoden jälkeen esille se hieman höpsähtänyt ja hieman pilvissä leijaileva rakastunut olotila, jos toinen osapuoli vaan antaa siihen mahdollisuuden. Vaan ei minunkaan rakkauteni loputtomiin kestä, jos ei sitä lainkaan ruokita, vaan joudun sitä yksipuolisesti ylläpitämään.Niinhän se taitaa olla että jos mitään "ravintoa" se rakkaus ei saa ja sitä yksin joutuu ylläpitämään niin se saattaa kuihtua ja kuolla pois tai kaikkein pahimmillaan muuttua katkeruudeksi ja vihaksi.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Niinhän se taitaa olla että jos mitään "ravintoa" se rakkaus ei saa ja sitä yksin joutuu ylläpitämään niin se saattaa kuihtua ja kuolla pois tai kaikkein pahimmillaan muuttua katkeruudeksi ja vihaksi.
Sanoisin, että jos rakkaus muuttuu vihaksi, niin se ei ole kuollut. Yleensä me vihastumme kaikkein voimakkaimmin ihmisiin, joita kohtaan meillä on tunteita. Itselläni se rakkaus, joka kuoli ravinnonpuutteeseen muuttui lähinnä suruksi ja sitten se parani pois. Mä haluan hänelle vain hyvää. Ei mulla ole mitään tarvetta olla katkera, vaikka hän tekikin itse erosta melkoisen teatterin.
Anonyymi kirjoitti:
Sanoisin, että jos rakkaus muuttuu vihaksi, niin se ei ole kuollut. Yleensä me vihastumme kaikkein voimakkaimmin ihmisiin, joita kohtaan meillä on tunteita. Itselläni se rakkaus, joka kuoli ravinnonpuutteeseen muuttui lähinnä suruksi ja sitten se parani pois. Mä haluan hänelle vain hyvää. Ei mulla ole mitään tarvetta olla katkera, vaikka hän tekikin itse erosta melkoisen teatterin.
Joo kyllähän sen noinkin voi ajatella. Ei kaikille onneksi niin käykään mutta joillekin voi käydä. Onneksi itse olen kanssa sellaiselta välttynyt.
Anonyymi kirjoitti:
Sanoisin, että jos rakkaus muuttuu vihaksi, niin se ei ole kuollut. Yleensä me vihastumme kaikkein voimakkaimmin ihmisiin, joita kohtaan meillä on tunteita. Itselläni se rakkaus, joka kuoli ravinnonpuutteeseen muuttui lähinnä suruksi ja sitten se parani pois. Mä haluan hänelle vain hyvää. Ei mulla ole mitään tarvetta olla katkera, vaikka hän tekikin itse erosta melkoisen teatterin.
Rakkaus loppuu harvoin ilman vihaa. Se toisen välinpitämättömyys, ennen kuin rakkaus kuihtuu, yleensä aiheuttaa myös jonkin asteista ainakin lievää vihaa ja pettymystä. Lopussa vihaa ei enää ole, koska viha on jo käsitelty ennen rakkauden kuihtumista pois.
- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Rakkaus loppuu harvoin ilman vihaa. Se toisen välinpitämättömyys, ennen kuin rakkaus kuihtuu, yleensä aiheuttaa myös jonkin asteista ainakin lievää vihaa ja pettymystä. Lopussa vihaa ei enää ole, koska viha on jo käsitelty ennen rakkauden kuihtumista pois.
No sekin niin riippuu miten sen rakkauden lopun määrittää ja koska sen katsoo alkaneeksi. Toiset vihaavat eron jälkeen ja toiset taas ovat ehtineen käydä kaikki surun vaiheet läpi jo ennen varsinaista eroa ja niin myös vihanneet ne vihansa jo ennen eroamistaan. Vaan kaikki eivät näytä koskaan pääsevään vihasta yli ja se kertoo ainakin minulle, että tunteita on jäänyt käsittelemättä.
Kuten MJ:kun totesi, ei tuohon ole juuri lisättävää, tai ne sanat olisivat turhia. On se niin hienosti ilmaistu. Minäkin koen sen juuri noin ja myös uskon rakkauteen. Jo alle parikymppisenä käytin metaforaa, elää vaikka veneen alla, mutta rakastaa ja olla rakastettu.
Millaiset asiat sytyttävät ihastumisen ja sitten rakastumisen? Millaisia nimittäjiä olette löytäneet omalla kohdallanne? Onhan se myös sitä kemiaa, mutta ainakin itse tunnistan tiettyjä piirteitä tai ominaisuuksia niissä ihmisissä, joihin ole rakastunut.
Kirjoitin niitä juuri itselleni ylös, mutten vielä jaa tähän, koska olisihan se vähän hölmöä kysyä ja heti itse vastata.
Onko olemassa yhteisiä tekijöitä, mitkä kasvattavat rakastumisesta rakkauden tai kääntäen, laimentaa ensihuuman? Lähdetään positiivisen kautta.Kehonparasta kirjoitti:
Kuten MJ:kun totesi, ei tuohon ole juuri lisättävää, tai ne sanat olisivat turhia. On se niin hienosti ilmaistu. Minäkin koen sen juuri noin ja myös uskon rakkauteen. Jo alle parikymppisenä käytin metaforaa, elää vaikka veneen alla, mutta rakastaa ja olla rakastettu.
Millaiset asiat sytyttävät ihastumisen ja sitten rakastumisen? Millaisia nimittäjiä olette löytäneet omalla kohdallanne? Onhan se myös sitä kemiaa, mutta ainakin itse tunnistan tiettyjä piirteitä tai ominaisuuksia niissä ihmisissä, joihin ole rakastunut.
Kirjoitin niitä juuri itselleni ylös, mutten vielä jaa tähän, koska olisihan se vähän hölmöä kysyä ja heti itse vastata.
Onko olemassa yhteisiä tekijöitä, mitkä kasvattavat rakastumisesta rakkauden tai kääntäen, laimentaa ensihuuman? Lähdetään positiivisen kautta.Itselleni kolahtaa koviten älykkyys, joko perinteinen mensa-tyyppinen tai sitten kielellinen älykkyys. Sen lisäksi miehen pitää haista oikealle, siis ihon tuoksu merkitsee. Jostain joskus luin, että kyse on geneettisestä sopivuudesta mikä kolahtaa: geenien pitää olla riittävän erilaiset ja riittävän samanlaiset, jotta kolahtaa. Olen huomannut, että ihmisillä, jolla on samaa geeniperimää kolahtaa. Ennen vanhaan koko kylä oli sukua toisilleen. Hassua, että isovanhempien ja heidän sukunsa asuinpaikoista löytyy usein yhtäläisyyksiä ihmisten sukujuuriin, jotka kolahtaa: pohjanmaa, tampere, savo. Siis tuolla saattaa olla jotain perääkin… ? Itse olen syntynyt Helsingissä ja asunut suurimman osan lapsuudesta Espoossa.
