Oli kyseessä ala- tai yläaste, tai lukio, painotusluokkien olemus on yleensä sama. Koulun pitäisi saada kaikki osamaan lukemista ja laskemista, mutta aina joillaikin vintiöillä on aikaa kaikkeen muuhun. Tärkeimmän päämäärän toteutumisen eteen voi olla esim. hyvä että heikot oppilaat ovat sidottuna tavalliseen pulpettiin 6 tuntia/päivä tai enemmän. Mitä muut tekevät, ei ole oikeastaan merkityksellistä muutoin kuin että heidätkin pidetään se aika tarkkailunalaisena yhteiskunnan rahalla.
Tästä asetelmasta vaikuttaisi hyvältä ratkaista yhtäaikaa sekä ns. painotusluokkien aiheuttama mielenpahennus että koulun aiheuttamat isommat ongelmat käyttämällä edellistä konseptia uusitussa muodossa. Jokaisen koulun yhteteyteen luotaisiin mahdollisuus ns. oppimaan ylimääräisiä asioita. Oppilas saisi muutamiksi tunneiksi luvan poistua oikeasta opetuksesta osoittamalla joko päivittäin tai kerralla sen, että osaa kaiken, mitä esim. luokalla L pitää osata.
Joissain aineissa on osoitettava toistoa. Eli äidinkielessä lapsen tulee kouluun aamulla tullessaan kirjoittaa yksi ainekirjoitus, josta tulee 9 tai parempi. Sekä tehdä kirjatentti. Matematiikkapäivänä tulee olla olemassa kotitehtävät ja kokeen pituisen tehtäväjoukon suoritus esim. samalla pisterajalla. Varsinkin matematiikkaa on helppo tarkistaa digitaalisesti. Ja esim. lisähenkilökunnalla tässä voidaan varmistaa ettei varsinaisen opetustatarvitsevien opettajan tehtävänkuva muutu tässä paperisempaan suuntaan. Koululla voisi olla muunlaisia työntekijöitä, jotka esim. vain kuuntelevat esitelmiä 9-oppilailta ja antavat yksinkertaista palautetta.
Lopputulemana tässä on se, että kodit. jotka haluavat lapsensa painotettuihin askarteluihin, voivat saada tämän sinne nopeimmin opettamalla tämän lukemaan ja laskemaan kotona.
Kun jokainen koulu tarjoaa tämän palvelun, sen ei tarvitsisi tarkoittaa mitään lupausta esim. musiikkiopettajan tai kenenkän asioista paremmin tietävän tahon tapaamisesta päivittäin. Menu vaihtelisi jopa päivittäin sen mukaan kuin mihin alue pystyy. Tietysti nykyään on olemassa etämahdollisuus, millä voi painottua aina tarvittaessa etääntymiseen.
Tästä asetelmasta vaikuttaisi hyvältä ratkaista yhtäaikaa sekä ns. painotusluokkien aiheuttama mielenpahennus että koulun aiheuttamat isommat ongelmat käyttämällä edellistä konseptia uusitussa muodossa. Jokaisen koulun yhteteyteen luotaisiin mahdollisuus ns. oppimaan ylimääräisiä asioita. Oppilas saisi muutamiksi tunneiksi luvan poistua oikeasta opetuksesta osoittamalla joko päivittäin tai kerralla sen, että osaa kaiken, mitä esim. luokalla L pitää osata.
Joissain aineissa on osoitettava toistoa. Eli äidinkielessä lapsen tulee kouluun aamulla tullessaan kirjoittaa yksi ainekirjoitus, josta tulee 9 tai parempi. Sekä tehdä kirjatentti. Matematiikkapäivänä tulee olla olemassa kotitehtävät ja kokeen pituisen tehtäväjoukon suoritus esim. samalla pisterajalla. Varsinkin matematiikkaa on helppo tarkistaa digitaalisesti. Ja esim. lisähenkilökunnalla tässä voidaan varmistaa ettei varsinaisen opetustatarvitsevien opettajan tehtävänkuva muutu tässä paperisempaan suuntaan. Koululla voisi olla muunlaisia työntekijöitä, jotka esim. vain kuuntelevat esitelmiä 9-oppilailta ja antavat yksinkertaista palautetta.
Lopputulemana tässä on se, että kodit. jotka haluavat lapsensa painotettuihin askarteluihin, voivat saada tämän sinne nopeimmin opettamalla tämän lukemaan ja laskemaan kotona.
Kun jokainen koulu tarjoaa tämän palvelun, sen ei tarvitsisi tarkoittaa mitään lupausta esim. musiikkiopettajan tai kenenkän asioista paremmin tietävän tahon tapaamisesta päivittäin. Menu vaihtelisi jopa päivittäin sen mukaan kuin mihin alue pystyy. Tietysti nykyään on olemassa etämahdollisuus, millä voi painottua aina tarvittaessa etääntymiseen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jokainen vanhempi tietää lukemisesta ja laskemisesta jotain. Mutta kaikki eivät ole kapellimestareita. Isompi koulupainottaminen kuin nykyinen on siinä mielessä järkevämpää, että se on useissa tapauksissa toimiva tehtävänjako koulun ja vanhempien välillä. Tätä varten ei kuitenkaan pitäisi ajatella vain yhteen painotukseen sitoutumista vuosiksi, vaan ottaa vastaan kaikki, mitä tästä vastuun ottamisesta perheelle voi saada vastalahjaksi.
Kun pienistä kouluista luovuttiin ja kaikki lapset sijoitettiin isoihin laitoksiin, niin siitä alkoi alamäki.