Muita vetoavia piirteitä ovat silmien intensiteetti, kyky olla läsnä, kyky keskustella, saman aaltopituuden löytyminen. Oikeastaan siis kaikki, joka luo pohjaa tunneyhteyden syntymiseen. Ulkonäössä on harvoin mitåän mikä saa ihastumaan, paitsi hymyilevät silmät ja karisma.
Sitten kun tutustutaan alkaa arvomaailman erot tai saman suuntaisuus vaikuttaa ja se tuntuuko läheisyys hyvältå vai kiusalliselta. Sen oikean kanssa kyhnäisi kylki kyljessä vaikka 6h putkeen ilman, että läheisyys alkaa millään tavalla tuntua vaikealta. Pikemminkin se on silloin hyvin luonnollista.Citrinella kirjoitti:
Itselleni kolahtaa koviten älykkyys, joko perinteinen mensa-tyyppinen tai sitten kielellinen älykkyys. Sen lisäksi miehen pitää haista oikealle, siis ihon tuoksu merkitsee. Jostain joskus luin, että kyse on geneettisestä sopivuudesta mikä kolahtaa: geenien pitää olla riittävän erilaiset ja riittävän samanlaiset, jotta kolahtaa. Olen huomannut, että ihmisillä, jolla on samaa geeniperimää kolahtaa. Ennen vanhaan koko kylä oli sukua toisilleen. Hassua, että isovanhempien ja heidän sukunsa asuinpaikoista löytyy usein yhtäläisyyksiä ihmisten sukujuuriin, jotka kolahtaa: pohjanmaa, tampere, savo. Siis tuolla saattaa olla jotain perääkin… ? Itse olen syntynyt Helsingissä ja asunut suurimman osan lapsuudesta Espoossa.
Muita vetoavia piirteitä ovat silmien intensiteetti, kyky olla läsnä, kyky keskustella, saman aaltopituuden löytyminen. Oikeastaan siis kaikki, joka luo pohjaa tunneyhteyden syntymiseen. Ulkonäössä on harvoin mitåän mikä saa ihastumaan, paitsi hymyilevät silmät ja karisma.
Sitten kun tutustutaan alkaa arvomaailman erot tai saman suuntaisuus vaikuttaa ja se tuntuuko läheisyys hyvältå vai kiusalliselta. Sen oikean kanssa kyhnäisi kylki kyljessä vaikka 6h putkeen ilman, että läheisyys alkaa millään tavalla tuntua vaikealta. Pikemminkin se on silloin hyvin luonnollista.Jotenkin ei yllätä, että C:n kanssa osuu moni asua yksiin.
Älykkyydestä nostaisin esille ehkä vielä enemmän oivaltavan älykkyyden sekä tunne-/sosiaalisen älykkyyden. Ensimmäiseen lukeutuu moni mensalainenkin, vaikka Mensa mittaakin aika kapeaa älykkyyden osaa.
Geeniperimää en ole koskaan tullut ajatelleeksi, mielenkiintoinen näkökulma sinällään ja ihan ymmärrettävä. Asiaan mitenkään perehtymättä voisi kuvitella, että geeniperimän merkittävyys voisi tulla paljon kauempaa kuin vaikka missä suku on viimeiset sadat vuodet asunut. Itse asiassa se selittäisi joitakin juttuja parisuhdehistoriassani. Geenitestit kertovat nimittäin mm. paljonko meissä on neandertali ja kuinka monta prosenttia on mistäkin päin maailmaa. Itse olen aika puhtaasti skandinaavi.
Minuun vetoaa aitous, luonnollisuus, empatiakyky, positiivinen elämän asenne ja hyvä asenne yleensäkin. Ihmisestä tekee puoleensa vetävän se, miten hän kantaa itseään, hyvä ja terve itsetunto sekä se että arvostaa omaa kehoaan pitämällä siitä huolta . Kuten C:llä, tuoksu ja silmät kertovat paljon.
Yhteisten arvojen ja keskeisten haaveiden jakaminen kuljettaa eteenpäin., fyysistä vetovoimaa unohtamatta.
En halunnut tässä alkuun kysyä, onko ammatilla väliä. Kysymys on provokatiivinen, jos ei ymmärrä mitä sillä tarkoitetaan. Tulotasoilla ei ole minulle merkitystä, mutta ammatilla tietyssä mielessä on. Arvaatteko miksi?Kehonparasta kirjoitti:
Jotenkin ei yllätä, että C:n kanssa osuu moni asua yksiin.
Älykkyydestä nostaisin esille ehkä vielä enemmän oivaltavan älykkyyden sekä tunne-/sosiaalisen älykkyyden. Ensimmäiseen lukeutuu moni mensalainenkin, vaikka Mensa mittaakin aika kapeaa älykkyyden osaa.
Geeniperimää en ole koskaan tullut ajatelleeksi, mielenkiintoinen näkökulma sinällään ja ihan ymmärrettävä. Asiaan mitenkään perehtymättä voisi kuvitella, että geeniperimän merkittävyys voisi tulla paljon kauempaa kuin vaikka missä suku on viimeiset sadat vuodet asunut. Itse asiassa se selittäisi joitakin juttuja parisuhdehistoriassani. Geenitestit kertovat nimittäin mm. paljonko meissä on neandertali ja kuinka monta prosenttia on mistäkin päin maailmaa. Itse olen aika puhtaasti skandinaavi.
Minuun vetoaa aitous, luonnollisuus, empatiakyky, positiivinen elämän asenne ja hyvä asenne yleensäkin. Ihmisestä tekee puoleensa vetävän se, miten hän kantaa itseään, hyvä ja terve itsetunto sekä se että arvostaa omaa kehoaan pitämällä siitä huolta . Kuten C:llä, tuoksu ja silmät kertovat paljon.
Yhteisten arvojen ja keskeisten haaveiden jakaminen kuljettaa eteenpäin., fyysistä vetovoimaa unohtamatta.
En halunnut tässä alkuun kysyä, onko ammatilla väliä. Kysymys on provokatiivinen, jos ei ymmärrä mitä sillä tarkoitetaan. Tulotasoilla ei ole minulle merkitystä, mutta ammatilla tietyssä mielessä on. Arvaatteko miksi?” Minuun vetoaa aitous, luonnollisuus, empatiakyky, positiivinen elämän asenne ja hyvä asenne yleensäkin. Ihmisestä tekee puoleensa vetävän se, miten hän kantaa itseään, hyvä ja terve itsetunto ”
Tämän osan allekirjoitan täysin, mutta vikassa lauseessa olen eri mieltä, koska asia on monisäikeisempi kuin. vain itsestä huolta pitäminen. Esim. itsekäs ja pinnallista arvoista välittävä on todennäköisesti paremmassa kunnossa ulkonäollisesti kuin vaikka paljon työtä tekevä ahkera (koska ei ehdi ja jaksa liikkua, ja koska syöminen väsyneenä ei tuota aina terveellisintä vaihtoehtoa tai vaikka lapsiin panostanut ihminen (sama tausta). On ihan eri asia verrata vaikka 25-35v lapsetonta vain itselleen elävää ihmistä kuin vaikka 50-55v ministeriä, usean lapsen äitiä tai kova luokan yritysjohtajaa. Itse näen, että armollisuus elämää ja elämäntilanteita kohtaan on tärkeämpi arvo kuin ulkonäkö tai kropan muoto.
Omassa suvussani, toisella puolella, on 1500-luvulla saksalainen kantaisä, joka perusti käsittääkseni seurakunnan pähkinäsaaren rauhan länsipuolen rajan tuntumaan. Huomaan itse, että koen osan saksalaisista, belgialaisista, hollantilaisista viehättäväksi ja kiinnostavaksi, vaikka muuten ulkomaalaiset harvemmin tekee ”sillälailla” mitään vaikutusta. Pohjoismaalaisissa toki varmaan on aina jonkin verran geenien sekoittumista ollut matkan varrella eli yhteistä geenipohjaa saattaa löytyäkin monen kanssa?
En sanoisi, että ammatilla on suurtakaan väliä, enkä? En tiedä? Samat kiinnostuksen aiheet voi olla plussa, mutta niin myös erilaisuuskin. Ihmisen kiinnostus samoihin asioihin, ainakin osittain, on ehkä tärkeämpää. Kiinnostus voi olla yhtä hyvin työelämästä tai harrastuksista tai muuten vaan. Tietyn tyyppiset ihmiset toki valitsee usein samantyyppisen alan ja arvomaailma on usein saman suuntainen, mutta ei aina. En tiedä mikä merkitys alalla muuten on?Kehonparasta kirjoitti:
Jotenkin ei yllätä, että C:n kanssa osuu moni asua yksiin.
Älykkyydestä nostaisin esille ehkä vielä enemmän oivaltavan älykkyyden sekä tunne-/sosiaalisen älykkyyden. Ensimmäiseen lukeutuu moni mensalainenkin, vaikka Mensa mittaakin aika kapeaa älykkyyden osaa.
Geeniperimää en ole koskaan tullut ajatelleeksi, mielenkiintoinen näkökulma sinällään ja ihan ymmärrettävä. Asiaan mitenkään perehtymättä voisi kuvitella, että geeniperimän merkittävyys voisi tulla paljon kauempaa kuin vaikka missä suku on viimeiset sadat vuodet asunut. Itse asiassa se selittäisi joitakin juttuja parisuhdehistoriassani. Geenitestit kertovat nimittäin mm. paljonko meissä on neandertali ja kuinka monta prosenttia on mistäkin päin maailmaa. Itse olen aika puhtaasti skandinaavi.
Minuun vetoaa aitous, luonnollisuus, empatiakyky, positiivinen elämän asenne ja hyvä asenne yleensäkin. Ihmisestä tekee puoleensa vetävän se, miten hän kantaa itseään, hyvä ja terve itsetunto sekä se että arvostaa omaa kehoaan pitämällä siitä huolta . Kuten C:llä, tuoksu ja silmät kertovat paljon.
Yhteisten arvojen ja keskeisten haaveiden jakaminen kuljettaa eteenpäin., fyysistä vetovoimaa unohtamatta.
En halunnut tässä alkuun kysyä, onko ammatilla väliä. Kysymys on provokatiivinen, jos ei ymmärrä mitä sillä tarkoitetaan. Tulotasoilla ei ole minulle merkitystä, mutta ammatilla tietyssä mielessä on. Arvaatteko miksi?Ei mulle tule mieleen ammatista kuin että se kertoo vähän minkälaisesta ihmisestä saattaa olla kyse minkälaiseen ammattiin on hakeutunut mutta se jollekin alalle päätyminen voi olla myös aivan sattumaa. En kyllä sen paremmin osaa arvata.🙂.
Citrinella kirjoitti:
” Minuun vetoaa aitous, luonnollisuus, empatiakyky, positiivinen elämän asenne ja hyvä asenne yleensäkin. Ihmisestä tekee puoleensa vetävän se, miten hän kantaa itseään, hyvä ja terve itsetunto ”
Tämän osan allekirjoitan täysin, mutta vikassa lauseessa olen eri mieltä, koska asia on monisäikeisempi kuin. vain itsestä huolta pitäminen. Esim. itsekäs ja pinnallista arvoista välittävä on todennäköisesti paremmassa kunnossa ulkonäollisesti kuin vaikka paljon työtä tekevä ahkera (koska ei ehdi ja jaksa liikkua, ja koska syöminen väsyneenä ei tuota aina terveellisintä vaihtoehtoa tai vaikka lapsiin panostanut ihminen (sama tausta). On ihan eri asia verrata vaikka 25-35v lapsetonta vain itselleen elävää ihmistä kuin vaikka 50-55v ministeriä, usean lapsen äitiä tai kova luokan yritysjohtajaa. Itse näen, että armollisuus elämää ja elämäntilanteita kohtaan on tärkeämpi arvo kuin ulkonäkö tai kropan muoto.
Omassa suvussani, toisella puolella, on 1500-luvulla saksalainen kantaisä, joka perusti käsittääkseni seurakunnan pähkinäsaaren rauhan länsipuolen rajan tuntumaan. Huomaan itse, että koen osan saksalaisista, belgialaisista, hollantilaisista viehättäväksi ja kiinnostavaksi, vaikka muuten ulkomaalaiset harvemmin tekee ”sillälailla” mitään vaikutusta. Pohjoismaalaisissa toki varmaan on aina jonkin verran geenien sekoittumista ollut matkan varrella eli yhteistä geenipohjaa saattaa löytyäkin monen kanssa?
En sanoisi, että ammatilla on suurtakaan väliä, enkä? En tiedä? Samat kiinnostuksen aiheet voi olla plussa, mutta niin myös erilaisuuskin. Ihmisen kiinnostus samoihin asioihin, ainakin osittain, on ehkä tärkeämpää. Kiinnostus voi olla yhtä hyvin työelämästä tai harrastuksista tai muuten vaan. Tietyn tyyppiset ihmiset toki valitsee usein samantyyppisen alan ja arvomaailma on usein saman suuntainen, mutta ei aina. En tiedä mikä merkitys alalla muuten on?Itsekkyyttä ja pinnallisuutta karsastan minäkin.
Itsestä huolta pitämisellä tarkoitin ennemminkin sitä, ettei tarkoituksella itseään tuhoaisi.
Ulkoiseen habitukseen vaikuttaa moni seikka, mm, nuo mitä mainitsit, Armollinen tulee olla ja myös muistaa nautiskella,
Tiesin, että ammattikysymys on vähän hankala ja ohjaa turhaan kategorisoimaan ihmisiä. En siis avaa Pandoran lipasta.
Unohdetaan se ja puhutaan ennemmin arvoista.Kehonparasta kirjoitti:
Itsekkyyttä ja pinnallisuutta karsastan minäkin.
Itsestä huolta pitämisellä tarkoitin ennemminkin sitä, ettei tarkoituksella itseään tuhoaisi.
Ulkoiseen habitukseen vaikuttaa moni seikka, mm, nuo mitä mainitsit, Armollinen tulee olla ja myös muistaa nautiskella,
Tiesin, että ammattikysymys on vähän hankala ja ohjaa turhaan kategorisoimaan ihmisiä. En siis avaa Pandoran lipasta.
Unohdetaan se ja puhutaan ennemmin arvoista.No avaa nyt ajatuksesi kun kerran lupasit. 😉 Stereotypiat ei sovi kaikkiin, mutta usein osaan ja usein stereotypioita korostetaan aloilla, jotka on omille vastakkaisia. 😆 Mikä ala on omaan makuusi hyvä tai erinomainen ja mikä on kammotus?
Arvokeskustelu on arvokasta ja kertoo ihmisestä paljon, jos ihminen uskaltaa sanoa mitä oikeasti ajattelee. Joskus toki tuo asiat eivät ole ihan mustavalkoista ja sen takia niiden sanoittaminenkin voi olla joskus haastavaa.Citrinella kirjoitti:
No avaa nyt ajatuksesi kun kerran lupasit. 😉 Stereotypiat ei sovi kaikkiin, mutta usein osaan ja usein stereotypioita korostetaan aloilla, jotka on omille vastakkaisia. 😆 Mikä ala on omaan makuusi hyvä tai erinomainen ja mikä on kammotus?
Arvokeskustelu on arvokasta ja kertoo ihmisestä paljon, jos ihminen uskaltaa sanoa mitä oikeasti ajattelee. Joskus toki tuo asiat eivät ole ihan mustavalkoista ja sen takia niiden sanoittaminenkin voi olla joskus haastavaa.Aloitetaan ensin siitä, että arvostan kaikkia ammatteja. En jaottele ihmisiä ammatin mukaan. Tärkeintä on se, mitä he ovat sisältä. Minulla on hyviä ystäviä ja tuttavia hyvinkin erilaisissa ammateissa, osa enemmän koulutettuja, osa vähemmän, osalla on sydämen sivistystä, osalla jotain muuta. Jotkut ovat perustuotannossa, jotkut johtotehtävissä. Ystäväni ovat huippu tyyppejä taustasta riippumatta. Kunkin kanssa on omat jutut, mikä meitä yhdistää.
Mutta jos ajatellaan parisuhdetta, niin kokemuksen myötäkin olen havainnut jonkinasteista merkitystä sillä, mitä toinen tekee työkseen. Tässäkin täytyy huomioida, että ei se ole ehdotonta ja aukotonta.
Toisen ei tarvitse olla samalla alalla tai samankaltaisesta ammatissa, voi olla hyväkin jos ei ole.
Kumppanin kanssa voi jakaa kaikkia mahdollisia asioita, myös työhön kuuluvia. Silloin toivoo, että on olemassa keskusteluyhteys kutakuinkin samalla aallonpituudella. Siihen vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi koulutus ja älykkyys.
Vaikea nähdä itseä sellaisen ihmisen kanssa, jonka ajatuksia ja elämää hallitsee työssä puhtaasti vahva taloudellisen edun tavoittelu. tai sellaisen jonka työ vie jatkuvasti pitkiksi ajoiksi pois kotoa, tai sellaisen joka tekee työtä vain rahan vuoksi, eikä saa työstä muuta tyydytystä, eikä ole viitsinyt kouluttautua tai ponnistella löytääkseen jotain mielekkäämpää,
Seuraavaksi joku toteaa, että kaikki eivät saa sellaista työtä, mitä haluavat, mutta se onkin sitten eri pointti.
Voin olla tässä kaikessa väärässäkin ja rakastua johonkin, kehen en olisi uskonut rakastavani. Onneksi elämä on sen verran yllätyksellistä ja ihmeellistä.Kehonparasta kirjoitti:
Aloitetaan ensin siitä, että arvostan kaikkia ammatteja. En jaottele ihmisiä ammatin mukaan. Tärkeintä on se, mitä he ovat sisältä. Minulla on hyviä ystäviä ja tuttavia hyvinkin erilaisissa ammateissa, osa enemmän koulutettuja, osa vähemmän, osalla on sydämen sivistystä, osalla jotain muuta. Jotkut ovat perustuotannossa, jotkut johtotehtävissä. Ystäväni ovat huippu tyyppejä taustasta riippumatta. Kunkin kanssa on omat jutut, mikä meitä yhdistää.
Mutta jos ajatellaan parisuhdetta, niin kokemuksen myötäkin olen havainnut jonkinasteista merkitystä sillä, mitä toinen tekee työkseen. Tässäkin täytyy huomioida, että ei se ole ehdotonta ja aukotonta.
Toisen ei tarvitse olla samalla alalla tai samankaltaisesta ammatissa, voi olla hyväkin jos ei ole.
Kumppanin kanssa voi jakaa kaikkia mahdollisia asioita, myös työhön kuuluvia. Silloin toivoo, että on olemassa keskusteluyhteys kutakuinkin samalla aallonpituudella. Siihen vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi koulutus ja älykkyys.
Vaikea nähdä itseä sellaisen ihmisen kanssa, jonka ajatuksia ja elämää hallitsee työssä puhtaasti vahva taloudellisen edun tavoittelu. tai sellaisen jonka työ vie jatkuvasti pitkiksi ajoiksi pois kotoa, tai sellaisen joka tekee työtä vain rahan vuoksi, eikä saa työstä muuta tyydytystä, eikä ole viitsinyt kouluttautua tai ponnistella löytääkseen jotain mielekkäämpää,
Seuraavaksi joku toteaa, että kaikki eivät saa sellaista työtä, mitä haluavat, mutta se onkin sitten eri pointti.
Voin olla tässä kaikessa väärässäkin ja rakastua johonkin, kehen en olisi uskonut rakastavani. Onneksi elämä on sen verran yllätyksellistä ja ihmeellistä.Näen myös, että kun itse olen (lähes) aina tehnyt työtä josta olen innostunut, josta pidän, jossa opin paljon ja jolla koen olevan merkitys (ja onkin), niin ihminen joka käy työssä vai saadakseen rahaa ja työmoraali ja -into ovat samaan aikaan olemattomia, voisi tästä tulla myöhemmin haaste parisuhteeseen arvoristiriitojen takia ja sen koska toista ei osaa luultavasti tukea kannustavasti (molemminpuolin), jos suhtautuminen asiaan on kuin yö ja päivä. Tämä on pitkälle yksi arvoasia, joka ei ole ehdoton vaatimus, mutta toivottava ominaisuus. Ajattelen noista muistakin arvoista samoin.
En tosin pidä koulutusta tai palkkaa minkäänlaisena parisuhdekriteerinä (et välttämättä sinäkään), vaan se ihminen, arvot ja äly vaikuttaa enemmän.Citrinella kirjoitti:
Näen myös, että kun itse olen (lähes) aina tehnyt työtä josta olen innostunut, josta pidän, jossa opin paljon ja jolla koen olevan merkitys (ja onkin), niin ihminen joka käy työssä vai saadakseen rahaa ja työmoraali ja -into ovat samaan aikaan olemattomia, voisi tästä tulla myöhemmin haaste parisuhteeseen arvoristiriitojen takia ja sen koska toista ei osaa luultavasti tukea kannustavasti (molemminpuolin), jos suhtautuminen asiaan on kuin yö ja päivä. Tämä on pitkälle yksi arvoasia, joka ei ole ehdoton vaatimus, mutta toivottava ominaisuus. Ajattelen noista muistakin arvoista samoin.
En tosin pidä koulutusta tai palkkaa minkäänlaisena parisuhdekriteerinä (et välttämättä sinäkään), vaan se ihminen, arvot ja äly vaikuttaa enemmän.Ymmärsit hyvin, mitä tarkoitin.
Ei koulutus ole minullekaan mikään ehdoton kriteeri. Se ei yksinään takaa mitään, mutta antaa parhaimmillaan lisäperspektiiviä asioihin, koulutetuilla ihmisillä on usein mielenkiintoa kehittää ja kehittyä monella muullakin saralla, mutta ei tietystikään aina, persoonakysymys.
Toisaalta minulla on ystäviä, joilla ei ole muodollisesti korkeaa koulutusta, mutta ovat tosi laaja-alaisia, tietävät monista jutuista enemmänkin kuin minä, ovat uteliaita ympärillä tapahtuvasta ja haluavat kehittää itseään.Kehonparasta kirjoitti:
Ymmärsit hyvin, mitä tarkoitin.
Ei koulutus ole minullekaan mikään ehdoton kriteeri. Se ei yksinään takaa mitään, mutta antaa parhaimmillaan lisäperspektiiviä asioihin, koulutetuilla ihmisillä on usein mielenkiintoa kehittää ja kehittyä monella muullakin saralla, mutta ei tietystikään aina, persoonakysymys.
Toisaalta minulla on ystäviä, joilla ei ole muodollisesti korkeaa koulutusta, mutta ovat tosi laaja-alaisia, tietävät monista jutuista enemmänkin kuin minä, ovat uteliaita ympärillä tapahtuvasta ja haluavat kehittää itseään.👍👍👍
En minä osaa selittää. Tiedän vain tunteen, kun ajattelen jotakuta rakastavani.
Mikkojuhan kirjoitti:
Huomenta. Vaikeaa sitä onkin pukea sanoiksi.🙂. Paitsi citrinellan...näköjään.😄.
Huomenta. ☺️
Jotkut osaa. Mäkin olen monesti yrittänyt selittää, en kuitenkaan enää. Tyydyn vain tuntemaan rakkautta, sen enempää sitä selittämättä.G-LoveR kirjoitti:
Huomenta. ☺️
Jotkut osaa. Mäkin olen monesti yrittänyt selittää, en kuitenkaan enää. Tyydyn vain tuntemaan rakkautta, sen enempää sitä selittämättä.Se kai se rakkauden tosi tarkoitus oikeasti onkin.🙂. Eikä se että se välttämättä pitäisi pystyä jotenkin selittämään sanoin.
Mikkojuhan kirjoitti:
Se kai se rakkauden tosi tarkoitus oikeasti onkin.🙂. Eikä se että se välttämättä pitäisi pystyä jotenkin selittämään sanoin.
Sitäkään en tiedä. 🤷🏼♂️
Koen kuitenkin helpommaksi olla selittelemättä, kun voi vaan tunteakin.G-LoveR kirjoitti:
Sitäkään en tiedä. 🤷🏼♂️
Koen kuitenkin helpommaksi olla selittelemättä, kun voi vaan tunteakin.Joo. Yksinkertaisempaa ainakin.🙂.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Sitäkään en tiedä. 🤷🏼♂️
Koen kuitenkin helpommaksi olla selittelemättä, kun voi vaan tunteakin.Rakastatko Lillistä?
Anonyymi kirjoitti:
Rakastatko Lillistä?
Jollain tasolla ja tavalla kyllä koen rakastavani. Sen paremmin en osaa asiaa viipaloida. On hän jotenkin rakas ihmisenä.
G-LoveR kirjoitti:
Jollain tasolla ja tavalla kyllä koen rakastavani. Sen paremmin en osaa asiaa viipaloida. On hän jotenkin rakas ihmisenä.
Tai ainakin suhtaudun häneen rakkaudellisesti. Mitä se ikinä tarkoittaakaan.
Kouluaikoina kuulin määritelmän, että rakkaus on sisäistä kutinaa, jota ei voi raapia.
Myöhemmin opin myös rakkauden aivofysiologisen puolen. Se on samaa aivojen monoamiinien synnyttämää toleranssia limbisissä hermoradoissa, kuin huumekoukku. 🌹👀Kyllähän sen noinkin määritellä voi.🙂. Fysiologisesta puolesta en niin kovin perillä ole mutta joo jotain tuollaista olen kyllä kuullut.
"Myöhemmin opin myös rakkauden aivofysiologisen puolen. Se on samaa aivojen monoamiinien synnyttämää toleranssia limbisissä hermoradoissa, kuin huumekoukku. 🌹👀"
Vellikellooni oli tullut vastaus klo 9.29: "Toistaiseksi Oon koukussa sinuun." Vaan oli heti poistunu. Mutta ei siellä lauankaina liene ku kujeilevii kyöpelei (👻). Ja noon pannu sinne sellasen tietokoneohjelman, et se poistaa tällasiiki viestii. Sulimmat kiitokset kuiteski. 🌹👀
Joku kommentoi "toistaiseksi olen koukussa sinuun" ei tullut jostain syystä ketjuun näkyviin niin vastaan tähän. Jos vastasit yleisesti aloitukseen niin voi sitä noinkin kuvailla rakastumista. Jos taas tarkoitit henkilökohtaisesti niin kiitos vain.🙂. Vai onko se hyvä vai huono asia? Jos taas vastasit jonkun kommenttiin niin ohita mun höpinät.😄.
- Anonyymi
Tyylikäs poisto, tyylipisteistä tasan 10, sisällönymmärtämisestä 0 👌
- Anonyymi
En ollenkaan ymmärrä sitä, että rakkaus ja rakastuminen olisivat kaksi eri asiaa.
Olen rakastanut miestäni jo vuositolkulla, ja olen tänään aivan yhtä rakastunut häneen kuin silloin monta vuotta sitten.
Voisiko joku kertoa minulle, millä perusteilla nämä minun mielestäni päällekkäiset prosessit (rakastaminen ja rakastuminen) ovat erotettavissa, ja missä kohdin minun tunteeni ovat poikenneet standardimuotoisesta prosessikaaviosta? 🤔
Rakkaus on minulle sitä, että "ei minulta mitään puutu" ja olen onnellinen. Lainatakseni lisää tätä (perin sovinistista) klassikkoteosta, voin todeta myös "Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä".
Klassikloteoksen kertoja puhuu kostonhimoiselle miesoletetulle. Minä käyttäisin lainauksen kohteena jotain kaunista, joka on meissä kaikissa. Ehkä itäisempien traditioiden Agni-käsite olisi lähempänä sitä: rakkaus on tunne siitä, että primäärinen samaistumisen kohde ei ole muista erillinen fyysinen keho vaan laaja kenttä, jossa mahdottomasta tulee mahdollista ja "ihmeet" ovat jokapäiväisiä.
Romanttisesta rakkaudesta minä en ymmärrä mitään, kuten olen aiemminkin kirjoittanut. Eräänä päivänä maailman suloisin olento oli edessäni ja hän haluaa jostain jumalan ihmeestä olla elämässäni ja nukkua juuri minun vieressäni joka yö. Jos tietäisin miten hän on elämääni tullut, tai jos pystyisin kontrolloimaan prosessia, olisin hankkinut hänet siihen jo paljon aikaisemmin.
Mistä tiedän, että olen rakastunut? Siitä, että se ilmiö, jota voimme kutsua esimerkiksi nimellä Agni, toimii voimakkaammin (sekä sisäisessä että ulkoisessa todellisuudessa), kun kaksi ihmistä kohdistaa sitä toisiinsa. Yksityiskohdat jätän kertomatta.
🦄Kiitos mielipiteistä.🙂. Jokainen ne käsittää omalla tavallaan siis rakastumisen ja rakkauden eikä mielestäni vääriä tulkintoja ole.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Kiitos mielipiteistä.🙂. Jokainen ne käsittää omalla tavallaan siis rakastumisen ja rakkauden eikä mielestäni vääriä tulkintoja ole.
Ihmettelin suuresti, miksi monet toivat nimenomaan tämän eron rakastamisen ja rakastumisen välilllä esille, kun heiltä kysyttiin rakkaudesta.
Itse en ole moista eroa kokenut enkä epävakuuttavan verbaalisen selostuksen jälkeen osaa sitä edelleenkään kuvitella.
🦄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihmettelin suuresti, miksi monet toivat nimenomaan tämän eron rakastamisen ja rakastumisen välilllä esille, kun heiltä kysyttiin rakkaudesta.
Itse en ole moista eroa kokenut enkä epävakuuttavan verbaalisen selostuksen jälkeen osaa sitä edelleenkään kuvitella.
🦄Ero on siinä, että rakastaminen ja rakastuminen on kaksi eri asiaa. Rakastuminen on stressin kaltainen olotila.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ero on siinä, että rakastaminen ja rakastuminen on kaksi eri asiaa. Rakastuminen on stressin kaltainen olotila.
Ympyrä on pyöreä siksi, että se on ympyrä.
🦄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ympyrä on pyöreä siksi, että se on ympyrä.
🦄Ympyrä on aina pyöreä, siksi se on yksi ja sama asia. Rakastaminen on tunne. Myös rakastuminen on tunne. Tunteina nämä kaksi ovat aivan erilaisia, jopa vastakohtia. Rakastaminen on tasapainoista, rakastuminen on kriisin kaltainen olotila.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ympyrä on aina pyöreä, siksi se on yksi ja sama asia. Rakastaminen on tunne. Myös rakastuminen on tunne. Tunteina nämä kaksi ovat aivan erilaisia, jopa vastakohtia. Rakastaminen on tasapainoista, rakastuminen on kriisin kaltainen olotila.
En koe rakastumista kriisin kaltaisena olotilana. Koen että rakastuminen on rakastamisen alkuvaihe ja sen vuoksi aivan yhtä miellyttävän tuntuista kuin rakastaminen.
🦄
- Anonyymi
Minulle rakkaus on elämäntapa ja -tyyli, ei siis koske vain parisuhderakkautta.
Rakastuminen ei ole rakkautta. Se voi olla tie parisuhteeseen ja rakastamiseen tai sitten ei, useimmin ei.
Rakastuminen on ohimenevä kiihkeä tunne "onpa siinä mahtavan erityisen hyvä ja hieno ihminen, vau". Tunteet voivat vaihdella laidasta laitaan. Mukaan mahtuu myös seksuaalisia tuntemuksia, joskus myös pakkoajatuksia, ikäänkuin rakastumisen tunne valtaisi koko pääkopan ja kehon. Varsin kamalaa on rakastua siis 🤣 Onni, ettei tuota tilaa kestä kauaa, sillä ihmisen psyyke eikä fysiikkakaan kestäisi sellaista vuositolkulla.
- Sheena - Anonyymi
Näen rakkauden sellaisena jaettuna voimana, josta molemmat saavat. Ihminen voi tuntea mielenkiintoa ja ihastusta materiaan ja tosiaan vaikka naida jonkun tornin, mutta rakkautta se ei mielestäni tarkoita.
Rakkauteen kuuluu se syvän kiintymyksen tunne ja tarvitseminen, tarve osoittaa toiselle rakastavansa häntä. Ja kyllä, ellei se toinen ole ihminen, voi se olla myös eläin, ei seksuaalisessa mielessä tietenkään vaan kiintymyskohteena. Kun lemmikki tuottaa omista syistään kiintymystä omistajalleen, herättää se omistajassa rakkauden ja sillä tavoin myös lemmikki saa hoivan ja huolenpitonsa. Rakkaus on voima, joka pitää elämän yllä, hyvin monin tavoin.
Rakastava ihminen on elävä ihminen. Kun menettää tai kadottaa... kyvyn rakastaa, kadottaa osan omaa elävyyttään. - Anonyymi
Niin, se, käy
Aivan ykskaks ja kun
Ensikerran näin sun sen tiesin
Että rakkain oot vain mun
Niin, se, käy
Sen voi vaistota vaan
Eikä sanojakaan
Ees tarvii
Rakkaus on sellainen
Merkkikieli tunteiden
Ensin vähän näin vain ihastuu
Sitten yllättäin jo rakastuu
Rakkaus on sellainen
Tunneleikki sydänten
Kerran kokee sen kai jokainen
Nyt mä löysin rakkauden
Niin, se, käy (niin, se, käy)
Aivan ykskaks ja kun (aivan kun)
Ensikerran näin sun sen tiesin
Että rakkain oot vain mun
Niin, se, käy (niin, se, käy)
Pieni tuokio vain (pieni vain)
Sitten sinut mä sain
Ei muuta
Rakkaus on sellainen
Merkkikieli tunteiden
Ensin vähän näin vain ihastuu
Sitten yllättäin jo rakastuu
Rakkaus on sellainen
Tunneleikki sydänten
Kerran kokee sen kai jokainen
Nyt mä löysin rakkauden
La la la la la la la la la
La la la la la la la la la. - Anonyymi
Rakastuminen on tilapäinen mielenhäiriö. Rakastaminen pysyvä. Ja itse rakkaus on jossain niiden välissä.
- Anonyymi
ehkä sitä et välillä voi karata hulliunmyllyä ja ilkeämielisyyttä pakoon.. itse kaipaan sitä et mul on joskus joku jonka kanssa jakaa se mitä ei muille kerrota.
Rakastumisen tunteen kyllä tunnistaa. Se hallitsee ajatuksia ja kehoa. Se saa sydämen sykkimään nopeammin ja veren virtaamaan. Se saa ajan kulumaan nopeasti tai hitaasti, riippuen siitä onko rakkauden kohde vieressä vai jossain kaukana.
Se saa silmät ja suun hymyilemään. Se saa joskus tekemään ihan hullujakin tekoja, tarkoitan tässä hyvässä ja positiivisessa mielessä.
Olla rakastunut ja siihen kun osuu vielä yhteen olla rakastumisen kohde, niin se on ihan mahtavaa.
Joskus nuorena oli helppo koukuttua rakastumisen tunteen huumaan.
Nyt osaa paitsi tunnistaa rakastumisen, myös vaalia rakkautta ja tehdä työtä sen eteen.
Rakastuminen on upeaa, mutta rakastaminen ja rakkaus on paljon paljon enemmän.
Puhun tässä nyt ns. romanttisesta rakkaudesta.
Alussa rakentuu intohimon ja läheisyyden palasista, myöhemmin mukaan tulee muita elementtejä, kuten ystävyys ja kumppanuus, minkä keskinäiset suhteet vaihtelevat.Jatkan vielä hieman omaani.
Parisuhteessa, toimivassa sellaisessa, rakkaus on peruspilari. Kaksi ihmistä voi olla erillisiä omia itsejään ja samalla myös yhtä. Vaikka välillä on kiva tehdä juttuja itsekseen, on toisen kanssa yhdessä parasta. Rakkauden perustana on luottamus, ja tietoisuus toisen rakkaudesta. Pienet tuulet eivät silloin järisytä suhdetta perustuksia myöten.
Arkisten asioiden jakaminen, yhteinen ilo ja pilke, jaetut surut ja murheet, voi luottaa että toinen on siinä, läsnä., Kulkea käsi kädessä vielä elämän ehtoopuolella. Sitä on rakkaus. Ja siihen voi rakastuminen parhaillaan johtaa.Kehonparasta kirjoitti:
Jatkan vielä hieman omaani.
Parisuhteessa, toimivassa sellaisessa, rakkaus on peruspilari. Kaksi ihmistä voi olla erillisiä omia itsejään ja samalla myös yhtä. Vaikka välillä on kiva tehdä juttuja itsekseen, on toisen kanssa yhdessä parasta. Rakkauden perustana on luottamus, ja tietoisuus toisen rakkaudesta. Pienet tuulet eivät silloin järisytä suhdetta perustuksia myöten.
Arkisten asioiden jakaminen, yhteinen ilo ja pilke, jaetut surut ja murheet, voi luottaa että toinen on siinä, läsnä., Kulkea käsi kädessä vielä elämän ehtoopuolella. Sitä on rakkaus. Ja siihen voi rakastuminen parhaillaan johtaa.Hienosti kyllä asiaa kuvailet ja selität.🙂. Ja olen samaa mieltä myös.
- Anonyymi
Taipumus rakastua vastakkaiseen sukupuoleen noin 7 vuoden välein. Inhottava ja kuluttava tunne. Valitsen rakkauden ja rakastamisen sen sijaan.
Rakkaus on asia, joka saa kukatkin kasvamaan. Rakkaus synnyttää hienoa musiikkia ja hienoja elokuvia. Pieni lapsi voi hyvin, kun häntä rakastetaan. Eläimillä on parempi, kun ne saavat huolenpitoa. Rakkaus on asia, jota maailma tarvitsee. Ilman rakkautta kukatkin kuolee. Make love, not war.
- Anonyymi
Nyt olen ihastunut mieheen jonka nimeä en edes tiedä. Jos niin hyvin käy, että tunne on molemmin puolinen siitä voi seurata rakastuminen. Silloin kun rakastun, ajattelen rakastani lähes koko ajan. Hymyilen itsekseni ja olen iloinen. Kaipaan jos ei olla tekemisissä ja keskittymiskyky huononee.
Toivottavasti tunne on molemminpuolinen. Onnea vaan että olisi.🙂. Ja tuotahan se rakastuminen aiheuttaa.
- Anonyymi
Lyhyt ja ytimekäs vastaus. Rakkautta on antaa toisen tuntea olevansa tärkeä, rakastettu, juuri sellaisena kun on. Sellaisena se rakkaus on alkunsa saanu ja sellasena sen tulee pysyä.
- Anonyymi
Se on jokaiselle kai yksilöllistä uskoisin se mitä se mulle on ei tietona kuulu kun mulle ja sille ketä mahdollisesti rakastan mu rakkautta on vähintäänkin sen miljoonaa erisorttia pelkästään jo tapoja kuinka monella eri tapaa yksi ihminen voi rakastaa jotain jotakuta on miljoonia
- Anonyymi
Pidän huolta heistä jotka ovat olleet osana elämääni.
Se, jos rakkaus loppuu, se ei ole kaiken loppu. Tunteet vain siirtyvät eri tasolle.
Menneisyydestä kannattaa myös pitää hyvää huolta, ihmiset ovat ihmisiä ja sen arvoisia.
Jos olisi loukkaantunut, kannattaisi katsoa ensin peiliin sitä kuvaa joka sieltä heijastuu.
Rakkaushan on ikuista, se vain muuttaa muotoaan.
AV Rakkaus ei ole pelkkä tunne, vaan se on järkeä, loogisuutta, huomaisuutta, empatiaa, sympatiaa ja tottumista. Iso oppi toisesta ja pitkältä ajalta.
Rakastuminen on taas tunne, mikä on eri juttu, mutta mahdollinen ensiaskel rakastamiseen. Rakastuminen on liima, joka pitää kiinni rakkauden saavuttamisessa ehkä kiinni. Sukulaisrakkauksissa se on veri.- Anonyymi
Rakkaus on koko elämä, rakastumisesta en niin välitä.
Teekkariviisauden mukaan rakkaus on sisäistä kutinaa, jota ei voi raapia. 🌹👀
- Anonyymi
Rakkaus on ihmisessä tapahtuva kemiallinen prosessi. Mielihyvähormmonit alkavat erittyä, kun se "oikea" löytyy. Eli; oksitosiini, dobamiini, serotoniini ym. Se on siis tapahtuma, jonka keho tuottaa, ts. aivot. Huvittaa nämä keskustelut mm Ensitreffit alttarilla liittyvät keskustelut. "Miksei hän pidä tästä tyypistä, joka on niiiin ihana". Nämä tällaiset tyypit eivät vain ymmärrä tätä fysiologista prosessia, joka tapahtuu kehossa, tai sitten ei.
- Anonyymi
en tunne rakkautta onllenkaan en edes läheisiä kohtaan tunne mitään
Ikävä juttu jäät paljosta paitsi. Olen pahoillani puolestasi. Onko asia aina ollut näin vai onko elämä satuttanut joskus niin pahasti että se on tuon aiheuttanut? Tietysti jos ei ikinä ole mitään ketään kohtaan tuntenut niin ei sitä kai oikeen kaivatakaan osaa.🙂.
- Anonyymi
Edellisistä kommenteista tulikin mieleen kysyä ketjun luettuani aktiivisesti keskustelleilta etenkin, kuinka koette ristiriidan mikä ilmenee räikeänä tällä sivustolla: tämä ketju on huomattavan pitkä, täynnä huolellista puntarointia jopa analyysia vaan samaan aikaan 90% lukijalle ilmenevistä tunnepuolen keskusteluista on ihan rakastamisesta tyhjää, kukaan ei hullaannu harva tuntee kauniisti, aidosti, trollausta ja irvailua ja pahempaa löytyy senkin edestä. Onko rakkaus vain teoriaa (nettiaddikteilla)? Ja miksi sitten kirjoitellaan nimen omaan tunnepalstoilla jos ja kun itsellä ei ole edes alkeellista rakkauden tajua tai halua tai läsnäoloa - lukija sivusta joka ei ymmärrä ilmeistä paradoksia
Ihmiset on moniulotteisia näin mä näkisin. Ja sitten täällä palstalla ja netissä on vaikeaa muodostaa tunnesidettä toisiin keskustelijoihin. Joidenkin kanssa se käy helpommin mutta yleisesti se on hankalaa. Ja täällä ja netissä muutenkin on aivan liian helppoa sanoa mitä sylki suuhun tuo ja loukata ja satuttaa toisia koska ei ole sitä tunnesidettä ja ei joudu millään tapaa vastuuseen sanomisistaan vaan voi laukoa aivan mitä huvittaa miettimättä ollenkaan miten se toiseen vaikuttaa tai miltä toisesta tuntuu. Joskus siihen huomaa syyllistyvän itsekin vaikka kuinka kovasti yrittäisi sitä välttää tietoisestikin. Näin mä asian koen. En tiedä oliko se nyt sitä mitä hait takaa ja ymmärsinkö tarkoitukses oikein.🙂.
- Anonyymi
Sitä että toivot hänen viestivän jollain tavalla ? vaikka se on hyvin epätodennäköistä, koska hän on avioliitossa, vaikkakin huonossa sellaisessa. Mutta minun mottoni on että älkää tuhlatko elämäänne onnettomaan suhteeseen.....vaan eläkää ja nauttikaa kun vielä ehditte.
- Anonyymi
Rakkaus on välittämistä,huolehtimasta toisesta läheisyyttä.
Tämä koskee kaikkia eläviä,ei pelkästää ihmisiä.
Rakkaus on niin suuri asia,että sitä ei voi sanoin ihan kertoa.
Se on tunne, lähimpään elolliseen missä elämän kipinä on.
Se tunne ja tunnet sen toisen kipinän,antaa Rakkauden takaisin.
Se pienikin Rakkauden kipinä toiselle antaa ja sen tunnet !
Se pieni kosketus,se pieni hymy..
Sen sait,kun Rakkaudella annat toiselle ! - Anonyymi
😊😊
- Anonyymi
Sama kuin sinulla, intohimoa makkaroihin <3
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi1313276Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen382603Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap302455Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631152303Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .301893- 1141740
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1741428Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi3111380Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.3101305- 641137